Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Silver

12.08.2019 08:45
Roger Brad Miller

Kyyhkyläisten vierailun jälkeen palasin olohuoneeseen, mutta keskeytyneiden tekemisien jatkaminen ei enää oikein napannut. Vaelsin keittiön puolelle ja lasillisen vettä hörpättyäni katseeni kiinnittyi pöydällä olevaan lasinpalaan. Poimin sen käsiini. Pieni piristyshetki ei tekisi pahaa. Hetken lasia tarkasteltuani ryhdyin huvittelemaan. Pala viilsi käsivarsiin jo aiemmin tehtyjä naarmuja toistamiseen rikki ja piirsi pari uuttakin.
Hetkisen tuntemuksista nautittuani päätin lähteä ihmisten ilmoille. Heitin lasinpalan takaisin pöydälle ja huuhtaisin vähän kättäni. Osa naarmuista tihutti vielä verta, mutta väliäkö sillä.
Astelin eteisen puolelle ja puhelimen, avaimet sekä ponnarin matkaan napattuani heitin valkeahkon pilottitakin t -paitani päälle. Siitä suuntasin pihalle ja varmistin, että ovi meni lukkoon. Ulkona vedin hiukset poninhännälle ja lähdin kaupungille.
Kuljeskelin päämäärättömästi ja pidin ympäristöä silmällä. Normaaliin tapaan, mutta myös siksi, jos sattuisin vaikka näkemään mysteerin jätkineen. En tietenkään heihin suuntautuvan jälleennäkemisen toivossa. Mysteeriä en kaivannut vaan Bradia. Eikä sitä tiennyt vaikka persoona olisi juuri vaihtunut kun näkisin heidät tai hänet.
Syrjäisemmällä tiellä astellessani huomasin maassa istuvan tummatukkaisen miehen(Connor). Erityisemmin hän ei silmiin pistänyt, mutta oli ainoa lähetyvillä oleva ihminen, joten katseeni pyyhki hänen ylitseen. Hän näytti nukkuvan tai saattoi hän olla kännissäkin. Tai pilvessä.
"Vain sokeat voivat pitää huoletta silmiä kiinni. Näkeville se voi olla kohtalokasta", lausahdin neutraalisti miehelle. Hidastin askellustani, vaikka olinkin täysin valmis jatkamaan matkaa jos toinen ei reagoisi. Itselläni ei ollut tapana lepuutella silmiäni kujilla tai muuallakaan kaupungilla. En pelännyt sitä, mutta ei sitä ikinä elämästä tiennyt. Puolikin minuuttia ilman näköaistia saattoi merkitä kuolemaa. Epätodennäköistä, mutta mahdollista.
Eikä toisten ehkä tarvinnut olla niin varovaisia kuin toisten. No, niin tai näin, eipä minua toisen kohtalot tai tekemiset kiinnostaneet. Sosiaalinen siivu minusta vain tahtoi toisinaan puhutella ventovieraitakin. Osin sanani johtuivat myös siitä, että olin tylsistynyt. Minulla kun ei ollut muuta tekemistä kuin odottaa ottelua Piston kanssa.

Nimi: Tiuhti

11.08.2019 22:17
Jamie Hayes | Sairaala

Onneksi Jev sai sanottua edes jotain hoitajalle, kun Jamie itse ei siihen juuri sillä hetkellä kyennyt. Hän vain pujahti ulos vessasta hoitajan ohi sillä hetkellä, kun tämä ilmoitti tuoneensa lääkkeitä ja antamaan vielä ohjeita Jeville kättä varten. Sitten nainen käännähti Jamien puoleen samalla kun asteli ottamaan sairaalasängyn lakanoita pois.
"Jamie Hayeshan se oli?" hän varmisti pojalta. Jamie nyökkäsi kummissaan.
"Lääkäri, jonka tapasit eilen, pyysi sinua käymään luonaan. Alempi kerros, sukunimi Chapman", hoitaja kertoi.
Jamie vilkaisi levottomasti Jeviä ja kysyi sitten naiselta: "Tiiätkö mitä asia koskee?"
Vastaukseksi nuorukainen sai pään pudistuksen. "En valitettavasti. Mutta hän halusi tavata sinut pikimmiten."
Se sai Jamien nielaisemaan raskaasti. Asia ilmeisesti oli kiireellinen, ja mikä muka voisi olla kiireellisempää, kuin huonot uutiset. Hän katsahti taas pidempään poikaan.
"Tuun kohta takas." Hermostunein askelin hän poistui huoneesta ja lähti suuntaamaan hoitajan kertomaan suuntaan.

Anthony Dawson | Belgravia, Bellan koti

Smokey ei tosiaan tainnut olla mielissään siitä, ettei sitä sitten otettukkaan syliin vaikka kesken unien herätettiinkin, niin että se joutui itse tallustamaan omistajansa luo jääden sitten Bellan siliteltäväksi. Tony katsoi kissaa hymyillen ja vei kätensä rapsuttamaan sitä leuan alta.
"Sori, kyllä sä pääset vielä munkin syliin", hän pahoitteli kissalle ja sai karvaotukselta lempeän katseen.
Sitten hän saikin uutta ajateltavaa, kun piti keksiä Bellalle tehtävä. Hetken aikaa Tony käyttikin asian miettimiseen.
"Mikä on erikoisin piirre sussa? Tai onko sulla jotain outoa tapaa?"

Calvin Riddle | Monarch

Jo heti uutta juomatilausta aloitettuaan Calvin loi huvittuneen silmäyksen tiskiä vasten nojaavaan tyttöön.
"Noinko vähän sä luotat muhun?" hän henkäisi muka mielensä pahoittaneena ja ojensi sitten sini-vihreän juoman nuorelle jätkälle. Taisi jopa hänen katseensakin jäädä hetkeksi seuraamaan tiukkoihin housuihin puettua takamusta. Nopeasti Calvin kuitenkin vaihtoi kohteensa Reediin.
"Karkaa vaan, niin sulta jää elämäs paras asia viel kokematta", hän sanoi silmää vinkaten.

Sofia Armati | East End, koti

Totta kai Micah oli asiaa vastaan - mikäpä hänen mieltään olisi eilisestä muuttanut? Sofia nyrpisti nenäänsä ja katsoi isäänsä oikein murhaavasti. Toisen selittäessä vielä syynsä kieltoon ja noustessa sohvalta Sofia seurasi perässä eteiseen. Hän nojasi karmia vasten ja katsoi kun Micah veti jo takkia ylleen.
"Mitä sä pelkäät? Että mulle tapahtuu jotain, vai?" Sofia intti. Hän ei ymmärtänyt sitä, miksi se oli ehdoton ei, jos hän halusi päästä mukaan. Kyllähän hän tiesi, että isän työ oli mitä oli, mutta silti.
Tyttö huokaisi itsekseen ja painoi katseensa hetkeksi maahan.
"Mä vaan haluisin viettää aikaa kahdestaan. Edes joskus. Eikä se oikein näytä onnistuvan koskaan kun aina oot vaan töissä tai jonkun hoitos luona", Sofia mutisi harmissaan. Hän ei huomannut edes varoa sanoissaan, jos vaikka Zoe olisi sattunut olemaan kuuloetäisyydellä.

Margaret Bates | Notting Hill, koti

Johnin siirtäessä kätensä halaamaan Marya oli vain pieni ele, mutta sai hänet tuntemaan olonsa hyväksi. Hänen oli mukava olla siinä toisen lähellä, mutta Johnin esittämä kysymys sai palan nousemaan kurkkuun.
Voi, John, kyllä minua vaivaa jokin aivan muu! Olen viettänyt uskomattoman ihania päiviä romanttisissa ravintoloissa, saanut lukemattomat määrät huomiota ja paljon kukkakimppuja, joita on pitänyt heittää roskiin tai jättää muualle, etteivät ne herättäisi liikaa kiinnostustasi. Olen pettänyt sinua liian monta kertaa ja silti esitän luotettavaa vaimoa, jolla ei ole mitään salattavaa.
"Ei", Mary vastasi hennosti hymyillen. "Olen vain tainnut kuluttaa liikaa Lontoon katuja. Taidankin itse asiassa viettää huomisen päivän kotona. Onko sinulla paljon töitä?"

Connor Armstrong | Chelsea, syrjäinen kuja

Matka Guardiansien päämajalta kotiin katkesi jonnekin päin Chelseaa, kun Connor poikkesi syrjäiselle kujalle ihmisten katseilta piiloon. Levottomin liikkein hän laskeutui kylmälle asvaltille roskiksen viereen ja kaivoi takintaskusta tarvittavat välineet. Hänen sormensa vapisivat kun ne yrittivät vaivalloisesti saada sytkärillä kannabissavuketta syttymään, onnistuen siinä sitten lopulta.
Viime kerrasta oli niin paljon aikaa, että jo pelkästään ensimmäinen henkäys sai vierotusoireista kärsivän kehon rauhoittumaan. Connor nojautui seinää vasten ja piti polvensa koukussa. Miellyttävä tunne hiipi vähitellen varpaista päähän, kun hän otti useampia henkosia. Kuja oli rauhallinen, ja Connor uskalsi sulkea silmänsäkin hetkeksi. Ja vaikka joku sattuisikin kävelemään ohi, häneen tuskin kiinnitettäisiin sen kummemmin huomiota. Katujen varrella norkoilevat tyypit kun eivät olleet mitenkään tavaton näky Lontoossa.

Nimi: E.M.

11.08.2019 18:29
Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park

Hymyni tuntui menevän lempeämmäksi, kun Chris nappasi minut kainaloonsa kietoen toisen kätensä ympärilleni. Se sai minut myös nojaamaan toiseen paremmin, enkä lainkaan katunut toisen päätöstä ottaa minut mukaan. En vaikka olin itse ollut sitä mieltä, että voisin odotellakin kämpällä.
"Hmm...mennään vaikka kävellen", vastasin katseeni Chrisissä käyttäen ja hänen katseeseensa vastaten. Sen perään kuuntelin miehen jatkosanat ja todellakin toivoin samaa. Mieluusti vaihdos saisi kyllä jättää kokonaan tulonsa välistä. Ja sen olin valmis sanomaankin.
"Toivottavasti vaihdos jää kokonaan välistä. En halua, et muut on liikaa sun kaa", sanahdinkin ja lauseen jatko tuli vain automaattisesti. Ei sillä, että olisin myöntänyt olevani mustasukkainen. En ikinä.


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Vincent lupasi olla järjestämättä mitään liian suurta, mikä kelpasi minulle. Siten vaikka hänellä olisikin jotain pientä mielessään, se ei pilaisi varmasti suunnitelmiani. Kyllä kaikki onnistuisi, ja siksi hymy huulillani seurasin vain toisen pukeutumista. Annoin jopa toiselle rauhan pukeutua.
Sen perään jäinkin kuuntelemaan miehen ehdotusta, mikä sai minut kohottamaan kulmiani. Yllätys - positiivinen sellainen - näkyikin kasvoiltani ja vielä voimistui, kun Vincent antoi siinä heti samantien minulle kämppänsä vara-avaimen. Siis minulle.
Ja niin, olimme toki sopineet, että muuttaisin Vincentille asumaan, mutta silti. En ollut ennen saanut keltään mieheltä avainta hänen kämppäänsä. En ollut edes halunnut. Nyt sen sijaan aivoni tuntuivat unohtavan täysin sopimuksemme, mitä kautta ne ottivat miehen sanat seurustelusuhteen alkuna. Ei ihme siis, että aloin pääni sisäisesti ihquttamaan.
Sitäkään en olisi olettanut tekeväni. Enhän minä halunnut sitoutua, tai siis pelkäsin sitoutumista. En koska siinä olisi liikaa läheisyyttä, vaan koska siinä on vaara tulla hylätyksi. Siinä hetkessä moinen ei kuitenkaan käynyt mielessänikään. Luottoni Vincentiin oli kova - jopa naurettavan kova -, vaikka olimme kirjaimellisesti tavanneet vasta päivää aiemmin.
Siksi toisen tarjotessa avainta minulle otin sen iloitsevan hymyn kanssa vastaan. Toki hymyäni yritin rajoitella mutta huonoin tuloksin. Käteeni saaneesta avaimesta katseeni nousi Vincentin kasvoihin, ja virnistin toiselle pienesti.
"Katotaan ehdinkö sitten valmistella jotain etukäteen~", vihjailin, minkä perään en malttanut olla suukottamatta toista huulille(?). Pusu jäi kuitenkin nopeaksi(?), ja sen jälkeen tungin jo avaimen taskuuni ja toista kädestä ottaen lähdin johdattamaan häntä takaisin kohti viltin portaita(?).

Nimi: Malluuw

08.08.2019 00:28
Chistopher Holmes - Reagent's Park, Chrisin kämppä

Hymähdin kun pääsimme ulos asunnostani, vaiston varassa otin Charlien kainalooni turvaan ja pistin toisen käteni tuon ympärille(?), hän pysyisi näin matkassani eikä eksyisi minnekkään.
"Täs lähellä on joku putiikki, voidaan mennä jalan tai sit moottoripyörällä, miten haluat." Ilmoitin ja katsoin Charlieta.
"Hyvä jos mieluinen puhelin on jo tiedos, päästään nopeempaa takas mun asunnolle, toivottavasti vielä niin ettei toinen persoona vaihdu, en tahtois tehdä välikohtausta jos joku niist luulee et oon kidnapannau sut." Sanoin.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

"Koitan olla järjestämättä mitään liian suurta, en malta odottaa yllätystäsi." Hymähdin ja otin vaatekappaleitani alkaen pukea loppuja päälleni.
"Jos ehdit ennen minua asunnolle..voisin antaa vara-avaimeni sinulle, yövuorot voivat yleensä venyä, joten olisi hyvä jos pääsisit sisälle, ei tarvitse ulkona odotella." Hymisin ja otin avainnippuni esiin, pujotin vara-avaimeni irti niistä ja ojensin sitä puolestani nyt Zacharylle päin.

Nimi: Helena

05.08.2019 22:54
Jeffrey Coleman | sairaala

Ilmassa olevaa kiusaantuneisuuden synnyttämää jännitettä ei voinut olla huomaamatta. Jevin kävi hieman jopa Jamieta sääliksi, kun toinen poika joutui sulkemaan hänen sepaluksensa. Samaan aikaan häntä kismitti se, ettei ainakaan vielä pystynyt siihen itse yhdellä kädellä. No, jatkossa Jevin kannattaisi käyttää lökäreitä farkkujen sijaan niin kauan kuin kipsi olisi kuvioissa. Ehkä kiusallisilta tilanteilta vältyttäisiin vähemmän tiukoilla housuilla.
Jos tilanne ei ollut jo tarpeeksi kiusallinen, muuttui se sellaiseksi viimeistään odotetun hoitajan ilmestyessä vessan ulkopuolelle. Rykäisy sai niin Jamien kuin Jevin kääntämään katseensa hoitajaan.
“Huomenta”, Jev onnistui hetken hiljaisuuden jälkeen tervehtimään paikalle saapunutta hoitajaa. Ennen sitä hän oli kyllä joutunut nielaisemaan kurkkuun nousseen palan alas ja rauhoittelemaan itseään päänsä sisällä. Jev ei silti aikonut alkaa selitellä tilannetta tai se olisi muuttunut vielä kiusallisemmaksi - mikäli se oli enää mahdollista.
Hoitaja ilmoitti tuoneensa aamun lääkeannoksen. Jev saisi myös vielä vähän ohjeita ennen kuin hänen annettaisiin lähteä kotiin.

Bella Russell | Belgravia, Bellan koti

Tehtävän mieluisuus ei jäänyt epäselväksi eikä Bella ollut epäillytkään saavansa kieltäytyvää vastausta Tonylta. Miehen hymy ja naurahdus saivat naisen puolestaan virnistämään kevyesti.
Bella seurasi, kuinka Tony toteutti hänelle annetun tehtävän. Smokey ei pistänyt vastaan lainkaan, vaikka se herätettiin kesken unien. Kissa vain kehrätä hurisi hiljaa ja tapitti ihmetellen miestä, joka oli sen syliin nostanut ja turhan nopeasti takaisin sohvan selkänojalle laskenut. Tonyn asettuessa istumaan takaisin sohvalle, siirtyi Smokey puolestaan miehen takin päältä Bellan syliin saaden omistajansa naurahtamaan.
“Smokey vain pettyi, kun ei saanut jäädä syliin pidemmäksi aikaa…” Bella totesi huvittuneena samalla rapsutellen karvakasaa. Toivottavasti pizzakuski ei tulisi ihan heti. “Otan totuuden niin Smokey saa ainakin hetken olla rauhassa.”

Reed Sinclair | Monarch

Saadessaan nuorukaisen vilkaisemaan taaksepäin, Reed vain virnisti toiselle takaisin. Mistä sitä tietäisi, vaikka hän päätyisikin luikkimaan karkuun?
“Voi olla, että sun pitäis lisätä muutama ylimääräinen valvontakamera ja liiketunnistimet varmuuden vuoksi”, Reed jatkoi kiusoittelua kaksikon laskeutuessa portaita alas takaisin yökerhon puolelle.
Alakerrassa Calvin pääsikin heti töihin, kun kolme puumaa hyökkäsi tiskille vaatimuksineen. Reed vain hymyili huvittuneena vieressä, kun nuorimies joutui hetkeksi keskittymään raatamiseen. No, ainakaan Calvin ei joutunut puumien isku-uhriksi, vaikka juomien kanssa joutuikin improvisoimaan.
“Taidan nauttia vaan maisemista seuraavan tunnin ajan varmuuden vuoksi, eipähän tarvii pelätä, mitä tyrmäystippoja sinne joukkoon tiputtaisit vielä”, Reed naurahti nojautuen sitten tiskiä vasten jättäen kuitenkin tilaaville asiakkaille tilaa. Viekas pilke silmissä hän jatkoi vielä nuorukaisen piinaamista päästyään alkuun. “Varsinkin, kun nyt joudut pelkäämään et karkaan jonkun muun matkaan vielä heti, kun silmä vähänkää välttää.”

Jacques Dean | Knightsbridge, Princes Gardens

Osoitettu kohtelias huolenpito sai osakseen sekä töykeähköä äänensävyä että kujeilevaa virnettä. Jax ei pahoittanut mieltään, vaikka toinen pojista olisi selvästi halunnut hänen painuvan mahdollisimman nopeasti vittuun paikalta. Toinen, jonka käsi oli ehkä loukkaantunut, taasen ei antanut hänelle yhtä kylmää kohtelua takaisin. Silti jokin kujeilussa piti Jaxin valppaana varpaillaan.
“Hyvä hyvä, ei tarvitse siis huolestua enempää”, Jax hymähti, vaikka tilanne vaikutti päinvastaiselta tapaukselta. Hän ei silti aikonut soittaa hätänumeroon, vaikka kujeilijan käsi olisi saattanut tarvita tarkistusta. Se ei kuitenkaan hänelle kuulunut.
Jax ei kuitenkaan heti jatkanut matkaansa vaan jäi vielä paikoilleen seisomaan. Parempi itsesuojeluvaisto olisi ehkä voinut olla paikallaan. Kaksikon keskustelu kuitenkin onnistui nostattamaan Jaxin uteliaisuutta.
“Hukka? Teillä on aika mielenkiintoisia lempinimiä toisillenne”, Jax totesi rennosti. Sen verran hänellä oli järkeä päässään, ettei alkanut kysellä lippaasta ja ohimennen mainitusta veitsestä.

Nimi: E.M.

05.08.2019 19:17
Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park, Chrisin kämppä

Sanoistani huolimatta Chris päätyi siihen, että olisi parempi, jos tulisin hänen mukaansa. En ajatellut asiasta sen enempää, joten kohautin vain olkiani, ja kyllähän toinen antoi perusteluakin päätöksensä perään.
"Okei", vastasin toisen laitettua nahkatakkinsa päälleen. Samalla mies tuli ottaneeksi tupakan huulilleen, mutta tällä kertaa itse jättäisin varmaankin polttamisen välistä. Ei sillä, että olisin kyllästynyt yskimiseen. Minä vain.. Olin liian hyvällä tuulella nyt, kunhan vain painoin toisen jälkimmäiset sanat pois mielestäni. Niinpä tartuinkin vain Chrisin käteen hymyssä suin.
"Mut mä tiedän jo mitä haluun. Enkä mä juokse hinnan perässä", kerroin osin kuin ylpeillen. Rogerin tai muiden persoonien mainintoja en kommentoinut puolestani mitenkään, sillä en tahtonut ajatella niitä nyt. Ollenkaan, lainkaan, jos oli mahdollista. Sen perään pääsimmekin lähtemään ja ulos kämpästä päästyämme nojauduin pienesti miehen puoleen(?).


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Vincent ei laittanut lainkaan vastaan, kun vedin häntä lähemmäs itseäni ja jatkoipa hän jopa aviomies-ajatuksella pelleilyäkin. Sellaiseksihan minä sen laskin. Ei kyse voinut olla mistään muusta.
Niinpä kun sormukset tulivat puheeksi, ajatukseni eksyivät ainoastaan penissormuksiin. Varsinkin kun Vincent virnisteli siinä edessäni. Idea sai minut myös virnistelemään pahemmin ja mieluusti suutelin miestä uudemman kerran.
"Kyllä maltat", vastasin kykenemättä laskemaan virnua kasvoiltani, vaikkakin otettani toisesta tulin hellittäneeksi, kun Vincent tuli itse niin tehneeksi. Samalla vedin kättäni eroon toisen nivusen tienoilta ja perään kuuntelin toisen suunnitelmat spesiaalin järjestämisestä. Se sai virneeni jopa hieman kohoamaan.
"Älä liian spesiaalia. Minullakin on suunnitelmia muistathan?" sanahdin sitten suukottaen vielä toista pikaisesti huulille ennen kuin miehen kasaamasta vaatepinosta ojensin Vincentille hänen omia vaatteitaan yksitellen. Kyllähän hänenkin pitäisi pukeutua kunnolla ennen kuin voisimme poistua vintiltä.


John Bates - Notting Hill, koti

Vastasin Maryn hymyyn hänen kertoessa tietysti tietävänsä sanottavani, enkä lainkaan osannut arvella vaimoni hymyn olleen muuta kuin aito. Myös sanat uskoin todeksi, kun hän jatkoi, ettei hänkään pettäisi minua. Niin uskoin todellakin olevan, en mitään vähempää kuin sitä. Sen jälkeen Mary painoi päänsä rintaani vasten ja hiljaa huokaisten kertoi rakastavansa minua. Tiedotus sai minut hymähtämään lempeähkösti.
"Minäkin sinua", vastasin, minkä perään siirsin vapaalla kädelläni sylissäni olleen kirjan lukulaseineen yöpöydälle. Sitten huomioni palautin jälleen vaimooni, ja toisen kädestä irti laskien siirsin käteni lievästi halaamaan toista(?).
"Sinulla taisi todellakin olla pitkä päivä. Vai vaivaako sinua jokin muu kuin väsymys?" totesin, minkä jälkeen tavoittelin katseellani Maryn katsetta. Olihan hän jo haukotellut aiemmin ja nyt hän jo nojasi päänsä rintakehääni vasten.
Aiemmin olimme toki harrastaneet enemmänkin toistemme lähellä oloa, mutta emme niinkään nykyään. Jokin tilanteessa oli siis erilaista normaali-iltaan verrattuna, minkä takia pienesti siinä tavallaan toista halasinkin. Ehkä se oli vain toisen väsymystä, mutta saattoi se toki olla jotain muutakin.


Florencio "Micah" Armati - East End, koti

Mielen sopukoissani huokaisin suuresti, sillä sanojeni myötä Sofia selkeästi suuttui ja vetäisi kätensä eroon omastani. Puuskaanhan hänen mielestään hänen kätösensä siinä vaiheessa kuuluivat, eikä tytön ilmeestäkään voinut erehtyä.
Ja Sofian reaktion takia vain kuuntelinkin hänen sanojaan. Tiesin olevan turhaa sanahtaa väliin mitään. Minä toki olin tosissani ja ei, tämän asian suhteen en voinut opettaa muita hoitamaan asioita puolestani. Mieluusti olisin niin tehnyt - varsinkin tänään -, jos olisin vain pystynyt.
Sanomattomuuteni pääsi kuitenkin muuttumaan, kun Sofia vaikutti saavan idean. Luin sen hänen kasvoiltaan jo, mutta eilisen jälkeen en olisi uskonut toisen tahtovan tulla mukaan. Ja vieläpä niin päättäväisesti.
"Valitettavasti kiellän", oli nimittäin rauhallinen mutta päättäväinen vastaukseni. Olin tehnyt eilen kantani selväksi, ja vaikka tiesin tytön olevan yhtä päättäväinen kuin minä itsekin, en taipuisi määräilyn alla tämän asian suhteen ainakaan. En silti ajatellut suututtaa toista enempää.
"Mutta en koska olisin ilkeä. En halua sotkea sinua töihini, varsinkaan kun tilanne on mikä on", jatkoin päätökseni perustellen, minkä jälkeen nousin sohvalta ylös.
"Ja asia on sillä loppuun käsitelty", lisäsin ennen kuin olin valmis siirtymään eteiseen vetämään takkia niskaan töihin lähtöä varten.

Nimi: Malluuw

05.08.2019 00:46
Chistopher Holmes - Reagent's Park, Chrisin kämppä

Mietin hetken asiaa mielessäni itseni kanssa, olihan Charlie nähnyt alkoholi kätkönikin joten epäilin että toinen pian menisi niihin käsiksi ja mitä jos poissa ollessani tuon persoona vaihtuisikin.
"Tuu mukaan niin tulee mieluinen kännykkä, hinnalla ei niin väliä, kunhan tykkäät. En ota riskiä että jos se yks mielipuoli löytää sut tai jos persoona vaihtuu, tiedä vaikka lähtee takaisin kävelemään kun olet yksin." Kerroin ja otin nahkatakin ylleni ja kaivoin taas tuttuun tapaan tupakin huulilleni jo pyörimään.
Ojensin käteni Charlielle merkisi että olisimme lähdössä ja pitäisin tuosta huolen.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

Hymähdin kun Zachary veti minua puoleensa itseään lähemmäs, mitä en lainkaan pistänyt pahakseni vaan astuin totta kai lähemmäs toista, mies oli vastustamaton.
"Mutta jos olen aviomiehesi, minun pitää siis seuraavalle kerralle hankkia meille sormukset." Totesin virnistäen, idea toisaalta ei ollut paha, voisin keksiä jonkin pienen yllätyksen siihen mukaan.
"Maltankohan odottaa huomiseen." Totesin hymisten, mutta suutelin Zacharyä vielä, ennen kun hellitin toisesta otettani.
"Minä järjestän meille jotain spesiaalia." Kerroin virnistäen.

Jackson "Jackal" Smith - Knightsbridge, Princes Gardens

Vilkaisin ulkona ympärilleni, se hiljainen nilkki oli karannut omille teilleen, hänen tapaistaan kun ongelmiin jouduttiin.
Katsahdin meidän luoksemme tulleeseen ruskeahiuksiseen nuorukaiseen, virne kohosi kasvoilleni, andrealiini kihelmöi vielä kehossani äsköisen jälkeen ja halusin kokeille miten veitsi viiltäisi miehen pehmeitä kasvoja, ehkä hän saattaisi tykätä, hän näytti kuitenkin varsin hyvältä silmiini.
"Loistavasti." Sanoin katsoen mieshenkilöä kun Vulture lähti luotani ja palasikin pian kypärän kanssa.
"Mut entä meidän hukka?" Kysyin ja huomasin pian nurkan takaa tulevan nuorukaisen jolla oli mustasilmä ja ruhjeilla olevat kasvot.
"Hukka, mä käskin sun pysyä erossa bisneksistä!" Korotin ääntäni aralle pojalle joka puraisi alahuultaan hellästi ja nyökkäsi, mykkä kuten aina.
"Annaks lippaan sille jos me lähetään sun kyydil, voidaan jatkaa siihen mitä jäi kesken, ennen kun pöllit mun veitsen." Sanoin virnistäen ja katsoin Vulturea silmissäni palava katse, himoitsin päästä toteuttamaan fantasiani toisen kanssa, halusin että toinen viiltäisi jo valmiiksi ruhjeltua ihoani, jättäisi merkkinsä minuun.

Daren Welch - Hackney, Darenin koti

Laitoin kenkiä jalkaani ja mietin Jerryn sanoja, seurasin miten toinen silitti kissaan ja tunsin tällä kertaa itseni mustasukkaiseksi, olinko minä ihan lapsi, en minä kissalle voisi olla mustasukkainen.
Ravistelin päätäni saadakseni moiset ajatukset pois mielestäni.
"Oon valmis.." Ilmoitin ja katsoin Jerryä, hetken epäröin mutta ojensin sitten käteni Jerrylle, jos olisimme yhdessä niin parit pitivät toisiaan kädestä tai ainakin niin olin nähnyt muiden tekevän.

Nimi: Tiuhti

04.08.2019 21:12
Sofia Armati | East End, koti

Sofian suu puristui tiukaksi viivaksi kun isä kertoi, että heidän yhteinen päivänsä ei toteutuisikaan, koska tämän piti mennä töihin. Pahoitteluyritykset kaikuivat kuuroille korville ja Sofia vetäisi kätensä pois toiselta. Hän vei kätensä puuskaan ja tuijotti isäänsä ihan samalla ilmeellä, joka toisellakin aina vihastuessaan oli.
"Et oo tosissas", Sofia puuskahti ja rojahti nojatuolille. Hän katsoi isäänsä anteeksiantamattomasti. Mutta olikos se mikään ihmekään, että häntä suututti.
"Etkö sä voi opettaa niitä hoitamaan asioita keskenään?" hän mutisi. Mutta sitten hänen ilmeensä pehmeni hieman ja silmiin tuli enemmänkin määräilevä sävy. "Mä tuun mukaan. Etkä muuten varmasti kiellä."
Vaikka Micah olikin edellispäivänä tehnyt kantansa selväksi Sofian viemisestä töihin ei tyttö aikonut tällä kertaa luovuttaa ihan niin helpolla.

Margaret Bates | Notting Hill, koti

Johnin liikahtaessa lähemmäs ja ottaessa Maryn käden omaansa nainen vei siniharmaat silmänsä hieman yllättyneenä toiseen. Jo pelkästään sekin ele sai hänessä mielihyvän tunteen pulpahtamaan. Mutta se kuitenkin latistui heti, kun John vakuutteli ettei koskaan tekisi vastaavaa hänelle.
"Tietysti." Mary pinnisteli väkinäisen hymyn kasvoilleen. "En minäkään sinulle." Se oli ehkä epärehellisin lause, jonka hän oli kuunaan miehelleen lausunut.
Hän painoi päänsä Johnin rintakehää vasten (?) ja huokaisi hiljaa. "Mä rakastan sua."

Nimi: E.M.

04.08.2019 12:32
Florencio "Micah" Armati - East End, koti

Katseeni jäi puhelun jälkeen hetkeksi ikkunan puoleen, joskin havahduin ajatuksistani kuullessani yläkerrasta tulevat pirteät askeleet, joiden omistajasta ei käynyt epäileminen. Ripeästi Sofia saapuikin olohuoneeseen huomioni puoleensa saaden. Tulevan pettymyksen tuoton valossa en saanut ilmettäni sen pirteämmäksi, vaikka tyttö olikin innostunut ja ideoideni kyselemisen perään totesi hymyään laskien, että voisimme kyllä toteuttaa hänenkin ideansa. Valitettavasti siitä ei ollut kyse.
"Ei se sitä ole", vastasin, minkä perään huoahdin pienesti. Mieluummin olisin viettänyt päiväni Sofian kanssa kuin setvinyt työasioita.
"Joudunkin menemään töihin, olen pahoillani. Siirretään suunnitelmat toiseen päivään", jatkoin pahoittelevan uutisen toiselle kertoen ja ottaen kevyesti kiinni tyttöä kädestä(?). Henkisesti jo olin valmistautunut toisen innostuksen totaaliseen romahduttamiseen. En olisi millään halunnut tuottaa Sofialle pettymystä, mutta tämä ei ollut minusta kiinni.


John Bates - Notting Hill, koti

Pitkään liikenteessä olo taisi olla jo väsyttänyt Marya hänen haukotuksiensa perusteella, mutta jaksoi hän silti avata tapahtuneita hieman. Ilmeisesti mitään ihmeempää ei ollut tapahtunut ja ainoa maininnan arvoinen asia oli Ednan tutun ystävättären miehen tekoset, mikä sai minut jokseenkin yllättymään. Sen pidemmittä sanoitta Mary kuitenkin jo suuntasi vaatekomeron puolelle.
Toki tiesin, että pettämisiä tapahtui, mutta niistä kuuleminen tuntui silti aina epämukavalta. Sentään kyseessä ei ollut Edna itsessään, silloin Marykin lienisi järkyttynyt. Kun aihe oli kuitenkin tullut esille, kurottauduin hiemn toisen puoleen hänen tultua sänkyyn istumaan ja otin häntä toisella kädellä kämmestä kiinni(?).
"Sinähän tiedät, etten minä tekisi koskaan sellaista sinulle", varmistin luottavaisesti pienen hymyn kera katseeni toisessa pitäen. Perään hieraisin vaimoni kättä peukalon syrjälläni(?).

Nimi: Tiuhti

03.08.2019 23:31
Jamie Hayes | Sairaala

Jamie vain nyökytteli kun Jev totesi ettei hoitajista ollut vielä kuulunut mitään. No, kai joku sieltä sitten aikanaan tulisi, ellei heitä oltu sitten kokonaan unohdettu.
Uudelleen hän nyökkäsi toisen mennessä vessaan ja mainitessa jättävänsä lukon auki. Jamie istahti sängyn viereen tuolille ja alkoi tutkia siinä odotellessa puhelintaan.

Kovin kauaa Jamie ei ehtinyt somea selailla, kun Jev vessan puolelta kysyi pääsisikö Jamie auttamaan. Hieman hämmentyneenä Jamie laski puhelimen pöydälle ja nousi tuolilta suljettua ovea kohti suunnaten.
"Mikä hätänä?" hän kysäisi ovea avatessaan, mutta huomatessaan toisen auki olevan sepaluksen hän tajusi, missä tämä tarvitsi apua. "Aa.. joo."
Pienoisesta - oikeastaan vähän isommastakin kuin vain pienoisesta - kiusaantuneisuudesta huolimatta Jamie meni toisen luo ja sen enempää mitään sanomatta tai toiseen katsomatta hoiti vetoketjun ja napin sulkemisen.

Siinä häärätessä taisi kummaltakin mennä ohi käytävän puolelta kuulunut koputus ja edellispäiväisen hoitajan ilmestyminen huoneeseen. Tämän kevyt rykäisy herätti huomion ja Jamie, joka oli juuri saanut toisen housut kiinni, käännähti katsomaan hoitajaa, joka oli ilmeisesti tyhjän sängyn nähdessään tullut tarkistamaan oliko huoneen potilas auki olevassa vessassa.

Anthony Dawson | Belgravia, Bellan koti

Bellan antama tehtävä nostatti huvittuneen hymyn miehen huulille eikä hän naurahdustakaan sen kummemmin estellyt. Hän oli oikeastaan ihan tyytyväinen, että tehtävä oli niinkin helppo ja yksinkertainen, koska Smokey oli jo ensitapaamisella vienyt hänen sydämensä.
Tony nousi ylös mutta kyykistyi heti sohvan käsinojalla nukkuvan kissan puoleen. Kädellään hän rapsutteli karvakasan hereille ja höpötteli tälle hieman, ennen kuin nosti väljän otuksen syliinsä. Smokey ei ottanut siitä nokkiinsa, että se herätettiin kesken unien, vaan tuijotti miestä samalla hiljaa pöristen.
"Älä vaan pure, jooko?" Tony puheli kissalle ja antoi tälle sitten pusun nenän päähän. Puremaa hän ei saanut, mutta Smokeyn ihmettelevän katseen kylläkin.
Tehtävänsä suoritettuaan Tony laski kissan nojalle, jolle tämä jäi istuskelemaan. Mies asettui takaisin sohvalle ja hymyili Bellalle.
"Oikein mukava tehtävä, sanoisinko", hän naurahti. Vuoro siirtyi hänelle. "No niin, kumman otat?"

Calvin Riddle | Monarch

Takaisin yökerhon puolelle mennessään Calvin kääntyi vilkaisemaan Reediä ja virnisti.
"Pitääkö vahtia ettet luiki karkuun, huh?", portaikossa katseensa eteenpäin suunnannut nuorukainen kiusoitteli.
Meluisan alakerran puolella Calvin meni suoraan tiskin toiselle puolelle viitsimättä ruveta enää temppuilemaan käsyjä vastaan. Juominenkin saisi nyt odottaa siihen asti, että tunti juomien parissa pelkän tarjoilun merkeissä olisi hoidettu.
Ja hetihän hän pääsi hommiin, kun kolme vanhempaa naista tulivat vaatimaan jotain mansikan makuista, halpaa mutta laadukasta, makeaa eikä yhtään kirpeää ja semmoista juomaa, joka nousisi kivasti päähän. Se oli juuri semmoinen "baarimikon painajainen", mutta silmiään pyöritellen Calvin väsäsi kolme samanlaista juomaa, joiden oli syytä kelvata puumille. Maksun saatuaan Calvin lykkäsi seuraavan asiakkaan Bertille ja katsoi Reediä.
"Otatko jotain?" Calvin kysäisi. "Vai nautitko vaan maisemista?"

Sofia Armati | East End, koti

Tavallisesta poiketen Sofia oli herännyt ensimmäiseen herätykseen ja jopa noussut heti ylös. Hän oli innoissaan saadessaan viettää koko päivän isänsä kanssa, koska he tekivät sitä niin harvoin. Ja odottihan hän myös mielenkiinnolla sitä, mitä tekemistä toinen mahtoi olla keksinyt.
Sofia päätti aloittaa aamunsa viileällä suihkulla, jonka jälkeen hän lukittautui huoneeseen meikkaamaan ja pukeutumaan. Hiukset Sofia jätti luonnollisille laineille ja naamansa hän väritti luonnollisin sävyin ilman vahvoja tehosteita. Ylleen hän puki polvista revityt mustat farkut ja harmaan pitkähihaisen. Tyytyväisenä ulkonäköönsä Sofia nappasi puhelimen pöydältä ja lähti alakertaan.

Portaita tullessaan Sofia näki isänsä olohuoneessa, ja hän hymyssä suin riensi tämän luo.
"Joko tiiät mitä me tehään?" hän kyseli innoissaan, mutta antoi hymynsä laskeutua kun huomasi toisen ilmeen.
"Jos se on noin vakavaa, niin ehkä toteutetaan mun idea."

Margaret Bates | Notting Hill, koti

John hyväksyi vaimonsa pahoittelut myöntäen, että oli työskennellyt itsekin myöhään. Se ei tosin tullut yllätyksenä Marylle, mutta hän ei jaksanut alkaa vänkäämään asiasta.
Hän oli siirtymässä oman vaatekomeronsa puolelle vaihtamaan yöpukua, mutta Johnin esittämä kysymys pysäytti aikeet. Pieni paniikki ryöpsähti hänen sisällään kun päähän ei ilmestynyt mitään järkevää vastausta, ja aikaa pelatakseen Mary esitti haukottelevansa.
"Ei mitään ihmeellistä. Ednan eräs tuttu oli löytänyt miehensä jonkun toisen kanssa sängystä ja siitä oli syntynyt aikamoinen soppa", hän sepitti lopulta. Se oli kuitenkin melko uhkarohkea teko, varsinkin kun hän itsekin petti miestään.
Ja ennen kuin John ehtisi kyselemään lisää Mary pujahti nopeasti vaatekomeron puolelle ja antoi oven jäädä raolleen.
Saatuaan mustan sametista ja pitsistä väkerretyn yöasun ylleen hän sammutti valot ja asteli sängyn luo asettautuen itsekin peiton alle. Oman puolen pöytälamppunsa hän napsautti päälle, mutta koska ei juurikaan harrastanut lukemista hän vain oli ja nojaili sängynpäätyä vasten.
Mielelläänhän hän olisi halunnut läheisyyttä mieheltään, mutta koska sellaista ei heidän välillään ollut ollut viime aikoina ei hän viitsinyt väkisinkään itseään toiselle tyrkyttää. John saisi luvan tehdä aloitteen, jos hän tätä yhtään houkutteli.

Nimi: Akit4

03.08.2019 22:45
Valentin "Vulture" Blackwood | Knightsbridge, Princes Gardens

Kurtistelin kulmiani Jackalin edelleen niskuroidessa vastaan. Miksi tämä oli nyt hänelle niin vaikeaa? Vastaanlaittamisista huolimatta pääsimme sitten kuitenkin takaisin pihalle, missä aloin välittömästi etsiä katseellani Wolfia. Hän saisi luvan ottaa Jackalin löytämät tavarat kantoonsa, kun taas minä huolehtisin jätkän pois. Wolf sen sijaan saisi itse etsiä keinon täältä kotiinsa, kun oli Jackalin tähän liemeen saattanutkin.
Wolf oli kuitenkin tainnut jo luikkia pakoon, sillä hänen sijastaan näinkin vain meitä lähemmäs kävelevän ruskeahiuksisen miehen. Ellei mies olisi itse kääntänyt huomiotaan meihin, en minäkään olisi huomioinut häntäkään sen kummemmin. Nyt hän kuitenkin jätti katseensa meihin ja alkoi jopa kyselemään, oliko kaikki okei. Kurtistin kulmiani. Miksi asiamme hänelle kuuluisivat?
"Joo, kaikki on loistavasti", mutisin melko töykeään äänensävyyn. Pitäisi vain huolen omista asioistaan. Laskin otteeni Jackalin käsivarresta, pyyhkäisin vereen tahriutuneen kämmeneni hänen takkiinsa, ja astelin luoksemme pysähtyneen miehen ohitse nostamaan aiemmin maahan heittämäni kypärän otteeseeni. Laskin asunnosta mukaani ottamani lippaan moottoripyöräni penkille ja käännyin ympäri. Katseeni jäi tutkimaan kulmikaskasvoista miestä kävellessäni takaisin Jackalin luokse mitään sanomatta. Siitä silmäni kuitenkin siirtyivät kumppaniini, tai tarkemmin hänen kaulallensa, jolla valuvaa verta sipaisin sormelleni. Samalla tyrkkäsin toisella kädelläni kypärän jätkän syliin.
"Me lähdetään nyt", tokaisin hänelle ja lipaisin sormeni puhtaaksi lähtiessäni takaisin kohti uskollista pyörääni. Samalla vilkuilin jälleen kolmatta miestä.
"Säkin voit poistua, täällä ei oo mitään nähtävää", sanoin kuivasti.


Jeremy Durham | Hackney, Darenin koti

Siirryin yhdessä Darenin kanssa eteiseen ja aloin vetää kenkiä jalkaani samalla kissaa virnistäen katsoen. Se oli kyllä suloinen. Virneeni vaihtui naurahdukseksi Darenin tokaistessa mustasukkaisuudesta.
"Ehkä. Sulla on aika kova vastustaja tossa", nauroin ja työnsin toisenkin kenkäni jalkaan ennen kuin kävelin kumartumaan kissan eteen. Annoin sille hieman huomiota ja silityksiä odottaessani Dareninkin olevan valmis.
"Jep, tää on kova", lisäsin vielä aiempiin sanoihini edelleen nauraen, kun kissa puski kättäni vasten kehrätessään. Annoin sen tehdä sitä vielä hetken aikaa, kunnes minun oli pakko nousta takaisin koko pituuteeni ja siirtyä ovelle. Pitihän kissan saada ruokansa, eikä se ilmestyisi tyhjästä.

Nimi: Helena

02.08.2019 17:20
Jeffrey Coleman | sairaala

Vessasta selvittyään Jamie kyseli hoitajasta saaden vanhemmalta pojalta vastaukseksi pään pudistuksen.
“Ei vielä”, Jev sanahti ennen kuin pyrki nousemaan sängystä. Olisi hänen vuoronsa mennä vessaan käymään.
“Jätän ton lukon taas auki, jos nyt jotain sattuu tai hoitaja vaikka tulee”, Jev sanoi ennen kuin siirtyi vessan puolelle sulkien oven perässään kuitenkin. Kotonakaan hän ei jättänyt vessan ovea auki edes yksin ollessaan. Ainoat poikkeustapaukset sattuivat joskus alkoholin vaikutuksen alaisena.

Sairaalasta lainaksi saatujen housujen kanssa ongelmia ei tullut käsipuolena, mutta ne alkoivat heti, kun Jev veti edellisenä iltana Chaselta saamansa farkut jalkaan. Tietenkään hän ei ollut tullut ajatelleeksi, kuinka hankalaa aluksi vetoketjun ja napin kiinni saaminen voisi olla.
“Tota… Jamie? Pystytsä tulla auttamaan…” Jev huikkasi hetken päästä joutuessaan toteamaan itselleen, ettei saisi farkkuja kunnolla päälleen ilman apua. Ei helvetti soikoon, häntä jopa hieman hävetti. Fiksuna hän olisi vielä pitänyt sairaalahousut jalassaan, mutta ei hän enää jaksanut vaihtaa takaisin niihin.

Bella Russell | Belgravia, Bellan koti

“No, jos mun jotain ois pitäny niistä oppia niin ettei mun kannata koskea mihinkään, missä on alkoholia…” Bella naurahti, mutta sanoista kävi jo ilmi, ettei hän ollut ainakaan vielä oppinut läksyään. Ehkä joskus.
Hän oli kiitollinen Tonylle siitä, ettei mies moittinut tai saanut mustasukkaisuus kohtausta. Muutamat Bellan ystävät olivat saaneet aikaan kunnon haloon kuultuaan, mitä hän oli sekoillut humalassa. Jotkut kiusoittelivat häntä vieläkin niin Calvinista kuin baarin perustamisesta. Kummankin tempauksen kohdalla häntä oli aluksi kaduttanut, mutta ainakaan enää häntä ei hävettänyt - vaikka Calvin teki siitä edelleen joskus vaikeaa.
Tony päätti valita ensimmäiseksi tehtävän. Bella joutui hetken aikaa pohtimaan, mutta Smokeyhyn luotu nopea vilkaisu auttoi keksimisessä.
“Anna pusu jokaiselle lemmikille huoneessa”, Bella esitti tehtävän naurahtaen huvittuneesti. Smokey tuskin pistäisi sitä pahakseen, mutta toivottavasti Tony ei vetäisi karvoja liikaa henkeensä.

Reed Sinclair | Monarch

“Hmm, kuulostaa hieman ainakin liioittelulta…” Reed härnäsi, kun Calvin mahtaili taitojaan jatkaen heidän sanallista leikkiä. Toiselle oli varmasti jo käynyt selväksi, ettei tyttöä helpolla saanut polvistumaan.
Reed ei pahoittanut mieltään, kun Calvin unohti herrasmiehen etiketin, vaikka nuorukainen sentään piti pukuhuoneen ovea auki hänelle. Pojan hoidettua juomalasien palautuksen esittelykierros jatkui. Hiljaisena nyökytellen ja hymyillen tyttö käänsi katsettaan alakerran yökerhon tiloissa ennen kuin seurasi poikaa yläkertaan istumabaarin puolelle.

Yläkerta olikin jo esitelty eikä Reedillä mennyt kauan hoksata, että he suunnistivat toimistoja kohti. Ilmeisesti Calvin halusi ilmoittaa Cliffille suorittaneen rangaistuksensa, ja niinhän tämä tekikin heidän päästyä miespuolisen pomon toimiston kynnyksen yli.
Kulmiaan huvittuneena kohotellen Reed seurasi kaksikon keskustelua. “Tärkeä meno” tosiaan, Calvin sai nuoren naisen melkein naurahtamaan ääneen. Hän kuitenkin pääsi yllättymään, kun Cliff suostuikin nuorukaisen pyyntöön yhdellä ehdolla.
Hänelle ei myöskään jäänyt epäselväksi, kumpi pomoista oli rennompi tapaus ja kumpi tiukempi, vaikka Reed ei vielä Bellaa ollut päässyt tapaamaan.
Kaksikon poistuttua toimistosta Calvin kääntyi katsomaan Reediä virnuillen.
“En aio väittää vastaan”, Reed naurahti ennen kuin tekaisi kasvoilleen muka pohtivan ilmeen aivan kuin olisi miettinyt, kerkeäisikö hän jäämään paikalle vai ei.
“Kai mä voin pitää, mutta en lupaa mitään…” Reed härnäsi lopulta virneen kera.

Jacques Dean | Knightsbridge, Princes Gardens

Työtehtävän sujuttua nopeasti Jax oli päättänyt jäädä itselleen uusille alueille kävelemään tutustuakseen taas uuteen osaan Lontoossa enemmän. Rauhoittava kävelytuokio oli muutenkin paikallaan, koska nopeudesta huolimatta kuoppaisuudelta ei oltu vältytty. Muutamat CG:n jäsenet eivät vieläkään halunneet hyväksyä Liverpoolista siirtynyttä Jaxia heitä hierarkiassa korkeammaksi jäseneksi. Heidän mielipiteensä hänestä eivät Jaxia kiinnostaneet, mutta kaikki jengin hommat hän vaati silti tehtäviksi siitä huolimatta.
Tietenkään häntä ei olisi haitannut päästä rankaisemaan niskuroijia, mutta pomon hermojen kannalta oli parempi saada hommat luistamaan ilman, että kenenkään muun tarvitsisi niihin puuttua.
Princes Gardensiin jalkaisin tutustuessaan Jax huomasi olevansa ainoa liikkeellä sielläpäin. Kylmä ilma oli ilmeisesti saanut ihmiset jäämään kotiensa lämpöön. Ja kellokin oli ties mitä, mutta se ei häntä haitannut.
Kauan Jax ei kuitenkaan ollut yksin kadun puolella, kun noin sadan metrin päässä olevasta rakennuksesta asteli ulos kaksi henkilöä (Jackal ja Vulture). Sen kummempin kaksikkoon reagoimatta nuorimies asteli katua pitkin lähemmäs. Alunperin aikomuksenaan hänellä oli vain kävellä normaalisti kahdeksi nuoreksi paljastuneista ohi, mutta vieressä ollessaan toisen pojan mahdollisesti loukkaantunut käsi herätti hänen huomionsa.
“Onko kaikki hyvin?” Jax hidasti vauhtiaan pysähtyäkseen ja esitti kysymyksensä kaksikolle kulmia kysyvästi kohottaen. Kätensä hän jätti takin taskuihinsa eikä tehnyt sen kummempia eleitä.

Nimi: E.M.

02.08.2019 11:29
John Bates - Notting Hill, koti

Lukemisiltani en tiennyt Maryn saapuvan kotiin ja makuuhuoneen läheiseltä käytävältä kantautuvat askeleetkin jäivät keskittymiseltäni huomaamatta. Niinpä katseeni tajusin kohottaa kirjastani vaimoani kohden vasta hänen pahoittelevien sanojensa myötä ja pieni yllätys näkyi kasvoiltani. Nopeasti se kuitenkin laimeni pois, ja Maryn jatkaessa kertomustaan laskin kirjan täysin syliini.
"Ei se mitään. Minullakin meni pitkään töiden kanssa", vastasin rauhassa ja ottaen samalla lukulasini pois silmiltäni. Kevyt lempeä hymy nousi suupieliini jättäessä katseeni toisen puoleen. Ei Maryn tarvinnut pahoitella menojaan, vaikka tiesin, että itsekin olisin tehnyt vastaavassa tilanteessa samoin. Mikäli siis hän olisi ehtinyt ensin sänkyyn ja minä tullut vasta sen jälkeen paikalle töiden kanssa viivyttyäni.
"Mutta mitäs he tiesivät?" jatkoin joka tapauksessa sanojani, kun kerran Edna, Martha ja juorut olivat tulleet puheeksi. Ei minua toki niinkään juorut kiinnostaneet, mutta tiesin naisten olevan Marylle tärkeitä ja kohteliaan käytöksen mukaisesti siksi jatkoin aiheesta. Enhän minä voinut vain heti takaisin kirjani puoleenkaan vain kääntyä.


Florencio "Micah" Armati - East End, koti

Zoen kanssa sovinnon tehtyäni olin täysin tietämätön Sofian salakuunteluista, ja lepohuoneesta poistuttuamme seurasin Zoen varsin tyytyväisen oloisesti nappaavan kauppakassinsa mukaansa ennen yläkertaan suuntaamista. Minä puolestani pääsin siinä vaiheessa pienesti huokaisemaan ja hieraisin jatkoksi niskaani. Olisin saattanut olla jo hieman pulassa, jos en osaisi valehdella, mikä ei kuitenkaan saanut minua myöntämään, ettäkö minun olisi pitänyt lopettaa ja hoitaa sänkyasiat vain vaimoni kanssa. Se ei tullut mieleenikään.
Sen sijaan mieleeni tuli ensinnäkin soittaa pöytävaraus Coreen ja toisekseen tyhjentää huominen kalenterini työasioista, jotta pääsisin viettämään aikaa Sofian kanssa. Muut saisivat vain pärjätä ilman minua, ei siellä mitään akuuttia pitäisi olla menossa. Soittojen perään saatoinkin jatkaa päivää aikalailla normaalin tapaisesti, joskaan aamusta en osannut olettaa saavani soittoa töistä kesken koiralenkin. Ulkosalla en toki tahtonut työasioista puhua, minkä takia puhelu jatkui pidemmin vasta lenkiltä kotiuduttuani.
"Siis mitä hittoa? Eikö teitä voi jättää hetkeksikään yksin?" ärähdin kevyesti luuriin Mian vastattua siihen. Mia toimi toisena adjutanttina Lontoon yksikössä, ja hän oli kanssani suunnitellut uusinta hanketta, joka tuntui nyt osin yrittävän valua viemäristä alas.
'Ei se mun vika ole, että Carl jäi kiinni', nainen vastasi takaisin, ja tiesin hänen kyllä olevan oikeassa. Siksi tyydyin huokaisemaan ja istahdin sohvalle katseeni katossa käyttäen. Kaikista päivistä tällaista piti sattuakin tänään, enkä todellakaan nauttinut kuulemistani uutisista.
"Ei niin, mutta silti..mitä se oikein ajatteli? Carl tiesi, miten tärkeä rooli sillä on", vastasin hetkeä huokausujeni perään. Mies nimittäin tarkasti tiesi, että hän oli suurimmassa toteutusvastuussa laittomien aseiden hankkeesta. Jos kyseessä olisi olleet pienet käsiaseet tai puoliautomaattiaseet, niin homman voisi siirtää jollekulle toiselle helposti. Nyt oli vain kyse rajummista peleistä, eikä hanke voisi myöhästyä vain sen takia, että joudumme etsimään uuden kaverin hommaan.
'Siks sun pitääkin tulla tänne. Meidän pitää setviä asia ennen kuin koko hanke levähtää käsiin', sanat katkaisivat päässäni tapahtuneet kiroamiseni, mikä taisi olla hyväkin. Hirttäisin vielä nimittäin Carlin kunhan saisin hänet poliiseilta käsiini. Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa moiselle.
"Hyvä on. Nähdään kohta", vastasin siten huokaisten, minkä jälkeen katkaisin puhelun. Hetkessä en todellakaan näyttänyt tyytyväiseltä katseeni olohuoneen ikkunasta ulos käyttäessäni, sillä Carlin takia joutuisin pettämään Sofialle annetun lupauksen kahden kesken vietetystä päivästä. Nyt päiväni menisi päämajalla, enkä oikein tahtonut ottaa tytärtäni mukaan töihin. Toki muistin, että hän oli juurikin sitä haikaillut, mutta mielipiteeni ei ollut suuresti eilisestä muuttunut. En silti olisi halunnut tuottaa toiselle pettymystä, mutta enpä voinut tuntuvan muuta tehdä.

Nimi: Tiuhti

01.08.2019 21:47
Margaret Bates | Notting Hill -> kotiin

Naisen katse oli lasittuneena metrossa olevaan digitaaliseen tauluun, jossa mainokset ja uutiset toistuivat aina samassa järjestyksessä. Häneltä jäi kuitenkin huomaamatta Brexitiä ja miesten hajuvesiä käsittelevät mainokset, kun päässä pyöri erilaisia vaihtoehtoja, jotka kävisivät valheeksi hänen menoistaan Johnille.
Maryn kasvoilla oli hajamielisen surullinen hymy, kun hän ajatteli päiväänsä salaisen rakastajansa seurassa. Tämä oli hemmotellut häntä ihan kunnolla: ostanut neilikoita kokonaisen kimpun (hänen lempikukkiaan), vienyt syömään älyttömän kalliiseen ravintolaan ja suunnitellut romanttisen illan kattohuoneistossaan. Ilta oli ollut täydellinen, mutta ihanat kukat hänen piti jättää toiselle, koska ei voinut viedä niitä Johnillekaan esiteltäväksi.

Kuullessaan oman asemansa Mary nousi ja nosti laukun olalleen. Ovet avautui ja hän poistui vaunusta hiljaisen aseman puolelle. Tuttua reittiä seuraten hän pääsi liukuportaita pitkin toiseen kerrokseen ja sitä kautta ulos. Oli pimeää ja ilma oli viilentynyt paljon, mutta onneksi matka kotiin ei ollut pitkä. Siitä huolimatta Mary kiirehti askeleissaan koska tunsi olevansa aivan jäässä.
Kotiovella, ennen oven avaamista, hän kertasi vielä suunnitelmansa. Lopulta hän päätyi vaihtoehtoon, että oli ollut vain viettämässä iltaa kahden näyttelijäystävänsä kanssa.

"John?" Mary huhuili eteisestä, ja kun vastausta ei kuulunut hän arveli miehensä siirtyneen joko sänkyyn tai ahertavan vielä töiden parissa. Kuten aina.
Kenkänsä ja takkinsa Mary jätti eteiseen ja laukun hän laski aulan piirongin päälle. Jaksamatta mennä suihkuun hän suuntasi suoraan makuuhuonetta kohti, josta löysi Johnin kirjaa lukemasta.
"Anteeksi että meni myöhään", hän pahoitteli. "Mutta tiedäthän sinä, Edna ja Martha osaavat juoruta paljon."
Mainittu kaksikko oli hyvin tuttu aviomiehelle eikä Mary epäillyt etteikö tämä uskoisi häntä. Mutta siltikin hänen sydämensä hakkasi odottaessaan toiselta vastausta.

Sofia Armati | East End, koti

Sofia käännähti sohvalla kun kuuli kahden kauppakassin tipahtavan lattialle. Hän huomasi heti Zoen ärtyneestä ilmeestä että jonkinlaista kinastelua oli tulossa. Häntä se tosin viihdytti ja joka kerta hän toivoi, että meneillään oleva riita johtaisi eroon. Vaan vielä isä jaksoi silti elättää noita-akkaa.
Kun Micah alkoi viettää Zoeta lepohuonetta kohti Sofia valpastui. Hänhän ei jättäisi tätä riitaa kuulematta, ja kun ovi parin perässä oli loksahtanut kiinni hän nousi sohvalta ja kipitti sen taakse. Korvansa ovea vasten painaneena Sofia saattoi kuulla ensimmäiset lausahdukset, mutta ilmeisesti pölyn taas jälleen kerran laskeutuessa molempien äänet madaltuivat eikä tyttö osannut arvata pussailtiinko siellä vai mitä. Siihen hänen mielenkiintonsakin sitten loppui ja turhautuneena hän raahusti keittiön pöydän ääreen istumaan ja miettimään. Tämäkään riita - jos sitä varsinaiseksi riidaksi saattoi edes kutsua - ei tuonut toivottua tulosta.
Sofia suuntasi katseensa keittiön ovensuulle istumaan jääneeseen Eliaan ja hymähti.
"Pitääkö tässä ite tehdä jotain että nuo ymmärtäis erota", hän mutisi koiralle niin hiljaa, ettei varmastikaan toiset kuulleet.

Nimi: E.M.

01.08.2019 14:48
John Bates - Notting Hill, koti

Työskentelyni oli jälleen kerran valunut pidemmälle iltaan, enkä ollut edes huomannut Maryn olevan poissa kotoa. Olin keskittynyt liiaksi töihini, ja asian tajusin vasta työni kotosalla lopulta rauhaan jätettyäni. Tajuamisista en toki huolestunut, Maryllä oli siinä oikeus tehdä mitä hän halusi kuin minullakin. Oikeastaan asia jopa esti sen, että olisin tuntenut huonoa omatuntoa vain töihin keskittymisestäni.
Niinpä rauhassa iltarutiinieni kanssa edettyäni päädyin sänkyyn omalle puolelleni kirjaa lukemaan. Tällä viikolla olin aloittanut pidempään hyllyssä vuoroaan odottaneen rikollisromanttisen paksun romaanin, ja ottaen huomioon, että kirjaa olin lukenut vain sängyssä ennen nukahtamista, olin päässyt jo varsin pitkälle.


Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park, Chrisin kämppä

Chris lupasi noutaa minulle uuden kännykän, mikä sai minut hymyilemään toiselle. Sen perään hetkeksi kuitenkin käänsin katseeni muualle mietintöjeni ajaksi. Olihan toinen kysynyt minulta millaista kännykkää tahdoin. Ja niin.. Minulla oli aina vain ollut Bradin kännykkä. Musta tylsä kapula.
"No kosketusnäytöllinen...sellanen käsiteltävän kokonen ja.. löytyiskö sieltä jotain kuparista tai oranssihtavaa?" ehdotin katseeni lopulta Chrisiin palauttaen, missä välissä huomasin toisen näpyttelevän mainintojani kännykkäänsä(?). Tiesin, että musta olisi ollut muiden kannalta paras valinta, mutta mitä minä siitä. Kysyihän Chris sitä paitsi minulta, ei muilta.
Sen jälkeen mietinnät kuitenkin tuntuivat jatkuvan, kun mies kysyi tarvitsinko tai halusinko jotain muuta kaupungilta. Toki se ei ollut oikein mikään mietinnän aihe, vaan se, ettei Chris tiennyt oliko parempi, että tulin hänen mukaansa vai en. Tietenkin itse olisin tahtonut mennä toisen mukaan, mutta enpä tosiaan tiennyt.. Hetken olinkin siksi hiljaa.
"Voin mä jäädä tännekin", sanahdin sitten lopulta. "Ja en mä tarvii muuta. Kait sulta jotain limua löytyy?" lisäsin pienesti virnistäen. Alkoholin löytymiset kyllä tiesin ensimmäisen illan perusteella, joten niistä minun ei tarvinnut mitään kysyä. Sanojeni perään laskin reppuni sohvan viereen. Kaikki tarpeellinen hammasharjasta eteenpäin siellä kun oli.


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Nautin Vincentin vastatessa nautinnolliseen suudelmaan, mitä kautta liikautin toisen kropalle jääneitä käsiäni ne toisen ympärille kietoen. Auttamatta nimittäin vedin toista lähemmäs itseäni(?), enkä miestä sen kauemmas päästänyt suudelman loputtuaankaan. Toisaalta eipä kovin paljoa kauemmas Vincent tainnut tahtoa lähteäkään. Mies jäi nimittäin hyminöidensä perään suukottelemaan ja koskettelemaan kaulaani hellästi huulillaan. Se sai minut sulkemaan silmäni ja vain nauttimaan kosketuksesta.
"Jos aviomieheksi rupeat, niin kyllähän silloin palkinto on pakosti ruhtinaallinen~", vastasin hymisten ja huulten tuoman kosketuksen aiheuttama nautinto äänestäni kevyesti kaikuen. Nautinnon lisäksi olisin mieluusti tahtonut jatkaa sitä, mihin olimme ennen vaatteiden pukemisen aloittamista jääneet. Se oli hassua kuinka paljon toista halusin, vaikka melkeinpä mitään muuta emme olletkaan tehneet kuin säätäneet.
Enpä minä kuitenkaan tapahtuneesta ajankulusta valittanut - en millään tapaa -, ja kiusallani annoin oikean käteni valua miehen selän puolelta hänen toiseen nivuseen, jota tietenkin tulin kevyesti hieroneeksi. Silmäni pysyivät vielä kiinni, sillä siinä missä nautin itselleni suodusta kosketuksesta, nautin myös kosketuksen jakamisesta toiselle.
"Käykö, että saat palkintosi huomisiltana?" kysyin ajatuksissani palaten osin taas huomisiltaan, minkä välissä raotin hieman silmiäni toista kohden vilkaistakseni. Olinhan minä jo jotain suunnitellut toisen nautinnon varalta, mutta kaipa siihen pitäisi keksiä jotain lisää, jos oikein ruhtinaallisesti toinen halusi palkinnan.


Matthew Downham - Chelsea, koti

Virnistelin ja hymyilin ainoastaan ylpeänä Andyn tokaisujen alla. Todellakin olin Romeo-ainesta. Tai toki Romeo voisi vaikka hävitäkin, kun eikös se ollut jokin keskiaikainen heppu. Omahyväisyyteni ei sen perään tullut yhtään vähentyneeksi, sillä kysymystensä kanssa Andy osui tismalleen oikeaan.
"Jeb. Pääsin suoraan kotiin asti", vastasin kulmiani kohotellen. Saisi kyllä velipoika pistää paremmaksi, vaikkei hän kyllä siihen pystyisikään. Toisin sanoen sohvalla edellään istuen näytin varsin pollealta käteni niskani taakse ristiin nostettuani.
"Suklaakakku oli muute hyvää. Meijänki pitäs välil ostaa sitä", jatkoin ja vaikkei se vitsi ollutkaan, äänensävyni meni naurahtavaksi. Eipä varmasti Andy olisi uskonut minun palaavan koiralenkiltä moisten ilmoitusten kera. Kannatti olla minä.


Diandra "Di" Tomington - Mayfair, koti > Abin koti

Abi oli kuitannut saman tien viestini nähdyksi, ja kotoa matkaan ja lopulta toisen kotiovelle päästyäni soitin ovikelloa(?). Kauakaa ovella minun ei pitänyt sitten seistä, vaan varsin nopeasti ovi avautui ja sain katseeseeni oven avanneen tytön. Välittömästi hän tervehti minua hymyillen ja kertoi kuinka kiva olikaan nähdä.
"Joo, niin on", vastasin pienesti hymyillen takaisin, minkä perään astuin sisään toisten tehtyä tilaa oviaukkoon. Takin jättökommentteihin päädyin vain nyökänneeksi ennen kuin lähdin riisumaan takkiani, ja samalla en voinut olla huomaamatta Abin siistiä ulkonäköä.
Minä sen sijaan.. No, tiesin, ettei tukkani ollut täydellisessä esittelykunnossa ja kuteenikin olivat lattialta revityn näköiset, mutta en ollut jaksanut etsiä pipoa matkaani jostain kämppäni lattialta ja puhtaat vaatteet tuppasin yleensä vain jättämään rypyttymään. Sitä paitsi ei tukkani tila taikka jokseenkin ryppyiset vaatteeni itseäni haitanneet, joten tuskin toistakaan. Ja tiesihän Abi minun vielä heränneen vasta hetki sitten. Siksi en yrittänyt edes kohentaa tukkaani, kunhan vain jätin nahkatakkini naulakkoon, minkä perään käänsin katseeni Abiin.
"Kiva et sul oli aikaa ja--", aloitin pienen hymyni kanssa, mutta äkisti ajatukseni katkesi, kun tajusin lähemmäs pyrkivän valkean pörhökissan.
"Ei oo totta, onks se noin pörheä!" sanahdin pieni hihkaisu äänestäni kantautuen. Olinhan minä toki nähnyt Abin kissasta kuvan bileiltana, mutta kuva ei tuntunut tekevän oikeutta kisulin muhkealle melkein kokonaan valkoiselle turkille sinisistä silmistä puhumattakaan. Princess todellakin näytti olevan nimensä veroinen.
Siten suoraan sanojeni perään kyykistyinkin jo kissan tasolle ja ojensin kättäni kissan haisteltavaksi mutta myös jotta saisin jo rapsutettua pörheää karvaa. Vaikka kissoista pidinkin, hirveän montaakaan kissaa en ollut päässyt silittelemään, mutta en osannut silti lainkaan arkailla kissan koskettamisyrityksen kanssa ja hymyni säilyi kasvoillani.

Nimi: Malluuw

01.08.2019 00:57
Chistopher Holmes - Reagent's Park, Chrisin kämppä

Annoin Charlien päästää kädestäni irti, vaikka jotenkin sisälläni jäin kaipaamaan toisen käden tuomaa lämpöä.
Katseellani seurasin Charlien puuhia, kun toinen kaiveli reppuaan.
"Löytyyks mitään?" Kysyin ja katsoin Charlieta.
"Joo, no voin noutaa sulle uuden luurin, sano vaan millaisia toiveita, kosketus näytöllinen ja onks mitään väliä väristä." Kyselin ja etsin oman kännykkäni esiin, johon voisin kirjoittaa ylös toisen toiveet, unohtaisin ne vielä.
"Tarvitko tai haluatko mitään muuta kaupungilta? En oo varma onks parempi että tuut mukaan vai se että jäät tänne.." Totesin mietteliäänä ja raavin niskaani puntaroiden asiaa puolin ja toisin.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

Sain suudelman palkkioksi hyvästä työstäni ja vastasinkin nautinnolliseen suudelmaan mielihyvin, olin kaivannut Zacharyn pehmeitä huulia, tämän miehen jota niin palavasti rakastin, ensi rakkauteni.
Itseäni nauratti olla ikäisenäni ensimmäistä kertaa rakastunut, olisin voinut kikatella ja hihkua kuin teinityttö, mutta ulkoisesti olin tyyni ja aikuinen mies.
"Jos olen oikein reipas ja huolehtivainen aviomiehesi, niin palkitsetko minut ruhtinaallisesti?" Kysyin hymisten ja suukottelin Zacharyn kaulaa hellästi huulillani, no enemmänkin koskettelin huulillani sen pintaa.

Daren Welch - Hackney, Darenin koti

"Joo voidaan lähtee, käydään vain tuossa lähikaupassa niin ei tarvitse lähteä kauemmas, voidaan sen jälkeen palata takaisin kyllä asunnolleni." Kerroin hymähtäen Jerrylle.
Seurasin Jerryn perässä toista eteiseen jossa aloin laittaa kenkiä jalkaani.
Surkean näköinen kissa seurasi lähelle eteistä ja istui alas maukaisten meille ja katsoi Jerryä suoraan silmiin.
"Se taitaa tykätä susta, pitäisikö olla mustasukkainen?" Kiusasin virnistäen ja katsoin Jerryä.

Marcus Chambers - Marcuksen työpaikka | K18

Virnistin tuntiessani Jacobin kädet kyljilläni ja kuullessani toisen käskyttävän minua, miten dominoiva mies olikaan ja se innosti minua, suorastaan kihisin käydä häneen kiihkeästi.
Huomatessani toisen kurottelevan huuliani kohti kumarruin hieman alemmas tehden kiihkeän kielarin Jacobille jota jatkoin kiihkeillä suudelmilla.
"Daddyh~ Rakastan tätä sun kans~" Kuiskasin henkäillen, hetkeksi erottaen huulemme, mutta jatkoin pian kiihkeitä suudelmiamme.

Nicholas Leslie - Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

"Harjoittelemme lisää niin tiedä vaikka olet parempi kuin minä." Nauroin Rorylle.
"Jos sinulla olisi oma kitara niin voisimme harjoitella kieltämättä paremmin, ei tarvitsisi vuorotella vaan voisimme yhtäaikaa opiskella." Mietin asiaa.
"Jos tahdot niin voin tulla auttamaan kauppaan mukana valitsemaan, on tärkeää että se kuulostaa hyvältä." Kerroin huomioita Rorylle.
"Soitat? Kerro toki lisää." Pyysin katsoen Elijahia kohti.
Rory onneksi jatkoikin aihetta lisää ja mielenkiintohi aiheesta heräsi vain lisää.
"Ei sinun ole pakko kertoa jos aihe on arka, mutta olisi mukava tutustua sinuun paremmin." Jatkoin selittäen Elijahille ja hymyilin.

Nimi: Silver

31.07.2019 17:56
Rory Wilkins - Westminster

Nolan sanoi suoritukseni olleen hyvä ja virnistin hieman. Virheitähän toki oli ollut, mutta niitähän oli kaikilla ainakin aluksi. Ja minä olin todella alussa.
"Kiitos", sanoin ihan sanallisestikin.
"Luulen, että hankin oman kitaran ihan lähitulevaisuudessa. Heitän sulle viestiä jos kaipaan apua valitsemisen kanssa. Ja jos vain mitenkään tahdot antaa apua."
Viimeisissä sanoissa oli ripaus leikkisyyttä. Ajatus omasta kitarasta oli pyörinyt päässäni varmaan koko täällä olon aikana. Olin varmaan maininnutkin jo siitä.
Nolanin kysyttyä vahingossa Elijahinkin mielipidettä soittiooni ja sitä seuranneen lyhyen keskustelun päätyttyä, Elijah paljasti myös harrastavansa soittoa. Millä instrumentilla, se jäi vielä epäselväksi, mutta tulisi esiin kyllä. Eikä siinä kaikki, lisäksi hän lauloi. Minulle nämä ainakin olivat paljastuksia, mutta Nolan saattoi olla tietoinen niistä.
Elijahiin päin kääntyneillä kasvoillani näkyi yllättyneisyys. Se oli kuitenkin hieman tyhmä reagointi, sillä eihän kuurous merkinnyt sitä, etteikö voinut harrastaa esimerkiksi juuri soittamista. Maailmassa oli tuhansia kuuroja ja sokeita ja ties mitä vastaavanlaisia ja he harrastivat samoja asioita kuin kaikki aistit omaavat ihmiset.
Joka tapauksessa, tarjosin toiselle kitaraa.
"Siistiä, vedä meille keikka", sanoin hymyillen.
"Ja... miten voit tietää soitatko tai laulatko oikein?" lisäsin hieman mietteliäänä. Kuinka Elijah harjoitteli kun ei kerta kuullut? Olikohan hänellä jokin ohjelma tai vastaavaa?

Nimi: Akit4

31.07.2019 16:33
Jeremy Durham | Hackney, Darenin koti

Tuijottelin huvittuneena kissaa, mutta se kuitenkin katkesi Darenin muistaessa erään tärkeän asian. Kissa tarvitsi ruokaa. Eikä sitä ollut. Hupsista.
"Joo, tuun mä", vastasin empimättä Darenin kysyessä minua mukaan kauppaan. Enhän kuitenkaan halunnut vielä poistua jätkän seurasta, eikä kissaakaan voisi jättää paastolle. Siksipä lähtisin hänen mukaansa ihan mieluusti.
"Lähdetäänks me sit samantien?" kysyin, mutta olin kuitenkin jo valmiina nousemaan tuolilta ennen kuin toinen ehti edes vastata. Siinäpä sitten olin pian jaloillani ja katseeni liikkui Darenin ja kissan välillä odottaessani toista mukaani.
"Oota kiltisi, sä saat sapuskaa ihan kohta", virnistin kissalle, joka puski jalkaani.


Jacob Lancey | Marcuksen työpaikka | K18

Hengähdin homman sujuessa yllättävän helposti, Marcuksen vain istuutuessa syliini vailla ongelmia. Alkoipa hän jopa liikkumaankin lähes heti. Mutta toisaalta, kaipa hän vain oli sen verran kokenut, etteivät tällaiset aktiviteetit vaatineet enää niin paljoa valmisteluja.
"Anna", käskin ja käteni löysivät paikkansa Marcuksen kyljiltä, joita ne alkoivat kiihkeästi käydä lävitse. Kurottelin huuliani sylissäni olevan jätkän huulille, ja olisin kyllä valmiskin siirtämään Marcuksen kasvoja lähemmäs, mikäli hän ei antaisi huulilleni huomiota suosiolla.


Elijah Carter | Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

Kysyttyäni, olinko keskeyttänyt mitään, Rory vakuutteli, että saapumiseni oli ihan ookoo. Hän oli kuulemma vain harjoitellut kitaran soittoa... Bunnyn opastuksella? Bunny? Olin vähällä virnistää lempinimelle, mutta suupieleni hillitsivät itsensä.
Hetken päästä istuuduin itsekin lattialle katseeni seuratessa kitaran kielillä liikkuvia sormia. Jossain vaiheessa huomasin Roryn manailevan taitojaan, jolloin vilkaisin Nicholasin puoleen. Enhän minä nimittäin osannut sanoa, miten toinen oli selviytynyt.
Siitä huolimatta Nicholas tuli kuitenkin kysyneeksi minunkin mielipidettäni, jolloin liikahdin kiusaantuneena. En minä siitä toki ottanut itseeni, sillä varmasti toisella oli totuttelemista kuurouteni kanssa, mutta jostain syystä se sai silti oloni hieman vaikeaksi.
"Ei se mitään", sanahdin kevyesti kuitenkin naurahtaen ja vilkaisin takaisin hänen ystävänsä puoleen.
"Mäkin oikeestaan harrastan soittamista", kerroin kaksikkoa vilkaisten. Ääneni oli kuitenkin hieman ujohko. En nimittäin tiennyt, olisiko ollut sopivaa vetää huomiota itseeni. Jotenkin se vain tuntui... itsekkäältä? Taisinkin olla vain liian epävarma itsestäni tai jotain.
"...Ja kyllä mä laulankin..."


Abigail Bellingham | Abin koti

Ehdotukseni Din tänne tulemisesta sopi hänelle. Hymyni säteili siis edelleen kasvoillani lukiessani hänen viestistään, että nainen tulisi pian, kunhan nousisi ensin sängystä. Näpyttelin vain pikaisen ok vastauksen hänelle, jotta hän tietäisi minun varmasti nähneen viestin, jonka jälkeen laskin kännykän pois kädestäni. Minua ei kyllä haitannut, vaikka hänellä menisikin hetkinen, sillä ehtisinpä ainakin siivota asuntoani edes hieman edustavammaksi ennen Din saapumista. Kyllä minä tosin itseänikin vähän laittaisin parempaan kuntoon.
Siksipä siirsin maalaustelineeni syrjempään, jonka jälkeen suuntasin tekemään pikapesun pensseleille. Sitten oli vuorossa muiden satunnaisten piirrustusvälineiden ja -lehtisten kasaaminen. Minua voisi ehkä luulla siistiksi ihmiseksi, ja niinhän minä pääasiassa olinkin, mutta taiteilujeni takia tavaroillani oli tapana ottaa paikkansa välillä mistä milloinkin. Ei kotini sentään koskaan mikään katastrofi ollut, mutta sai sitä silti aavistuksen järjestellä.

Napsaisin veden keittymään, sillä itselläni ainakin teki mieli teetä. Jos Dillekin kelpaisi, tarjoaisin sitä mielelläni. Ehdin vielä vilkaista itseäni peilistä ja korjata muutaman rypyn vaatteistani, kunnes kuulinkin jonkun saapuneen ovelleni.
"Princess, odota siinä", käskin kissaani, joka olisi varmasti innokas säntäämään avautuvasta ulko-ovesta käytävään. Onnekseni se päätti sillä kertaa käyttäytyä nätisti, ja se istahtikin taakseni katselemaan, kuinka avasin oveni Dille(?).
"Moi", hymyilin naiselle välittömästi, "Kiva nähdä".
Väistin ovelta antaakseni toiselle tilaa tulla peremmälle pieneen yksiööni, ja samalla pidin oveakin hänelle auki, jonka jälkeen suljin sen hänen perässään.
"Voit jättää takin tohon", tokaisin viitatessani naulakkoja kohti, jonka jälkeen katsahdin kissaani. Se saapui tutkimaan vierasta uteliaana. Onneksi Di oli kertonut pitävänsä kissoista.


Andrew Downham | Chelsea, koti

Matthew onnistui yllättämään minut jälleen. Ei kai hän voinut puhua totta? Toinen oli kuulemma jo onnistunut saamaan selville tapaamansa tytön asuinpaikankin. Epäuskoisuuteni paistoikin hetken kasvoiltani, mutta pyyhkiytyi sitten silkan yllätyksen tieltä.
"No sustahan onki sit tainnu oikee Romeo tulla", tokaisin noustessani ylös koiran luota. Kasvoillani oleili edelleen virnistykseni.
"Sait osotteen? Vai pääsitkö jo kotiinki asti?" jatkoin kysyen, vaikka viimeinen kysymykseni olikin vain vitsillä heitetty. Vaan herrajumala, jos velipoika kertoisikin käyneensä siellä jo. Ties vaikka olisi käynyt pyöräyttämässä lakanatkin samalla. Siinä tapauksessa en ainakaan saisi rauhaa häneltä ja leveilyiltään. En ennen kuin pistäisin itse paremmaksi.

Nimi: E.M.

31.07.2019 14:03
Florencio "Micah" Armati - East End, koti

Sofian näyttäessä kieltään mieleni olisi tehnyt sanoa, että hänen pitäisi varoa, ettei kissa veisi hänen kieltään. Tiesin tytön alkavan kuitenkin olla turhan vanha moiseen, minkä lisäksi ehkä olin kerjännyt sitä kiusoitteluillani. Sofia vaikutti joka tapauksessa ottavan haasteen vastaan, joskaan perään tullutta ehdotusta en olisi kaivannut kuulla.
"Niinhän sinä toivot", vastasin kuitaten uudemmat ehdotukset töihin mukaan pääsemisestä. Siihen aihe onneksi sitten jäikin, kun Sofia kertoi veljensä olevan huoneessaan legoilla leikkimässä. Vastauksena nyökkäsin kevyesti.
"Selvä. Jos hän leikkii edelleen, niin leikitään vaikka yhdessä", sanahdin lähtien samalla jo kohti eteistä. Kovinkaan montaa askelta en kuitenkaan ehtinyt ottamaan ennen kuin ovi kävi, mikä sai molemmat koirat valpastumaan. Pietro ei tosin tullut sohvalta pois siirtyneeksi toisin kuin Elia, joka kerran haukahtaen jolkotti pirteänä eteiseen. Sofian sanahdus sai katseeni käymään hänen puolessaan ennen kuin pienesti päätäni pudistaen jatkoin matkaani. Gabrielin alakertaan hakeminen sai nyt vain odottaa.
"Kuulinkin, että kävit kaupassa. Löysitkö mitä etsit?" päädyinkin kysymään eteiseen päästyäni ja vaimoni katseeseen saatuani. Sanojeni aikana ohitin Elian, joka oli innostus pysähtyen jäänyt seisomaan eteisen päähän. Koira tiesi, ettei naiselta suuremmin tervehdyksiä herunut. Ja ilmeisesti ei sillä kertaa minullekaan. Katseensa minuun kääntäen Zoe nimittäin tipautti käsissään olleet kauppakassinsa lattialle. Ilmeisesti hän oli käväissyt vaatekaupoilla.
'Missä ihmeessä oikein olit?' sain joka tapauksessa vastaukseksi varsin tyytymättömään ja ärtyneeseen sävyyn, minkä aikana Zoe käveli minua vastaan ja lopulta tökkäisi sormellaan minua rintaan. Elia katsoi parhaakseen palata olohuoneen puolelle.
"Töissä, kyllähän sinä sen tiesit", vastasin rauhassa. Valitettavasti rauhallisuuteni ei tarttunut toiseen, vaikka yritinkin sitä kevyesti vaimoni kättä koskemalla.
'Älä vähättele minua!' Zoe tivahti minulle vastaan ja vetäisi kätensä eroon omastani.
"En minä..vähättele", vastasin pysyen rauhallisena ja päättäen sanojeni välissä ohjata toisen sivummalle lepohuoneeseen. Vetoni sai Zoen tuhahtamaan, mutta hän suostui silti siirtyä lepohuoneeseen ja suljin oven perässämme. Mikäli nainen oli tuolla tuulella, ei Sofian tarvinnut kuulla tulevaa sanattelua. Mielessäni todellakin huokaisin, varsinkin kun lepohuoneen puolessa Zoe askelsi mahdollisimman kauas minusta eikä kääntänyt katsetta minuun.
"Mitä minä olen muka tehnyt?" kysyin. Toki jos Zoe tietäisi, mitä minä tiesin, en yhtään ihmettelisi hänen käytöstään. Tietääkseni hän ei kuitenkaan tiennyt, ja jos se minusta olisi kyse, hän ei saisi ikinä tietääkään. Kysymykseni sai toisen huomion kääntymään minuun. Pienen hetken ajattelin jo saavani rauhallisemman vastauksen, mutta ei.
'Sehän se juuri! Mistä minä ikinä tiedän, mitä teet! Vietät päiväsi ties missä tuollaisessa puvussa, etkä edes ilmoita milloin tulet kotiin! Ties vaikka sinulla olisi joku toinen!' Zoe tivasi ollen kaikkea muuta kuin rauhallinen. Ilmeeni ei kuitenkaan järkähtänytkään rauhallisesta. Ei, vaikka vaimoni osui oikeaan. Tai ainakin melkein oikeaan. Minulla kun ei ollut ketään tiettyä naista. Sanoistaan päätellen Zoe kuitenkin vain arvaili suuttuneena. Ei hän varmasti tiennyt mitään. Niinpä askelsin vaimoni luokse.
"Zoe-rakas, lupaan, etten ole ollut tekemässä mitään muuta kuin töitä. Tapasimme uusia asiakkaita, ja minun on pakko olla silloin parhaimmillani", lupasin tarkentaen perään tekemisiäni, jotka tosin olivat valheellisia. Tapaamisia ei ollut hetkeen ja seuraava lienisi vasta parin viikon kuluttua, mikäli suunnitelmat etenisivät halutusti.
Valheistani huolimatta vaikutin uskottavalta ja yritin uudestaan ottaa kevyesti toista kädestä. Tällä kertaa onnistuneestikin, joskin Zoe käänsi katseensa lepohuoneen ikkunasta ulos. Tiesin kuitenkin yhden tavan toimivan.
"Mitä jos menisimme kahdestaan jonnekin? Siten voisin olla sinun seurassa parhaimmillani ja tietäisit tasan tarkkaan missä olen?" ehdotin irrottaen kevyen otteeni vaminoni kädestä ja siirtäen sitten molemmat käteni hänen lanteilleen ja siitä selkänsä taakse, mitä kautta vedin naista lähemmäs itseäni. Zoe ainakin esitti lievästi vastustelevaa mutta sen perään nosti kuitenkin kätensä olkavarsilleni ja kohotti katseensa silmiini. Sanallisen vastauksen puutteessa kohotin kulmiani vihjaavasti, mikä sai viiveellä toisen murtumaan ja pieni tyytyväinen hymy nousi hänen kasvoilleen.
'Haluan Coreen', hän vastasi sitten hymyään kohottaen. Ja niin, niinpä tietenkin. Clare Smythin Core oli hänen lempiravintolansa - ja hinnakaskin. Sillä ei kuitenkaan olisi väliä, jos vain saisin Zoen rauhoittumaan, ja hyväksynnän Corelle antaen suutelin vaimoani.

Nimi: Tiuhti

28.07.2019 23:34
Jamie Hayes | Sairaala

Vessan sairaalahuonetta kirkkaampi valo sai Jamien siristelemään hetken aikaa silmiään, kunnes erotti kaikki mahdolliset ääriviivat ja sai asiansa hoidettua. Jälkeen hän vilkaisi vielä kuvajaistaan ja alkoi miettiä, jos hänellä olisikin kasvain niin lähtisikö häneltä hiuksetkin. Jamie mutristi suutaan ja ryhdistäytyi. Turhaan hän semmoisia ajatteli, kun mitään tuloksiakaan ei oltu vielä saatu.
Ulos vessasta tultuaan ja kohdisti katseensa Jeviin.
"Onko hoitajaa vielä näkynyt?"

Anthony Dawson | Belgravia, Bellan koti

Ensimmäinen vastaus sai Tonyn hymähtämään huvittuneesti. Jep, Calvinia hän olikin osannut odottaa. Poika oli myös puhunut Monarchissa vähän siihen sävyyn ettei mikään ollut jäänyt epäselväksi. Sen sijaan Bellan toinen vastaus sai hänet yllättymään.
"Kieltämättä vähän erikoisempi tempaus", hän vastasi, ja jatkoi vielä naurahtaen: "Kuulostaa kuitenkin järkevämmältä sekoilulta kuin Calvinin kanssa makaaminen."
Hän ei kuitenkaan moittinut Bellaa siitä millään tapaa. Kyseessä kun oli kuitenkin alkoholin aikaansaama moka ja Calvin oli varmasti osannut olla paljon hurmaavampi kuin mitä aiemmin antoi ymmärtää.
Kysymysvuoron siirryttyä Bellalle Tony päätti ottaa riskin.
"Heitä joku kiva tehtävä."

Calvin Riddle | Monarch

"Ei kuulu tapoihin", Calvin virnisti Reedin kommentille sammumisesta. "Yleensä se oon minä joka räjäyttää toisilta tajun kankaalle." Hän auttoi toisen ylös penkiltä ja naurahti kun tämä vastasi samalla tavalla takaisin.
Calvin piti tytöstä. Eikä pelkästään siksi koska toinen oli vetävän näköinen, vaan koska tällä oli selkeästi enemmän luonnetta kuin niillä, jotka polvistuivat melkein heti hänen jalkojensa juureen. Niin kuvaannollisesti kuin kirjaimellisestikin.

Hän otti tyhjän lasin Reediltä ja askelsi pukuhuoneen ovelle. Herrasmiestavat taisivat heti unohtua, koska oven avattuaan Calvin kulki siitä ensin itse, mutta jäi sentään pitämään sitä toiselle auki. Tyhjät lasit hän kiikutti baaritiskille ja huikkasi sen takana työskentelevälle Bertille että tämä laittaisi ne hänen piikkiinsä. Sitten huomio annettiin taas kokonaan Reedille.
"Tääl alhaal on tuskin mitään kummempaa näytettävää, mut näin lyhyesti: baaritiski, tanssilattia, lava ja paikka jossa dj soittaa", hän osoitti milloin mitäkin paikkaa. "Sit takas ylös."

Yläkerran baarin puolelle päästyään Calvin johdatti Reedin suoraan toimistoja ja työntekijöiden tiloja kohti. Bellan toimisto oli tietysti lukossa ja Cliff oli omassaan, ja Calvin päätti koputtaa tämän ovea. Lupaa odottamatta hän aukaisi oven ja asteli Reed luultavasti myös perässään miehen reviirille. Cliff nosti päätään paperikasasta ja loi kysyvän katseen nuorukaiseen.
"Tehtävä suoritettu, pomo", Calvin kuulutti ja vei vitsillä kätensä lippaan. "Sallinetko mulle loppuillan vapaaksi? Tuli tärkeä meno."
"Pointsit pakollisen rangaistuksen suorittamisesta, mutta valitettavasti ehdotuksesi on mahdoton hyväksyä", Cliff vastasi tavalla minkä tiesi ärsyttävän toista. "Ja tämä tärkeä meno ilmeisesti seisoo takanasi?"
Calvin tuhahti itsekseen. Niin hassua kuin se olikin, hän ei jostain syystä saanut keksittyä mitään tarpeeksi nasevaa vastausta takaisin. Cliffin kasvoille sen sijaan levisi voitonriemuinen hymy.
"No hyvä on, kun noin kauniisti pyysit. Tee tunti töitä niin sen jälkeen saat hoitaa "tärkeän menosi.", Cliff myöntyi lopulta. "Älä kerro sitten Bellalle, että päästin sut aiemmin lähtemään, tai saadaan kärsiä molemmat."
Calvin hymähti ja heilautti Cliffille kiitokseksi kättään ennen kuin poistui toimistosta ja sulki oven.
"Parempaa pomoa ei oo varmaa olemassakaa." Calvin kääntyi virne kasvoillaan Reedin puoleen. "Sä varmaan mielellään pidät mulle työvuoron ajan seuraa?"

Sofia Armati | East End, koti

Isän vitsaillessa Sofia näytti tälle kieltään ja hymyili haastavasti. Hän päätti vielä yrittää. "Okei, jos mä keksin parempaa tekemistä, pääsen käymään sun töissä."
Enempää hän ei kuitenkaan halunnut isäänsä kiusata asiasta, koska tämä oli tehnyt asiansa aika lailla selväksi sen suhteen. Sen sijaan Sofia vastasi tämän esittämään kysymykseen: "Huoneessaan se leikki legoilla ainakin hetki sitten. Mut voi olla että on nukahtanukkin."
Pietron asetellessa päätään Sofian jalkojen päälle aikomuksenaan alkaa nukkua ulko-ovi kävi ja koira ponnahti istumaan ja suuntasi kuononsa eteistä kohti.
"Ja sieltähän se Zoekin sitten tuli", Sofia huokaisi ja alkoi höpöttämään vieressään istuvan koiran korvaan, että ei kannattanut lähteä noita-akkaa vastaan.

©2019 LONDON - suntuubi.com