Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: E.M.

14.05.2019 20:01
Brad Miller (Brad) - Kensington, Rogerin kämppä

Sanojensa mukaan isoveli oli varma, ettei kylki tarvinnut uudempaa tarkastusta. Tieto muutaman viikon päästä olevasta tarkastuksesta ei kuitenkaan poistanut huoltani, varsinkaan kun en oikein tiennyt, oliko tässä muka kyse vain kyljestä. Ilmeisesti Roger olisi vain halunnut juurikin niin tapahtuvan.
Osasin minä nimittäin lukea suoraan sanoista ja rivien väleistäkin. Jos kylki nimittäin oikeasti oli oudon käytöksen takana, niin aika suoraanhan toinen käski olla huolehtimatta. Jos taas kyse oli jostain muusta, rivien väleistä lukemalla itsestään huolen pitämisen saattoi laajentaa koskemaan mitä aihetta tahansa. Huoltani en kuitenkaan kyennyt kuin katkaisijasta sammuttamaan, vaikka olisin halunnutkin luottaa Rogeriin. Ja kyllähän minä siis luotinkin, minua vain yksinkertaisesti huolestutti, minkä tähden katseeni jäi toisen puoleen hänen asettuessa paremmin sohvannurkkaan ja nostaessa kätensä rentoon puuskaan. Vitsailun yrityskin tuntui vain menevän minulta ohitse. Lyhyen hetken kykenin olemaan hiljaa.
"Eikä mikään muu ole vialla?" kysyin sitten hetken hiljaisuuden perään. Hiljaisuuden aikana ehdin myös miettiä sanavalintojani. En halunnut johdatella toista siihen, etten luottaisi häneen ja hänen sanoihinsa, mutta toisaalta en tahtonut valita sellaista kysymystäkään, jonka asettelu johdattelisi siihen, että toivoin asiassa olevan kyse vain kyljestä. Tosin sillonhan toisen kylki tosiaan olisi huonommassa kunnossa kuin olin olettanut, joten huono vaihtoehto sdkin toki oli.
Ja vaikka tahdoinkin tietää varmuudella, mistä oli kyse, en voinut tehdä oikein sen enempää. En ollut mikään mestarimanipuloija, joka saisi toisen kertomaan asian oikean laidan vasten tahtoaan. Lisäksi asiasta puhuminen tuntui muutenkin hieman tönköltä, koska en ollut tottinut sellaiseen. Joku olisi suoraan osannut ilmaista huolestuneisuutensa, mutta minä en oikein. Niinpä, jos Roger vastaisi edelleen vian olevan vain kyljessä, en minä sille paljoa voisi. Kaipa katsoisimme sitten vain elokuvan loppuun, joskin uuden leffan aloittaminen eäilytti. Ehkä Roger kuitenkin tarvitsisi lepoa enkä tahtonut turhaan valvottaa häntä.


Diandra "Di" Tomington - Monarch, baaritiski

Shanen onneksi Abi vaikutti ottavan asian vitsillä järkytyksen sijaan, joskin minun tapaani hänkin taisi hieman yllättyä. Onneksi vain hetkellisesti ja hymyni nousi tytön kasvoille. Huojennus tuntui valuvan lävitseni, mikä sai minutkin naurahtamaan pienesti Abin naurahduksen myötä. Oikein en osannut sitten sanoakaan mitään tytön naurahdukseen. Minun teki mieli melkein nirhata jätkä. Vitsi vitsillä, mutta tarvitsiko noin suoraan asia töksäyttää? Hyvä, ettei hän pelästyttänyt toista pois.
Ja vaikka normaalisti olinkin suhteellisen hitaan oloinen vedoissani, sillä kertaa toimin nopeasti. Huomatessani Abin katseen käyvän tanssilattian puolessa tallasinkin äkisti Shanen varpaille. Sivusilmällä huomasin jätkän reagoivan vetooni suunsa avaamalla, mutta onneksi hän ei tullut sanoneeksi mitään. Minä kun esitin hymyni kasvoilleni vetämällä, etten olisi mitään tehnytkään, mitä kautta Abi ei toivottavasti huomannut mitään katseensa minun plautettuaan. Tekoani en kuitenkaan katunut, vaikka Abi lupautuikin Shanen väliintulosta huolimatta esitellä minut Princesille joskus.
"Joo, se ois kiva", vastasin hymyissä suin, minkä perään saatoin ottaa ensimmäisen huikan juomastani. Taidekuvista - saati treffeistä - en sanonut enää mitään, ehtisi sen sitten myöhemminkin. Taidekuvien näkemistä pyytää siis. Treffejä vasta siitäkin myöhemmin.
"Mennääks muuten jonnekin muualle kuin tukitaan baari tässä olemalla?" kysyin siten suuni tyhjäksi saatuani. Katseeni pidin lähinnä Abissa, mikäli ei laskettu lyhyttä ja merkitsevää katsetta, jonka soin Shanen puoleen ensimmäisen askeleen baaritiskistä kauemmas jo otettuani. Joko hän pitäisi nokkansa erossa seurusteluelämästäni tai etsisi muuta seuraa. Silmien kevyestä pyöräytyksestä päätellen jätkä taisikin tajuta parhaimman vitsailuajan olevan ohitse, eikä minun tapaani hän tullut aloiltaan vielä ainakaan liikkuneeksi.


//K18 köhköh//

Zach Robertson - Mayfair, Vincentin koti

Kiitollisena näykkäisin rikostutkijan korvannipukkaa uudemman kerran, kun hän suostui ehdotukseeni. Sen jälkeen pääsimmekin jo vaihtamaan paikkojamme, ja pienen avun kautta asennon vaihto onnistui kuin tanssi enkä joutunut luopumaan toisesta. Siten asettauduin suoraan makuullaan olevan miehen syliin istumaan ja käteni laskin miehen vatsalle. Virne kohosi kasvoilleni - ellei se tosin siinä jo oikeastaan kokoajan ollutkin -, kun hän käskytti minua näyttämään mitä osasin. Osasyynä asiaan toki oli pakaroideni hyväily, mutta ehkä silti enemmän se, mitä seuraavaksi pääsin tekemään.
Minä en nimittäin ollut ensimmäistä kertaa ratsailla, ja tiesin kyllä mitä tein. Hitaan nautiskellen lähdinkin siten liikuttamaan itseäni ja liikkeeni välissä otin toisen mahdollisimman syvälle. Vältin kuitenkin omaa herkkää kohtaani, sillä halusin härnätä toista. Rikostutkija saisi jatkaa käskyttämistäni, jotta saisi minut laittamaan suurempaa vaihdetta peliin.

Nimi: Silver

14.05.2019 08:39
Roger Brad Miller - Kensington

Pikkuveli ei sanallisesti kommentoinut tilannetta minun ollessani keittiössä pääsemässä pois ympäriinsä kipittävien ajatuksieni vankilasta. Ja ihan hyvä niin. Sain tasapainotettua itseni jotenkuten ja saatoin palata suhteellisen normaalina takaisin. Tosiaankin vain suhteellisen.
Ilmeisesti esitykseni kipuilevasta kyljestä oli mennyt läpi tai sitten Brad ei puhunut epäilyistään. Täytyi myöntää, että kyllä vesi vähän virisi läpi valkoisesta valheestani, mutta jotain toiselle oli kuitenkin pitänyt sanoa. Miksi ei totuutta? En tiedä. Ei huvittanut puhua siitä. Ja jos ihan totta puhuttiin, haavaa särki. Toki vain aavistuksen, ei se varsinaisesti kipeä ollut. Mutta siksipä se olikin valkoinen valhe. Vain osin totta. Tai jotain sinne päin. Kuitenkin, mainitsin kipulääkkeistä, joita en tosiaankaan aikoisi oikeasti käyttää, vahvistaakseni kulissiani. Brad ehkä uskoi, ehkä ei. Hän ehdotti, tai niin minä hänen sanansa tulkitsin, kyljen näyttämistä lääkärille.
"Olen varma. Muutaman viikon päästä on kumminkin joku tarkastus vielä tai vastaavaa", lausahdin ja palautin katseeni hitaahkosti pikkuveljeen.
"Olen aikuinen, kyllä mä lääkärillä osaan tarvittaessa käydä", lisäsin, hieman vitsailun tuntua hakien, jokseenkin pehmeähkö hymy kasvoillani. Sanojeni sanoma oli selvä, Bradin ei tarvitsisi murehtia puolestani, vaikka kyllä ymmärsin häntä. Pikkuveli taisi olla enemmän tai vähemmän huolissaan minusta.
Asetuin vähän paremmin sohvannurkkaan ja nostin kädet rentoon puuskaan. Jäin kuitenkin hiljaiseksi. Jotenkin minulla oli tunne ettei vedätykseni ollut mennyt läpi toivomallani tavalla. En ollut varma, olisiko minun pitänyt sanoa jotain, mutta saman tien jo päätin, että puhuisin jos Brad kysyisi. Mutta mitä puhuisin, se oli toinen juttu. Saattaisin kertoa totuuden tai sitten en. Joka tapauksessa, tuntui vähän siltä että Brad ei jättäisi asiaa tähän ja yhä vahvemmin alkoi tuntua että en ollut onnistunut huijaamaan toista. Kuulostipa se muuten ikävältä. En yleensä harrastanut valehtelua tai no, ainakaan huvin vuoksi. Enkä ainakaan Bradille. En muistanut koska ja kenelle olin viimeksi puhunut ohi totuuden, olikohan se huolestuttavaa. Ehkä se meinasi, että valehtelin niin paljon että en edes huomannut sitä. No, ehkei kuitenkaan. Mielessäni hymähdin hivenen huvittuneesti ajatuksilleni, antamatta kuitenkaan kasvojeni neutraalin ilmeen murtua. Oli miten oli, en vieläkään tiennyt pitäisikö minun sanoa jotakin. Tai no jos Brad olisi puhunut, olisin todennäköisesti vastannut hänelle.
"Haluatko jatkaa katselua?" kysäisin sitten aavistuksen varovaiseen sävyyn, tosin kysyisin tämän vain jos pikkuveli ei olisi sanonut mitään hiljaisuuteni aikana. Minä voisin jatkaakin elokuvaa. Ja väsymykseni oli pyyhkäisty pois kertaheitolla.

Nimi: Malluuw

13.05.2019 23:32
Daren Welch - Southwark

Hymyilin kun Jerry sanoi että hän paleltuisi, hyvä niin, minä pitäisin ainakin huolen siitä.

Kahvilaan päästyämme katsoin listaa ja vilkaisin Jerryä.
"Joo, sano vaan mitä haluat." Hymähdin ja kuljin lähemmäs kassaa etsien pankkikortin esiin kännykkäni lompakosta.
"Suklaaleivos kuulostaa hyvältä.." Mietin ääneen ja katsoin Jerryä.

Marcus Chamber - Southwark, Marcuksen asunto

Laitoin kengät jalkaani ja katsoin Jacobia virnistäen.
"Mennäämpä sit namu." Sanoin kiusoitellen ja otin asuntoni avaimet, ennen kun avasin ulko-oven ja poistuin käytävään.

Nimi: Akit4

13.05.2019 23:18
Jeremy Durham | Southwark, kahvila

Daren päätyi jälleen sinisten silmieni kohteeksi, kun hän sanoi huolehtivat sanansa. Hassu lämpö lepatti sisälläni. Hymy nousi auttamatta kasvoilleni.
"En mä palellu", vakuuttelin. Ainakin käteni olivat lämpimässä taskussani, ja etenkin niistä se, joka jakoi lämpöään Darenin oman kanssa.
Katseeni jäikin sitten Dareniin, vaikka ehkä olisikin kävellessäni kannattanut siirtää sitä välillä eteenkin päin. Pidin askeleeni kuitenkin suhteellisen rauhallisena, joten ehdin kyllä reagoida, mikäli olin törmätä johonkin.

Lopulta pääsimme kahvilalle. Avasin oven vapaalla kädelläni ja ohjastin Darenin kanssani sisään. Siinä vaiheessa irrotin otteeni hänen kädestään, ja vedin kastuneen hupun päästäni. Haroin rastojani, tuntien muutaman niistä kastuneen latvoistaan. Silmäilin kahvilan sisäpuolen pikaisesti lävitse, kunnes käännyin Darenin puoleen. Luonteenomainen virneeni oli jälleen palannut harvinaisen pitkän poissaolonsa jälkeen.
"Sähän lupasit maksaa?" muistutin virnistäen hieman veikeästi.


Jacob Lancey | Southwark, Marcuksen asunto

Aavistuksen virneenpuolikastani pääsi livistämään suulleni, kun Marcus tokaisi alastomuudestaan ja poliisin kanssa tekemisiin joutumisesta. Niin no, minähän en kyllä poliisien kanssa haluaisi ongelmiin. Sitä kuitenkaan sen enempää miettimättä silmäilin hyvilläni Marcuksen kättä, jota hän kuljetti reidellään.
Sen jälkeen kuulin meidän olevan valmiita menemään, kunhan minäkin olisin saanut itseni valmiiksi. No, eipä minulta enää puuttunut kuin takki, jonka löysin myöskin lojumasta lattialta. Vedin sen ylleni lähtiessäni jo suuntaamaan kohti eteistä.

Nimi: Akit4

13.05.2019 22:45
Abigail Bellingham | Monarch, baaritiski

Annettuani kännykkäni Dille ja hänen vilkaistuaan kissani kuvaa päästin leveän hymyn kasvoilleni hänen kehuessaan kissaani. Kyllähän minäkin nimittäin pidin sitä hurjan söpönä. En laittanut pahakseni, vaikka Di alkoikin selata kuvia eteenpäin. Ei minulla nimittäin ollut kuvissani mitään salaista. Hetken päästä sain kuitenkin kännykkäni takaisin, jonka taas lukittuani työnsin laukkuuni käteni vapauttaakseni, ja katsahdin sitten takaisin Dihin. Siihen mennessä hän oli jo kertonut haluavansa nähdä kissani joskus, kuten myös taidekuviani. Sipaisin taas hiuksiani. Princessin näyttäminen kävisi kyllä enemmänkin kuin hyvin, mutta taiteilujeni esitteleminen tuntui edelleen hieman kiusalliselta. En kuitenkaan tulisi kieltämään ideaa, olihan Di itsekin näyttänyt minulle valokuviaan.
En ehtinyt kuitenkaan muuta kuin nyökätä, kun Shane ehtikin jo liittyä keskusteluun omalla tokaisullaan, mikä kohautti hieman yllättyneen ilmeen sekä Din, että myös minunkin kasvoilleni. Katseeni käväisi miehen puolessa, mutta suuntautui sitten Dihin hänenkin vilkaistessa suuntaani. Pakotin kevyen naurahduksen huuliltani, jättäen suuni hymyyn.
"Ai oikein treffit?" naurahdin ja vedin jälleen lasiani hieman lähemmäs itseäni pitkin tiskin pintaa. Katseeni käväisi tanssilattian puolessa ottaessani pikkuisen huikan juomastani, jonka jälkeen kohdistin katseeni takaisin naiseen. Huuleni olivat edelleen hymyssä.
"Kyllä mä voin esitellä Princessin sulle joskus", lupasin Dille hampaitani aavistuksen väläyttäen. Kutsuisinko niitä sitten treffeiksi, olikin sitten asia eri. Tokihan äskeinen oli tainnut olla lähinnä vitsiä, joten suotta kai edes mietin moista. Tosin ei sillä, kieltämättä Di oli erittäin mukava ja omalla tavallaan ihan miellyttävän näköinenkin, joten tutustuisin häneen kyllä ihan mielelläni enemmänkin. Jos ei sitten muuten, niin ihan vain kaveritasolla.

Nimi: Malluuw

13.05.2019 22:42
//K18//

Vincent Newtown - Maifair, Vincentin asunto

Nautin Zacharyn sivellessä kehoani ja virne suli kasvoille, toisen ilmoittaessa toiveensa.
Sivelin miehenalun kylkiä ja hymisin toisen näykätessä korvannipukkaani.
"Olet jäänyt paljosta paitsi, joten sen tulemme muuttamaan." Sanoin virneen kera ja laskeuduin makuulleni, auttaen samalla Zacharyn päälleni(?).
"Näytä mitä osaat." Kiusoittelin ja hyväilin toisen pakaroita.

Daren Welch - Southwark

Hymyilin kun Jerry kertoi että saisin pitää hänen kädestään kiinni ja tunsin hennon lämmön poskillani kun poika alkoi sivellä kämmenselkääni, jota en kuitenkaan kieltänyt, kivaltahan se tuntui.
"Hyvä, en halua että sinua paleltaa ja kastut." Sanoin avaten suutani itsekkin etten jäisi ihan hiljaiseksi tilanteessa.

Marcus Chamber - Southwark, Marcuksen asunto

"Harmillista ettei ne kaupungilla varmaan tykkäis mun Aatamin asusta, saattaisin saada poliisi sedän pamppua ja joutua putkaan." Sanoin virneen kera ja hyväilin reittäni mallaten Jacobille.
"Mennään heti ku oot valmis." Ilmoitin virne kasvoillani, kiusallani lähdin kohti makuuhuoneen ovea, tiukoista housuista I näkyi selvästi muodot läpi, muttei minua se haitannut, ainakin voisin saada illaksi lisää seuraa jos Jacob pitäisi tätä yhden illan kivana, kuten useammat miehistä jotka olivat matkaani tulleet.

Nimi: Akit4

13.05.2019 22:21
Jeremy Durham | Southwark

Ennen kuin ehdin liikahtaa aloiltani, tunsinkin Darenin työntävän kätensä taskuuni. Katsahdin häneen hämilläni, samalla tuntien hänen kätensä tarttuvan omaani taskuni lämmössä. Toinen selitti tekoaan sillä, ettei hän haluaisi jäädä jälkeen, mikä sai minut hymähtämään. Yllättynyttä ilmettäni se ei kuitenkaan kasvoiltani laskenut, vaikkakin tajusin vihdoinkin sulkea hämmentyneisyyden avaaman suuni.
Jätkä varmisti, eihän minua haitannut hänen kätensä, jolloin pudistin päätäni.
"Ei. Kaikki okei", tokaisin hymähtäen ja liikautin kättäni vastaamaan taskuuni ujutetun käden otteeseen. Annoin kevyen hymynpoikasen haihduttaa yllättyneisyyteni, kun samalla sipaisin peukalollani Darenin kämmenselkää.

Katseeni siirtyi pojasta pois, kun hän kysyi, olisimmeko pian lähellä määränpäätämme, ja silmäilin ympäristöä alkaessani viimein kävellä toisen kanssa. Nyökkäsin.
"Joo, ei se enää kaukana oo", kerroin ja purin poskieni sisäpintaa hillitäkseni typerän virneeni. Olihan se nimittäin ihan söpöä tuntea Darenin käsi taskussani omassa otteessani. Vaikka minua edelleen vaivasikin kaikki Calvinin kanssa tapahtunut, en voinut kieltää itseltäni vatsanpohjalla tuntuvan kutkutuksen olemassaoloa. Rinnassakin sytkähteli hassusti.


Jacob Lancey | Southwark, Marcuksen asunto

Hymähdin Marcuksen kertoessa tässä lähettyvillä olevasta paikasta, jonne hän oli ilmeisesti suunnitellut meidän menevän. Lisäksi hän tokaisi, että hän tarjoaisi jälleen, mikä sai minut kohauttamaan kulmaani. Olipas toinen anteliaalla päällä, olinhan eilen illallakin saanut juomanikin ilmaiseksi, kiitos Marcuksen.
"No, jos kerta ilmaseksi saan, nii takuulla syön", tokaisin ja haroin hiuksiani pikaisesti sormieni läpi, kunnes laskin käteni. Tukkani saattoi olla hieman pörröllään edelleen, mutta ihan sama se minulle oli. Taisinpa muutenkin olla melkoista silmänruokaa hakattuine kasvoineni.
Samaan aikaan seurailin Marcuksen pukeutumista, jonka päätteeksi jätkä vielä kysyi mielipidettäni hänen vaatteistaan. Silmäilin hänet päästä varpaisiin ja hymähdin. Kohautin olkiani.
"Parempi ilman", sanahdin kuivasti, vaikka sanat olivatkin melko kiusoittelevat viitatessani jätkän aatamin asuun.

Nimi: E.M.

13.05.2019 21:47
Brad Miller (Brad) - Kensington, Rogerin kämppä

Rogerin vastaus kuulosti pakostikin töksähtävältä ja epäuskottavalta. En nimittäin alkuun uskonut, että kyljen haavan särkeminen olisi saanut toisen äkillisesti kiroamaan ja sitten hakemaan lisää viiniä. Sitä en tosin kieltänyt, etteikö hän olisi hyvin saanut hakea uudempaa lasillista. Siitä vain. Ennen sanottaviensa loppuun sanomista isoveli kuitenkin oli jo kääntynyt menosuuntaansa, ja osin hän sai vedollaan minut jäämään hiljaiseksi. Loput hiljaisuudesta kun johtui mietteliäisyydestä toisen siirtyessä keittiöön.
En minä toki tahtonut olettaa toisen valehtelevan. Miksi olisin halunnut? Olihan hän ollut aiemminkin varsin avoin asioiden suhteen, joten ehkä haavaa vain todella särki? Jos hän oli vaikka ollut huonossa asennossa liian pitkän aikaa.
Niin, niin sen oli kait oltava, mitä kautta palautin katseeni pysäytettyyn ruutuun. Päälle elokuvaa en kuitenkaan laittanut ja katseenikin pysyi poissa isoveljen suunnasta vain pari sekuntia. Sen perään kun katseeni kääntyi uudemman kerran keittiön puoleen, ja kurkin toisen tekemisiä. Viinilasillisen hän ainakin otti, mutta sitten Roger tuntui enemmän vain unohtuvan seisomaan keittiönpöydän ääreen kätensä otsalleen painaen. Ajatuksissani kävi pitäisikö minun mennä juttelemaan toiselle, mutta päädyin ainostaan empimään asian kanssa.
Enhän minä nimittäin tiennyt, oliko kyse haavasta vai mistä. Siinä välissä kun aloin pakostikin miettimään uudestaan toisen töksäytysten totuuspohjaa. Sitä myötä huolestuneisuus toisesta nosti myös päätään, ja tunne tuntui vain voimistuvan toista seuratessa. En ollut nähnyt Rogeria aiemmin sellaisena, ja minua vaivasi, kun en tiennyt mistä oli kyse. Ei tuollainen ollut isoveljelle tyypillistä. Samaa saatoin sanoa tavasta, jolla toinen palasi olohuoneeseen ja sohvalle. Sanoistaan huolimatta hän ei edes käyttänyt katsettaan puolessani. Samaa ei voinut sanoa minusta, sillä katseeni tuskin käväisi edes Rogerista toisaalla ja lähinnä istuin sohvan reunalla.
"Okei, mutta ootko sä varma, ettei sun tarvitse käydä näyttämässä kylkeä lääkärille uudestaan?" vastasin siten katseeni toisessa pitäen. Suoraan en tahtonut sanoa epäileväni toisen pimittävän minulta jotain tai kertovan vain pehmennetyn totuuden, en olisi halunnut edes epäillä koko asiaa. Silti minusta tuntui, että joko hän ei kertonut minulle jotain tai kylki todellakin oli pahempi kuin mitä hän oli antanut olettaa. Ja ottaen huomioon aikaisemmat keskustelumme päivältä ei ollut ihmekään, että olin huolissani. Olihan isoveljellä vielä edessään kaksintaistelu Pistonkin kanssa ja suoraan myönnettynä siitä asiasta en ollut pitänyt enkä edelleenkään pitänyt yhtään.

Nimi: Silver

13.05.2019 20:50
Roger Brad Miller - Kensington

Suorastaan loikkasin unesta hereille ja kuulin itseni kiroavan. Se oli tietysti unen tapahtumille tarkoitettu, mutta olin myöhässä -olin jo valvemaailmassa. Sydämeni syke oli kiihtynyt muutaman asteen. Unesta jäi häilymään mieleen epämiellyttävä fiilis. Tarvitsin santsiannoksen viiniä, joten suuntasin kohti keittiötä lasi mukanani, sanomatta Bradille mitään. Enkä muutenkaan häneen huomiota kiinnittänyt, sillä saalistajan veri virtasi menemään, ihan kuin olisin taistelutilanteessa. Leffan äänet kuitenkin keskeytyivät ja käännyin pikkuveljen puoleen tämän kysymyksen kuullessani. En yhtään ihmetellyt, jos hän ihmetteli käytöstäni.
"Ää en...haen vaan lisää viiniä...haavaa särkee", sanahdin töksähtelevästi. Ja valehtelin. Vähän. Sillä kyllähän haava jonkin verran tuntui, mutta ei niin paljon, että sen vuoksi olisin viiniä hakenut. Ajatukseni vain olivat sekaisin ja tunsin itseni jännittyneeksi, siksi otin esille valkoisen valheen. Ja käännyin jo takaisin menosuuntaani ennen kuin olin sanottavani loppuun sanonut.
Keittiössä lorautin lasin puolittain täyteen ja otin hörpyn. Silmäni sulkien nielaisin nesteen alas ja avasin hetken kuluttua silmäni. Otin pitkän, miltei äänettömän henkäyksen. Okei, nyt oli parempi. Mutta unen tapahtumat ja tunnelma risteilivät silti mielessäni, tietysti. Sieluni silmien eteen nousi väkisinkin ajatus, että mitä jos menettäisin Bradin. Unessa se oli tuntunut miltei todelta. Ja, tietenkin, se sattui. Se sattui jo ajatuksena. En tahtonut ajatella sitä, mutta en voinut miellelle mitään. Jos menettäisin pikkuveljen, menettäisin varmaan järkenikin. Ainiin, ei hätää, ERÄÄN mielestä olin jo hullu, joten järkeni oli jo kai mennyt.
Ajatuksissani seisoin vain pöydän vieressä katse lukittautuneena jonnekin keittiön nurkkaan ja melkein huomaamattani painoin käden otsalleni. Argh, typerät ajatukset. En ollut menettämässä Bradia! Mistä nämä tyhmät ajatukset tulivat? Ota nyt itsees niskasta kiinni ja ryhdistäydy, kovistelin itseäni. Mikä sua oikein vaivaa? Missä on tunteeton, viileä metsästäjä? No en tiedä, kadonnut jonnekin muutamassa vuodessa. Join loputkin viinistäni ja laskin lasin takaisin keittiön pöydälle. Miksi ihmisen piti kiintyä johkon toiseen? Mikä oli mennyt koulutuksessani pieleen? Oliko ihmisellä pakko olla aivot ja tunteet? Kouluttajieni olisi pitänyt vaatia minulta enemmän, koulia kunnolla, hitto soikoon! Rääkätä. Ja miksen itse tehnyt sitä? Ei helvetti että turhautti! Olisi pitänyt vain muuttaa jonnekin niin hevonhiton kauas kuin Lontoosta pääsee, jonnekin Jerusalemin takapuskiin. Ja katkaista kaikki suhteet ja vittuuh! Otsalle aiemmin noussut käsi liukui etuhiuksille ja puristin niitä, toisen käteni nojautuessa pöytään. Pääni painui aavistuksen ja suljin silmäni. Jonkun mielestä saattoi näyttää siltä kuin todella kipuilisin tai aikoisin kohta revetä itkuun, mutta kumpikaan ei ollut totta. Jälkimmäinen varsinkaan. Eikä juuri ensimmäinenkään. Jos olisin hetken tässä, rauhoittaisin itseni ja palaisin sohvalle. Ja Bradin silmissä näytti siltä kuin haavaa särkisi, eikös? Sitten voisin jatkaa iltaa normaalisti. Tai voisimme. Mutta ensin piti rauhoittua ja se kyllä tulisi vaatimaan hetken. Vähän ajan päästä avasin silmäni ja annoin kädet pudota hiuksista. Laskin sen kevyesti kyljelle, uskottavuutta näytelmääni tuodakseni. Mutta en kyllä tiennyt, oliko esitys alun perinkään toiminut. Jos oli, hyvä niin ja jos ei, niin sitten ei.
Huoahdin vielä ja suoristauduin, siirtyen olohuoneen puolelle takaisin. Katseeni ei kohdannut Bradia ja kasvojani koristi mieto tekohymy. Istahdin sohvalle ja nostin toisen jalkani sille.
"Mulla on kipulääkettä että otan sitä jos tää pahenee", lausahdin vaisuhkoon sävyyn, katse tv -ruudussa. Tosin jos ja kun pikkuveli juttelisi kanssani vielä ollessani keittiössä, saattaisin sanoa lääkkeistä silloin tai olla sanomatta kokonaan. Ja asioiden niin mennessä saattoi olla että en vielä poistuisikaan keittiöstä, mutta se nähtäisiin sitten. En osannut sanoa kuinka Brad tähän kaikkeen ragoisi.

Nimi: E.M.

13.05.2019 19:38
Brad Miller (Brad) - Kensington, Rogerin kämppä

Tuhahdin pienesti huvittuneena Rogerin vastauksille hänen virnistellessään huolen itsestään olevan turhaksi. Tietenkin hän sanoisi niin, vaikka kyse oli vain valvomisesta ja leffojen katsomisesta. Asiasta en kuitenkaan kokenut tarvetta jatkaa. Ainakaan siis suuresti.
"Ai siitäkö se johtuu, että mä sitten valvon", ehdin nimittäin heittämään huvittuneena isoveljen sanojen perään hänen todettua, että töiden puutteelta hän pystyi jopa valvomaan. En minä silti paljoa valvonut, ja jos valvoin, ei syynä ollut töiden puute. Tai no, ei, vaikka minulla ei töitä ollutkaan.
Vaikka sitten olinkin nähnyt Die Hard leffat - useamminkin oikeastaan kuin kerran - ei se tarkoittanut, ettenkö olisi keskittynyt leffaan. Tunnuin jälleen kerran uppoavan elokuvan juoneen, varsinkin leffan loppupuolella, kun räjähdykset tuhosivat keskiössä olleen pilvenpiirtäjän katon helikoptereineen ja melkeinpä samalla myös leffan päähenkilön. Väsymys tuntui lähinnä lievästi, mutta tiesin sen peittyneen suurimmalti osin keskittymisen alle.
Sen tähden en lainkaan huomannut isoveljen torkahtavan. Olihan hän loppumetreille asti pysynyt hereillä, enkä uskonut toisen nukahtavan enää siinä vaiheessa. Lisäksi vitsailustani huolimatta Roger ei kuorsannut, joten sitäkin kautta torkahtaminen jäi huomaamatta. Jos vieressäni olisi käynnistynyt katuporan ääni, olisi asia ollut erikseen. En minä niin pahasti ollut itseäni leffaan hukuttanut, ettäkö sellainen olisi jäänyt minulta huomaamatta, minkä tähden todellakin tajusin kiroavan älähdyksen, jonka Roger päästi suustaan sohvannurkastaan aina suorille jaloille asti ponkaistessaan.
Ja tokihan se veto oli yllättävä. Olin ajatellut toisen katsovan leffaa, ja toimintaankin oli tullut enemmän jännitystä kohoava hetki. Siksi äkillisestä tilanteesta hämmentynyt katseeni käännähtikin nopeasti toisen puoleen enkä saattanut peitellä kysyvyyttä kasvoiltani. Helvetti mitä? Pikemminkin mitä helvettiä? Mitään automaattisesti Roger ei kuitenkaan sanonut, vaan vain nappasi lasinsa sohvapöydältä. Siinä välissä minä tosin jätin hetkellisesti oman rennon asentoni ja kurottauduin pysäyttämään leffan.
"Unohditko sä jotain?" kysyin siinä sitten samalla ja leffan pausetettuani katseeni hakeutui uudemman kerran isoveljen puoleen. Täydellisen peittelemättömän kysyvyyden sain onneksi laskettua lievästi kysyvän puolelle. Toki olin huomannut toisen hieraisevan silmiään, mutten osannut yhdistää sitä suoraan oikeasti tapahtuneisiin torkahduksiin.


//K18 köhköh//

Zachary Robertson - Mayfair, Vincentin koti

Rikostutkija vastasi sanoihini ja virneeseeni omalla virneellään ennen kuin hän kumartui puoleeni käsiraudat avatakseen. Katseeni kävi toki hänen tekemisissään, mutta enemmänkin huomioni kiinnittyi seuraavaan tekooni ja siten miehen huulten ja kropan puoleen. Edelleen nimittäin tahdoin tekemistä huulilleni ja miksen myös käsillenikin, kun ne kerran vapaaksi sain. En ollut edes tajunnut, että raudat olivat nautintojeni ja käsien jännityksien aikana painaneet ranteitani, joskaan en antanut asian siinä hetkessä vaivata minua lainkaan.
Siten toisen siirtäessä kätensä poskilleni olin siirtämässä käsiäni toisen kyljille, johon käteni tulivat myös päätyneeksi kiihkeästä suudelmasta huolimatta. Silmäni sulkien vastasin suudelmaan, ja kun toinen erkaantui suudelmasta kaksi sanaa kuiskataksen, minä kurotin jo huuliani toisen huulien perään. Ilmoitusluontoisen sanahduksen ja vihjeeni huomaamisen mainitsemisen perään kiihkeä suudelma pääsi onneksi jatkumaan, ja samalla käteni valuivat ihon myötäisesti miehen selän puolelle kylkiä hivelemästä.
Suudelmasta ja ihon kosketuksesta saimmekin siten nauttia hetken aikaa, mikä toi myös omanlaistaan hiljaisuutta hetkeen. Kiihkeään suudelmaan keskittyessäni en nimittäin ollut voihkimassa kovaäänisesti, vaikka toinen olikin sisälläni, ja kun kroppani lepotauon jälkeen rikostutkija jatkoi lantionsa liikettä, voihkaisuni tulivat hukkuneeksi miehen huulia vasten. Sen jälkeen tilanne pääsi kuitenkin taas muuttumaan, kun suudelma katkesi ja kädellään rintakehääni sivellen toinen kysyi minulta asentotoiveita. Kasvoilleni nousevan virneen myötä himon pilkkeen saattoi melkeinpä nähdä silmissäni. Kyllä minulla todellakin oli.
"Voinko ratsastaa? En ole aiemmin ohjaillut poliisin patukkaa", vastasin siten kysymykseen kysymyksellä, joskin virnistelevä toteamus tuli automaattisesti kysymyksen perään. Äänensävystäni välittyikin henkäilyn lisäksi leikkisyys ja jopa pieni ilkikurisuus, jonka kunniaksi siirsin käteni miehen kropalta sängyn pintaa vasten ja pukkasin itseäni makoilevasta asennosta käsilläni hieman pystympään ennen kuin jo näykkäisin rikostutkijaa korvannipukasta(?).

Nimi: Malluuw

13.05.2019 14:55
//K18//

Vincent Newtown - Maifair, Vincentin asunto

Virnistin ja huomasin Zacharyn lipaisevan huuliaan.
Kumarruin avaamaan toisen käsiraudat ja laskin käteni Zacharyn poskille, ennen kun suutelin mieshenkilöä kiihkeästi.
"Huomasin vihjeesi." Kuiskasin hetkeksi erkaantuen toisen huulilta, mutta jatkoi suudelmiamme lauseen jälkeen(?).
Jatkoin liikettäni hetkeä myöhemmin(?) kun toisen keho oli aluksi päässyt rauhassa rentoutumaan uupumuksesta.
"Olisiko asennoista toiveita?" Kysyin hymähtäen ja siveli miehen rintakehää toisella kädelläni.

Nimi: Silver

12.05.2019 22:08
Roger Brad Miller - Kensington

"Totta, balanssi pitää olla. Onneksi pikkuveli huolehtii siitä", lausuin huvittuneesti hymyillen toisen tasapainottamispuheille.
Leffaa katsoessamme heittelimme puolin ja toisin kommenttia, mutta aika hiljaisuudessa loppuelokuva meni.
Lopputekstien käynnistyessä lähdin hakemaan viiniä keittiöstä, Brad pyysi vettä.
"Joo, tuon", vastasin hymyten vähän ja palattuani laskin molempien juomat pöydälle. Pikkuveli oli laittanut jo ensimmäisen Die Hard -elokuvan käyntiin ja istuuduin paikalleni. Elokuvat olivat kuulemma aikajärjestyksessä, vaikka juonet eivät toisiinsa liittyneetkään. Ja Brad mainitsi, hieman huvittuneeseen sävyyn, haukotteluistani. Minäkö väsynyt?
"Älä sinä minusta huoli", virnistin ystävällisesti.
"Jaksan kyllä vaikka vähän väsyttäisikin", jatkoin sanojani.
"Ei mulla muutakaan tekemistä ole, pystyy valvomaan kun ei oo töitäkään", lisäilin vielä ja hymyilin hieman. Sitten siirsin katseeni tv -ruutuun, olin utelias näkemään nämä elokuvat.
Ja jossain vaiheessa, aika loppumetreillä leffaa, todella nukahdin, tosin vain hetkeksi ja melko kevyeeseen uneen. Elokuvan äänet kuulin uneni läpi. Unessa Brad juoksi edellä ja joku tuntematon hänen perässään. Tiesin, että tuntematon aikoi tehdä Bradille jotain. Yritin juosta heidät kiinni, mutta en päässyt yhtään lähemmäs. Minulla oli vahva tunne siitä, että pian pikkuveljelle tapahtuisi jotain. Se piti estää. Äkkiä he pysähtyivät ja näytti siltä kuin he valmistautuisivat taisteluun. Samassa tuntematon tempaisi vyöltään viikatteen. Loikkasin, tai siis yritin loikata heitä kohti, mutta kaaduin asfaltille ja viimeiseksi näin vain ylös kohotetun aseen.
"Helvetti!" älähdin ja ponkaisin, vielä tietämättäni, sohvannurkasta eteenpäin aina jalkeille asti, unen kiitäessä samalla pois. Sitten huomasinkin seisovani. Hieraisin silmiäni ja kuulin sydämeni hieman voimistuneen tykytyksen. Uni pyöri mieleni rajoilla ja nappasin lasin pöydältä suunnaten kohti keittiötä hakeakseni lisää viiniä. Ja jos Brad oli hereillä tai herännyt älähdykseeni, hän saattaisi sanoa jotain, jolloin vastaisin hänelle. Mutta kävelisin todennäköisesti silti keittiöön päin.

Nimi: pixeli

12.05.2019 17:50
Harley Wolf | Mayfair Vincentin koti-->random kaupan edusta->Fitzrovia Harleyn koti(?)

Mies myöntyi jättämään apuvälineet pois ja sanoi olevansa pian perillä. Puhelumme sitten loputtua olin pukeutunut ja kaikonnut asunnosta.
Nyt kävelin suhteellisen nopeasti kohti kaupan edustaa, vaikka uskoin ettei Vinceä kiinnostanut lähteä hakemaan minua takaisin. Olinkin sangen helpottunut kun perille saapuessani havaitsin Sparrowin auton tai ainakin uskoin sen olevan toisen auto. Mitä lähemmäs sitten saavuin epäilykseni vahvistuivat tosiksi. Avasin auton oven ja istahdin etupenkille vetäen oven kiinni. Sparrow kysyi heti mitä oikein olin tehnyt ja kyseli myös vointiani. Vedin turvavyön kiinni ja katsahdin käänsin pääni toisen suuntaan.
"Joo on mulla" hymyilin kevyesti ja jatkoin sitten.
"Ja no mä tapasin ne miehet ja sit me juteltiiinn...ja sit mä päädyin niiden luo. Mä unohdin et oon hetero" naurahdin ja järjestelin vähän hiuksiani. Aioin vielä pitää näpistykseni sisällä.
"Aja muute mun luo?" Totesin vaikka pidinkik äänessäni kysyvän sävyn. Halusin kuitenkim kotiini, sillä tarvitsin rauhoittavia.
"Ja sit niitten luona mä join jotain alkoholi pommeja ja sen jäljee me leikittii roolileikkejä" selitin kuin innostunut lapsi. Tavallaan en osannut hävetä mitään. Dementia oli tehnyt minusta lapsenomaisen ja turvasin kaikessa Sparrowiin.

Nimi: Lehw

12.05.2019 16:16
Sparrow Jenkins | Mayfair, Sparrow'n koti -> randomin kaupan edusta


"Selvä", Sparrow vastasi luuriin lähinnä tapaamispaikan suhteen. Kättä pidempi ei koskaan ollut hyödytön, jos häneltä kysyttiin, mutta tarpeen tullen sellaisen saattaisi myös improvisoida. Ja todennäköisesti tilanne ei ollut niin paha kuin mies automaattisesti oletti, mutta ammatti toi tullessaan lievää neuroottisuutta. Kuin myös se, että kyseessä oli Harley, vaikka sitä Sparrow ei myöntänyt, että olisi pojasta pahemmin huolissaan. Ei, vaikka harppoi kerrostalonsa rappuset alas, sillä hissi oli liian hidas eikä hänellä muka ollut aikaa jäädä odottelemaan.
"Mh", kuului murahtava jatko pojan kiittelyihin. Todellisuudessa Sparrow pyöräytti silmiään, sillä mihin liemeen Harley oikein oli itsensä saanut. "Oon siellä ihan just", hän lisäsi kadulle päästyään ja sulki puhelun samalla kun avasi auton ovien keskuslukituksen. Kylmän viiman ansiosta paitakin muistui ja aikaa tuhlattiin muutama sekunti siihen, että jengitatuointi saatiin piiloon. Pahasti se meni juoponnappiin, mutta olkoot. Ei tässä muotinäytökseen oltu menossa muutenkaan. Ei tällä tukalla ja näillä silmäpusseilla.

---

Sparrow parkkeeraasi nätisti sovitun kaupan eteen ja pälyili suunnilleen jokaiseen ilmansuuntaan, jotta näkisi, mistä pojankloppi tulisi. Eikä mennyt kauaa(?), kun toinen ilmestyikin sivupeiliin ja pian etupenkille.
"Mitä sä oikein teit?" mies kysyi heti samalla kun vilkaisi Harleyn päällisin puolin läpi. Paita oli ainakin jäänyt jonnekin, mutta muuten poika näytti olevan yhtenä kappaleena. "Onks sulla kaikki ok?"

Nimi: pixeli

12.05.2019 12:28
Harley Wolf | Mayfair, Vincentin koti | K18

Kun olin tajunnut olevani niin väärässä paikassa kuin vain mahdollista, olin ilmoittanut miehille lähteväni vessaan. Vincent mainisti jälkiruoasta, johon tietenkin virnistin ikäänkuin olisin muka halukas jälkiruoka apajille. Ehei, sen todellakin aioin jättää välistä. Zachary ei puolestaan ehtinyt nautinnoltaan reagoimaan mitenkään, joka oli toisaalta helpotus.
Helpotuksen aalto vieri myös toistamiseen lävitseni Sparrowin vastattua puheluuni. Ensimmäiseen kysymykseeni hän ei ehtinyt kuin murahtaa ja asian esitettyäni hän hiljeni täysin. Sitä en lainkaan ihmetellyt, olin jopa hivenen odottanut sitä. Kysymykseeni minun hakemisesta tai tänne jäämisestä Sparrow kuitenkin vastasi korostesanaa käyttäen hitusen ärtyneellä äänellä. Hymyilin. Toinen jatkoi sitten vielä sijainnistani ja jonkun aseen tarpeellisuudesta. Mietin hetken.
"Oon Mayfairissa ja pääsen kyl ominavuin täält ulos eli kättä pidemmät on hyödyttömiä" en suoraan antanut osoitteeksi Vincentin kotiosoitetta, koska toiset voisivat havahtua touhuistaan saapuvaan autoon. Siksi olin valinnut lähistöllä olevan kaupan tapaamispaikaksemme. Odotin sitten vielä toisen vastauksen asiaan, jonka jälkeen kiittäisin Sparrowia jo etukäteen apuun tulemisesta ja sitten sulkisin puhelun. Nyt oli toimittava hiljaa. Avasin hiljaa vessan oven ja puin makuuhuoneesta tuomani bokserini ja reisitaskuhousuni, jonka jälkeen hiivin hiirtäkin hiljaisemmin eteiseen. Pukiessani nahkatakkia päälleni huomasin, että paitani uupui. Sitä en kuitenkaan enään aikoisi lähteä metsästämään poliisin talosta, joten vedin pikaisesti kengät jalkaani sitoen niiden nauhatkin edes jotenkuten kiinni. Sen jälkeen tarkistin, että minulla olisi kaikki tavarani mukana. Yhdesäs taskussani tunsin yllättäen Vincen kirjoittaman varoituslapun, jonka otin esille. Hämärässä haparoin eteispöydältä kynän ja kirjoitin lappusen kääntöpuolelle, että minulle oli tullut kiireellistä menoa ja pahoittelut vielä perään. Sparrowkaan ei voisi ainakaan varoituksen perusteella saada syitäni tänne joutumiselle selville. Sitten avasin varovasti ulko-oven ja painoin sen yhtä varovaisesti myös kiinni. Ulkona saatoin viimein hengittää raskaammin. Pakeneminen oli saanut minut jo ylikierroksille. Siitä huoliamtta lähdin niin kovaan juoksuun kuin vain ikinä pystyin. Toimintaani kuitenkin hidasti myös Vincentin luona juomani alkoholi määrä. Päädyin kuitenkin hiljentämään vauhtiani todetessani olevani turvallisen välimatkan päässä. Nyt saatoin keskittyä ajattelemaan Sparrowia ja sitä miten kertoisin hänelle kaiken.

Nimi: E.M.

12.05.2019 11:16
Brad Miller (Brad) - Kensington, Rogerin kämppä

Vitsailu tuntui jatkavan itseään, kun Roger otti mukamas sanani kuorsauksista tosissaan. Mitään muuta en voinutkaan kuin nauraa kauneisunieni häirinnälle. En minä mitään kauneisunia ottanut. Isoveljen kuitenkin valittaessa tönäisystä, jonka soin hänelle pimeän pelkäämisen kommenttine takia, ei nauru jäänyt ainoaksi reaktiokseni.
"Tietenkin, pitäähän sitä tasapainottaa, ettei vaan toinen puoli ole kipeä", heitinkin selkeästi huvittuneena, sillä satuinhan minä tietämään kipeän kyljen olevan toisella puolella. En minä sille puolelle olisi edes tönäissytkään.
Kaiken sen huvittelun seasta oli kuitenkin myös pakko keskittyä elokuvaan, varsinkin minun kun en ollut sitä aiemmin nähnyt. Spoilauksista hetken kuluttua puhuessaan Roger tosin lupasi lopulta, ettei spoilaisi. Tiedä häntä oliko syynä uhkaukseni spoilata Die Hardit vai mitä, mutta se kävi minulle hyvin. Niinpä nyökkäsin toisen puoleen ennen leffaan uudemman kerran keskittymistä.
Pitkälti leffan katsominen meni sitten hiljaisuudessa, tai no ainakin keskustelun puolesta. Toki isoveli välillä kommentoi leffaa ja itsekin eksyin tekemään samaa. Sentään tyhmiä kysymyksiä en esittänyt.
Ja omalla tavallaan kyllä ymmärsin, miksi isoveljellä oli juurikin se leffa. Meno oli nimittäin välillä melkoisen brutaalia, juurikin hänen makuunsa sopivaa. Eipä oma makuni tosin paljoa siitä eronnut, joskin tykkäsin enemmän toiminnasta kuin silkasta brutaaliuudesta. Hyvä leffa silti oli - sitä en kieltänyt -, ja lopputekstien alkaessa jäin vielä löhöämään sohvalle. Perslihaksia minulta nimittäin löytyi, mutta minusta poiketen Roger venytteli - ja haukotteli - ennen kuin nousi sohvalta ylös. Liikehdintä sai katseeni puoleensa. Sitten minultakin vain vaadittiin rentoutuneesta asennosta nousemista.
"Joo. Ja otatko samalla mulle vettä?" vastasin kysyen suoraan perään josko toinen viitsisi juomaa hakiessaan ottaa minullekin. Viinilasillista en tosin tahtonut, eiköhän eiliset juomiset - mitä sitten ikinä kurkustani oli kaadettukaan - olivat tarpeeksi. Lisäksi tahdoin olla itseni lopun iltaa, enkä manata Happyä paikalle. Toisen siirtyessä keittiön puoleen minä siirsin itseni hyvästä asennosta ja kaivoin ensimmäisen Die Hard leffan Netflixistä. Leffan laitoin suoraan pyörimään,ja sohvalle rentoon asentooni palasin hetkeä Rogerin jälkeen toisen jo laskettua vesilasini viinilasinsa kanssa sohvapöydälle(?). Samalla hän tuli kysyneeksi leffasarjan etenemisistä.
"Ne on aikajärkässä. Juonet ei suoraan liity toisiinsa, mut etin jo ton ensimmäisen", kerroin katseeni toisessa pitäen, minkä perään noukin vesilasini käteeni ja otin huikan lasista. "Ei meidän siis tarvii katella kaikkia, kun haukottelit jo", lisäsin sitten hieman taas vaihteeksi huvittuneisuutta äänensävyyni päästäen.


//K18 köhköh//

Zachary Robertson - Mayfair, Vincentin koti


Sen hetkistä nautintoani lisäsi suuresti se, ettei Wolf tullut siirtäneeksi suutaan tullessani. Toki en hetkessä tiennyt, kuinka helposti nieleminen toiselta kävi, mutta eipä se myöskään suuresti ajatuksiini ehtinyt. Ääntelyni ei myöskään loppunut, vaan jatkoin pienen voihkivan valituksen toisten jatkaessani. Siis jopa Wolfin, vaikka hetken hän ottikin ennen kielensä uudempaa käyttöä. Sillä hetkellä ajatukseni löivät nollaa ja vauhdilla.
Siten en tullut lainkaan keskittyneeksi toisten puheisiin, vaikka se tarkoittikin miehyydelleni tulevan kosketuksen loppumista. Rikostutkija kuitenkin jatkoi edelleen ja tulemisen jälkeinen herkkä tilani tuntui jatkuvan sen takia pidempään. Varsinkin kun hän tuli sisääni. Oi, että nautin siitä tunteesta ja siitä, ettei mies jättänyt minua edes sen jälkeen tyhjäksi.
Hetken ajan saatoin sitten toisen tulemisen perään itsekin rentoutua, nauttia tauosta ja tasata raskasta hengitystäni silmiäni edelleen kiinni pitäen. Samalla sain ajatuksiani paremmin kasaan nollalinjaltaan, joskin sen hetken kuluttua rikostutkija yritti selkeästi vesittää yritykseni. Ei kysymys sitä tosin aiheuttanut, vaan sen yhteydessä tullut miehyyden liikautus. Nautinnollinen henkäisy karkasi auttamatta huuliltani ja painoin päätäni vielä hetkellisesti lujemmin tyynyyn. Onneksi sen perään toinen antoi minulle jopa vastausrauhan(?), ja hieman taas raskastumaan lähteneen hengitykseni kanssa saatoin rentoutua ja avata silmäni. Saman tien katseeni löysi tiensä toiseen.
"Kyllä.. Sinua varten..riittää vaikka koko yöksi", sanahdin sitten vastaukseksi hengitykseni tehdessä automaattisesti taukoja sanoihini. Sanojeni perään leikkisä virne kapusi suupieliini ja toisen kroppaa vilkaisten lipaisin huuliani. Jos käteni eivät olisi sidotut, olisin jo varmaan hipelöimässä toista, mutta kävi se näinkin. Jotain tekemistä kaipasin tosin huulilleni, minkä takia katseeni nousi rikostutkijan kasvoihin takaisin.
Hetkessä myös tiedostin viimein Wolfin poistuneen paikalta, mutta oletin toisen menneen nauttimaan lisää alkoholia. Olihan hänelläkin ollut varsin hauskaa.

Nimi: Malluuw

12.05.2019 00:50
//K18//

Vincent Newtown - Maifair, Vincentin asunto

Jatkoin liikettäni Zacharyn tultua ja katsoin virnistäen Wolfia.
"Älä viivy kauaa tai jäät paitsi jälkiruoasta." Ilmoitin Wolfin perään ja työnsin itseni Zacharyn sisään päästäen oman paineekin helpottamaan toisen sisään.
Henkäisin nautinnosta ja hetkeksi ummististin silmiäni.
"Vieläkö riittää puhtia?" Kysyin liikauttaen itseäni kiusallani Zacharyn sisällä.

//lyhyt ja tönkkö :'D

Nimi: Malluuw

12.05.2019 00:40
Daren Welch - Southwark

"Mennään." Vastasin ja katsoin Jerryä, vilkaisin tuon käsiä joita poika piti taskussaan ja pistin toisen käteni tuon taskuun varoen.
"Ajattelin..etten jää jälkeen." Selitin ja katsoi Jerryä hymähtäen.
"Ellei tää haittaa sua?" Kysyin varmistaen olisko toiselle ihan okei että pitäisin tuota kädestä.
"Ollaan varmaan lähellä jo?" Kysyin, en liikkunut täällä päin, joten en tiennyt missä lähin kahvila mahtaisi olla.

Marcus Chamber - Southwark, Marcuksen asunto

"Hyvä, mut en usko et voit lähtee ton näkösenä, vaikka kyllä se mulle sopis, olis silmänruokaa." Sanoin virnistäen ja vinkkasin silmää Jacobille, alkaen kasata tavaroitani pukeakseni päälleni.
"Tiiän yhen paikan tässä lähellä, sieltä saa ruokaa ja kahvia, eli voitto voitto?" Kysyin virnistäen, mikä ainakin kaipaisin kahvia ellei Jacobille maistuisi.
"Saat syödä niin paljo kun jaksat, mä tarjoon." Jatkoin pukien kiusallani stringit päälleni ja tiukat leopardikuvioiset leggingsit, sekä tummanharmaan tankki topin, jossa oli isot hiha-aukot, voisi sanoa että paidasta näki lähes kaiken läpi.
Vedin vielä ylisuuren hupparin lämmikkeeksi ja katsoin Jacobia virnistäen.
"Mitäs tykkäät?" Kysyin.

Nimi: Akit4

12.05.2019 00:04
Jeremy Durham | Southwark

Daren ei onneksi ollut loukkaantunut, vaan sen sijaan vaikutti varsin ymmärtäväiseltä ja empaattiselta tilanteessani. Hän nimittäin lupasi, että voisimme edelleen jatkaa pelkkinä kavereina. Ihan vaikka olinkin mennyt toista suutelemaan melko ajattelemattomasti. Siksi kevyt, kiitollinen, jokseenkin kuitenkin myös aavistuksen pahoittelevuudella maustettu hymy kohosi kasvoilleni.
"Okei", nyökkäsin, yhä aavistuksen hymyillen, "Kiitti, et ymmärrät".
Ja mikä helpottuneisuuden tunne täyttikään minut tiedostaessani todella tulleeni ymmärretyksi. Kaiken lisäksi olin nyt varma, että minulla olisi aina joku, joka olisi kuulolla, jos ajatukset Calvinista alkaisivat jälleen vaivata. Jonkin sortin paino tuntui nousevan harteiltani vapauttaen oloani raskaan ahdistuksen puristavasta otteesta.
Samaan aikaan olin kuitenkin jopa niinkin kiitollinen, että olisin voinut vaikka suudella jätkää uudestaan. Se sai minut sätimään itseäni. Vain kavereita, ei sen enempää. Ei ennen kuin olisin saanut karsitettua Calvinin esiin tuoman helppouteni pois. Huokaisin. Katseeni vilkaisi Darenin kättä kohden. Omani repivät edelleen kynsinauhojani taskuissani.

"Eiköhän meidän pitäs jo mennä?" hymähdin huvittuneena. Matkamme kohti kahvilaa oli jälleen tullut keskeytyneeksi vuokseni, joten ottaisin myös asiakseni saafa meidät jälleen etenemään. Siksi olinkin meistä se ensimmäinen, joka alkoi ottaa jälleen askelia eteenpäin.


Jacob Lancey | Southwark, Marcuksen asunto

Nostin katseeni kännykästäni kuullessani Marcuksen palaavan huoneeseen. Otin hymähtäen vesilasin vastaan, jonka avustuksella kulautin särkylääkkeen kurkustani. Samalla jätkä alkoikin taas kysellä hänen kanssaan ulos lähtemisestä, lisäten vielä perään jotain niin sanotuista ihailijoistani. Laskin lasin huuliltani ja tuijotin häneen tuhahtaen.
"Mitkä vitun ihalijat?" hymähdin asettaessani lasin pois kädestäni ja työnsin kännykän taskuuni. Haroin hiuksiani, jotka taisivat edelleen olla hieman pörröllään yön jäljiltä.
"Mut kyl mä ainaki tarvin ravintoo henkeni pitimiksi", tokaisin kuivasti, "Eli sapuska kyllä kelpais."

Nimi: Silver

11.05.2019 21:27
Roger Brad Miller - Kensington

Silmäni pyöristyivät pikkuveljen sanoessa, että ei aikoisi kuunnella kuorsaustani. Toki pyöristäminen oli vitsillä tehty, sillä enhän minä kuorsannut. Kai?
"Anteeksi vain", lausahdin muka loukkaantuneeella äänellä ja pyöräytin silmiäni.
"Ei ollut tarkoitus häiritä kauneusuniasi", jatkoin ja hymyilin sitten.
Ennen kuin asettauduin paremmin sohvalle pimeänpelkopuheiden jälkeen, Brad törkkäisi minua, mutta liikkeen rekisteröidessäni refleksi liikautti minua automaattisesti taaemmas ja törkkäisy jäi kevyeksi hipaisuksi kylkeen(?).
"Yritätkö tärvellä kylkeäni vähän lisää?" esitin tiukkaavani, virne kasvoilla leikkien. Tosin äänensävy jäi melko kevyeksi. Sitä paitsi, tämä oli väärä kylki.
Elokuvaankin piti välistä keskittyä, mutta pian avasin suuni jälleen, spoilausuhkauksen ilmoille heittäen. Pikkuveli vastasi samalla mitalla ja hymyilin huvittuneesti.
"Aa, no mä kun ajattelin paljastaa lopun suoraa tässä", heitin vitsilläni vastauksen toisen viimeiseen lauseeseen. Virnistin hieman ja nostin vasemman jalkani koukkuun sohvalle.
"Mutta vaikka sua ei spoilaukset haittais ni en aio sanoa tästä mitään", jatkoin hymyn pysytellessä huulillani.
Sitten vaikenin enkä pitkään aikaan sanonut muuta kuin hieman kommentoin leffaa. Tai no Bradille todennäköisesti vastaisin, jos hän jotain sanoisi.
Elokuvan meno oli paikoitellen melko brutaalia, mutta minusta sitä ei voinut koskaan olla liikaa. Mitä enemmän aseita, verta, kärsimystä ja kuolemaa, sen parempi. Olisin voinut vitsillä kehottaa Bradia sulkemaan silmät pahempina hetkinä, mutta pysyin vaiti, jotta hänen keskittymisensä ei jatkuvasti häiriintyisi.
Elokuvan lopputekstien alkaessa(?) venyttelin kehoani, haukottelin ja nousin sohvalta.
"Käyn ottaa viinihuikan, etsitkö Netflixistä sen Die Hardin?" kysäisin astellessani keittiöön. Lorautin hieman punaviiniä lasiin ja nautin pienestä makuelämyksestä. Laskin sitten lasin pöydälle ja palasin olohuoneeseen.
"Onko ne viis leffaa jossain kronologisessa järjestyksessä vai jokanen oma stoorinsa?" tiedustelin asettuessani sohvannurkkaan.

©2019 LONDON - suntuubi.com