Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Tiuhti

08.05.2019 20:41
Jamie Hayes | Sairaala

Daisy oli käynyt Jamienkin mielessä - miten hän nyt tärkeimmän asian elämässään voisi unohtaa.
"Kyllä mä jonkun varmasti saan katsomaan sen perään", hän sanoi, mutta muistikin heti, että hänen seinänaapurinsa taisikin olla juuri silloin matkoilla. Huultaan purren Jamie rypisti hieman kulmiaan, eikä ollutkaan enää niin varma. "Ehkä."
Jamien päässä käväisi myös ajatus Jevin kämppäkaverista, mutta olisiko liian outoa pyytää tuntematonta koiravahdiksi? Sitten poika tajusi lisää asioita ja katsoi Jeviin.
"Haluatko muuten että ilmoitan Chaselle susta?"

Anthony Dawson | Belgravia

Mieltä lämmitti edes hieman se, että Bella oli luvannut soittaa, mutta Tony ei kyennyt olemaan ajattelematta sitä outoa miestä. Hän oli kävellyt jo jonkin matkaa eikä nähnyt enää talon edustalle, mutta järki käski palaamaan takaisin. Mies puri huultaan ja puristi käsiä taskuissa nyrkkiin. Ei hän epäillyt, etteikö Bella osaisi käsitellä miestä, mutta silti, pelkästään sen varaan oli vaikea laskea. Ja tiedä sitten kuinka vahva mies olisi, vaikka olikin hieman humalaisessa tilassa. Jotkut saattoivat olla silloin jopa vahvempia kuin normaalisti.
Tony pysähtyi ja veti kirpeää talvi-ilmaa sisäänsä. Ulkona oli hiljaista ja vain hänen hengityksensä kuului. Mitä hänen pitäisi tehdä? Jatkaa matkaa vai kääntyä takaisin?

Ongelma kuitenkin ratkesi melkein heti itsestään, kun puhelimeen saapunut tekstiviesti havahdutti Tonyn hereille. Se oli Bellalta ja siinä luki, että Tony voisi palata halutessaan takaisin. Perään oli kirjoitettu nelilukuinen ovikoodi.
Tony luki viestin uudelleen ja painoi numeron mieleen. Helvetti vieköön, hänhän muuten menisi takaisin.
Mies käännähti nopeasti kannoillaan ja sulloi puhelintaan samalla taskuun kun asteli ripeästi rakennusta kohti. Vähän matkan päästä saattoi erottaa, ettei Bella ollut enää ulkona. Eikä ollut muuten mieskään missään lähistöllä, jolloin Tonyn vauhti kasvoi. Hiippari oli ollut epäilyttävä alusta asti, joten miksi ihmeessä Tony oli saattanut jättää naisen kaksin tämän seuraan?

Talon ulko-ovelle päästyään Tony näppäili ovikoodin nopeasti, mutta vahingossa väärin, ja turhautuneena hän yritti uudelleen. Kuului pieni naksahdus ja mies vetäisi oven auki pujahtaen sisälle rakennukseen.
Näky, mikä miehen silmiin osui, ei ollut lainkaan mieleinen. Se, että outo hiippari oli painanut Bellan seinää vasten ja yritti selkeästi jotain limaista, sai Tonyn veren kiehumaan ja käden puristumaan nyrkkiin.
Sitten hän rynni portaat ylös eikä antanut ahdistelijalle sen enempää ennakoimiseen varaan, vaan tarttui tätä tiukasti olkapäästä ja kiskaisi kauemmas toisesta.
"Irti hänestä", mies sähähti ja sai toisen huomion kiinnittymään häneen.
"No voi helvetti, oliko pakko tulla keskeyttämään?" ahdistelija sammalsi ärtyneesti ja yritti takaisin Bellan luo. Tony ei sallinut sitä.
Hänen oikea kätensä, joka ei puristanut yhä miehen olkapäätä, nousi ilmaan ja iskeytyi suoraan toisen kasvoihin. Lyönti ei ollut kovimmasta päästä, vaan sen oli tarkoitus ilmaista, että hän oli tosissaan. Iskun saanut mies horjahti hieman taaksepäin ja pyyhkäisi kämmenselällään nenän edustaa. Tony huomasi verta tämän kädessä.
Seuraavaksi ahdistelijan kasvot vääntyivät likaiseen, ärsyttävään virneeseen ja tämä aukaisi suunsa: "Sä et voi aina vahtia naistas." Tämän katse kääntyi Bellaan. "Ja mä tiedän missä sä asut, muru."
Se riitti viimeiseksi pisaraksi Tonylle. Yhtään ajattelematta hän tarttui toista miestä rinnuksista ja paiskasi seinää vasten, syöttäen taas nyrkkiään tämän naamalle. Hän ehti jopa tuntea, kuinka nenävarren rusto risahti voimasta, mutta kohdisti heti perään uuden alakoukkuna toisen leukaan.

Tilanne äityi varsinaiseksi tappeluksi, kun ahdistelija onnistui saamaan itseään irti seinästä ja iskemään omalla vuorollaan takaisin. Tony oli kokonaan unohtanut Bellan siinä rytäkässä, sillä hänen keskittymisensä oli miehessä, joka oli ollut aikeissa tehdä jotain hyvin pahaa.
"Tajuatpahan pysyä jatkossa erossa Bellasta." Tony sylkäisi verta suustaan ja tuijotti kiihkeästi vastustajaansa. Hän tunsi silmäkulmassaan jomotusta ja huulensa haljenneen, mutta valmis hän ei vielä ollut.
Hyypiö naurahti ivallisesti ja pudisti päätään virnuillen. Tämänkin huuli näytti pahalta ja vasemmasta sieraimesta valui verta.
"Sinäkö sen päätät? Vielä mä pan-" Toisen lause jäi kesken, kun Tony hyökkäsi uudelleen kimppuun.
Se jäi kuitenkin lyhyeen, kun mies tunsi yllättävän kumautuksen palleassaan, mikä pakotti hänet kumaraan henkeään haukkoen, ja seuraavaksi potkun kyljessään. Loiva horjahdus taakse sai Tonyn menettämään tasapainonsa kokonaan ja ehtimättä tarttua porraskaiteeseen, hän putosi portaat suoraan alas. Jämäkkä isku päähän sai näön ensin pimenemään, ja lopulta koko tajunta oli menetetty.

Nimi: Helena

08.05.2019 18:50
Jeffrey Coleman | sairaala

Jamien päätös sai Jevin naurahtamaan rennosti. Hän oli oikeastaan jo ennalta arvannut toisen pojan päätöksen eikä hänellä ollut mitään syytä yrittää saada toista muuttamaan mieltään.
“En ala väittämään vastaan, mutta entäs Daisy?” Jev kysyi kuitenkin. Jamien koirasta huolehtiminen meni Jevin vahtimisen edelle ainakin hänen omasta mielestään. Tietysti Jamie tai he saattaisivat saada järkättyä koiralle jonkun hoitajaksi ainakin yön ajaksi. Uuden vuoden suhteen poika oli tainnut puhua naapureista, jos Jev muisti oikein. Ja tietysti oli vielä Chase.
Ai niin… Olikohan kukaan ilmoittanut Chaselle? Jev itse tietenkään ei ollut voinut eikä hän ollut varma, oliko kukaan sairaalasta soittanut. Sairaalan henkilökunta ei välttämättä edes tiennyt hänen kämppiksestään.

Bella Russell | Belgravia

Bella ei yllättynyt tuntemattoman miehen vastauksesta. Hän ei silti pakottaisi Tonya poistumaan, jos mies ei halunnut. Siinä tapauksessa hän pyytäisi tuntematonta tulemaan käymään Monarch’ssa joku ilta, milloin nainen olisi taas töiden parissa.
Tonyn päättäessä lähteä Bella huomasi, ettei päätös tainnut olla täysin mieluinen. Suoraan sanottuna hän olisi itsekin halunnut toisen jäävän, mutta se ei välttämättä ollut viisas idea. Miehet eivät selvästi pitäneet toisistaan ja tunteet olisivat saattaneet kuumua entisestään.
“Soitan”, Bella lupasi Tonylle hymyillen lempeän rauhallisesti, ehkä hänen tyyneytensä rauhoittaisi edes vähän miehen mieltä. Sormet sivelivät vielä nopeasti Tonyn kättä ennen kuin päästi vähintään yhtä vastahakoisesti irti kuin mies. Hetken aikaa hän katseli, kun Tony lähti kävelemään hänestä ja tuntemattomasta miehestä.

Tonyn loittonevaa selkää seurattuaan hetken, Bella käänsi katseensa takaisin tuntemattomaan mieheen, joka oli astunut lähemmäs. Rauhallisesti nainen siirtyi itse askeleen taaksepäin, mikä sai miehen siirtymään taas lähemmäs.
“Oliko sinulla jotain asiaa?” Bella kysyi suoraan ottaen taas etäisyyttä mieheen. Onneksi toinen oli sen verran humalassa ja ilmeisesti keskittyi hänen ääneensä, jolloin välimatka kasvoi takaisin alkuperäiseksi.
“Olet niin kaunis…” mies sanoi uudestaan, mutta ei yrittänyt uudestaan sivellä naisen poskea onneksi. Turhan intiimi ja likainen katse riitti kuitenkin saamaan Bellan hieman levottomaksi. Se antoi vain syyn hänelle hoitaa asia mahdollisimman nopeasti, jotta hän pääsisi kotioven sisäpuolelle pois pimeästä illasta.
“Nyt kun se hyypiö häipyi voimme viettää aikaa kahden”, mies mongersi humalaisella sävyllä ja yritti jälleen astua lähemmäs, mutta Bella onnistui pitämään etäisyyden heidän välillään astumalla kauemmas ja lähemmäs ulko-ovea ja nostamalla kätensä pysäyttämään miehen.
“Ensinnäkin, hän oli seuralaiseni eikä mikään hyypiö”, Bella puolusti ensimmäisenä Tonya. Seuraavaksi hän jatkoi puhumista mahdollisimman pian, jotta tuntematon, humalainen mies ei ehtisi sanoa tai yrittää tehdä mitään taas.
“Toiseksi, mielestäni sun kannattais mennä kotiisi lepäämään nyt. Voidaan jatkaa keskustelua joku toinen päivä Monarch’ssa, kun olen töissä”, Bella ilmaisi suoraan ja toivoi, että mies kunnioittaisi hänen ehdotustaan. “Soitan sulle taksin sisältä, voit istua penkille odottamaan sen saapumista.”
Mies vain katseli häntä eikä sanonut mitään. Ilmeestä ei pystynyt tulkitsemaan mitään, joten Bella ei voinut muuta kuin olettaa tämän ymmärtäneen kantansa. Hän toivotti vielä illanjatkot ennen kuin kääntyi ulko-ovelle ja kaivoi puhelimensa lisäksi avaimet esille. Ovea avatessaan hän näpytteli Tonylle viestiä, jossa kertoi toisen palata halutessaan. Bella laittoi kirjoitti vielä ovikoodinsa viestin loppuun samalla, kun avasi ulko-oven ja siirtyi kotitalonsa eteiseen ja rappukäytävään.

Keskittyessään viestin lähettämiseen ja numerovalinnan avaamiseen Bella ei huomannut, ettei ulko-ovi sulkeutunut heti hänen perässään. Taksipalvelun numeron kirjoittaminen keskeytyi ja puhelin tippui sormien välistä lattialle, kun nainen tunsi jonkun kääntävän hänet ympäri ja sitten painavan kiviseinää vasten. Humalainen mies oli seurannut häntä rakennuksen sisälle ja saanut naisen kiinni lyhyiden eteisestä rappukäytävän puolelle vievien portaiden yläpäähän.
“Ei kotia, ei taksia, ei muita”, Bella haistoi alkoholin miehen hengityksestä tämän ollessa miltein kiinni hänessä. Hyvin lähellä, liian lähellä. “Haluan vain sinut…”
Bellan ei olisi tarvinnut muuta kuin huutaa, milloin joku naapureista olisi varmasti tullut rappukäytävän puolelle ihmettelemään. Säikähdys kuitenkin lamautti naisen paikoilleen, mutta hänen onnekseen miehen humala kostautui tälle ja tämä vain tuijotti häntä. Valitettavasti mies myös puristi hänen toista rannettaan turhan tiukasti.

Nimi: Malluuw

08.05.2019 17:03
Daren Welch - Southwark

Nyökkäsin vastauksen Jerrylle, ymmärsin että toisen oli vaikea luottaa minuun kokemansa jälkeen enkä oikein osannut sanoa miten voisin toista auttaa kuin olemalla tuon tuki.
Pysähdyin Jerryn tehdessä myös niin ja katsoin toista silmiin.
"Ymmärrän kyllä, edetään kavereina nyt kaikessa rauhassa." Hymähdin rauhoitellen Jerryä ja hieraisin niskaani.
"Ymmärrän et luottamus on vaikee saada..sen jälkeen, mutta mulla ei oo kiire edetä asioissa, et voidaan kaikessa rauhassa tutustua kaveripohjalta." Jatkoin.

Marcus Chamber - Southwark, Marcuksen asunto

Palasin vesilasin kanssa ja ojensin sen kohti Jacobia.
"No läheks ulos mun seurana? Jääkaapin tilanne näyttää aika pahalta." Totesin virnistäen.
"Joko sun ihailijat kaipaa sua? Hmm~ Sano et oot viel varattu~" Ilmoitin virneen kera ja nuolaisin huuliani.

Nimi: Akit4

08.05.2019 16:18
Jeremy Durham | Southwark

Katseeni vilkaisi Dareniin hänen kertoessaan, ettei olisi samanlainen, kuin Calvin. Irvistin.
"Sori, ei mun ollu tarkotus epäilläkään sitä", pahoittelin kiusallisena. Niin olin kuitenkin mennyt tekemään, olettamaan, että Daren olisi yhtä paha ihminen kuin Calvin. Se, että yksi mies oli tehnyt minulle ikävästi, ei tietenkään tarkoittanut, että kaikki käyttäytyisivät samoin. Ja toisin kuin tämä baarimikko, Daren ei ollut osoittanut merkkejä halusta päästä saman tien housuihini. Ehkei hän sitten oikeasti leikkinyt minulla? Jotenkin minä kuitenkin edelleen epäröin. Oli kuitenkin hullua ihastua jälleen vain yhden päivän tuntemisen jälkeen. Purin huultani, kun Calvinin sanat nousivat jälleen kerran päähäni. Olin helppo.

Pysäytin taas askeleeni ja käännyin Darenin puoleen. Katseeni seilasi kengissämme, mutta nousi lopulta itseäni lyhyemmän jätkän silmiin. Huokaisin ja annoin sormieni repiä kynsinauhojani taskujeni suojissa.
"Ei sussa oo mitään ongelmaa", kerroin hymähtäen, "Mun tässä pitäs vaan kasata itteni ja ajatukseni".
En kuitenkaan tiennyt, miten olisin osannut sanani toteuttaa. En ollut koskaan aiemmin ollut tuntenut mitään niin vahvaa ketään kohtaa, kuin silloin Calvinia kohtaan. Enhän ollut edes saanut moista huomiota keneltäkään muulta koskaan aiemmin. Siksi näin vahvat hyljätyksi tulemisen tunteet olivat minulle täysin uusia, enkä tiennyt, miten käsitellä niitä.


Jacob Lancey | Southwark, Marcuksen asunto

Kohautin kulmaani vilkaistessani Marcukseen.
"Oliks toi treffikutsu?" tuhahdin, yrittäen malttaa toispuoleista virnettäni. Katseeni seuraili ylös nousevaa jätkää, joka kaivoi esiin ilmeisesti särkylääkettä. No jaa, kai ne tulisivat ihan tarpeeseen, vaikka olinkin tullut selvinneeksi pahemmastakin. Nyökkäsin Marcuksen ilmoittaessa hakevansa minulle vettä, ja hänen kaikotessa huoneesta siirryin itsekin sängyltä vetämään vaatteitani ylleni. Samalla yritin muistella tämän päivän suunnitelmia. Mitään erityistä ei kuitenkaan kohonnut mieleeni.
Käteni onki taskustani kännykkäni, jota vilkaisin. Hitto. Jengitoverini oli yrittänyt soittaa muutaman kerran ja ilmeisesti viestejäkin oli sadellut. Avatessani yhden viestin kirosin jo uudemman kerran. Olin unohtanut infota, miten eilinen velkojen kerääminen oli mennyt. Hyvä minä.
Näpyttelin pikaisesti tiivistetyn vastauksen hänelle, jättäen kuitenkin mainitsematta Darenin katoamisen kesken työkeikan. Oikeasti sekin olisi pitänyt mainita, mutta jostain syystä jätin sen kuitenkin tekemättä. Kyllähän minä voisin Darenin opettaa jengin tavoille ihan yksinkin.

Nimi: Aria

08.05.2019 14:59
Vera Chernov - Chelsea (Veran kämppä)

"Small talk on vaikeaa", korjasin pojan mielipidettä. "Sun pitää hymyillä ja pölistä jostain tosi joutavasta. Ja lopulta kaikki kuitenkin päätyy puhumaan tyyliin säästä", luetteloin huvittunut sävy äänessäni.
Matthew istui pöytään seurakseni. Päätin aloittaa mutakakun - se oli suurin heikkouteni, ja en uskonut, että poika pahastuisi jos en tarjoaisi hänelle ensin - ja vein kahvimukin huulilleni polttaen samalla kieleni. Auts. Se huono puoli oli kahvin juomisessa mustana, että se oli aina turkasen kuumaa.
Matthew kertoi pyynnöstäni itsestään muutaman perusasian.
"Siitä voi olla montaa mieltä", kommentoin pojan toteamiseen omasta hauskuudestaan. "No ei oikeesti. Oot sää aika", hymyilin leikkisästi perään, ettei toinen vain loukkaantuisi.

Nimi: Tiuhti

08.05.2019 06:34
Jamie Hayes | Sairaala

Jamie kuunteli kun toinen kertoi yöksi jäämisestä sairaalaan. Niin oli tietysti järkevintä, koska Jev oli ottanut sen verran ison osuman. Jamie kohottautui tuolillaan ja nojasi selkänojaa vasten. Ilme oli päättävä eikä Jev saisi hänen päätöstään muutettua.
"Mä jään sitten myös", hän ilmoitti. Ei hän ollut vielä valmis luopumaan toisen seurasta, ja samalla hän voisi itsekin tarkkailla tämän vointia. Ja koska tieto mahdollisesta kasvaimesta kummitteli yhä päässä, Jamie olisi vain murehtinut sitä yksin kotona. Jevin seurassa niin ei pääsisi käymään.

Anthony Dawson | Belgravia

Mies seurasi inhoten tuntemattoman yritystä koskea Bellan poskea, ja nainen torjui sen mutta kiitteli kuitenkin vielä vieraan lepertelyistä.
"Haluan", tuntematon sanoi nopeasti kun Bella oli jatkanut puhumista. Tony rypisti kulmiaan ja empi hetken.
Outo tyyppi ei seissyt enää niin lähellä Bellaa saati yrittänyt enää sivellä tuon poskea, joten ehkä hän voisi pikkuhiljaa lähteäkin. Jäisi vaikka vähän matkan päähän tarkkailemaan tilannetta, jos ei muuten.
"Okei sitten", Tony sanoi hetken päästä ja kääntyi Bellan puoleen kuiskatakseen tälle. "Soitatko, kunhan vaan pääset tästä hiipparista eroon?"
Mieli yhä kaiherrellen Tony mulkaisi vielä tuntematonta miestä, ennen kuin päästi hiukan vastahakoisesti naisen käden otteestaan ja käänsi selkänsä kaksikolle.

Nimi: Helena

07.05.2019 23:08
Jeffrey Coleman | sairaala

Epätodellinen tosiaan, olivathan he vasta olleet autokolarissa. Se tuntui kuitenkin jäävän toissijaiseksi nyt, kun pahimmasta järkytyksestä oli toivuttu. Jamien toiveesta Jev ei sanonut enää mitään mahdollisesta kasvaimesta, ennen tuloksien tuloa sitä oli turha vatvoa ajatuksilla enempää.
“Vissiin yhden yön ne haluis pitää täällä sen varalta et ei tuu mitään yllätyksiä, jos käden lisäks on jotain muuta menny rikki”, Jev vastasi. Ainakin lääkäri oli puhunut mahdollisista sisäisistä vaurioista, jotka eivät vielä näkyneet. Luultavasti kaikki olisi kuitenkin kunnossa, mutta ehkä yksi yö sairaalassa ei olisi pahaksi.

Bella Russell | Belgravia

Herkempi persoona olisi saattanut ottaa nokkiinsa, mutta Bella vain naurahti Tonyn jatkaessa kiusoittelua. Kyllä hän pystyi myöntämään olevansa aika vaativa ja osittain tarkka, mitä seuralaisiin tuli. Tosin se johtui pelkästään vain hänen omasta vahvasta persoonastaan, joko hän ei itse kestänyt toista henkilöä tai toisinpäin. Tietyillä miehillä varsinkin tuntui menevän herkästi tunteisiin Bellan kanssa, koska hän ei antanut kenenkään kävellä ylitseen. Eikä hän pystynyt vastustamaan yli-itsekeskeisten persoonien näpäyttämistä.
Bella olikin helpottunut ja onnellinen, kun Tonyn seurassa hänen ei tarvinnut pelätä tai jäädä pyörittelemään sanojaan ja ilmaisujaan ikuisiksi ajoiksi. Mies omasi huumorintajua vähintään yhtä paljon kuin hän - ellei jopa enemmän.
“Olen yllättynyt, kuinka et ole vielä lähtenyt juoksemaan karkuun niin kuin muut”, Bella härnäsi Tonya takaisin ja siveli itsekin sormillaan muutaman kerran miehen kättä hymyillen lämpimästi, mutta vähän ilkikurisesti. “Katsotaan, onnistutko vielä yllättämään… Mutta mahdollisuutesi olet kyllä ansainnut.”
Ihan kuin nainen olisi sitä kerjännyt, sai hän kokea yllätyksen jälleen kerran, kun Tony astui huomaamatta lähemmäs. Bella meni täysin puihin, kun mies tiputti vielä sanallisen pomminsa. Katsetta ja kasvojen ilmettä myöten hän jäätyi hetkeksi vain tuijottamaan pilke silmässä hymyilevää Tonya.
Onneksi sitä kesti vain noin kymmenen sekuntia ja hämmennys ajettiin tiehensä muutaman silmän räpäytyksen avulla. Vaivautuneeksi mies ei kuitenkaan Bellaa saanut, mutta sen ihmeellisempää reaktiotakaan ei tullut vielä. Tuskin hän olisi suudelmaa pahakseen pistänyt, mutta pahemman hetkellisen henkisen kuoleman se olisi saanut silti aikaan. Eikä Bella olisi varmaan osannut tai kyennyt vastaamaan siihen, vaikka hänen huulensa eivät enää neitsyet olleetkaan.

Bella tuntui havahtuvan kunnolla vasta, kun Tony ehdotti sisälle siirtymistä. Loputkin yllätyksestä, hämmennyksestä ja lukkoon menemisestä pyyhittiin pois häiritsemästä ja hän sai hymyn takaisin huulilleen lämpimänä.
“Siirrytään vain, kiitos”, Bella sai viimeinkin muodostettua sanojakin. Täysin varma hän ei kuitenkaan ollut, mistä loppujen lopuksi kiitti - ehkä se oli yleisesti kiitollisuuden osoitus Tonylle ja niin tämän seuralle kuin sanoille koko päivän ja illan ajalta.
Avaimia ei laukusta ehditty kuitenkaan alkaa etsimään, kun paikalle saapuva tumma mieshahmo kiinnitti kaksikon huomion. Kasvojen tullessa valoon, mies vaikutti etäisesti tutulta. Bella oli saattanut nähdä hänet jossakin, ehkä Monarch’ssa?
Miehen katsetta ei voinut olla huomaamatta, mutta se ei saanut Bellaa hermostumaan. Hän oli baarissa kohdannut kaikenlaisia tilanteita ja henkilöitä, ihan helpolla häntä ei pystynyt säikäyttämään. Pieni epämukavuus kuitenkin hiipi ihon alle, koska humalassa olevien henkilöiden kanssa asioiden selvitteleminen oli usein hankalamman puoleista joltain osaa. Miehen siirtyessä lähemmäs epämukavuuden tunne kasvoi hieman, mutta onneksi Tony vetäisi Bellan lähemmäs itseään, vaikka ei hänen olonsa turvaton ollutkaan.
Tonyn hoitaessa puhumisen, Bellan osaksi jäi ilmeillä ja kehonkielellä reagoiminen. Kulmat painuivat kurttuun, kun tuntematon mies tiesi hänen nimensä. Se tosin vahvisti naisen teorian siitä, että tämä oli käynyt Monarch’ssa ainakin joskus ellei useamman kerran. Sen paremmin hänellä ei kuitenkaan herännyt muistikuvia miehestä.
Ennen kuin ilmapiiri kiristyisi huolestuttavasti, Bella torjui tuntemattoman yrityksen nostaa kättä hänen poskelleen ja avasi suunsa oltuaan hiljaa koko ajan.
“Kiitos”, Bella ajatteli kiitoksen riittävän lepyttelyksi torjumisestaan. Tonysta kauemmas astumatta ja käsiä irroittamatta nainen kuitenkin jatkoi ennen kuin kumpikaan mies ehti saada puheenvuoroa. “Tietääkseni Tony saa olla seurassani, jos haluaa, mutta jos haluat välttämättä puhua kanssani hetken kahden, käy se minulle.”

Nimi: E.M.

07.05.2019 23:05
Brad Miller (Brad) - Kensington, Rogerin kämppä

Rogerin kertoessa, että hänellä oli lähinnä kauhuleffoja, hieman yllätyin. Olinhan olettanut toisin, vaikka puhuinkin vain jostain toimintaleffasta. Luulisi, että kauhuleffoista menisi maku, kun ei pelännyt mitään. Ajatuksiani en kuitenkaan tuonut ilmi.
Pari toimintaleffaa kuitenkin isoveljeltä myös löytyi kauhuleffojensa lisäksi, ja niistä toisen olin nähnyt ja toisen en.
"Killer Eliten oon nähny, se on kyllä hyvä. Mutta katotaan vaikka Overlord, sitä en oo nähnyt", vastasin, minkä myötä Roger laittoi Overlordin pyörimään(?). En kuitenkaan saattanut uskoa, etteikö toinen olisi nähnyt Die Hardia. Sen tähden en jäänytkään hiljaiseksi toisen säädellessä omiaan.
"En kyllä tajua, miten et ole katsonut Die Hardia. Siitähän on viis eri leffaakin. Meiltä menee koko ilta ja yö, jos maratoonataan ne kaikki tän perään", kommentoin, vaikka vasta yhden leffan katsomisestahan olimme puhuneet. Samalla tulin ottaneeksi löhöävämmän asennon sohvalla selkänojaan upottautuen, mitä kautta Rogerin huomauttaessa päällä olevista valoista en ollut nopeiten sohvalta nousemassa. Isoveli ehtikin ensin.
"Ja joo, laita ihmeessä. En pelkää pimeetä", sanahdinkin siksi huvittuneena toisen käydessä laittamassa valot pois päältä ennen sohvalle palaamista. Eihän siitä puuttunut enää kuin leffaherkut, mutta itse ainakin pärjäsin ilmankin. Päivän mietinnöistä päästyäni olisin todellakin voinut vain katsoa toisen kanssa leffoja lopun päivää.

Nimi: Malluuw

07.05.2019 18:06
Daren Welch - Southwark

En tiennyt mitä tekisin auttaakseni Jerryä, en koskaan ollut toisen tilanteessa, pitäisikö minun sanua jotain vai olla hiljaa, mutta en minä oikeastaan voisi auttaa tilannetta mitenkään, ainakaan tässä tilanteessa.
Seurasin Jerryä hiljaa miettien avaisi ko suuni, pitäisikö minun sanoa jotain lohduttavaa Jerrylle.
"En halua että saat musta väärää kuvaa." Sanoin ja vilkaisin katseellani Jerryä.
"En oo sellanen kuin se.." Aloitin, en tiennyt miten olisin lausettani jatkanut, oliko virhe edes aloittaa.
"Sori." Pahoittelin tietämättä mitä muuta voisin tilanteessa sanoa.

Marcus Chamber - Southwark, Marcuksen asunto

"Otanks jotain aamupalaa vai läheks ulos?" Kysyin nousten ylös sängyltä ja hieraisin otsaani, yöpöydän vetolaatikko oli tullut liian tutuksi jo ja päädyin ottamaan sieltä särkylääke purkin esiin.
"Haen vettä sulle." Ilmoitin lähtien keittiöön hakemaan lasia, särkylääkettä olisi suotava, muuten ei tästä päivä lähtisi käyntiin.

Nimi: Akit4

07.05.2019 17:53
Jeremy Durham | Southwark

Käteni jäivät taskuihini, vaikka annoinkin Darenin tulla halaamaan. Huokaisin räpäyttäen silmiäni. Minähän en itkisi.
"Oon vaa nii vihanen", kerroin Darenille katseeni lasittuessa. Ehkä olinkin ollut helppo, mutta Calvin oli käyttänyt helppouttani hyväkseen leikkiäkseen minulla. Kiitos hänen, epäröin nyt jopa Darenin seurassa. Ja se jos mikä sai minut inhoamaan häntä.
Imaisin huuliani. Suljin silmäni. Vetäydyin Darenin halauksesta.
"Ei jäädä tänne sateeseen", pyysin hymähtäen ja pakotin taas surkeaa hymyä kasvoilleni. Pääni oli sekaisin, mutten halunnut pilata sillä myös Dareninkin päivää. Sen sijaan olisin valmis jatkamaan matkaa kohti kahvilaa.


Jacob Lancey | Southwark, Marcuksen asunto

Hymähdin Marcuksen kömpiessä pois peiton alta, jonka jälkeen hän antoikin kielarin. Katsoin häneen vaitonaisena, kunnes huulien lipaisun kera hän kyselikin herätyksestään. Kohautin käteni haromaan sekavia hiuksiani.
"No ehkä mä voin sulle tosta hyvästä antaa vähän pointseja", tokaisin ja kohottauduin istumaan. Päätäni kivisti. Krapula. Hitto. Katseeni haki kelloa huoneesta. Olikohan minulla ollut jotain suunnitelmissa tälle päivälle?

Nimi: Silver

07.05.2019 16:42
Roger Brad Miller - Kensington

Bradin ehdottama elokuvahetki sopi minulle paremmin kuin hyvin -olinhan itsekin ollut aikeissa ehdottaa elokuvaa. Siirryimme siis olohuoneeseen ja tiedustelin millä ja mitä pikkuveli haluaisi katsoa. Minulle se kun oli samantekevää.
"Ookoo", vastasin hymyten hieman ja avasin television.
"Ja mulla on lähinnä kauhuleffoja", vastasin pikkuveljen puheisiin hyvistä toimintaleffoista ja Die Hard -elokuvasta. Selasin vähän elokuviani laatikossa ja poimin sieltä pari toimintateosta. Loput olivatkin kauhua.
"Mulla olisi Overlord ja Killer Elite. Ootko nähny? Jos ei nappaa niin etsin Netflixistä tuon Die Hardin, en ole meinaa itse sitä nähnyt", jutustelin. Ja taas minulle oli ihan sama mitä katsoisimme, mutta ajattelin että pikkuveli olisi jo Die Hardin nähnyt, niin hän ehkä haluaisi jotain muuta. Toisaalta, olin minäkin omani jo katsonut, mutta pikkuveli saisi valita. Ja jos taas hän ei haluaisi valita niin sitten pistäisin Die Hardin pyörimään. Eikä meitä mikään estänyt katsomasta useampaakin elokuvaa, jos Bradilla vain ei olisi päänsärkyyn tai vastaavaan taipuvaisuutta.
"Ehkä muuten valot pois", lausahdin ja nousin sammuttaakseni kattovalon, jollei pikkuveli ollut sitä jo tehnyt. Palailin sitten takaisin sohvalle.

Nimi: Tiuhti

07.05.2019 07:43
Jamie Hayes | Sairaala

Vähään aikaan toinen ei sanonut mitään. Jamie ymmärsi sen. Hän itsekin oli vain tuijottanut lääkäriä kun oli kuullut kasvainmahdollisuudesta. Mitä sellaiseen olisi pitänyt edes sanoa - olen pahoillani?
Jamie ei pahastunut Jevin toteamusta odottamisesta, nyökkäsi vain. Niinhän asia kuitenkin oli.
"En tiedä", Jamie vastasi harteitaan kohauttaen vanhemman kysyttyä hänen voinnistaan. Toinen raskas huokaisu. "Aika epätodellinen olo."
Hän hymyili hieman ja siirsi kätensä varovaisesti Jevin kipsitöntä kättä kohti. Silmät pysyivät toisessa ja poskille taisi nousta pienoista punaa.
"Ei mietitä sitä kuitenkaan nyt", hän sanoi. "Tiedätkö milloin pääset kotiin?"

Anthony Dawson | Belgravia

Tony veteli tyytyväisenä sauhuja, kun Bella antoi siihen vielä sanallisesti suostumuksensa. Jos toinen ei olisi tykännyt, hän olisi kyllä tumpannut sen maahan.
Sitten Bellan kasvoilla käväisi nopea hämmennys, mikä pian vaihtui huvittuneeksi virnistykseksi.
"Selvä", Tony nauroi. Hän liikutteli hieman sormiaan toisen kädessä ja säilytti katseensa yhä toisessa. Kiusoittelu jatkui. "Taidat olla aika vaativa, jos ei vielä kukaan ole onnistunut säväyttämään. Tai oikeastaan hyvä niin, saan minäkin mahdollisuuden."
Tupakka miehen kädessä oli ehtinyt lyhentymään sen verran, että hän tumppasi sen jalallaan maahan. Katsekontakti Bellan kanssa säilyi ja hän taisi huomaamattaaan ottaa pienen askeleen lähemmäs.
"Tiedätkös", mies sanoi ja antoi suupieliensä pysyä kohotettuina. Silmissä oli pientä pilkettä. "Saattaisin suudella sua, mutta saisit vain tupakanhajun suuhusi, joten pitänee kai jättää se myöhemmäksi."
Jos totta puhuttiin, Tony olisi siitä huolimatta tehnyt sen silti mielellään. Hänestä oli outoa edes tuntea niin, varsinkin kun Paulan kuolemasta ei ollut kovinkaan kauaa aikaa, mutta siksi hän juuri halusikin antaa itselleen tilaisuuden. Se että hän oli selvästikin ihastunut toiseen kertoi, että hän ei jäänyt kiinni menneisiin. Oli siirryttävä eteenpäin.

"Siirrytäänkö sisälle? Saatan sut ihan kotiovelle asti" Tony virnisti ja astahti lähemmäs ulko-ovea. Käsi piteli yhä Bellan omaa, mutta mies hellensi otettaan jotta toinen saisi halutessaan päästää irti ja avata oven.
Bellan vastattua muuta ei ehtinytkään tapahtua, kun jostain yön pimeydestä paikalle asteli tumma mieshahmo.
Luultavasti vain joku talon asukkaista, Tony ajatteli itsekseen, mutta kun valo kohdistui miehen kasvoihin ja epämiellyttäviin silmiin hän tunnisti henkilön siksi baarihyypiöksi. Miehen katse oli kohti Bellaa eikä tuo näyttänyt edes huomaavan Tonya.
"Voidaanko me kenties auttaa jotenkin?" Tony kysäisi mieheltä rauhalliseen sävyyn. Ei hänellä ollut mitään syytä hermostua.
Tuntematon mies katsahti häneen ja hymyili likaisesti. Tämä siirtyi liian lähelle naista, jolloin Tony saattoi vetäistä tätä lähemmäs itseään, pois toisen ulottuvilta.
"Sinä voit", mies sanoi Tonylle. "Voisit hipsiä omaan kotiisi niin saan olla Bellan kanssa kahden."
Tonyn ilme vakavoitui ja hän huomaamattaan puristi toista kättään nyrkkiin. Hän ei uskonut hetkeäkään, että Bella tuntisi miehen, mutta miten mies saattoi tietää hänen nimensä?
"Sinä se olet sitten kaunis, ihan kuten aina." Hyypiö kohdisti sanansa Bellalle ja oli aikeissa nostaa kätensä silitelläkseen toisen poskea.

Nimi: Helena

07.05.2019 00:17
Jeffrey Coleman | sairaala

Uutinen veti hiljaiseksi. Jev ei kyennyt muuta kuin tuijottamaan Jamieta, kun nuorempi poika kertoi lääkäreiden havainnoista. Magneettikuvissa menisi vielä muutama päivä ennen kuin arviota voitaisiin vahvistaa, mutta uutinen oli silti jo pysäyttävä.
Murtunut käsi ja muut ruhjeet eivät tuntuneet enää miltään. Mahdollinen kasvain tuntui vievän ilmat pahemmin ulos keuhkoista kuin aikaisempi autokolari.
"Ei tässä kai auta muu kuin odottaa…" Jev sai lopulta sanotuksi ja tunsi itsensä vähän tyhmäksi sanojensa jälkeen. Eikö hän muuta osannut sanoa?
"Millainen olo sulla on nyt kuulemasi jälkeen?" Jev kysyi heti perään. Ainakaan hän ei tuntenut itseään enää yhtä tyhmäksi kuin äsken, vaikka vastaus oli varmaan aika selvä. Hän pystyi vain kuvittelemaan, kuinka sekaisin Jamien ajatukset saattoivat olla juuri nyt. Iloisissa tunnelmissa kukaan tuskin oli tällaisessa tilanteessa, mutta toivottavasti toinen ei stressaantuisi spekuloimaan kauhuskenaarioita liikaa. Kasvaimesta kuitenkin vasta puhuttiin, se voisi olla ihan hyvin hyvälaatuinen ja helpommin poistettava. Se oli voitu myös huomata varhaisessa vaiheessa.
Hemmetti, Jevhän melkein alkoi jo itse stressata enemmän. Tai ainakin pohtia vaihtoehtoja. Kunhan ei menisi spekuloinniksi sentään…

Bella Russell | Belgravia

"Varo ettet löydä itseäsi vielä telkien takaa…" Bella naurahti härnäten ennen kuin hiljeni ja vain keskittyi illan - vai oliko kelllo jo mennyt yön puolelle? Joka tapauksessa, hän keskittyi tunnelmaan hymyn säilyessä huulilla kävelymatkan ajan. Vapaaehtoisesti Bella ei irrottanut kättään matkan varrella.

Heidän saapuessa naisen asunnon ulkopuolelle, Bella huomasi Tonyn taas vilkuilevan olkansa taakse. Hän ei itse kääntynyt katsomaan ja ihmettelemään, mikä miehen huomion oli kiinnittänyt. Eikä hän erityisemmin hermostunut toisen vilkuilusta. Ehkä siellä oli ollut kolmas yökulkija heidän lisäkseen.
"Kyllä, Smokey. Ja kyllä se vielä hetken malttaa, vaikka varmaan on jo ruoan perään…" Bella naurahti ja vilkaisi ikkunaansa kohti. Kissan siluettia ei tällä kertaa näkynyt - ainakaan vielä.
"Ja anna mennä, en pahastu siitäkään", nainen vastasi, kun Tony jo kaiveli askiaan taskusta. Ei häntä häirinnyt polttavat ihmiset, vaikka Bella itse ei polttanutkaan. Kiitollinen hän kuitenkin oli siitä, että Tony puhalsi savut kohteliaasti toiseen suuntaan. Kätensä hän antoi olla edelleen miehen oman pideltävänä, jos tämä halusi. Jos käsi kuitenkin vapautui, tungettiin se takin taskuun lämpimään.
Seuraava kysymys hämmensi taas naisen hetkeksi, mutta muutama sekunti sinne tänne. Tonyn kiusoitteleva hymy sai Bellan naurahtamaan rennon huvittuneesti eikä hän pahoittanut mieltään miehen uteliaisuudesta.
"Yhteen ei kenenkään kanssa, mutta sokkotreffien määrästä en tiedä. En koskaan laskenut tai pitänyt kirjaa niistä…" Bella kertoi eikä vältellyt Tonyyn katsomista. Eipä hänellä oikeastaan ollut mitään salattavaa suhde-elämästään.

Nimi: E.M.

07.05.2019 00:03
//K18 köhköh//

Zachary Robertson - Mayfair, Vincentin asunto

Tietenkin kysymykseni oli rikostutkijan sanojen mukaisesti turha, ja tunsin kehoni jo odottavan kovempaa kosketusta, kun mies hyväili korkkaamatonta aluettani. Samoin turha oli toisen kysymys, mutta ennen kuin ehdin vastata mies suuteli minua uudemman kerran kielarilla, johon upposin mukaan. Tuntiessani hänen levittävän pakaroitani painoin jopa huuliani toisen omia vasten. Sitten sain mitä tilasinkin, ja nautinnollinen mutta samaan aikaan selkeästi ähkäisevä äänähdys kantautui syvältä kurkustani vain hukkuakseen vasten miehen huulia.
Ottihan rikostutkija minut siinä teoriassa siinä väkisin. Toki minä en ollut lainkaan sitä vastaan - kaikkea muuta kuin sitä -, mutta samaa ei voinut sanoa valmistelemattomasta reiästäni, joka ei saanut kovan miehyyden sisäänottamiseen avuksi edes liukuvoidetta. Se taas sai kehoni jännittymään, hengitykseni saman tien raskaaksi ja tahtomattakin raudoitetut käteni yrittivät vetää minua ylemmäs sängyllä saadakseen estettyä toista työntymästä sisääni. Parhaani mukaan kuitenkin estin käsieni yrityksen, mikä jätti käteni lihakset jännittyneiksi ja raudat tiukoiksi. En tahtonut estää toista. Halusin tuntea toisen kokonaan, mikä ajatukseni tuntui sotkevan kielariin vastaamiseni.
Onneksi sen perään alahuultani hellästi näykkäisten rikostutkija tuli katkaisseeksi suudelman. Sain siinä välissä muistettua jättäneeni vastaamatta hänen kysymykseensäkin.
"Aah, muistan.. kyllä", vastasin ääni jopa hieman väristen. Nautinnollista ähkäisyä ja taukoa en voinut sanoistani peittää kehoni yrittäessä tottua toiseen sisälläni. Sanojeni perään sain silmänikin sitten auki, ja katseeni pääsi käväisemään Wolfin puolessa rikostutkijan kyseltyä häntä apuun. Osin katseeni vaikutti ehkä hieman lasittuneelta keskittymiseni ollessa aivan muualla kuin siinä mitä näin.
Joka tapauksessa sillä kertaa katse toisen miehen puoleen jäi varsin lyhyeksi, kun seuraavaksi tunsin rikostutkijan liikauttavan itseään sisälläni. Samassa rentoutumaan hieman päässyt kehoni jännittyi uudestaan ja jouduin jopa hieman kiemurtamaan estääkseni aiemman mukaisen automaattisen reaktion vetää itseni kauemmas miehestä. Samalla silmäni sulkeutuivat tiukasti uudemman äänähdyksen karatessa kurkustani ja takaraivoni painui painokkaasti allani ollutta sängyn peitettä vasten. Tällä kertaa vailla huulien vaimentavaa vaikutusta ähkäisyni oli kuitenkin selkeästi kovaäänisempi.
Ja luoja, miten nautin siitä, vaikka tiukasti toisen miehyyden ympärille puristuneena kehoni tuntuikin olevan asiasta eri mieltä. Tiesin tiukkuuden kuitenkin tuntuvan toisesta varmasti hyvältä, joten turhia en ajatellut asialle tehdä mitään. Hän saisi rassata minua kuiviltaan niin kauan kunnes tulisi, minkä jälkeen pahin kitka helpottaisi. Siihen mennessä - ja sen jälkeen - tahdoin kuitenkin vain lisää.
"Ran.. rankaiskaa minua", hengähdin raskaasti haluten toisten jatkavan. Silmäni pidin edelleen kiinni ja halusin niin rikostutkijan liikahtavan uudestaan. Mieluusti useamminkin kuin vain kerran.

Nimi: Tiuhti

06.05.2019 23:37
Jamie Hayes | Sairaala

Toisen ääni näytti palautuneen taas normaaliksi, kun Jev kertoi olonsa paljon paremmaksi. Jamie nyökkäsi hyvillään.
"Sano sitten jos tarviit", hän sanoi.
Seuraavaksi vanhemman pojan kysymys sai hänet huokaisemaan raskaasti.
Hän nyökkäsi uudelleen ja katsoi sylissään lepääviä käsiään. "Musta otettiin magneettikuvat", Jamie aloitti ja nosti katseensa takaisin poikaan. Hän ei olisi millään halunnut huolestuttaa toista, mutta se oli jo myöhäistä. "Ne epäilee aivokasvainta."
Nyt kun uutinen tuotiin toiselle julki, Jamie uskoi siihen täysin. Kaikki oireet, päänsäryt ja huimaukset, ja aiemmin koettu näköongelma, viittasivat siihen. Tai näin lääkäri oli sanonut.
"Saan tietää tuloksista parin päivän päästä", Jamie lisäsi vielä.

Anthony Dawson

Bella ei vetänyt kättään pois tai antanut miehelle bitch slapia poskelle moisesta koskettelusta, vaan hieman yllättyneenä katsahti heidän käsiään ja sitten Tonya. Hymy loisti tämän kasvoilla ja suusta pääsi jälleen uusi, kiusoitteleva lausahdus.
"Tiedän siis olla tekemättä näin toista kertaa, ettei tule satikutia", Tony härnäsi takaisin ja hymyili, kun nainen kietoi sormensa hänen omien kanssa yhteen. Se, että se tuntui jollain tapaa niin luonnolliselta, tuntui Tonysta hassulta, mutta hän piti siitä. Se tuntui myös oikealta.

Loppumatka taittui hiljaisuudessa, mikä ei ainakaan miehen mielestä tuntunut lainkaan kiusalliselta, ja pian Bellan kotitalo häämöttikin edessä päin. Tony vilkaisi vielä taakseen ja huomasi, että hahmoa ei näkynyt. Se oli helpottavaa, mutta silti häntä arvellutti. Se mies oli näyttänyt niin oudolta, että pelkkä katsekin oli vavisuttanut. Tai ei ehkä Tonya, mutta joku muu olisi saattanut säikähtää.
"Smokey - olihan se Smokey? - ihmettelee jo varmaan, missä olet kuhnaillut. Voit välittää sitten pahoittelut puolestani", Tony sanahti ja pysähtyi kerrostalon ulko-ovelle. Mies katsoi Bellaan ja otti taskustaan tupakka-askin. "Käykö jos nopeasti poltan?"
Tony ei ollut ihan varma miksi halusi polttaa, koska ei tuntenut oloaan erityisen stressaantuneeksi, mutta sen sijaan hänellä oli hassu tunne, kuin jokin olisi kytännyt heitä jostakin. Kaipa se sitten kuitenkin aiheutti pientä stressintapaista tunnetta.
Mies ei varsinaisesti jäänyt odottamaan vastausta toiselta, vaan sytytti tupakan ja alkoi ottaa siitä henkosia. Sauhut hän puhalsi kohteliaasti toiseen suuntaan Bellasta. Onneksi siinä kohtaan ei tuullut, niin savu leijaili kiltisti juuri sopivasti ylöspäin.
"Ihan mielenkiinnosta", Tony aloitti ja naputteli tupakasta ylimääräiset tuhkat pois. Hän katsoi naiseen ja hymyili kiusoittelevasti. "Miten monen miehen kanssa Cliff on sut järkännyt yhteen?"

Nimi: Malluuw

06.05.2019 23:04
Daren Welch - Southwark

Pysähdyin Jerryn vierelle ja katsoin pidempää poikaa taas huolestuen.
"Hei..mä oon sun tukena, kerro vaan jos tuntuu siltä." Sanoin ja halauduin Jerryyn, tuntui oudolta olla paljon lyhyempi kuin toinen, mutten antanut pituuseromme häiritä minua.

/K18/

Marcus Chamber - Southwark, Marcuksen asunto

Nielin kaiken mitä Jacob tuli ja vielä mielihyvin.
Virne nousi kasvoilleni kun Jacob nosti peittoa ja suukotin tuon terskaa.
"Huomenta, piti herättää sun veikkaki tähän päivään." Sanoin virnistäen ja kontin Jacobin vierelle suudellen tuota kielarilla virnistäen.
"Vähän spesiaalimpi yllätys herätys sun aamuun, hmm~?" Kysyin virneen kera ja nuolaisin toisen huulia vielä erkaantuessani.

Nimi: Akit4

06.05.2019 22:55
Jeremy Durham | Southwark

Nyököttelin Darenin vakuutellessa kaiken olevan okei. Sen jälkeen lähdimme kumpikin kulkemaan taloni edustalta tietä pitkin. Hautautuneena huppuuni vilkaisin vierelläni kulkevan jätkän kättä kohti, ja olin jo aikeissa tarttua siitä, mutta lopulta emmin. Työnsin kummatkin käteni takuihini.
Huokaisin hiljaa. Imaisin huuliani. Räpäytin silmiäni. Ne kostuivat. Nielaisin. Vilkaisin Dareniin. Räpäytin silmiäni jälleen. Käänsin katseeni pois. Niiskaisin.
"Sori..", mutisin, kun pysähdyin ja hieraisin lasieni alta silmiäni. Kohautin katsettani ja hengitin syvään. Enhän minä nyt jälleen alkanut itkeä?
"Se helvetin jätkä...", mutisin selittääkseni edes jotenkin Darenille, mitä pääni sisäisessä myrskyssä kulki. Calvin. Hän siellä kulki. Kulki siellä saaden minut epäröimään. Esti minua tarttumasta Darenin käteen. Halusin lyödä häntä.


Jacob Lancey | Southwark, Marcuksen asunto

//K18//
Henkäilin raskaasti liikuttaessani lantiotani ja puristin silmiäni kiinni. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes lopulta tunsin nautintoni purkautuvan Marcuksen suuhun. Hiuksista kiinni pitäen pidin hänen päänsä aloillaan, kunnes lopulta kehoni rentoutuessa päästin niistä irti. Hän voisi siis halutessaan nostaa päänsä kaluni luota.
"Huomenet vaan sullekin", myhäilin avatessani silmäni ja siirsin käteni nostamaan peittoa nähden kurkata Marcuksen puoleen.

Nimi: Helena

06.05.2019 22:50
Jeffrey Coleman | sairaala

Hoitajien ja lääkärien hössötys oli enää pelkkää sumua Jevin päässä eikä hän oikeastaan muistanut, mitä kaikkea oli tapahtunut. Ainakin hänen kätensä oli nyt kipsissä useiden tuntien jälkeen. Kipulääkkeet onneksi helpottivat oloa, kun hän sai viimeinkin olla rauhassa ja maata vain sairaalavuoteessa kaiken maailman hoitotoimenpiteiden jälkeen.

Jev havahtui ajatuksistaan ja rauhallisesta mielentilastaan, kun Jamie avasi hänen sairaalahuoneensa oven. Vanhempi poika tervehti nuorempaa, kun tuo nappasi tuolin mukaansa ja istuutui hänen sänkynsä vierelle kyselemään hänen vointiaan.
“Huomattavasti paremmin ja en just nyt tartte mitään”, Jev vastasi rennolla äänensävyllä, joka ei onneksi enää kuulostanut kituvalta kähinältä. Jamien surumielisyyttä ei voinut olla huomaamatta, mikä vei Jevin huomion pois omasta, kipulääkkeiden helpottamasta tilastaan.
“Selviskö jotain sun tutkimuksissa?” Jev päätti kysyä suoraan. Oliko toista sittenkin sattunut kolarissa?

Bella Russell | Monarch

Huvittunut hymy säilyi Bellan huulilla, kun Tony komppasi illan käänteitä mielenkiintoisiksi. Ilta ei ollut ollut ainakaan tylsä, vaikka tietyt välikohtaukset olisi voinut jättää pois. Onneksi treffit, tai miksi niitä nyt voisi kutsua, eivät olleet silti latistuneet. Kaikesta draamasta huolimatta Bella ainakin itse koki illan onnistuneeksi kompasteluista huolimatta.

Yllättyneisyys ja hämmennys ajoi hymyn hetkeksi tiehensä, kun Bella tunsi Tonyn tarttuvan naisen käteen omallaan. Naisen katse laskeutui myös heidän käsiinsä, mutta nousi kuitenkin pian miehen puoleen. Hymy palasi myös huulille lämpimänä.
“Hirveä rikos, mutta katson tällä kertaa sormien läpi…” Bella härnäsi miestä ja saattoi ristiä sormensa toisen kanssa. Kieltämättä hän oli itsekin hetken ehtinyt harkita, kehtaisiko tarttua Tonya kädestä, mutta mies oli ehtinyt ensin. Sydämen lyönnit eivät ainakaan rauhoittuneet.

Nimi: Malluuw

06.05.2019 22:26
Daren Welch - Southwark, Jerryn asunnon edusta

Hymähdin kun Jerry pahoitteli tilannetta ja katsoin poikaa silmiin.
"Älä pahoittele, kaikilla on huonoja hetkiä." Vakuutin että asia olisi kunnossa.
"Mennään." Vastasin Jerryn kysymykseen ja lähdin kulkemaan toisen vierellä kohti kahvilaa.

Marcus Chamber - Southwark, Marcuksen asunto

//K18//

Myötäilin Jacobin lantion liikettä, nautin kun mies otti ohjat ja pisti minut kuriin.
Mumisin tyytyväisenä ja käytin kieltäni taidokkaasti mukana suihinotossani.

Nimi: Akit4

06.05.2019 22:07
Jeremy Durham | Southwark, Jerryn asunnon edusta

Dareninkin ollessa valmis avasin meille oven ja astelin pihalle. Silmäilin pihapiiriä pikaisesti, mutta kääntyessäni Darenin puoleen sainkin kokea yllätyksen. Hän veti minut kumaraan ja painoi huulensa jälleen omilleni. Hämmentyneisyyteni paistoi kasvoillani, kun tuijotin häntä silmiin osaamatta sanoa mitään. Onneksi Daren kuitenkin puhui puolestani.
Nielaisin. Miksi rinnassani tuntui siltä? Perhosia käväisi lennähtämässä vatsassani. Puraisin huultani. Halusin suudella Darenia. Vetäydyin hänestä kauemmas. En suudellut. En olisi helppo, kuten Calvin väitti.
"Joo, sori", tokaisin niskaani hieraisten ja pakotin naurahduksen ilmaan, "Ei mun ollu tarkotus mököttää".
Katseeni siirtyi taivaalle. Pikkuinen tihkusade laskeutui sieltä alas, minkä vuoksi nostin huppuni päähäni. Peittäisipähän samalla tukkapehkoni.
"Mennään?" hymähdin ja nyökkäsin jo tien puoleen, alkaen astella sinne.


Jacob Lancey | Southwark, Marcuksen asunto

//K18//
Havahduin unestani varsin mieluisiin tuntemuksiin alapääni suunnalta. Mumisin hyvilläni ja raotin silmiäni huolimatta pääni jomotuksesta. Taisi olla krapula. Katseeni suuntautui alas nähden möykyn peiton alla. Minun piti hetken aikaa pohtia, minne olinkaan päätynyt, ja kuka peiton alla mahdollisesti minua hyväili, mutta lopulta muistinkin Marcuksen ja eilisiltamme.
Huokaisin syvään ja suljin silmäni uudestaan, kun tunsin suihinoton. Ujutin käteni peiton alle tarttuen jätkän tukasta ja liikautin hänen päätään siitä kiinni pitäen. Tyytyväinen äännähdys pääsi huuliltani. Käteni jäi hänen hiuksilleen, kun liikutin itse lanteitani kohti Marcuksen suuta saadakseni kosketusta entisestään.
Tässäpä vasta herätys.

©2019 LONDON - suntuubi.com