Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: E.M.

28.07.2019 11:19
Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Vihjailevien sanojeni myötä Vincent myöntyi auttamaan minua pukeutumisessa hymähtäen, minkä jälkeen todella nautin tilanteesta. Toinen oli siinä lähellä ja selkeästi pelleili pukemisavun tarjoamisen kanssa, sillä ei hänen olisi tarvinnut ihoani niin paljoa koskea. En kuitenkaan valittanut. En todellakaan.
"Kyllä, juuri noin", vastasin siten vihjailevan hymyni kanssa katseeni toisen silmiin pukeutumisen lomasta kohotettuani. Samalla hetkellä tunnuin saavan loistavan idean.
"Teet niin hyvää työtä, että sinuahan pitää palkita", jatkoinkin siksi sanojani, minkä perään suutelin toista nautinnollisesti(?). Kyllä minä tiesin, että meidän olisi jo pitänyt oikeasti laittaa vauhtia kaiken kanssa, mutta kiire ei ollut hyvästä. Piti osata nauttia hetkestä ja sitä todellakin tein. Ja sitä paitsi, kyllähän me saisimme pidettyä palkinnon vain suudelmassa. Huomisiltana voisin puolestaan palkita toista korkojen kera.


Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park, Chrisin kämppä

Kännykän hankkiminen kävi Chrisille, joskin hän tajusi muistuttaa repun tsekkaamisesta. Sanojen myötä käänsinkin huomioni toisen tuomaan reppuuni, jonka noukin itselleni viimein Chrisin kädestä irti päästäen(?). Sen perään lähdin kaivelemaan reppuani kaikki taskut lävitse käyden. Tavaroita pikaiseen kaivellessani aiempi hymyni tuli hiipuneeksi. Enhän minä kännykkääni löytänyt.
"Ei se oo tääl, mut kaikki muut tuntuu kuitenkin olevan", sanahdin kaiveluni ollessa lopuillaan. Tarkistin vielä aivan repun pohjan, mutta ei mitään. Tietenkään Roger ei ollut voinut antaa kännykkääni minulle, ja kaiveluni lopetettuani kohotin katseeni Chrisiin.
"Tai ei Bradin typerät lääkkeet, mut en mä tarvii niitä", lisäsin ollen asiasta tyytyväinen, mikä myös kuului äänestäni. Oloni kun oli selkeästi parempi ja enemmän omaitseni aiempien järkytyksien ja ahdistuksien jälkeen. Siitähän Brad sai kun yrittää estää minua elämästä elämääni. Maksaisin kyllä potut pottuina. Ja repisisin vihosta sinne kirjoittamani tekstin, joka oli yrittänyt olla kompromissi toisen ehdotuksille. Minähän en hänen kanssaan enää kompromisseihin tapahtuneen jälkeen lähtisi.

Nimi: Malluuw

24.07.2019 22:04
Nicholas Leslie - Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

Kun Elijah pääsi istumaan me palasimmekin kitaran soiton pariin ja nyökkäsin vastauksen Rorylle.
"Muistan, soita vain." Kannustin toista ja seurasin tuon sormien työskentelyä samalla katseellaan.
"Hyvinhän se meni, vai mitä Elijah?" Kysyin, mutta tilanne muuttuikin kiusalliseksi, sanat olivat suorastaan lipsahtaneet suustaani tottuneesta tavasta.
"Sori." Pahoittelin katsoen Elijahia jos toiselle olisi tullut kiusaantunut olo.
"Suorituksesi meni hyvin, teit vain muutaman virheen, mutta jos kertaat ahkerasti näitä niin opit sen varmasti tuota pikaa!" Vakuutin Rorylle hymyillen ja siirsin katseensa tuon silmiin, mukavan lämmin puna alkoi paistaa kasvoillani, sisintä kutkutti.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

"Hmm..no siinä tapauksessa minä autan sinua pukemaan." Hymähdin ja aloin apuna jatkaa Zacharyn pukemista, mikä olikin alunperin ollut suunnitelma, ennen kun se oli unohtunut mielestä.
"Näinkö?" Kysyin kiusallani esittäen kuin ensikertaa pukisin vaatteita toiselle edes, oli mukava saada ylimääräisiä kosketuksia toisen iholle.

Christopher Holmes - Reagent's Park, Chrisin kämppä

Suudelmamme katkettua Charlie muistutti kännykästään, olin jo melkein unohtaa sen.
"Onko sitä sun repussa? Me voidaan käydä yhessä ettiin mieluinen, tai jos haluat olla täällä, niin voit netistä ettiä mieluisan niin käyn noutamassa sen sulle?" Ehdotin, olisi ehkä riski ottaa Charlie mukaan, mitä jos se hullu taas ilmaantuisi ja Charlie menisi lukkoon, jos persoona vaihtusi kesken kaiken?

Nimi: Helena

24.07.2019 21:29
Jeffrey Coleman | sairaala

“Eiköhän sieltä joku tuo ne”, Jev komppasi Jamieta ja kohottautui pystympään asentoon sängyllä. Kokonaan hän ei vielä peiton alta noussut vaan jäi istumaan.
Kumpikin pojista päätyi vilkaisemaan puhelimiaan. Jev oli saanut Chaselta muutaman viestin, jotka hän nopeasti luki. Eipä niissä mitään kummempaa ollut, kämppis oli lähettänyt hänellekin lyhyen tiivistelmän eilisillasta ja pyysi Jeviä ilmoittamaan, kun pääsisi sairaalasta pois.
Jamien taas puhuessa Jev ei edes ehtinyt vastaamaan, kun nuorempi poika jo kipitti vessaan kiireellä. Huvittunutta naurua ei pystynyt estämään ja toisen huomaamatta kevyt virne käväisi myös huulilla. Sen enempää hänen tuskin kannattaisi nauraa, koska muuten karman toimesta kohta olisi itse se, jolla olisi kiire vessaan.

Bella Russell | Belgravia

Tonyn huvittunut hymähdys sai osakseen nopean kielen näytön Bellalta. Harvoin kukaan aloitti peliä tehtävällä, mutta nainen itse ei vain halunnut heti nousta sohvalta saatuaan mukavan asennon. Okei, ehkä hän myös vähän empi, koska kaksikko ei vielä tuntenut toisiaan erikoisemmin.
Silti jotain pientä oli ehtinyt jo kehittyä heidän välilleen. Sen pidemmälle Bella ei kuitenkaan uskaltanut analysoida tunteitaan ja ajatuksiaan.
Ensimmäinen kysymys ei ollut kovin henkilökohtainen tai erikoinen. Bellalla ei myöskään kestänyt kauan keksiä vastausta, josta Tony oli saattanut saada aikaisemmin illan aikana jo vihiä.
“Eksynyt sänkyyn Calvinin kanssa ennen kuin tiesin hänen olevan uusi työntekijä”, Bella vastasi rehellisesti eikä harkinnut edes pimittävänsä, kenen kanssa oli sooloillut. Asia kuitenkin otettiin rennosti ja huvittunut naurahdus karkasi huulilta.
“Ja no, toiseksi sellaiseksi typeryydeksi voi varmaan vastata baarin perustamisen… Ei taida olla kovin yleistä kännisekoilua”, nainen vielä lisäsi ja pudisti kevyesti päättään pelkästään ajatukselle.
Jep, hänen kannattaisi harkita absolutismia, mihin Cliff oli jo kallistunut aikaisemmin.

Reed Sinclair | Monarch

Calvinin huulille noussut itsevarma hymy ja nuorukaisen sanat saivat Reedin virnistämään. Eipä toisen sanoja tohtinut epäillä.
“Paitsi, jos sammut kesken kaiken”, Reed härnäsi ja toisen esimerkkiä seuraten, joi oman lasinsa tyhjäksi. Kun Calvin leikki herrasmiestä, ei nainen lähtenyt kiusaamaan tätä torjumalla. Vasen suupieli nykien Reed tarttui nuorukaisen käteen ja nousi ylös.
“Kiitos, arvon herra”, vastattiin takaisin huvittuneeseen sävyyn. Ainakin nuorimies saisi rangaistuksensa suoritettua illan aikana, mutta millaisen toinen seuraavaksi saisi, jos aikoisi toteuttaa uhkauksensa juoda itsensä mukavaksi Reedin kanssa? Naisella itsellään ei ollut mitään pelättävää, eihän hänellä ollut työvuoroa käynnissä.

Elise Lloyd | St. James | K-18

Niin Ella kuin Emil jännittyi rakastelun tullessa päätökseensä. Hetkeksi ensimmäisenä mainittu oli taivuttanut päätään taaksepäin, mutta pian hän löysi itsensä otsat vastakkain pojan kanssa. Alla liikehtiminen sai terävän ynähdyksen karkaamaan Ellan huulien välistä, kiitos orgasmin herkistämien paikkojen.
Hetken aikaa he vielä istuivat sisäkkäin, kunnes Emil teki aloitteen vetäytymiselle. Ella ei pistänyt vastaan, vaikka hän olisi hyvin vielä voinut pysyä jonkin aikaa niin. Kevyttä pakotusta lukuun ottamatta mikään ei sattunut. Kivusta johtuvia äännähdyksiä tai reaktioita ei esiintynyt Ellan puolesta.
Ella hymyili Emilille takaisin ja kurottui suutelemaan toista kevyesti (?). Kaksikko tasaili vielä hengityksiään, kun Ella tunsi nihkeän ihonsa reagoivan viileyteen. Huomaamattaan hän saattoi painautua lähemmäs Emiliä, jotta ei alkaisi palelemaan kunnolla vilukissana.
“Siirrytäänkö peiton alle?” Ella ehdotti. Toista kierrosta hän ei ainakaan itse jaksaisi, mutta peiton alla lähekkäin makoilu kävisi paremmin kuin hyvin. Ihan vielä ei malttanut nukkua, alkoholille oli oma osuutensa siinä, vaikka useimmiten vaikutus oli päinvastainen.

Aubrey Hamilton | Belgravia

Aubrey puri huvittuneena huultaan, kun London luuli hänen tarkoittaneen hirmuisella lohikäärmeellä terraariossa makoilevaa Apepia. No, Apep oli sentään lähempänä lohikäärmettä kuin hänen isänsä, jota lempinimellä oli tarkoitettu.
“Hirmuinen lohikäärme kuvaa enemmän isääni kuin Apepia, mutta lajin puolesta taitaa jälkimmäinen olla lähempänä lohikäärmettä”, Aubrey selvensi pojalle vastaten samalla käärmeen nimeä koskeneeseen kysymykseen.
Londonin sanojen sataprosenttisesta totuudesta tyttö ei ollut varma, kun tämä ilmaisi, ettei pelännyt käärmeitä. Kenties tällä oli kuitenkin pieni kammo, mutta se ei Aubreyta haittaisi. Ei hän tunkisi Apepia toisen naamaan kiinni heti ensimmäisenä muutenkaan. Liero saisi pysyä terraariossaan tällä kertaa, koska siellä ollessaan se ei ainakaan tuntunut häiritsevän poikaa.
“Varmaan hyvä suunnitelma, jos ei hirveän kauan viivytä täällä”, Aubrey ehdotti. “Mulla ei kauan mene, kun vaihdan vaatteet.”

Nimi: Silver

21.07.2019 10:24
Rory Wilkins - Westminster

Nolan sanoi, että olisi suloista nähdä Korpin hullaantuvan ja olin täysin samaa mieltä asiasta.
"Todellakin, Korppi on niin lutunen", vahvistin ja katsoin pentua hymyillen.
"Minusta tulisi lainsuojaton jos pakenisin linnatuomiota. Mutta vanhoja sanojani korjaten, sinä et yrittäisikään teljetä minua tyrmään", vastasin Nolanin kysymyksille huvittunut virne kasvoillani.
Toinen sanoi voivansa opettaa minua vaikka joka päivä kun vain suinkin ehtisin. Olin jo päättänyt oppia lisää, joten ehdotus kuulosti hyvältä. Ja Nolanin sanat tuntuivat hyvältä.
"Samat sanat, ystäväiseni", sanoin hymyillen.
Elijah ilmaantui yllättäen Nolanin oven taa ja kutsuin hänet seuraamme. Olisin voinut leikillä härnätä toista ensimmäisestä kohtaamisestamme, mutta tällä kertaa päätin ainakin vielä pysyä vaiti siitä aiheesta. Toinen voisi ehkä ottaa liian todesta tai vastaavaa. Hänen sitten tiedustellessa häiritsikö hän meitä, pudistin päätäni.
"Et tietenkään, olisin sanonut jos häiritsisit", sanoin hymy huulillani.
"Opettelen tässä vain Bunnyn opastuksella soittamaan kitaraa", jatkoin ja istuuduin lattialle, ottaen jälleen kitaran käsiini. Olin kyllä jo tainnut sanoa Elijahille, että olin tullut kitaratunneille. Koirani nousivat makuulta ja pyrkivät Korpin tavoin tekemään lähempää tuttavuutta Elijahin kanssa.
"Soitan uudestaan sen pätkän, jonka opetit, jos vain muistan", sanoin Nolanille virnistäen hieman ja aloin sitten etsiä sointuja. Virheettömäksi ei tämäkään suoritus tietenkään jäänyt, mutta mitäs pienistä.
"Helkutti, kun meen sekasin noissa", hymähdin hymynkare suupielessä.
"Mutta oliko se ihan ookoo?" kysäisin. Olisin kysynyt Elijahinkin mielipidettä, mutta sen antaminen nyt oli hieman haastavaa.

Nimi: E.M.

20.07.2019 23:20
Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Vincent jatkoi leikissä pysymistä, mikä sai hymyni vetäytymään huvittavaksi, ja kunhan vain nautin niskalleni tarjotusta sivelystä. Mieluusti olisin voinut jäädä siihen. Siis oikeasti. Minulla oli kuitenkin tallihommia tekemättä ja toisen pitäisi ehtiä jossain välissä töihinkin. Siihen Vincentinkin ajatukset sitten siirtyivät.
"Eeehkä~", vastasin pitkittelevästi. Kaipa saattoi sanoa, että meitä odoteltiin töihin. Gally odotti minua ja kollegat varmasti Vincentiä.
"Taidan vain odotella, että alkaisit pukemaan minua", jatkoin vihjaten, että muistin kyllä varsin hyvin toisen luvanneen auttaa vaatteet päälleni. Katseestani toki saatto päätellä, että vihjasin muutakin. Tahdoin päästä nauttimaan isommin toisen kosketuksesta, vaikkakin sen seurauksena ihokontaktit katkeaisisivat.


Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park, Chrisin kämppä

Minusta tuntui, että Chris oli melkeinpä liian hyvää ollakseen totta. Tai sitten hän oli vain juuri se oikea? Sitä oli vaikea sanoa, mutta joka tapauksessa toisen vastauksen myötä kasvoillani ollut kiitollinen hymy vaihtui lempeämmäksi. Chris ei nimittäin väittänyt sanoilleni vastaan, kertonut kuinka rankkaa oli olla minulle kiltti tai muuta vastaavaa. Ei, sen sijaan hän kumartui lähemmäs ja suuteli minua.
Ja jos aiemmin en ollut selkeästi jo rauhoittunut, niin siinä hetkessä todellakin olin. Vastasin siten suudelmaan silmäni sulkien, ja suudelma sai jokseenkin nautinnollisen sävyn ennen katkeamistaan(?). Suudelman jälkeen katseeni jäi oikeastaan vain miehen puoleen.
"Hmm...mites se kännykkä?" kysyin hymyillen ja samalla kulmiani vihjaavasti kohottaen. Olihan Chris muistuttanut, että minun pitäisi vain sanoa, jos tarvitsisin jotain. Toki reppukin olisi varmaan hyvä tarkistaa, joskaan sillä hetkellä se ei saman tien tullut mieleeni.


Diandra "Di" Tomington - Mayfair, koti

Jackpot. Pienen odotuksen perään Abi nimittäin vastasi, että tietenkin saisin tulla katsomaan kisulia. Laittamisiensa hymiöiden perusteella toinen oli jopa ilahtunut kysymyksestäni, minkä saattoi myös päätellä siitä, että perään sain vielä toisen viestin. Ja viestin sisältö sai minut hymyilemään leveämmin.
Abin puolesta voisin mennä hänen luokseen heti kun vain pääsisin ja hän oli kirjoittanut viestin perään osoitteensakin. Kaikki siis riippui vain minusta, ja ilmeisesti Abillakin oli tylsää. Tai sitten minä olin parempaa tekemistä. Tiedä häntä.
'Joo tuun :D Menee hetki ku nousen eka sängynpohjalta ylös', näpytin nopeasti vastaukseksi, ja viestin lähetettyäni laskin kännykän yöpöydälle. Siitä perään katseeni kävi Herra Pehmossa, jonka nappasin kainalooni ennen kuin kömmin makuuasennosta sängyn reunalle istumaan ja siitä jaloille asti. Idea Abin ja hänen Princess-kissansa tapaamisesta oli innostanut minua, mikä selitti normaalia nopeamman ylös pääsemisen, joskaan se ei silti vetänyt vertoja tietyille ihmisille. En ymmärtänyt, miten jotkut saattoivat vain singahtaa jousena ylös sängystä.
Ylös päästyäni jouduin kuitenkin tekemään välissä aamutoimet, vaikken niistä ollut Abille mitään maininnutkaan. Päänsärkyyn päädyin tosin ottamaan ensialkuun vain kipulääkettä, joskin varmistin, että minulla oli edes jotain ainetta taskussa mukana. Saattaisin minä nimittäin jotain muuta joutua ottamaankin. Sen perään aikaa ei kuitenkaan kulunut oikeastaan kuin vaatteiden pukemiseen ja vessassa käymiseen. Okei, hampaat harjasin lyhyesti, mutta aamupala jäi syömättä. Teknisesti ottaen se ei olisi ollut edes enää aamupala, mutta sen lisäksi en kokenut itseäni juurikaan nälkäiseksi. Mieluummin lähdin tyhjillä vatsoin. Vettäkin otin vain tilkan kipulääkkeiden kanssa.
Herra Pehmon toki jätin kotiin, mutta nahkatakin niskaani napattuani olin valmis lähtemään osoitteen ohjaamaan paikkaan. Mitenkään älyttömän kaukana toinen ei asunut(?), mutta paremmalla alueella kuin minä(?). Siten se myös selitti, miksen osannut paikalle ilman kaikkitietävän google mapsin apua, kun en ollut tismalleen samalla suunnalla ikinä tepastellut.


Matthew Downham - Chelsea, koti

Varmasti Andy oli kade. Aivan varmana. Ihan vaikka hän päätyikin kommentoimaan vain yhteistä koomikonuramahdollisuutta. Samalla hän läppäisi minua polvelle ja nousi sitten sohvalta ylös.
"No sehän on mun unelma-ammatti, joten miksei", tokaisin tyytyväisenä vastaukseksi ja seurasin sivusta toisen menoa. Pitkälle Andy ei toki mennyt, kunhan siirtyi vain rapsuttamaan Drogoa. Johan se toisaalta oli toisen vuoro pitää koiralle seuraa. Mitä siitä jos teknisesti ottaen olin 'koira-ajallani' jakanut huomiota muuallekin kuin Drogolle. Aihetta velipoika ei silti hylännyt. Ja hyvä niin.
"Sain(?). Ja mikä parempaa, tiedän missä se asuu", kerroin äänensävyni takaisin ylpeäksi päästäen. Toisin sanoen pääsin taas hehkuttelemaan. Tuskin kovinkaan montaa kertaa Andy oli pystynyt vastaavaan. Mielestäni tapahtunut nimittäin laskettiin jo ekoiksi treffeiksi, ellei toisiksikin. Olihan Vera pyytänyt minut siinä ensitörmäämisen perään vielä luokseen.

Nimi: Akit4

20.07.2019 22:19
Elijah Carter | Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

Lähes välittömästi koputtamiseni jälkeen ovi avautui ja katseeni kohtasi Nicholasin ystävän, jonka nimeksi muistin Roryn. Hän toivotti minut välittömästi tervetulleeksi seuraan, mikä sai minut hymyilemään ujohkosti.
"O-okei, kiitti", sanoin ja astelin peremmälle huoneeseen nähden sitten myös Nicholasin, joka myös toivotti minut tervetulleeksi huoneeseen. Tai linnaan, kuten hän oli sanonut, mikä sai minut naurahtamaan. Ja senkin tein siis melko ujohkosti.
"Kiitos", mutisin niskaani hieraisten ja katsahdin jalkoihini tullutta kissaa. Hymyilin sille jo hieman vapautuneemmin ja kumarruin silittelemään sitä. Samalla katseeni kuitenkin kävi kaksikkoa uudestaan läpi.
"En kai mä häirinny mitään?" varmistin, enhän nimittäin tiennyt, mitä he olivat olleet tekemässä ennen tuloani. Jos heillä siis olisi ollut vaikka jotain kaverijuttuja puhuttavanaan, tai jotain siihen suuntaan, en haluaisi keskeyttää.

Nimi: Malluuw

20.07.2019 22:10
Nicholas Leslie - Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

"Olisi suloista nähdä Korppi hullaantuvan." Totesin ja katsoin pientä pörheää kissanpentua.
"Miksi sinust tulisi lainsuojaton?" Kysyin.
"Et kai sinä soittosi takia voisi lainsuojattomaksi alkaa?" Kysyin naurahtaen.
"Kukaan ei ole mestari syntyessään ja minäkin opettelen vielä." Vastasin Rorylle hymyillen.
"Totta kai kestän, seurassasi on hyvä olla." Sanoin Rorylle.
Rory sai kitaran syliinsä ja muutaman soinnun soitettuaan oveen koputettiin.
Käännyin ensin katsomaan ovea ja sitten Roryä kun tuo kiiruhti jo avaamaan oven.
"Elijah?" Hämmästyin, kun Rory lausui tuon nimen, en laittanut pahakseni Elijahin seuraa, olisi mukavaa ettei hänenkään tarvinnut ihan yksin olla.
"Tervetuloa linnaamme, prinsessa Korppi ottaa sinut vastaan." Sanoin Elijahille hymähtäen kun Korppi nousi ylös ja miukuen meni pyörimään jo Elijahin jalkoihin puskien oitis toisen omaan tuoksuun ja karvoihinsa.

Nimi: Malluuw

20.07.2019 21:57
Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

"Ai että olimmme pukemassa." Sanoin muka yllättyneenä, ennen kun lempeä hymy kohosi kasvoilleni.
"Myöhemmin, kun työt on tehty." Totesin hymisten ja sivelin Zacharyn niskaa kädelläni kin toinen kietoi kätensä vyötäröni ympärille.
"Eikö meitä odotella jo töihin? Tai ainakin joku odota?" Kysyin vihjaillen.

Christopher Holmes - Reagent's Park, Chrisin kämppä

"Eipä mitään, mutta muista et sano jos tarviit jotain." Muistutin ja vilkaisin peukaloa joka hiveli kämmen selkääni.
En voinut olla vastustamatta suurta kiusausta vaan kumarruin lähemmäs ja suutelin Charlieta.

Nimi: Silver

20.07.2019 21:57
Rory Wilkins - Westminster

"Joko Korppi hullaantuu siihen tai sitten sitä ei kiinnosta hemmettiäkään", sanoin meidän pohtiessamme kissanmintun vaikutusta Korppiin.
"Se on kahdella teellä, henkipatto. Meinaa etsintäkuulutettua lainsuojatonta", selvensin Nolanille hymyillen.
Sain kehuja nopeasta oppimisestani ja naurahdin.
"Minulla on hyvä opettaja", sanoin.
"Mutta opittavaa on vielä", jatkoin. Tämä oli kuitenkin hauskaa puuhaa, ties vaikka hommaisin oman kitarani. Takuulla muuten hommaisinkin.
Mietiskelin olevani harmaa ukkeli ennen kuin oppisin kitarasta kaiken, mutta Bunny sanoi opettavansa minua vaikka joka päivä. Se ei kuulostanut yhtään hullummalta.
"Jos vain kestät seuraani", sanoin virnistäen leikkisästi. Tottahan minä tiesin, että toinen kesti. Ainakin vielä.
Pyysin lisää opetusta kappaleesta, jonka nimenkin kysyin samaan syssyyn. Pidin sitten jälleen silmällä Nolanin sormen liikkeitä. Ää, muistaisinkohan kaikki? No, sehän selviäisi nopeasti.
"Pysyin", vastasin ja otin kitaran syliini(?). En kuitenkaan ehtinyt soittaa kuin muutaman soinnun kun oveen koputettiin. Koirien päät ja korvat kohosivat. Laskin kitaran lattialle ja nousin avatakseni oven.
"Kas hei, Elijah! Tule seuraan", tervehdin hymyten ja väistyin ovelta, viitaten kädelläni toista tulemaan peremmälle.
"Meistä kukaan ei pure", lisäsin.

Nimi: Malluuw

20.07.2019 21:40
Jackson 'Jackal' Smith - Knightsbridge, Princes Gardens

Katsoin Vulturea silmiin, kun tuo nosti kätensä kaulalleni, joko toinen oli tosissaan tai vain kiusoitteli minua, kummin vain se olisikaan itse olin aivan elementissäni.
"Ilonpilaaja." Tuhahdin leikkisästi, kun Vulture painotti että meillä olisi kiire ja hän taisi tällä kertaa olla jopa tosissaankin.
Henkäisin, kun Valentin alkoi kiristää otettaan kaulallani, upotti kyntensä ihooni ja sai kutkuttavan andrealiinin virtaamaan kehossani.
"Just noin.." Henkäisin nauttien.
Harmikseni kuitenkin Vulture lopetti liiankin pian leikkimmme, sillä hän laski kätensä kaulaltani ja tarttui käsivarteeni alkaen vetää minua mukanaan.
"Mutta ei tänne oo vielä tulossa ketää." Mutisin niskuroiden vastaan, mutta päädyimmekin lopulta ulos niskuroinnistani huolimatta.

Daren Welch - Hackney, Darenin koti

Katseeni suuntasi myös kissaan joka katsoi meitä nyrpeän näköisenä.
"Ai niin, mun pitäisi käydä kaupas, sillä ei oo yhtään ruokaa." Sanoin hieraisten otsaani, miten olin voinut unohtaa niin tärkeän asian.
"Haluatko tulla mukaan?" Kysyin katsoen Jerryä.

Marcus Chambers - Marcuksen työpaikka | K18

Vastasin suudelmaan virnistäen, annoin kieliemme tanssia keskenään, mutta selvästi Jacob oli se joka vei.
"Otat? No jos kerran noin kauniisti pyydät." Kuiskasin virnistäen.
Jacobin otettua ylimääräinen tiellä oleva vaatekappale pois, mumahdin ja nuolaisin huuliani.
Nostin lannettani, jotta sain Jacobin miehyyden oikeaan osoitteeseen ja laskeuduin takaisin istumaan toisen syliin.
Henkäisin ja sivelin Jacobin niskahiuksia.
"Mä annan sulle ikimuistoista kyytiä." Jatkoin virnistäen, ennen kun aloin liikkua Jacobin sylissä henkäillen.

Nimi: Akit4

20.07.2019 21:08
Jeremy Durham | Hackney, Darenin koti

Halusin hypähdellä typerästi ympäri huonetta Darenin vastatessa sanoihini juuri kuten olin toivonutkin. Hillitsin kuitenkin itseni, vaikkakin kavoillani loistelevaa virnistelyä en onnistunutkaan laittamaan kuriin. Hitot, virnuilkoot sitten.
Kissan naukaisu sai minut kääntämään katseeni kohti nyrpeän näköistä kattia, joka tuijotteli meitä kohti vaativana kuppinsa vieressä.
"Haluaako Surukin huomiota?" nauroin. Olihan kissa kuitenkin unohtunut täysin poistuttuaan sylistäni.


Jacob Lancey | Marcuksen työpaikka | K18

Murahdin matalasti. Kehtasikin kiusoitella. Tarrasin Marcuksen hiuksista ja vedin hänet suudelmaan. Alistin hetken aikaa hänen kieltään omallani, kunnes katkaisin huultemme leikin. Katseeni oli jälleen käskevä kohdistaessani sen hänen silmiinsä.
"Otan sen", totesin viitaten jätkän mainitsemaan toiseen vaihtoehtoon ja siirsin käteni vetämään hänen ainoaa vaatekappalettaan Marcuksen jaloista.
"Joten anna se mulle", käskin matalasti. Oloni oli tukala. Halusin vain Marcusta. Halusin hänet juuri nyt, juuri siinä, enkä sietäisi enää odottelua tai kiusoittelua.


Elijah Carter | Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

Kerättyäni itseäni hetken aikaa kasaan, onnistuin vihdoin nousemaan sängyltäni. Huokaisin syvään ja haroin kosteita hiuksiani astellessani kohti vaatekaappia. Vaikka olinkin tullut nolanneeksi itseni jo pariin otteeseen Nicholasin, ja nyt myös hänen ystävänsäkin edessä, en voisi jäädä huoneeseenikaan. Eihän se antaisi minusta yhtään sen parempaakaan kuvaa, jos vain syrjäytyisin yksinäni neljän seinän sisällä.
Siksi vedinkin mahdollisimman edustavat vaatteet ylleni, vaikka sentään en toki ihan pukua valinnut, ja haroin hiukseni kuosiin. Sen jälkeen laitoin piilolinssini silmiini ja suuntasin huoneeni ovelle. Rohkaisin ja tsemppasin itseäni, asetin käteni kahvalle, ja avasin oven.
Nicholasia ja Roryä ei näkynyt, eikä kyllä koiriakaan. Katselin hämilläni ympärilleni suunnatessani huoneestani muualle asuntoon. Olivatko he lähteneet? Jos he olivat takiani todenneet, että tänne tuleminen oli ollut huono idea? Olinko häätänyt kaksikon ilmestymällä heidän eteensä ilkosillani? Minua alkoi ahdistaa. Halusin kuolla häpeästä.
Sitten kuitenkin tajusin Nicholasin huoneen oven olevan suljettu. Ehkä he olivat siellä? Minun oli jälleen kerättävä itseäni ja taottava rohkeutta päähäni, ennen kuin koputin oveen.

Nimi: E.M.

18.07.2019 15:18
Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Virne kohosi kasvoilleni alahuultani purressani, kun Vincent leikki unohtaneensa, mitä olimme tekemässä. Alahuulestani irti laskiessani kiusaus oli siten suuri sanoa aivan jotain muuta kuin mitä minun piti.
"Pukeutuminen", vastasin kuitenkin. "Sitten voimme myöhemmin ottaa vaatteita taas pois~", päädyin oikeasta vastauksesta huolimatta jatkamaan vihjaavaan sävyyn, joka myös näkyi ilmeestäni samalla kun kiedoin käteni Vincentin vyötärön ympäri ja asettauduin härnäävästi lähemmäs toista. Kyllähän me kokoajan etenimme pukeutumisen suhteen. Ainakin pienin askelin.


Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park, Chrisin kämppä

Pieni hymy kasvoi kasvoillani toisen vastauksen myötä. Chris nimittäin lupasi, että voisin jäädä hänen luokseen asumaan, ja lisäksi hän hankkisi minulle kaikkea mitä tarvitsisin.
"Kiitos", kiitin, minkä perään hieraisin vapaalla kädellä silmiäni ja poskiani. Hieraisuni jälkeen katseeni siirtyi käsiimme, ja tunnuin todellakin rauhoittuneen. Kiitos Chrisin siis, vaikka harvemmin ketään kiitinkään. Tosin harvemmin kukaan myöskään antoi minulle kiitoksen aihetta. Katseeni kohotin siis miehen kasvojen puoleen.
"Ja mä oikeesti tarkotan sitä. Kukaan ei oo ollu mulle yhtä kiltti", lisäsin rauhoittuneen ja kiitollisen hymyn edelleen komeillessa kasvoillani. Viimeisten sanojeni kohdalla tuli myös hieraisseeksi peukalollani hieman Chrisin kättä, jonka sormien lomassa edelleen pidin omia sormiani.

Nimi: Malluuw

18.07.2019 12:57
Nicholas Leslie - Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

"Hullaantuu?" Kysyin pohtien sitten asiaa ja katsoin Korppia, jokä kävi Dinniä vasten lepäämään äänekkäästi puristen.
"Mikä on henkipato?" Jatkoin päätäni kalliestaen hieman, en ollutkaan kuullut kenenkään sanovan sellaista sanaa.
"Juuri noin, sinä opit nopeasti." Kehuin hymähtäen.
"E-et sinä harmaannu, opetan sinua aina kun ehdit, vaikka joka päivä, sitten et ehdi harmaantua." Sanoin katsoen Roryä.
Otin kitaran vastaan ja korjasin asentoani hieman.
"Let Her Go." Kerroin kappaleen nimen ja laskin katseeni kieliin, opastin taas pidemmän jakson Rorylle soittoa.
"Pysyitkö perässä?" Varmistin.

//pistin biisin nimen englanniksi koska häiri suomentaa sitä xd //

Nimi: Silver

18.07.2019 10:29
Rory Wilkins - Westminster

Kissanpennun miellyttäminen onnistuisi varmasti paremmin kissanmintulla kuin musiikilla ja Nolan pohti, miten minttu vaikuttaisi Korppiin.
"Prinsessa hullaantuu", vastasin virnistäen ja seurasin, kun Dinni heilautti häntäänsä Korpille ja nuolaisi tätä päälaelta.
Vitsailin vähän linnaan joutumisesta epäonnistuneen soittoyrityksen johdosta, mutta mestarini oli armollinen. Muutenkin, kuten sanoinkin, hän katuisi laittamistani tyrmään. Hymyilin huvittuneesti Nolanin sanoille ja naurulle.
"Takuulla keksisimme. Jos ei muuten niin ryhtyisin henkipatoksi", vastasin Nolanille.
Palasin kitaransoittoon ja kysyin toiselta lisää opastusta, käyttäen hänestä kutsumanimeä suuri päällikkö. Naurahdin Nolanin reaktiolle.
"Kuten tahdot, Bunny, suotta kiusaannut", sanoin virnistäen. Seuraavaksi sainkin ohjeistusta soittoon ja katsahdin käsiini.
"Okei, tähänkö?" sanahdin siirtäen sormeani ja vedin kitaran soimaan.
"Kitara onkin monipuolinen soitin, minä olen harmaa ukko ennen kuin opin tästä kaiken", mietiskelin hymyten ja kokeilin sitten lisää eri sointuja. Soittelin jälleen hetken oman mieleni mukaan ja katsahdin sitten Nolaniin.
"Opeta lisää siitä kappaleesta. Mikä sen nimi muuten on?" tiedustelin ja ojensin kitaraa toiselle.

Nimi: Malluuw

17.07.2019 17:22
Nicholas Leslie - Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

"Mitenköhän kissanminttu toimii Korppiin.." Aloin miettiä asiaa ääneen ja katsoin pientä pentua joka puski koirien ympärillä miukuen, ennen kun alkoi pestä Dinnin otsaa äänekkäästi kehräten ja leipoen pienillä tassuilla mattoani.
"Emmeköhän me keksisi keinon millä voisit maksaa takaisin linnatuomiosi." Virnistin, ennen kun aloin nauraa, Roryn kanssa oli niin helppo vitsailla asiasta.
"S-sano vain Bunny.." Sanoin hennosti punastuen kun toinen kutsui minua suureksi päälliköksi, tykkäsin toisen kutsuessa minua kuitenkin Bunnyksi.
"Seuraavaksi siirrät sormeasi vähän alemmas vain, siitä tulee eri sointu vaikka se onkin sama kieli." Selitin ja osoitin yhtä kitaran kielistä.

Nimi: Silver

17.07.2019 15:58
Rory Wilkins - Westminster

Korppi ei tainnut erityisemmin pitää soittoyrityksestäni ja siityi läheltämme koirien viereen. Kutsuin sitä nirppanokaksi ja virnistin sitten Nolanin sanoille.
"Enköhän. Paitsi ehkä soittamisen sijaan pitäisi tuoda kissanminttua tai jotain", tuumiskelin.
Sitten sainkin oppia alkusointuja kappaleesta, jonka Nolan oli itse aiemmin soittanut. Oma soittoni ei ihan hänen tasoaan vastannut, mutta oli se sen verran hyvin mennyt, etten tyrmään joutuisi. Virnistin huvittuneesti.
"Kiitos, se on kiva kuulla", vastasin.
"Olen joka tapauksessa niin mukava kaveri, että tulisit katumapäälle ja vapauttaisit minut", jatkoin hieman huumoria sanoihini sekoittaen. En kuitenkaan uskonut sanomani olevan totuuden vastainen.
"Opetatko lisääkin, oi suuri päällikkö?" tiedustelin sitten hetken kuluttua ja vaihdoin hieman jalkojeni asentoa. Risti-istunto tahtoi puuduttaa.

Nimi: Malluuw

17.07.2019 15:26
Nicholas Leslie - Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

Hymyilin kun Rory kutsui minua mestarikseen, se tuntui hyvältä.
Nauroin katsoen Korppia ja Rory antoikin perään kommenttinsa asiasta.
"Kyllä sinä opit miellyttämään prinsessaakin." Vakuutin.
Opastukseni jälkeen, jonka näytin ja palautettuani kitaran taa Roryn puoleen kuuntelin toisen soittoa, muutama pieni virhe tuli väliin, muttei mitään vakavaa.
"Sehän meni tosi hyvin." Kehuin käsilläni taputtaen.
"Et sinä joudu tyrmään." Nauroin toisen vitsailuille.

Nimi: Silver

16.07.2019 22:30
Rory Wilkins - Westminster

"Sinun pitää hankkia itsellesi mestari jostakin -minulla on jo", vastasin hymyten Nolanin virkkeeseen nopeasta oppimisesta mestarin opissa. Hän olisi ainakin aluksi mestarini, mutta jos innostuisin opettelemaan lisää, asia voisi kääntyä päälaelleen.
Sain kitaran itselleni ja Nolanin pienen alkuopastuksen jälkeen tehtäväni oli kokeilla eri sointuja. En minä kitarasta mitään tiennyt, joten umpimähkään kaikki meni. Mutta kokeiluahan se oli, vaikka en voinutkaan kieltää, ettenkö olisi hieman jännittänyt sitä jostakin syystä.
Soitteluni lopuksi palautin kitaran Nolanille, tosin väliaikaisesti, sillä pyysin häntä näyttämään sointuja aikaisemmin soittamastaan kappaleesta. Nolan sanoi soittoni menneen ihan hyvin ja virnistin.
"Heh, kiitos vaan, Bunny", vastasin. Korppi taisi olla toista mieltä musisoimisestani.
"Vai ei prinsessalle kelvannu. Nirppanokka", totesin hymyille ja hipaisin kauemmas kävelevän pennun selkää.
Sitten huomioni palasi Nolaniin ja kitaraan.
"Seuraan tarkkana kuin kärppä", vastasin hänelle. Ja niin sitten vahtasin toisen jokaista sormen liikautusta, yrittäen painaa soinnut mieleeni. Hmm, ihan ookoo helppoa ehkä kai?
"Ehdottomasti, ennen kuin unohdan nuo soinnut", vastasin hymyten Nolanin kysymykseen ja ojensin käteni ottaakseni kitaran jälleen käsiini.
"Okei, kuunteles tätä", sanoin viedessäni sormet kielille ja parhaani mukaan toistin Nolanin sävelet. Soitin melkoisen hitaasti ja melkein varmasti, sillä pari kertaa sormeni eksyi väärälle kielelle. Toistin Nolanin näyttämät soinnut toiseenkin kertaan ja katsahdin sitten leikkisän virneen kera toista.
"Mites on, hyväksyykö Bunny tämän yrityksen vai joutuuko siniverinen tyrmään?" heitin vähän vitsaillen ja vein molemmat käteni vastakkaisille olkapäilleni, kallistaen vähän päätäni.

Nimi: Malluuw

16.07.2019 18:15
Nicholas Leslie - Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

"Oppisin varmasti enemmän jos minulla olisi mestari joka opettaisi." Nauroin.
Silittelin Korppia sylissäni ja katsoin Roryn puoleen, toista taisi oikeasti jännittää soittaa, mutta ei kitara sen pahempaa toiselle tekisi kuitenkaan.
"Se meni ihan hyvin, ei pieni särähdys pahaa tee." Vakuutin hymyillen Rorylle.
Korppi miukaisi ilmoittaen mielipiteensä ja lähti koirien luokse, naurahdin ja katsoin Roryä.
"Katso tarkkaan, minä näytän niin voit kokeilla sitten, okei?" Ehdotin hymähtäen kun otin kitaran vastaan ja painoin sormillani vuoron perään eri kieliä, saaden soittaessani eri sointuja aikaan, soitin kuitenkin yksi sointu kerrallaan hitaalleen, että Rory saisi pysyttyä katseellaan perässä soinnuissa mitä soitin.
"Haluatko nyt kokeilla?" Kysyin hymähtäen toiselle, rohkaisin Roryä soittamaan, ei toinen oppisi jos ei uskaltaisi yrittää.

Nimi: Silver

16.07.2019 12:16
Rory Wilkins - Westminster

Kehuin Nolanin kitaransoittoa ja vaikka ikään kuin toruin toista taitojen vähättelystä, hän teki sitä jälleen. Virnistin.
"No, kun soittelet vielä vähän lisää, olet tuota pikaa oikea mestari", sanoin.
Seuraavaksi pyysinkin Nolania opettamaan minulle jotakin kitarasta ja hän aikoi opettaa minulle pätkän äskettäin soittamastaan kappaleesta. Nyökäytin hymyten päätäni.
"Sopii", lisäsin sanattomaan vastaukseeni.
Korppi pääsi isäntänsä syliin ja minä puolestaan sain kitaran käsiini. Se oli jopa hivenen jännittävää.
"Joo, niinhän se on", vahvistin Nolanin sanoja siitä, että jokainen aloitti jostakin. Ja minä aloitin nyt tästä.
Asettelin sormeni Nolanin opastuksen mukaan ja katsahdin sitten toiseen hänen pyytäessä minua kokeilemaan sointuja.
"Voi hitto, kokeillaanpa", sanahdin. Kiroilu kuvasti hieman sitä, että olin vähäsen jännittynyt, mutta tiedä sitten huomasiko sitä. En oikein edes tiennyt miksi olin, sillä ei mokaaminen minua haitannut. Enhän minä voinutkaan osata.
No, joka tapauksessa, painoin kevyesti joitakin kieliä samalla kun toisen käden etusormella ja peukalolla vedin kaikki kielet soimaan. Teinköhän minä edes oikein? Kitara särähti vähän ja irvistin. Irvistys jäi kuitenkin laimeahkoksi, sillä minua nauratti, mikä sai hymyn pysyttelemään huulillani.
"Mähän olen varsinainen kitaristi", naurahdin jokseenkin sarkastiseen sävyyn ja soittelin sitten puolisen minuuttia miten sattuu. Lopetettuani ojensin kitaraa Nolania kohti, huvittunut hymy edelleen huulillani.
"Hiton vaikeeta", sanoin ja suin vähän niskahiuksiani.
"Näytätkö sen kappaleen sointuja?" pyysin melkein saman tien edellisten sanojeni perään.

©2019 LONDON - suntuubi.com