Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: pixeli

11.05.2019 19:04
Harley Wolf | Mayfair, Vincentin koti | K18

Toinen äänteli meidän kummankin työmme tuloksena ja virnistin Vincentille. Vai ei ollut toinen ennen kokenut näin villiä seksiä. Asian kuuleminen sai minut hyvälle tuulelle ja Zacharyn äännähdykset olivat omiaan nostattamaan tunnelmaa. Poliisikin vielä lisäsi tahtia mikä sai minut tekemään myös intohimoisemmin työtä. Nuoleskelin toisen herkkiä alueita ja huomasin saalimme miehyyden olevan myös mukana menossa. Se sai minut virnistämään uudemman kerran ennekuin jatkoin kielityötäni. Keskityin hetkeksi saaliimme raskaaseen hengitykseen, kunnes tunsi toisen kehon jännittyvän ja hän tuli. Suuhuni. Silmäni painuivat kiinni ja vaikka jouduinkin vähän taistelemaan kurkkuni tyhjäksi, olin tyytyväinen suuhuni tulemisesta.

Se silmien sulkeminen koitui kuitenkin kohtalokkaaksi. Ainakin panokumppaneilleni. Olin iloinen, että sain nopeasti itseni tilanteen tasolle, enkä päästänyt mitään järkyttynyttä huudahdusta. Sytkäreiden varastus, poliisi ja nyt seksileikit. Sain onnekseni itseni myös pysymään normaalina, vaikka mieleni täyttyi ajatuksista. Virneen kasvoillani pitäen ryhdyin miettimään seuraavaa siirtoani. Aluksi päätin jatkaa työtäni toisen miehyyden kimpussa ja livoskelin sitä pehmeästi, ikäänkuin nautiskellen. Oikeasti olisin voinut oksentaa siihen paikkaan. Kulissia luoden jatkoin vielä hetken aikaa nuolemista, kunnes kohotin pääni.
"Mä katoan hetkeksi vessan puolelle, en halua sotkea meiän ruokapöytää" virnistin toisille viitaten meneväni kuselle, vaikka todellisuudessa tekisin myäs aivan muitakin asioita. Siispä nousin sängyltä ja huomaamattomasti siirsin jalalla housuni ja bokserini makuuhuoneesta pois. Eteisestä, takkini taskusta, kävin hakemassa puhelimeni ja sitten lukkiuduin vessaan. Katsoin itseäni peilistä ja nyt vasta uskalsin hengittää raskaammin purkaakseni tunteeni. Avasin hanan ja pesin kasvoni. Miten? Miten olinkaan päätynyt sänkyyn? Vieläpä kahden miehen kanssa. Olin hetero, mutta aavistelin kaiken sotkun takana olevan dementiani. Joskus muistin sen, mutta useimmiten elin ja unohtelin ja sitten vain ihmettelin kun en muistanut mitään. Puristin käsilläni pesualtaan reunoja ja hengitin syvään. Yhtäkkiä kaipasin suuresti kotiin ja rauhoittavieni luo. Tarvitsin niitä. Lyyhistyin vessan lattialle istumaan ja avasin puhelimeni. Tiesin vain yhden joka voisi auttaa minua. Etsin parhaimman ystäväni, tukijani ja turvani numeron niiden vähäisten numeroiden joukosta ja vein luurin korvalleni. Sain odottaa hetken ennekuin Sparrow vastasi(?).
"Moi, tota...onk sul aikaa auttaa mua yhessä jutussa?" Aloitin ja puhuin suht matalla äänellä etteivät toiset kuulisi ja yllättäisi minua. Jatkoin kuitenkin melkein heti puhumista. Toinen saisi asian kuultuaan miettiä uudestaan tulisiko auttamaan minua vaiko ei.
"Tää ois aika tärkee juttu...mä oon..parin selkkauksen myötä..leikkimässä seksileikkejä parin miehen kanssa" jouduin vähän miettimään miten kertoisin asian, sillä en ihan muistanut miten toinen reagoi varastelemiseeni, joten kiersin ne nopeasti. Muutenkin tauoillani annoin toiselle ymmärtämis aikaa seksileikkien suhteen.
"Et oisko mitää jos tulisit hakee mut kotiin täält vai onks parempi et vien homman loppuun ja lähen sit aamulla tai joskus?" Aamulla lähteminen tosin oli kuvottavampi vaihtoehto, joten toivoin Sparrowin ehdottavan ensimmäistä.

Nimi: E.M.

11.05.2019 00:27
//K18 köhköh//

Zachary Robertson - Mayfair, Vincentin koti

Wolfin laittaensa suunsa - tai lähinnä kielensä - töihin kätensä sijaan minusta tuntui, että olisin voinut sulaa siihen paikkaan. Samaan aikaan rikostutkija oli nimittäin jo aloittanut työntönsä, ja raskas hengitykseni meni enemmän nautinnosta välittäviksi voihkinnoiksi, joiden pituus yritti yhtä aikaa reagoida molempiin kokemistani tuntemuksista. Kahdesta tulemisesta huolimatta miesten tekemiset olivat nimittäin jo saaneet miehyyteni uudempaan nousuun, ja selkäni alkoi mennä melkein itsestään pienelle kaarelle sänkyä vasten. Kyllä. Todellakin. Tästä rankaisusta pidin.
Sen kummemmin en kun voinut vastata toisten sanoihin, ainoastaan ajatuksen tasolla. Nautinto vei liikaa keskittymistäni, varsinkin kun rikostutkija tuli ottaneeksi sivelynsä perään hellästi kiinni kyljistäni ja alkoi työntää nopeampaan tahtiin. Hienoinen asennon muutos sai työnnöt aina hetkellisesti osumaan varsin hyvään kohtaan, minkä tähden äänenkäyttöni koveni, puristin käteni nyrkkiin ja selkäni kaareutuminen voimistui. Silmäni puristin tiukemmin umpeen ja pääni painoin tiukasti tyynyä vasten samalla kun minun oli pakko lipaista ääntelyni lomasta huuliani. Olisin hyvinkin voinut jakaa huulieni ja kieleni kosketusta jommalle kummalle, elleivät he olisi olleet alapääni kimpussa. Toisaalta parempi ehkä näin.
Koska voi että miten halusinkaan päästä tulemaan Wolfin suuhun. Ja että rikostutkija päästäisi itsensä tulemaan sisääni. Kumpaakaan en vain hetkessä voinut sanoa, ja hengästymiseni pahentumisesta päätellen raskaasta hengityksestä huolimatta en saanut tarpeeksi happea keuhkoihini. Tiedä häntä mikä tilanne olisi sitten ollut suutelemisen tai nuoleskelun seuraamuksena. Varmaan olisin pyörtynyt hapen puutteeseen silloin, tosin ainahan hengästyminen kuului hommiin. Se kertoi siitä, että meno oli hyvää, ja minusta sen pystyi lukemaan vaikka naapurikunnastakin asti. Varsinkin siinä välissä, kun tulin kolmannen kerran illan aikana kehoni jännittäen. Nautinnon paksu aalto levähti lävitseni, joskin aalto tuntui osin jäävän väreilemään sisälleni minun melkein haukkoessa henkeäni kuin kala kuivalla maalla. Tismalleen saman tien kun rikostutkija ei tullut liikettään lopettaneeksi(?), missä ei ollut mitään vikaa eikä ääntelynikään tullut kliimaksin perään loppuneeksi, vaikkakin äänenvoimakkuus hiipuikin kuin pienen voihkivan valituksen tasolle.

Nimi: Malluuw

10.05.2019 23:42
Vincent Newtown - Maifair, Vincentin asunto


Virnistin seuraten Zacharyn liikehdintää ja katsoin hymähtäen Wolfin toimia kun tuo matki aikaisempia toimiani, näky oli enemmän kuin miellyttävä ja sainkin itselleni lisää intoa aktiimme.
Sivelik Zacharyn kylkiä ja otin niistä hellän otteen(?), kun aloin liikkua nopeampaan tahtiin.
"Te olette kyllä minun lempparini, koskaan ei ole ollut näin villiä seksiä." Kerroin virnistäen.

Nimi: pixeli

10.05.2019 16:56
Emil Stanley Dawson | Belgravia | k18

Kieleni tehdessä ahkeraa työtä suudelmien kanssa, sekä käteni toisen pakaroiden kanssa, tunsin tukistuksien lisäksi Ellan rintakehän painautumisen omaa rintakehääni vasten. Nautin tästä tilanteesta suuresti, mutta jonkin ajan kuluttua tyttö irtaantui huulistani ja tyydyin vain nuolaisemaan omiani kuin kertoakseni toisen olevan varsin herkullinen. Ella kuitenkin käytti samanlaista taktiikkaa mitä minä olin häneen käyttänyt. Ja huuliltani karkasi kevyitä äännähdyksiä toisen jaellessa suudelmia ja hivelyitä ympäri kehoani. Yritin pitää käteni toisen pakaroilla puristellakseni niitä vielä, mutta jos se ei onnistuisi ne vain valahtaisivat alas. Vatsalihakseni kuitenkin jäykistyivät, vaikka nautinkin toisen puuhista. Hetkeksi jopa suljin silmäni, kunnes Ellan suudelmat pysähtyivät boksereitteni rajalle. Aivoni raksuttivat tytön tulevaa siirtoa, mutta en ehtinyt juurikaan ajatella asiaa. Kehossani kulki nautinnollinen ja hivenen jännittynytkin värähdys ja puraisin kevyesti alahuultani. Ellahan käytti ensin tekemiäni härnäyksiä minua vastaan.


London Wilford | Chelsea

Suorastaan pystyin havaitsemaan Aubreyn silmissä hohtavan aidon kiinnostuksen graffitteja kohtaan. Virnistin toisen sanoille.
"Hyvä ku sanoit, oisin muute ehottanu et sun ei kantsi välttis taiteilla" kiusaoittelin toista viitaten sanoillani toisen taitoihin. Enhän toki tiennyt, että osasiko Aubrey maalata saattoihan hän osatakkin, mutta jotenkin päättelin ettei tyttö kuitenkaan tainnut. Aubreyb seuraavien sanojen kohdalla jouduin ikävä kyllä nipistämään huuleni yhteen, jolloin suustani pääsi vain tukahtunut naurahdus, kunnon pyrskähdyksen sijaa. Kun kurkkuni oli tyhjä yskin muutaman kerran kättäni vasten ja mulkaisin sitten tyttöä mukamas vihaisena ennen suuni avaamista.
"Sori vaa, mut jos kytät tulee ni mä sanon et sä pakotit mut sprayaamaan tai sit vaa otetaa ritolat, mua ei kiinnosta pahemmin selvitellä sellasia asioita ja tuskin meiän vanhempiikaa" naurahdin virne naamallani ja laskin haarukan kädestäni.
"Lähetääks vaik sit ku ollaa syöty tarpeeks tätä myrkkykakkua vai haluuksä eka saada jonku yläkerta esittelyn tai tehä jotai muuta?" Sanahdin virne huulillani ja pörhäytin hiuksiani paremmin. Aubrey saisi vieraana päättää mitä tekisimme, sillä minulle kävi melkeinpä kaikki. Yläkertaakin esittelisin mielelläni.


Harley Wolf | Mayfair, Vincentin koti | K18

Onnnekseni Vincent oli kärsivällinen ja kirjaimellisesti kädestä pitäen hän siirsi minun käteni saaliimme miehyyden päälle. Virnistin ja ryhdyin hoitamaan osuuttani saaden aikaan taas äännähdyksiä. Sivusilmälläni näin kuinka poliisi otti itsensä irti Zacahrysta ja voiteen saattamana luikautti itsensä uudestaan toisen sisälle. Hetken aikaa vielä jatkoin kädellä työskentelyä, kunnes päätin siirtyä tekemään sen suullani, aivan kuten Vincent oli ehdottanut.
"Tästä saat sen haluamasi rangaistuksen" naurahdin ja parantelin hivenen omaa asentoani ja aloitin ensin pehmeillä nuolaisuilla jotka kävivät läpi koko Zacharyn alakaluston(?). Virne nousi kasvoilleni ja siirryin sitten lipomaan härnäävästi miehisyyden päätä ja käytin samoja taktiikoita mitä olin nähnyt Vincentin tekevän aiemmin(?).

Nimi: Tiuhti

10.05.2019 13:44
Jamie Hayes | Sairaala

Jev epäili, että tuskin pienestä jaloittelusta olisi haittaa, jolloin hän kohottautui makuulta istumaan ja totesi kävelyn olleen hyvä idea. Jamie nousi itsekin ylös ja oli valmiina antamaan toiselle tukea itsestään, jos nouseminen alkaisi heittää tällä päässä.
"Mistä kohtiin se murtui?" Jamie kysäisi ja nyökkäsi kipsiä kohden. Samalla hän aukaisi huoneen oven käytävälle ja päästi Jevin ensin. Oven sulkeuduttua Jamie saattoi ohjata toista ranteesta kiinni ottaen oikalle, mutta päästi kuitenkin irti. "Mennään tähän suuntaan." Vasemmalta kun löytyi vain toinen käytävä ja lisää huoneita, eikä muuta.

Anthony Dawson | Belgravia

Mies kuuli ensin askeleita lähellään ja sitten vastauksen, että toinen oli kunnossa. Kevyt huokaisu poisti loputkin huolenrippeen, ja vähitellen Tony jaksoi raottaa silmiäänkin.
Heti kun ne aukesivat tarpeeksi ja onnistuivat tarkentamaan eteensä, Tonyn keho säpsähti tuijottavia silmiä hänen naamansa edessä. Silmäpari osoittautui kissalle kuuluvaksi, ja mies hymähti huvittuneesti. Otus loikkasi pois hänen päältään selkänojalle ja jäi siihen tapittamaan kiinnostuneena.
Samalla kun Bella palasi sohvan äärelle Tony kohottautui istumaan ja tunnusteli hieman kasvojaan. Sormien alla tuntui kipeitä kohtia ja haavoja, joissa veri oli ehtinyt kuivua, mutta noin muuten kaikki oli kunnossa. Takaraivossa kuitenkin jomotti kaikista eniten, mutta se nyt oli ihan selvä, kun oli tömähtänyt aika voimalla lattiaa vasten.
Katse kohottautui naiseen, jolla oli vesilasi ja pilleri - särkylääke oletettavasti - käsissään. Miehen katse oli epäluuloinen, mutta myös härnäävä.
"Älä vaan sano, että sä omin kätösin raahasit mut tänne." Ei tosiaan mennyt kauaa, kun Tony oli taas oma persoonallinen itsensä. Hän otti lääkkeen vastaan ja kippasi sen veden avulla kurkusta alas. "Mä en oo ihan kevyimmästä päästä."

Nimi: Helena

10.05.2019 13:10
Jeffrey Coleman | sairaala

“Et vielä tiedäkään, kuinka mahdottomia voidaan olla… Ja oot tavannu vasta mut ja Chasen”, Jev naurahti. Kieltämättä jo pelkästään hän ja Chase osasivat olla persoonallinen kaksikko, mutta koko porukan ollessa koolla meno oli miltein päätöntä välillä. Pääasiassa he kyllä nauroivat toinen toisilleen sisätiloissa. Onneksi harvemmin kenellekään sattui mitään.
Jamie kyseli, halusiko Jev jaloitella, nukkua tai tehdä ylipäätään jotain. Huoneessa ei kyllä koko ajan jaksaisi makoilla, sitä tulisi varmasti tehtyä tarpeeksi seuraavan vuorokauden sisällä.
“Tietääkseni saan, voidaan mun puolesta vähän jaloitella”, Jev ehdotti ja kohottautui istumaan sängyllä. Kipulääkkeet onneksi auttoivat särkyihin, mutta eivät kuitenkaan vieneet jalkoja alta. Lääkäri oli itseasiassa tainnut kehottaa häntä liikkumaan, kun pystyisi.

Bella Russell | Belgravia

Smokey kehräsi saamilleen rapsutuksille, mutta kissa ei silti malttanut olla kyttäämättä ja vahtimatta sohvalla pitkällään makaavaa tajutonta Tonya. Kissa vahtasi aina ensimmäisenä uusia tuttavuuksia ja juoksi kosketuksia karkuun niin kauan, kunnes se lahjottiin ruoalla tai leluilla. Cliff nyt Smokeylle oli tuttu ja suoraan sanottuna Bella olisi hämmentynyt suuresti, jos kissa olisi säikähtänyt miestä lopullisesti tämän kannettua Tony ovesta sisään.
“Joo, toivottavasti ei enää tarvitse…” Bella hymähti. Hän tosissaan toivoi yllättävien käänteiden loppuvan, niitä oli ollut tarpeeksi illan aikana.
Bella saattoi vielä Cliffin eteiseen ennen kuin jäi kolmestaan Smokeyn ja tajuttoman Tonyn kanssa asuntoonsa.

Oven sulkeuduttua ei mennyt kovinkaan kauan, kun sohvan suunnalta kuului ähkäisy. Pieni, odottamaton ääni sai Bellan säikähtämään - tai ainakin sydän tuntui hyppäävän kurkkuun naisen hieman hätkähtäessä eteisen puolella.
Bella palasi olohuoneen puolelle sydämensykkeiden riehuessa huomatakseen Tonyn heränneen. Mies oli kohottanut toisen käden ohimolleen ja yritti siristellä silmiään auki huonoin tuloksin.
“Olen kunnossa”, Bella vastasi heti, kun Tony kyseli häntä. Sohvan luo heti rientämisen sijaan nainen asteli olohuoneen yhteydessä olevaan keittiöön, koska Tonylla taisi olla vesilasin ja särkylääkkeen aika. Sitä paitsi Smokey piti miehen vahtimisesta huolta.

Nimi: E.M.

09.05.2019 23:33
Matthew Downham - Chelsea, Veran kämppä

Tuhahtelin vain tytön sanoille siitä, että small talk olisi muka vaikeaa. Pölisihän hän siinäkin kokoajan. Eli olikos se muka niin vaikeaa? Epäilin. Aivan kuten pöydässä epäilin sitä, ettäkö Vera olisi tarkoittanut sanojaan.
Kakkuja ja kahvia jo otettuaan hän nimittäin kommentoi itseäni hauskaksi toteamista sanomalla, että siitä saattoi olla montaa mieltä. Ja joo, olin kuullut sen aiemminkin, varsinkin koulussa. Mutta enpä uskonut siihen silloinkaan enkä uskonut nytkään, minkä tähden toisen sanoja kuunnellessani otin itsellenikin palan kakkua kahvin kera. Samassa kävi ilmi, ettei minun tarvinnutkaan uskoa toisen sanoja. Seuraavaksi tyttö nimittäin jo söi sanansa leikkisästi perään hymyillen, mikä sai katseeni käymään hänen puolessaan.
"No todellakin oon. Musta tulee vielä paras brittikoomikko kuule", heitinkin siten vastaukseksi, minkä perään lohkaisin mutakakkupalastani ensimmäisen lusikallisen. Ilmeideni ja äänensävyni kanssa olin jokseenkin huvittuneen näsäviisas, mutta tarkoitin kyllä silti sanojani. En minä aikonut olla varastossa töissä koko loppuikääni. Sitä paitsi koomikon urahan olisi hauskaa.
"Se onkin paljon parempi ura kuin kökkiminen epäilyttävässä kukkakaupassa. Tosin nyt sä varmaan sanot, että aiot tehdä vielä jotain parempaa elämälläs? Matkustaa kuuhun tai jotain", jatkoin sanojani kaappaamani lusikallisen suuhun saatuani ja alas nieltyäni. Aiempi näsäviisaus hiipui sanoistani pois huvittuneisuuden voimistuessa enkä saannut olla virnistämättä tytölle.

Nimi: E.M.

09.05.2019 22:46
Brad Miller (Brad) - Kensington, Rogerin kämppä

Vastasin toiselle huvittuneesti virnistämällä Rogerin mainitessa, että meillä menisi koko yö leffojen parissa, jos alkaisimme Die Hardeja katsomaan. Ei se nimittäin haittaisi. Ilmeisesti isoveli kuitenkin saattaisi nukahtaa, ehkä jo tämän leffan aikana, mikä sai minut tuhahtamaan huvittuneena. Jos-sanankin hän korjasi kun-versioon.
"Tietenkin herätän, en aio kuunnella sun kuorsaamista kesken leffan", heitin huvittuneisuuksieni tähden, vaikka eipä Roger nyt kuorsannut. Tai ei hän ollut ainakaan viime...tai siis toissayönä kuorsannut niin, että minä olisin sen huomannut(?).
Ja siinä hetkessä vitsin heitto olikin varsin piristävää, ja vitsailu jatkui vielä pimeän pelkäämisen suhteen. Typerine esitykseniin isoveli saikin minut naurahtamaan ja törkkäisin toista ennen kuin hän nojautui paremmin selkänojaa vasten. En edes yhtään tuntunut muistavan sitä, että vastaavalta varmaan Logan näytti pimeää aristellessaan.
Mitään en siihen väliin kuitenkaan enää lähtenyt lisää vitsailemaan, vaikka huvittunut hymy jäikin huulilleni. Kunhan käänsin katseeni leffan puoleen ja hain itselleni hieman vielä mukavamman asennon. Pitihän sitä alusta päästä kärryille, etten olisi puolessa välissä leffaa kujalla tapahtumista. Ilmeisesti sitä ei tosin tarvitsisi pelätä, sillä hetken kuluttua Roger ilmoitti saattavansa spoilata. Se sai katseeni kääntymään toisen puoleen.
"Mä saatan sitten kostaa spoilaamalla jokasessa Die Hardissa", vastasin osin kuiskaten ja kuin asiasta mukamas valittaen ja silmiäni siristäen. Tosiasiassa minua ei kuitenkaan haitannut, vaikka Roger jotain etukäteen kertoisikin. En ollut niin fanaattinen leffahullu, ettäkö mitään en olisi saanut etukäteen kuulla. Niinpä siristelyni lopetettuani katseeni kävi pikaisesti leffan puolessa ennen toisen puoleen paluuta.
"Mutta ei mua siis haittaa. Kunhan et heti alkuun möläytä loppuratkasua", lisäsin ennen kuin katseeni palasi taas leffan puoleen.

Nimi: Tiuhti

09.05.2019 22:25
Jamie Hayes | Sairaala

Jamie seurasi huvittuneena kaksikon sanailua ja huikkasi sitten iloisesti toiselle heipat ennen kuin tämä lähti. Sen jälkeen hän istahti uudemman kerran alas ja risti kädet syliinsä. Hymy kasvoilla säilyi vieläkin.
"Te ootte sitten mahottomia", hän naurahti. Tosin, heti kun Dillonkin vain onnistuisi raahaamaan itsensä Lontooseen, Jamienkin ujompi olemus vaihtuisi siihen puheliaaseen ja sata kertaa rennompaan tyyppiin, mitä ei vielä toistaiseksi ollut onnistunut tuomaan Jevin seurassa esiin. Mutta se olisikin vain ajan kysymys, milloin hän osaisi olla vähän avoimempi.
Jamie naputteli jalallaan lattiaa ja katseli huonetta. Se oli tylsä ja ikävystyttävä - oli melkein jopa hassua ajatella, että niinkin masentavassa paikassa saattoi parantua.
"Saatko sä lähteä kävelemään? Vai raahaako ne sut heti sänkyyn jos näkevät sut jaloittelemassa?" Jamie kysäisi. Loppu tuli tosin pienoisena huvittuneena hymähdyksenä. "Tai haluatko nukkua? Tai jotain muuta?"

Cliff Wyman | Belgravia

Halauksesta näytti olleen apua Bellalle, ja tämä vakuutteli että pärjäisivät kyllä. Ei Cliff sitä tosin epäillytkään, halusi vain kuulla sen myös toisen suusta. Sitten hän kumartui rapsuttamaan sohvan käsinojalla istuvaa kissaa leuan alta ja virnisti.
"Hurja saalistaja", hän höpötti eläimelle ja kohottautui sitten takaisin pystyyn. "Soita tai laita viestiä, jos tulee ongelmia. Tuun kyllä heti takaisin jos tarvii. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse."
Cliff soi Bellalle vielä rohkaisevan hymyn ja hyvästelyt ennen kuin palasi eteiseen ja poistui takaisin rappuun.

Anthony Dawson | Belgravia

Kaikki tuntui sekavalta ja jossakin tuntui kipua - kenties päässä, takaraivossa. Korviin kantautui vaimeasti kuuluva pamahdus, ehkä oven ääni, ja vaikka silmät olivat kiinni, ne aistivat valoa ympäriltä.
Tapahtumat alkoivat hiljalleen palata Tonyn mieleen ja taju sen mukana. Kasvot irvistivät kivusta ja mies ähkäisi vieden toisen kätensä ohimolleen. Hän tajusi makaavansa kovan lattian sijaan pehmeällä pohjalla ja tunsi olonsa sen myötä paremmaksi, vaikka päätä kivistikin. Vähitellen hän alkoi siristellä silmiään auki, mutta tunsi vasemman puolen niin kipeäksi, että päättikin pitää ne vielä hetken kiinni. Se olikin ehkä ottanut vähän rajumman iskun osakseen.
"Bella? Sano että oot kunnossa" Tony ei muistanut ihan tarkalleen oliko ahdistelija ehtinyt tehdä toiselle jotain kamalaa, minkä vuoksi koki tarpeelliseksi kysyä asiaa.

Nimi: Helena

09.05.2019 21:43
Jeffrey Coleman | sairaala

Puolisen tuntia meni ennen kuin Jamie palasi huoneeseen, missä Jev ja Chase olivat jutelleet koko sen ajan. Jev käänsi heti katseensa nuorempaan poikaan, kun tämä astui huoneeseen ja istuutui sängyn vieressä olevalle tuolille. Chase oli istunut koko ajan sängyn reunalla varoen kuitenkin kolarissa ollutta Jeviä.
“Et häiritse”, Jev vakuutti hymyillen, kun Chase heilautti kättään. He eivät olleet edes puhuneet mistään ihmeellisestä ainakaan viimeisen kymmenen minuutin aikana.
Sitten Chase ilmoitti virnistäen voivansa lähteä. Noustuaan tuo vielä muistutti Jeviä lepäämisestä, mihin tämä reagoi pyrskähtämällä huvittuneesti.
“Kyllä äiti”, Jev hymähti ja naurahti pian perään, kun Chase näytti keskisormeaan hänelle. Kanaemo mikä kanaemo, mutta eleissään ei aina ollut lähellä siivoa kotiäitiä.
Ennen kuin Chase ehti lähti, Jamie muisti Daisyn. Kuten Jev oli arvellutkin, hänen kämppistään ei haitannut lainkaan päästä koiravahdiksi vaan oli enemmän innoissaan. Kesken avainten luovutuksen Jamie kuitenkin epäröi, mikä oli ihan ymmärrettävää ottaen huomioon, että Chase oli miltein tuntematon pojalle. Eikä Jevkään ollut vielä kovin tuttu kasvo.
“Niin etsinkin ja sen jälkeen rankaisen”, Jev nauroi, kun Chase oli vannonut olevansa luotettava. “Ja voit luovuttaa avaimet myös meillä, jos tullaan sitä kautta Jamien kanssa. Jos mut siis päästetään huomenna pois…”
“Etköhän sä pääse, mut mehän katotaan Jamien kanssa ettet ala heti riehumaan sen jälkeen”, Chase vannoi nauraen, kun pisti puhelimensa takaisin taskuunsa. “Tai sit me päästään rankaisemaan sua.”
“Puhu omasta puolestasi apina”, Jev muistutti, mutta ei saanut tällä kertaa kansainvälistä käsimerkkiä vastaukseksi. Chase vain repesi nauramaan eikä edes yrittänyt kieltää asiaa. Tottahan se oli, että Jev oli kaveriporukasta rauhallisin osapuoli. Chase ja James olivat pahimmat, mitä vauhtiin ja jatkuvasti menossa olemiseen tuli.
“No mutta, mä lähden nyt tästä. Älkää kumpikaan riehuko enää tänään yhtään mitään”, Chase huolehti vielä ennen kuin hyvästeli Jevin ja Jamien ja poistui huoneesta sulkien oven perässään.

Bella Russell | Belgravia

Hetkeäkään Bella ei harkinnut jättävänsä halausta väliin. Noustuaan ylös nainen antoi Cliffin sulkea itsensä halaukseen, mikä onneksi hieman rauhoitti kierroksilla käyviä tunteita ja sekavia ajatuksia.
Silmät suljettuina Bella ainakin yritti rauhoitella itseään samalla, kun Cliff rauhoitteli häntä myös parhaansa mukaan. Halauksesta oli enemmän apua kuin aikaisemmasta syvästä hengenvedosta, vaikka se ei ajanut hermostuneisuutta ja jäljellä olevia ahdistuksen rippeitä matkoihinsa täysin.
Alusta asti nainen oli tiennyt, ettei kollega voisi pitkäksi aikaa. Suoraan sanottuna oli parempi, että tämä palaisi takaisin Monarchiin jatkamaan töitä sen sijaan, että heitä olisi kaksi hermoilemassa saman katon alla.
“Kyllä mä pärjään, tai no me pärjätään…” Bella naurahti ja silmänsä avattuaan vilkaisi sohvalla makaavia Tonya ja Smokeyta ennen kuin kääntyi katsomaan Cliffiä ja hymyili sen verran, mitä pystyi. “Ensinnäkin, mulla on Smokey. Ja toiseksi, en usko et se mies enää palaa, säikähti Tonyn kaatumista sen verran. Eikä se sitä paitsi pääsis enää ulko-ovestakaan sisälle… Se tuli huomaamatta mun perässä eikä tiedä ovikoodia.”
Vakuuteltuaan Cliffiä tarpeeksi Bella päästi miehestä irti, jotta tämä pääsisi lähtemään takaisin töiden pariin. Nyt kun kumpikaan heistä ei ollut paikalla ties mitä voisi sattua, vaikka työntekijät osasivatkin pitää paikkaa pystyssä keskenäänkin.

Nimi: Tiuhti

09.05.2019 20:43
Jamie Hayes | Sairaala

Puolisen tunnin päästä Jamie suuntasi takaisin Jevin sairaalahuoneeseen. Hän oli halunnut odottaa hetken, jos päänsärky hellittäisi, ennen kuin menisi takaisin.
Jev ja Chase juttelivat kun poika palasi takaisin ja toiseksi mainittu käännähti katsomaan tulijaa.
"Helpottaako särky?" tämä kysyi huolehtivaisesti. Jamie nyökkäsi nopeasti ja palasi istumaan.
"Vähitellen", hän vielä totesi ja katsahti kumpaakin. Olikohan heillä mahtanut olla jotain tärkeää kesken?
"Häiritsinkö? Voin kyllä mennä pois", Jamie kiirehti sanomaan, mutta sai vastauksekseen käden heilautuksen Chaselta. Sitten tuo katsoi Jeviin ja virnisti.
"Enköhän saanut kaikki tarvittavat tiedot, niin kaipa mä voisin tästä lähteä. Saatte olla kaksin", Chase lausahti ja nousi sängyn reunalta. Tämä kääntyi katsomaan vielä Jeviä. "Ja muistahan sitten levätä kanssa."
Sitten Chase alkoi tehdä lähtöä, mutta Jamie ponkaisi seisomaan kun muisti Daisyn.
"Odota! Mä ajattelin jäädä tänne yöksi, mutta.. mulla on koira", hän irvisti. Ei toinen kuitenkaan suostuisi.
Tai ehkä suostuisikin - Chasen ilme nimittäin kirkastui ja hän hymyili lämpimästi. "Voin kyllä vahtia, jos sitä meinasit."
Vastaus miellytti Jamieta ja hän kaivoi kotiavaimensa taskustaan. Mutta sitten hän epäröi niiden antamista toiselle, koska olihan tämä kuitenkin vielä aika tuntematon. Chase huomasi sen.
"Ymmärrän kyllä että sua epäilyttää, mutta vannon Jevin kautta, että olen luotettava", toinen sanoi. "Tuon avaimet sulle huomenna tänne, ja jos en, niin Jev etsiköön mut käsiinsä ja kostakoon."
Jamie naurahti ja ojensi avaimet Chaselle. Tämä pisti ne heti taskuunsa talteen. Sitten Jamie kertoi vielä osoitteensa, jonka Chase kirjoitti puhelimeensa ylös.


Cliff Wyman | Belgravia, Bellan asunto

Selitys tuli hieman sekavana, mutta sen kuultuaan Cliff ymmärsi miksi Bella oli niin ahdistunut. Tappelun Cliff olikin osannut arvata, kun katsoi mustelmia Tonyn kasvoilla ja ikävännäköistä halkeamaa tämän ylähuulessa. Mutta että mikä oli johtanut siihen, tuntui ihan epätodelliselta.
"Ei helvetti", miehen suusta karkasi ja hän hieraisi kasvojaan. "Onneksi palasi."
Katse käväisi miehessä ja palasi sitten takaisin Bellaan, joka oli sillä välin ottanut takkinsa pois. Silmiin osui jäljet tämän ranteessa ja Cliffin kulmat olivat huolestuneessa rypyssä.
"Tule tänne", hän sanoi ja levitti hieman käsiään pyytääkseen toista halaukseen. Toinen oli varmasti vielä kauhuissaan.
Cliff saattoi kietoa kätensä toisen ympärille ja rauhoitteli tätä parhaansa mukaan. "Et tajuakaan miten kiitollinen oon siitä, että sä oot kunnossa."
"Mutta mun on kuitenkin varmaan pakko palata nyt takaisin", Cliff sanoi hetken päästä. Hän puri huultaan ja katsoi toista. "Luuletko, että pärjäät siihen asti kunnes Tony herää? Pidä ovi ainakin visusti lukossa."

Nimi: Helena

09.05.2019 20:01
Jeffrey Coleman | sairaala

Jev lepäsi hetken silmiä kiinni pitäen, kun Jamie puolestaan näpytteli puhelimellaan ilmeisesti viestiä. Ehkä tämä kertoi parhaalle ystävälleen tapahtumasta? Joka tapauksessa nuorempaa poikaa ei haluttu häiritä.
Saatuaan viestin kirjoitettua Jamie päätti lähteä käymään huoneen ulkopuolella. Jev avasi silmänsä hetkeksi ja hymyili toiselle pojalle.
“Käy vaan, kyl mä pärjään sen aikaa”, hän naurahti rennosti. “En karkaa tästä minnekään. Ja sitä paitsi se yks kanaemo varmaan pyyhältää kohta paikalle huolehtimaan…”

Kauan vanhempi poika ei ehtinyt lepuutella silmät suljettuina, kun jo Chase pyyhälsi huoneeseen. Huolehtivaa kyselytuokiota kesti hetken, mutta onneksi kämppis tuntui saavan mielelleen rauhan nopeasti ja pystyi rentoutumaan. Kaksikko keskusteli rennosti sen aikaa, kun Jamie oli poissa huoneesta.

Bella Russell | Belgravia

Onneksi Cliff jaksoi odottaa vastauksia Bellan asuntoon asti. Kaksikko oli jo ehtinyt asettua ottamaan Tonysta tukevia otteita kainaloista ja jaloista, kun kollega älysi asunnon oven olevan kiinni. Ennen kuin Bella ehti “kauniin naisellisesti” kirota ääneen, Cliff pyysi häntä auttamaan Tonyn reppuselkäänsä.
Pyyntö sai naisen kurtistamaan kulmiaan. Oliko Cliff nyt aivan varma? Portaita oli kuitenkin useampi ennen kuin he pääsisivät hänen asuntonsa ovelle. Vastaan väittämättä hän kuitenkin auttoi tajuttoman Tonyn toisen miehen reppuselkään ennen kuin he lähtivät kiipeämään portaita ylös. Bella ei voinut kuin vain luottaa, että Cliff tiesi selkänsä kestävän.
Cliffin puhina sai Bellan naurahtamaan huvittuneena tilanteesta huolimatta. Hänen teki niin mieli kommentoida jotain kollegan laiskuudesta ja kunnosta, mutta jätti sen myöhemmäksi kiiruhtaessaan avaamaan asunnon oveaan.
“Smokey ei tule”, nainen joutui komentamaan heti ensimmäisenä kissaansa, joka olisi halunnut pujahtaa rappukäytävän puolelle tervehtimään. Kissan huomio onneksi kiinnittyi nopeasti Tonya kantavaan Cliffiin. Vaikka jälkimmäinen oli tuttu, Smokey tuntui vähän säikähtävän tilannetta ja väisti parin metrin päähän. Aika nopeasti kissa kuitenkin hyökkäsi taas Bellan jalkoihin kiehnäämään ja melkein sai omistajansa kaatumaan olohuoneen lattialle.

Kuten arvata saattoi, Cliff toisti kysymyksensä, kun Tony oli turvallisesti sohvalla. Bella ei heti kohdannut miehen katsetta vaan kyykistyi ensin sohvan vierelle tarkistamaan tajuttomana makaavan treffikumppaninsa tilanteen.
“Tappelu…” Bella vilkaisi sohvan selkänojalle hyppäävää ja Tonya tuijottamaan asettuvaa Smokeyta, kun alkoi selittää Cliffille tapahtunutta, sanat tulivat sekavana soperruksena ulos. “Tony puolusti mua enkä mä tiedä kuka se toinen mies oli… Se häipy heti paikalta, kun Tony oli tippunu portaat alas…”
Bella oli edelleen hermostunut, vaikka Cliff oli paikalla ja he olivat turvallisessa ympäristössä. Syvään henkeen vetämisestä ei ollut mitään hyötyä eikä se auttanut rauhoittamaan naisen mieltä, kun rappukäytävän tapahtumat alkoivat palata mieleen. Hermostuneisuus ja ajatuksien sekavuus ei ollut poistunut hetkeksikään, mutta varsinkin jälkimmäinen tuntui vain pahenevan koko ajan.
“Jos Tony ei olisi palannut… En halua edes tietää…” Bella antoi sanojen tulla ulos samalla, kun riisui pitkän kangastakkinsa pois ennen kuin liiallinen lämpö pahentaisi lymyilemään jäänyttä ahdistusta. Ei nainen ollut paniikkikohtausta kohti ajautumassa eikä hän itkenyt, mutta vielä hän ei kyennyt rentoutumaan. Ehkä vasta Tonyn herättyä hermot antaisivat periksi.
Takin ollessa pois tieltä, vasemmanpuoleiseen ranteeseen ilmestyneet jäljet tulivat näkyviin. Ahdistelija oli tosiaan puristanut tiukkaan Bellan rannetta. Jäljet luultavasti vain pahenisivat ja näkyisivät useamman päivän ajan muistuttamassa illan ikävämmistä tapahtumista.

Nimi: Tiuhti

09.05.2019 16:59
Jamie Hayes | Sairaala

Jamie hymisi jotain ja otti sitten omankin puhelimensa esille. Hän halusi ilmoittaa Dillonille, mutta jättäisi kuitenkin mainitsematta mitään kasvainepäilyistä. Oli turhaa huolestuttaa toista vielä, kun mikään ei ollut varmaa.
Nuorukainen näpytteli näyttöä, johon oli ilmestynyt kulmasta kulmaan kulkeva särö. Se oli kuitenkin niin pieni murhe kaiken muun rinnalla, ettei Jamie jaksanut välittää siitä. Eikä se nyt niin häiritsevä ollut, että vaatisi tuskin korjauttamistakaan.
Kun viesti oli lähetetty Jamie laski puhelimensa pöydälle ja katsoi sängyllä lepäävään poikaan. Hän liikahti tuolillaan ja nousi ylös.
"Käyn vähän tuolla", hän nyökäytti päätään huoneen ovea kohti ja hymyili pikaisesti. Hän ei halunnut mainita palanneesta päänsärystä, koska tiesi toisen kuitenkin vain huolestuvan. Jamie näet ajatteli, että ehkä hän voisi käydä kysymässä joltain särkylääkettä, ja asia olisi sillä hoidettu.
"Pärjäätkö hetken?" hän varmisti ennen kuin lähtisi.

Vasta käytävän puolella Jamie salli päänsäryn päästä valloilleen, ja kipuilevana hän nojautui seinää vasten ja painoi käsillään päätä. Onnettomuus oli tietysti pahentanut säryn voimakkuutta, koska ei kai se muuten olisi yhtäkkiä mennyt niin kamalaksi.
"Jamie? Onko kaikki ok?" Etäisesti tuttu ääni havahdutti Jamien takaisin maan pinnalle ja hän kohtasi Chasen huolestuneesti kysyvät silmät.
Nuorukainen nyökkäsi ja hymyili. "On, päässä vaan vähän tuntuu vielä. Jev on muuten tuolla, mä tuun kohta takaisin."
Jamie jatkoi kiireesti siihen suuntaan johon oli aikonutkin mennä, ennen kuin toinen alkaisi kysellä lisää.

Cliff Wyman | Belgravia

Bella ei ehtinyt antaa vastauksia, kun huoli oli kokonaan tajuttomassa miehessä. Cliff nousi myös pystyyn.
"Okei, no niin", hän mutisi ja siirtyi lattialla makaavan miehen pääpuolelle. Hän nosti katseensa Bellaan ja kumartui sitten ottamaan tukevaa otetta Tonyn kainaloista. "Nosta sä jaloista."
Kun molemmilla oli hyvin kannatteleva pito miehestä, Cliff vilkaisi olkansa yli portaita, joita ei onneksi tainnut olla edes kymmentä. Hän nyökkäsi Bellalle merkiksi, että Tony voitaisiin kantaa ylös, mutta pysähtyikin sitten.
"Odota, asunnon ovi on kiinni", hän sanoi. Todella pikaisen mietinnän jälkeen Cliff kohotti päätään ja pyysi Bellaa auttamaan nostaa Tony hänen reppuselkäänsä. Näin nainen voisi avata oven edeltä ja miehen laskeminen vaikka sohvalle kävisi näppärämmin.

Kun Tony oli aseteltu uuteen asentoon ja Cliff oli varma että tämä pysyisi hänen selässään, hän nyökkäsi naiselle toistamiseen. Portaita noustessa Cliff vältti liiallista kiirehtimistä ja varoi askeleitaan, ettei kaatuisi. Se nyt vielä puuttuisi, että hänkin menettäisi tajuntansa jos kippaisi sekä itsensä että Tonyn alas portaista.
"Hemmetti, että osaa painaa", hän puhisi kun viimeinen askel oli noustu. Bella oli ehtinyt ovelle tietysti ensin ja Cliff kiirehti äkkiä sisälle, ennen kuin joku ehtisi kurkkimaan oven raosta mitä rapussa oikein tapahtui. Tietysti joku saattoi ovensilmästä tuijottaa, eikä Cliff tiennyt näyttikö tilanne koomiselta vai ennemminkin epäilyttävältä.
Sohvan sijainti oli tiedossa, joten Cliff pääsi kätevästi laskemaan miehen pehmeälle alustalle. Jo oven luona jalkoihin pyörimään tullut Smokey ihmetteli parin metrin päässä mitä tapahtui, ja suuntasi sitten omistajansa jalkoihin kiehnäämään.
Tonyn ilme värähti hieman, mutta tajuihinsa mies ei kuitenkaan tullut. Cliff kääntyi katsomaan kysyvästi Bellaan ja esitti uudelleen saman kysymyksen, kuin rapussa.
"Mitä ihmettä tuolla tapahtui?"

Nimi: Helena

09.05.2019 16:21
Jeffrey Coleman | sairaala

“Kyl mä uskon et Chase suostuu”, Jev sanoi vielä ennen kuin ojensi puhelimensa Jamielle, joka soitti Chaselle. Nuorimies makoili hiljaa paikoillaan ja tutkaili katseellaan nuoremman pojan kasvojenilmeitä puhelun ajan. Hän pystyi vain kuvitella, kuinka Chasen kanaemo puoli kuoriutui esiin puhelun toisessa päässä.
Jamien lopettaessa puhelu ja kääntyessä hymyilemään Jeville, vanhempi poika vastasi hymyyn omallaan.
“En epäillytkään et sillä kestäis kauhean kauan lähteä”, Jev naurahti, kun Jamie ilmoitti Chasen lähteneen heti tulemaan. Toivottavasti kämppis ei kuitenkaan keräisi muuta porukkaa mukaansa, koska Jev tuskin jaksaisi jatkuvaa hössötystä ympärillään.

Bella Russell | Belgravia

Hermostuneisuuden ja huolen takia Bellasta tuntui, että puhelun yhdistämisessä meni kymmenen kertaa pidempi aika kuin normaalisti. Onneksi Cliff kuitenkin vastasi nopeasti. Mies oli ilmeisesti toimiston puolella, koska taustalta ei kuulunut lainkaan baarin hälyä ja ääniä.
“Tony on tajuton”, Bella iski kortit tiskiin heti ja jätti huomioimatta Cliffin kiusoittelun. Hän pystyi kuvittelemaan, kuinka vanhempi kollega vakavoitui heti. Kyselyille hän ei kuitenkaan antanut mahdollisuutta vaan meni suoraan asiaan. “Pääsetkö tulemaan tänne? Ollaan mun asuintalon eteisessä portaiden alapäässä.”
Kun Cliff ilmoitti tulevansa ja puhelu päättyi, Bella tunki puhelimen takin taskuunsa ennen kuin tarkisti Tonyn tilanteen. Toista oltiin vedetty syliin niin, että pää ja yläruumis oli koholla. Nainen oli muutenkin varmistanut, että tajuton mies sai hengitettyä.
Bella silitteli hellästi ja ruhjeita varoen Tonyn toista poskea, kun odotti Cliffin saapumista. Yksin hän ei millään saisi itseään vahvempaa miestä kannettua ylempänä olevaan asuntoonsa, vaikka naisen kunto ei heikko ollutkaan. Talossa ei myöskään ollut hissiä, mikä hankaloitti tilannetta vain entisestään.

Onneksi Monarch ei ollut kovin kaukana, mutta silti aika tuntui menevän piinallisen hitaasti. Bellan ei kuitenkaan tarvinnut nousta avaamaan ulko-ovea, koska Cliff tiesi ovikodin ja pääsi suoraan sisälle.
Hämmentyneen kollegan kyykistyessä kaksikon viereen Bella vain pudisti päätään vastaukseksi miehen kysymyksille. Vastauksien antamisen jättäminen myöhemmäksi vaati muutaman nieleskelyn, kun nainen pakotti itsensä keskittymään tajuttomaan Tonyyn.
“Kohta, auta mua ensin saamaan Tony ylös”, Bella pyysi ja varovasti siirsi häntä puolustaneen miehen pois sylistään päästäkseen itse nousemaan ylös ja auttamaan Cliffiä.

Elise Lloyd | St. James | K-18

Huomaamattaan Ellan rintakehä oli painunut Emilin omaa vasten kaksikon upottua kielisuudelmaan ja reagoimaan toistensa puristuksiin ja tukistuksiin (?). Kunhan he olivat nauttineet tarpeeksi toisistaan siinä asetelmassa, tyttö pakotti itsensä irtautumaan pojan huulista. Kuten Emil oli aikaisemmin päässyt tekemään hänelle, Ella lähti suudelmia jakaen kuljettamaan huuliaan toisen ihoa pitkin alaspäin nopeita suukkoja sinne tänne jaellen (?). Kädet seurasivat perässä ja hellästi sivellen tutkivat omalta osaltaan pojan vartaloa (?).
Ellan matka alaspäin pysähtyi vasta huulien ja suudelmien päästyä Emilin alavatsalle ja bokserien reunan lähelle, mikäli suurempia keskeytyksiä ei ollut tullut. Ihan vain allaan makaavaa poikaa kiusatakseen ja testatakseen, Ella jakoi suudelman bokserien läpi Emilin elimelle (?).

Aubrey Hamilton | Chelsea

Kakun syömiseen keskityttiin siksi aikaa, kun London kertoi graffitointi harrastuksestaan. Aubreyn mielenkiinto näkyi selvästi tämän katseesta ja muusta kehonkielestä eikä hän halunnut keskeyttää toista ennen kuin tämä saisi sanottua sanansa loppuun.
“Mennään vaan, vaikka taidan jättää taiteen tekemisen sulle”, Aubrey naurahti ja virnisti. Ei hän itsekään huono kuvataiteessa ollut, mutta spraymaaleilla hän ei ollut leikkinyt ikinä. Sen takia häntä juuri kiinnosti nähdä, millaista katutaiteen tekeminen oli.
“Ja jos kytät tulee paikalle niin sanon et kidnappasit mut ja pakotit todistajaks”, härnäämistä ei missään mielessä saanut unohtaa - saati yritystä saada London tukehtumaan veteen tai kakkuun. Okei, Aubrey kyllä enemmän toivoi veden ja kakun pysyvän pojan suussa. Pahimmassa tapauksessa tyttö saisi itse osuman vedestä, jos toinen ei pystyisi pidättämään naurunpyrskähdystä ja sattuisi samaan aikaan juomaan lasistaan.

Nimi: E.M.

09.05.2019 14:42
//K18 köhköh//

Zachary Robertson - Mayfair, Vincentin koti

Hyvä jos pystyin hetkessä keskittymään toisten keskusteluun tai siihen, että tunsin käsien lähtevän hyväilemään jännittynyttä vatsaani. Kosketuksen miehyydelläni kuitenkin tunnistin selkeästi liikehdinnän lakatessa ja varsinkin kun rikostutkija veti itsensä pois sisältäni. Miljoona mahdollista kieltosanaa ja jatkamisen anelua kävivät mielessäni, vaikka tunsinkin käden hyväilevän edelleen itseäni(?). Kehoni automaattisesti rentoutuessa hieman sain kuitenkin aikaseksi vain vilkaistua kohti miehiä hieman silmiäni raottaen. Ja kyllähän se näky - kaksi miestä niinkin lähellä ja käytännössä kimpussasi - oli helvetin seksikästä ja innostavaa. Enemmän vain tahtovista ajatuksistani huolimatta nautinnollinen henkäisy karkasi huuliltani Wolfin käden tekosten(?) seuraamuksena.
Mitään minun ei onnekseni tarvinnut sanoa, sillä seuraavaksi jo tunsin viileän liukasteen aukollani. Kyllä, mahtavaa, rikostutkija aikoisi jatkaa, mikä sai odottavan virneen käväisemään huulillani. Asiaan toki vaikutti myös miehen sanat Wolfille suihin otosta, mitä vastaan minulla ei ollut mitään sanottavaa. Ei, kuten ei ollut miehen sitten työntyessä sisääni uudemman kerran - tällä kertaa helpommin ja varovaisemmin -, ja voihkaisin nautinnollisesti pidemmin sulkien samalla silmäni uudemman kerran. Toki takapuoleni oli edelleen hellänä kuiviltaan ottamisista, mutta tällä kertaa kehoni pystyi olemaan rennompana ja itseni karkuun vetämisen sijaan sain oikein työnnettyä itseäni tukevammin rikostutkijan jalkoväliä vasten kannustaen häntä liikkumaan. Luoja, miten halusin toimintaa. Miehet saisivat vaikka tyhjentää minut kokonaan, eikös se olisi jo aika hyvä rangaistus?

Nimi: Tiuhti

09.05.2019 06:58
Jamie Hayes | Sairaala

"Suostuisikohan se?" Jamie kysyi vähän epäröiden. Hän ei epäillyt toisen luotettavuutta - ei, koska Jev luotti tähän -, mutta vaikka Daisy olikin maailman kiltein ja ystävällisin koira, siinä oli omat haasteensa. Se ei esimerkiksi oikein tykännyt muista koirista, vaikkei käyttäytynytkään mitenkään ärhäkästi.
Jamie seurasi katseellaan, kun Jev otti terveellä kädellään puhelimen pöydältä ja aukaisi lukituksen. Sitten tuo ojensi sen Jamielle, joka lähti etsimään Chasen nimeä yhteystiedoista. Puhelin nostettiin korvalle ja Jamie odotti tuuttauksien loppua.
"Chase, Jamie täällä. Tuota, me ollaan sairaalassa", hän puhui ja odotti hetken että toinen saisi reagoitua. "Auto-onnettomuus. Me ollaan ihan kunnossa, Jeviltä tosin murtui käsi. Okei, hyvä. Nähään pian."
Puhelu loppui ja Jamie laski luurin takaisin pöydälle. Pää kääntyi Jevin puoleen hymyillen.
"Chase sanoi tulevansa heti."

Cliff Wyman | Monarch -> Belgravia

Hetki sitten suoritettu juttelutuokio uudesta työntekijästä oli toistaiseksi vienyt mehut Cliffistä täysin, ja hän halusi edes vähän aikaa rentoutua toimistossaan. Mies istui tuolissaan ja lueskeli joitain työpapereita, kun puhelin vieressä alkoi soimaan. Näytöllä vilkkuva Bellan nimi sai hänet kohottamaan kulmiaan.
"Joko tuli ikävä?" mies vastasi kiusoitellen, mutta vakavoitui heti kun kuuli, mitä asiaa toisella oli. Hän kohottautui parempaan ryhtiin ja rypisti otsaansa. "Tajuton? Joo, odota, mä tulen."
Cliff asetteli paperit joten kuten epämääräisessä kasassa takaisin paikoilleen, hän hoitaisi ne sitten myöhemmin, ja nappasi takin ja pöydältä avaimet mukaansa. Toimiston oven hän sulki perässään ja varmisti että se oli lukossa, ennen kuin palasi takaisin baarin puolelle.
Kiskoessaan takkia päälleen mies kiiruhti tiskin takana työskentelevän työntekijän luo ja käski tätä pysymään hetken aikaa vahdissa. Cliff luotti siihen, että palatessaan takaisin mikään ei olisi hajonnut, missään ei näkyisi tappelevia humalaisia ja että Calvinin olisi parasta olla omissa työtehtävissään pelleilyn sijaan. Saatuaan lupauksen toiselta työntekijältä Cliff käveli ripeästi ovesta ulos.

Koska ovikoodi oli Cliffin tiedossa, pääsi hän heti sisälle taloon ilman että olisi pitänyt kysellä Bellalta. Silmät kohtasivat heti ensimmäiseksi maassa istuvan naisen, joka piteli sylissään aika pahasti runnotun näköistä miestä.
"Mitä ihmettä täällä on tapahtunut?" Cliff kysyi todellisen hämmennyksen vallassa. Hän asteli toisen luo ja laskeutui kyykkyyn Ilme oli huolestunut. "Ootko sä kunnossa?"

Nimi: Malluuw

09.05.2019 02:14
//K18//

Vincent Newtown - Maifair, Vincentin asunto

Virnistin kun seurasin Zacharyn liikehdintää allani.
"Autappas vähän saaliin kanssa, hän on vähän jännittynyt tilanteesta." Totesin ja opastin Wolfin käden apuna Zacharyn miehyyttä hyväilemään (?).
Pysäytin liikkeeni kun hapuilin liukkarin esille ja vedin itseäni ulos,ennen kun painoin reilusti liukuvoidetta Zacharyn alapäähän, jotta liike sujuisi paremmin.
"Voit myös hoitaa suullasi saalistamme." Neuvoin Wolfia ja Liikautin itseäni varoen Zacharyn sisään(?) kun olin liukastanut tuon.

Nimi: Helena

08.05.2019 23:55
Jeffrey Coleman | sairaala

“Se vois olla hyvä, en usko et sairaalasta on sille osattu ilmoittaa…” Jev myönsi ja vilkaisi ympärilleen. Jos hänen puhelimensa oli tuotu - mikäli se oli säilynyt ehjänä - hän voisi vain avata näytön lukituksen ja antaa Jamien hoitaa loput. Onneksi puhelin oli sairaalasängyn viereisellä pöydällä ja näytti säilyneen kolarissa paremmin kuin Jev. Tosin kapula oli ollut tallessa povitaskussa ja näin ollen hieman paremmassa turvassa.
“Jos haluat, voidaan kysyä siltä samalta, hoitaisko se Daisya yön yli”, Jev ehdotti. Tuskin Chasea haittaisi huolehtia Jamien koirasta. Kunhan ensin toipuisi säikähdyksestä Jevin suhteen.

Bella Russell | Belgravia

Humalaisen miehen sanat puuroutuivat Bellan korvissa, kuuntelemisesta ei tullut mitään ajatuksien laukatessa paniikinomaisesti hänen päänsä sisällä. Tiedostaminen tuntui rajoittuvan vain alkoholin hajuiseen hengitykseen, naisen oman sykkeen kiihtymiseen ja kuinka häntä seinää vasten painava mies oli aivan liian lähellä. Tilanne oli pelkästään ahdistavan epämukava.
“Päästä irti”, Bella yritti käskeä napakasti, mutta se kuulosti enemmän epätoivoiselta pyynnöltä sanojen tiukkuudesta huolimatta. Miestä yritettiin työntää kauemmas, mutta tämä vain lukitsi naisen kädet paremmin otteeseensa ja nojautui kohti.
“Shh… Rentoudu vain”, mies rauhoitteli häntä. Ääni kuului nyt vielä lähempänä Bellan korvaa, mikä lietsoi ahdistusta vain enemmän. Rimpuilusta ei tuntunut olevan mitään hyötyä, koska mies sai hänet helposti lukittua paikoilleen humalasta riippumatta.

Tonylle laitettu viesti oli unohtunut täysin. Bellan ajatukset eivät kuitenkaan kerinneet edes huutamisella naapureiden huomion kiinnittämiseen asti, kun takaisin palannut treffiseuralainen kiskaisi humalaisen ahdistelijan kauemmas hänestä. Säikähdyksestä huolimatta hän oli helpottunut, kun alkoholin huuruinen hengitys ei tuntunut enää hänen kasvoillaan tai kaulallaan.
Hyvä, jos Bella edes pysyi perässä, mitä tapahtui, kun samaan aikaan ahdistus ja helpotus velloivat hänen sisällään. Tonyn lyödessä ahdistelijaa nainen kuitenkin kavahti paikoillaan saadessaan uuden syyn säikähtää. Jos ei muuta niin ainakin tuntematon mies oli nyt kauempana hänestä ja ote käsien ympäriltä oli irronnut lopullisesti.
Ahdistelijan seuraavat sanat eivät poistaneet ahdistusta vaan saivat Bellan voimaan pahoin. Tony ei myöskään pitänyt niistä, minkä seurauksena nyrkki sai taas puhua sanojen puolesta. Säikähtäessään jälleen väkivaltaiseksi yltynyttä tilannetta Bella ei onneksi ehtinyt ahdistua enempää siitä faktasta, että ahdistelija tiesi missä hän asui ja ettei Tony pystyisi aina olemaan hänen vartijanaan.
Mieskaksikko siirtyi kauemmas Bellasta tappelun alkaessa ja kumpikin sai siinä oman osuutensa lentelevistä iskuista. Edelleen kuvotuksen ja ahdistuksen lietsomassa lamaannuttavassa paniikissa nainen seurasi paikoillaan seisten tappelua vierestä. Hän ei saanut itseään liikkeelle puuttuakseen nyrkkien jakeluun kahden miehen välillä, mutta ehkä niin oli parempi. Ei Bellaa pelottanut saada itsekin vahingossa nyrkistä. Enemmän häntä ärsytti säälittävä jäätymisensä, minkä takia ei kyennyt tekemään mitään, vaikka tapahtuneen johdosta uhrina paikoilleen lamaantuminen olisi ollutkin sallittua.

Miesten nyrkkitappelu keskeytyi ainakin hetkeksi ja uhoaminen palasi kuvioihin. Bellan teki hieman pahaa katsoa Tonyn kasvoja, koska toinen oli ottanut iskuja vastaan hänen takiaan. Hän oli kuitenkin kiitollinen siitä, että mies oli palannut. Bella ei halunnut tietää, mitä olisi tapahtunut, jos Tony ei olisi tullut takaisin. Se vaihtoehto tuntui kuitenkin mahdottomalta ottaen huomioon, että alun alkaenkaan mies ei ollut halunnut jättää Bellaa kaksin tuntemattoman miehen kanssa.
Miesten sanat menivät miltein täysin ohi Bellalta ja uhoaminen päättyi lyhyeen, kun ahdistelija ei ehtinyt päättämään virkettään, koska Tony kävi uudelleen humalaisen kimppuun. Sitä seuraavat tapahtumat tuntuivat herättävän myös Bellan, mutta säikähdys ja paniikki tuntuivat vain pahenevan, kun Tony putosi kiviset portaat alas. Äänestä päätellen mies löi vielä päänsä lattiaan portaiden alapäässä.
“Tony!” Bella huudahti hätäisesti ja ryntäsi portaat alas miehen perässä. Ihme ja kumma portaat päästiin alas turvallisesti kompuroimatta ja polville pudottauduttiin vasta portaiden alapäässä. Tajutonta miestä vedettiin syliin sen verran, mitä pystyi. Hätäisyytensä takia Bellalla meni hetki tajuta, että Tonylta oli vain mennyt taju - onneksi.
Naisen käheltäessä häntä puolustaneen miehen kimpussa, ahdistelija päätti ottaa jalat alleen. Niin vikkelään kuin vain pystyi tämä kiersi Bellan ja Tonyn ja ampaisi ulko-ovesta ulos välittämättä, että nainen huusi hänen peräänsä. Helvetti soikoon, Bella ei ollut halunnut päästää tätä karkuun noin helposti. Ehkä tosin oli parempi, että mies oli poistunut, vaikka nainen olisi halunnut pistää toisen heti vastuuseen teoistaan ja kutsua poliisin paikalle. Ne ajatukset kuitenkin unohtuivat, kun huomio kiinnittyi täysin tajuttomaan Tonyyn.

Bella ei osannut heti päättää, mitä hänen pitäisi tehdä. Vaihtoehdot sinkoilivat ristiin rastiin pään sisällä, kunnes hän sai rauhoiteltua itseään tarpeeksi. Hetkeksi hän jätti tajuttoman miehen ja nousi portaat takaisin ylös poimiakseen tippuneen puhelimensa. Kädet hieman täristen Bella pikanäppäili Cliffin puhelinnumeron ennen kuin vei puhelimen toiselle korvalleen ja nosti Tonya takaisin syliinsä odottaessaan, vastaisiko Cliff.

Nimi: pixeli

08.05.2019 22:29
Emil Stanley Dawson | Belgravia | K18

Ellan värähdys äännähdykseni johdosta nostatti tunnelmaa ja kun käteni olivat valuneet toise pakaroille asti, osa huomiostani kiinnittyi myös Ellan jakamaan kielariin. Halusinhan toki vastata siihen. Tunsin myös toisen käden lipuvan rintakehältäni hiuksiini. Minun sitten puristaessa Ellan toista pakaraa sain toisen puolestaan henkäisemään nautinnollisena, sekä tukistamaan minua hiuksista. Sitä olin ehkä hivenen osannut odottaakin. Siitä sitten jaoin purituksia pakaroita vuorotellen aina aika ajoin ja samalla hellittelin Ellan huulia. Tukistukset vahvistivat nautintoa, jonka myötä omiltakin huuliltani karkasi vähänväliä henköisyjä toisen huulia vasten.


London Wilford | Chelsea

"Jep, ei tänään" naurahdin virnistys naamallani. Ehkä joku kaunis päivä innostuisin kokkaamaan jotain sieniä, joista toinen saisi jonkun myrkytyksen suorittaessaan maistajan työtään.
"Ja totta, kotitöitä ei lasketa, vaik jotku niist on jopa ihan kivoja välillä" naurahdin ja otin kakkua lisää suuhuni, jonka Aubreykin teki ennenkuin avasi suunsa graffitointini suhteen. Saatuani kakun kurkustani alas virnistin toiselle.
"Niit sä tuut saamaan. Voidaa tänää mennä vaik maalailee ja saat samalla ne todisteet" virneeni oli voitonriemuinen koska tästä todellakin omasin todisteita. Ja tämä oli myös asia jossa olin oikeastaan hyvä. Muutenhan en edes maalailisi niitä julkisille paikoille. Suurimmat maalaukset olin tosin tehnyt kaveriporukan kanssa, mutta oli minulla niitä omiakin maalailujani.
"Ja voin sanoo et oon jopa aika hyvä graffitoija" virnistin toiselle ennen kakun laittamista suuhun.


Harley Wolf | Mayfair, Vincentin koti | K18

Ihmettelin hivenen kuinka Vincent pystyi nielemään kaiken mitä oli saanut suuhunsa. Ihmettelyni tosin ei näkynyt ulospäin enkä asiaa edes ehtinyt sen enenpää miettiä. Toisen nimittäin hyväksyttyä ideani hän siirtyi sujuvasti Zacharyn kimppuun ja jäin kiinnostuneena ja itseäni palautellen seuraamaan tilannetta, tietenkin virne huulillani ja kiilto silmissäni. Poliisi toimi rivakasti kuten aina ja työnnettyään miehyytensä saalimme sisälle virnistyksen kera toinen kysyi oliko minulla halua tulla avuksi rikollisen kanssa. Naurahdin.
"Melkeinpä turhaa kysyä tuota, mutta kerro vain missä haluat mun auttavan" sanahdin ja liikuin lähemmäs Zacharya laskien käteni tämän Vincentin liikkeistä jännittyneelle vatsalle hivelläkseni sitä. Saaliimme hetkeksi minuun kääntämä katse olin näyttänyt poissaolevalta, jota en kyllä yhtään ihmetellyt, Vince varmasti sai liikkeillä ja jo pelkästään sisällä olemisella suuria tunteita aikaa.

Nimi: Silver

08.05.2019 21:43
Roger Brad Miller - Kensington

Elokuvaksi valikoitui sitten Overlord, jota pikkuveli ei ollut nähnyt, joten laitoin sen käyntiin. Bradia tuntui hieman ihmetyttävän se, etten ollut Die Hardia nähnyt. Olikohan se isokin aukko sivistyksessä?
"Sitten siinä menee koko yö", vastasin toiselle virnistäen. Olin kyllä ihan kiinnostunut näkemään nämä Bradin mainitsemat viisi elokuvaa.
"Ja herätä jos nukahdan. Tai kun nukahdan", jatkoin hymyillen, sillä tulisin todennäköisesti väsymään jossain vaiheessa.
Nousin kuitenkin vielä laittamaan valot pois ja hymyilin huvittuneesti Bradin sanoessa, ettei hän pelkäisi pimeää.
"Hyvä, minusta ei olisi lohduttamaan. Koska pelkään itse", sanoin ja vilkuilin ympärilleni muka pelästyneenä kädet rintäkehän ympäri kiertäen, tosin vain hetken ajan.
"No, oikeasti minähän suorastaan elän pimeydestä", lisäsin istahtaessani sohvalle ja siirsin katseeni elokuvaan. Nojauduin paremmin selkänojaa vasten ja asetin kädet laimeaan puuskaan.
"Saatan spoilata", kuiskasin äännekkäästi hetken hiljaisuuden jälkeen. Tai no ei televisio hiljaa ollut, mutta kuitenkin.

©2019 LONDON - suntuubi.com