Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 << <  31  32  33  34  35  36  37  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: pixeli

15.04.2019 08:23
Emil Stanley Dawson | St James

Aluksi Ellan kulmat kohosivat riisujan selvitessä, mutta vaatevalintani johdosta hän pyöräytti silmiään härnäten minua.
"Heti ei kannata ahnehtia liikaa" naurahdin takaisin, tarkoittaen ahnehdinnalla silmänruoan ahneutta. Olihan toista pidettävä jännityksessä. Seuraavaksi olikin sitten Ellan vuoro luovuttaa vaatekappale. Toinen ei sanonut mitään vaan antoi vain kortit sekoitettavikseni ja nostaessani katseeni korteista huomasin, ettei tytöllä ollutkaan enää farkkuja jalassa, mustat pitsiset alushousut vain. Vastasin toisen virneeseen ei paha-virneelläni. Housujen riisunta tuli kyllä minulle pienenä yllätyksenä hänen luonteensa johdosta, mutta ehkä yllytys ja humala tekivät tepposensa.
"No katsotaan kuka on seuraava" totesin ja jaoin sekoittamani kortit Ellalle. Hetken aikaa peli jatkui, kunnes hymähdin huvittuneesti ja ojensin korttini Ellan sekoitettaviksi. Itse vedin paitani pois ja tiputin sen lattialle. En voinut olla huomaamatta, ja tuskin Ellakaan, mustelmaläikkää oikeanpuolimmaisten kylkiluitteni kohdalla. Tuohon se murhattava oli siis potkaissut. En ollutkaan tainnut tarkastella kehoani sen jälkeen, vaikka olisi ehkä pitänyt. No käänsin katseeni takaisin Ellaan ja virnistin tälle.

Nimi: Tiuhti

15.04.2019 08:19
Calvin Riddle | Monarch

Vieraan miehen ote ranteessa ei ollut tiukka, ja kun Bella käski heidät kaikki toimistoonsa, Calvin vetäisi itsensä irti.
"Mä en tunne sua, joten älä koske", hän ärähti toiselle, johon mies vain pyöritteli silmiään.
Pakoilu ei siis auttanut, joten Calvin risti kädet rinnalleen ja odotti, kun alakerrasta ilmestynyt Ernie tuli puhumaan Bellalle. Kyse oli ihan varmasti Marcuksesta, mutta Calvin ihmetteli, mistä lavastuksesta toinen puhui. Hän käännähti olkansa yli katsomaan Jerryä mutta totesi itselleen, että tuosta ei saisi mitään irti. Ei nyt, kun hän oli loukannut tätä syvästi.
Calvin odotti että Ernie lähti, jolloin he pääsivät siirtymään toimiston puolelle. Hän tiesi että luvassa olisi jonkinasteinen puhuttelu, mutta totta puhuakseen, Calvin nautti siitä kun Bella komenteli.

Anthony Dawson | Monarch

Tony hellensi otettaan ja antoi pojan kiskaista itsensä irti. Tämä ärähti hänelle, mutta mies ei jaksanut välittää siitä. Pojalla kun ei ollut mitään syytä leikkiä itse syytöntä siinä tilanteessa.
Käskyn käydessä Calvin luikahti muualle, mutta tällä kertaa suoraan toimistoa kohti. Tajusi sentään jotain edes. Mies kääntyi Bellan puoleen, joka puhui jollekin miehelle - työntekijälle puheista päätellen. Kun toinen lähti takaisin alakertaa kohti Tony irvisti Bellalle ja vilkaisi huolestuneena Jerryyn.
"Tästähän tuleekin kivaa." Ääni ei ollut lainkaan huvittunut tai millään tapaa positiivinen, ehkä hieman sarkastinen kuitenkin. "Ja vieläpä sun vapaapäivänäs."

Jamie Hayes | Lambeth, Jevin asunto

Jev komppasi nauraen, että syöminen kelpasi. Sitten Jamien katse kääntyi takaisin Chaseen kun tuo puhui. Nuoremman suu kääntyi vienoon hymyyn toisen mainitessa seuraavan kerran, eikä hän voinut vastustaa kiusausta sanoa: "Joo, uuden vuodenaattona." Niinhän he olivat Jevin kanssa jo suunnitelleet.
"Ja niin oli", poika vastasi vielä. Hän piti Chasesta ja halusi kyllä tutustua tähän paremmalla ajalla syvemmin. Sitten Jevin kämppis poistui olohuoneesta ja Jamie katsoi toista.
"Mihin me mennään?" hän kysäisi. Hänellä ei ollut aavistustakaan millaisia ruokapaikkoja Lambethissa oli, ellei toinen ollut sitten suunnitellut menemistä johonkin toiseen kaupunginosaan.

Margaret Bates | Kensington, baari

Hetken päästä mies nousi ylös ja lausahti melko sovittelevasti pyyntönsä humalaiselle. Mary huokaisi itsekseen helpotuksesta, kun käsi hänen olkapäältään poistui, mutta nartuksi kutsuminen sai hänen verensä hetkeksi kiehahtamaan. Sitä sanaa hän inhosi yli kaiken.
Sana oli ilmeisesti kolahtanut myös vaaleaverikön korvaan, kun tuo kuroi lyhyen välimatkan kiinni toiseen ja tarttui tätä paidankauluksesta. Mary kääntyi tuolillaan kauhistuneena ja pelkäsi mahdollista käsirysyä, mutta onneksi mies irrotti otteensa toisesta ja tilanne oli sillä ohi. Humalainen ukko maleksi pois heidän luotaan ja siirtyi toisten pöytien luo.
Mary seurasi katseellaan kun hänet pelastanut mies istahti alas ja puhui. Nainen hymyili hieman, ehkä jotenkin surumielisesti ja nyökkäsi.
"Kiitos." Hänkin otti viinilasin käteensä ja joi siitä. "Voinko korvata tämän jotenkin? Tarjota seuraavan?"

Nimi: Helena

15.04.2019 00:13
Elise Lloyd | St. James

Kulmat kohosivat yllätyksestä, kun onni oli myöten luultavasti ensimmäistä kertaa elämässä. Tosin Emilin vaatevalinta sai Ellan pyörittelemään silmiään. Nössö, olisihan se pitänyt arvata.
“Sukka? Really?” Ella kiusasi Emiliä sanallisesti vielä tämän valinnasta. Hän oli ehkä vähän odottanut rohkeampaa vetoa pojalta. Eniten kyllä hän yllättyi omasta tuuristaan, joka kuitenkin loppui toisen käden myötä.
Kortit eivät olleet enää Ellan puolella, oli siis hänen vuoronsa riisua jokin vaatekappaleistaan. Eipä hän epätavanomaiseen onneen ollutkaan juuri luottanut, sen kääntyminen ei tullut yllätyksenä.
Mitään sanomatta Ella antoi Emilille kortit sekoitettavaksi, kun itse nousi hetkeksi seisomaan. Farkkujen nappi ja vetoketju aukesi näppärästi, lopulta vaatekappale löysi itsensä lattialta. Tosin farkut jätettiin lattialle suhteellisen siististi, vaikka tarkasti Ella ei niitä alkanut viikkaamaan.
Kulmia kohotettiin haastavasti Emilille, kun Ella istui takaisin sohvalle mustat pitsiset alushousut näkyen. Hänen valintansa oli kylläkin pohjautunut enemmän vilukissan puoleen ja varpaiden palelemis herkkyyteen, mutta sitäkään hän ei suostunut myöntämään ääneen. Pinnan alla hän oli koko ajan ollut hieman jännittynyt, mutte peitteli senkin näkymistä parhaansa mukaan. Jännitys oli ollut läsnä aloituksesta asti.

Nimi: Malluuw

14.04.2019 23:29
Christopher Holmes - Regent's Park

"Jos pelkäisin, niin voisin sitoa sut sänkyyn." Ilmoitin virnistäen.
"Mutta luotan ettet keksi mitään." Jatkoin heti perään ja katsoin Charlieta tuon esittäessä minulle kysymyksensä.
"Varmaan ilman paitaa kannattaa." Mietin asiaa, ei sillä että olisin katsellut toista, mutten myöntänytkään asiaan mitään.
"Mutta..jos tässä ei mitään ole niin voisin varmaan itsekkin alkaa mennä makkariin päin." Ajattelin ääneen ja riisuin paitani toisen edessä häpeilemättä, miehiä me kumpikin kuitenkin olimme.
"Näytänkö sulle missä vessa vielä on?" Kysyin, sillä enhän ollut asuntoani kummemmin esitellyt ja toiselle varmasti jossain vaiheessa tulisi hätä, ei ainakaan tarvitsisi minua sen takia tulla herättämään.

Nimi: E.M.

14.04.2019 23:21
Brad Miller (Charlie) - Regent's Park

Ilmeisesti kundi oli yksi niskansa nyrjäyttelijöistä, ja alkuun autoinkin toista sohvan kanssa. Sitten auttamiseni olivat kuitenkin jääneet kesken toisen sanoista johtuen. Omiin heittoinihikin hän tuli ensin vitsailleeksi takaisin, kun mukamas Chris otti Sinikan viereensä, mikäli häntä pelotti. Perään hän tosin jo korjasi sanansa totuuden mukaisiksi ja kertoi, ettei hän edes nähnyt unia yleensä. Kämpän kaappaamisiakaan hän ei tainnut uskoa toistamisesta päätellen.
Sentään siinä vaiheessa kundi tajusi kuitenkin sanoa, ettei sanoistani huolimatta pitänyt minua hulluna. Jollekulle toiselle olisin toki voinut väittää vastaankin, mutta siinä tilanteessa tyydyin mieluusti toisen vastaukseen
"Hyvä. Ei siis tarvii tukehduttaa sua unissas", vinoilin, minkä jälkeen olin valmis jälleen auttamaan toista, mikäli hän apua vielä tarvitsisi. Sohvan levittämisen jälkeen taas istahtaisin alas, sillä vaikka olinkin saanut sanavalmiuttani takaisin, tunnuin kaipaavan rauhoittumista. Olihan kello kuitenkin jo aika paljon. Tai sitten kaipasin lisää miettimistä rauhassa. Jommin kummin.
"Miten muuten, tarviiks tää tatska jotain enempää suojaa yksi vai voinko nukkua ihan paita päällä?" kysyin siten asian tultua mieleeni.

Nimi: pixeli

14.04.2019 23:20
Emil Stanley Dawson | St James

Iloani nostatti myös se että Ellakin naurahteli, en tainnut siis olla humalaisempi osapuoli. Kivinaamaksi kun olin toisen jo nimennyt. Humalaepäilyksiäni vahvisti toisen kielen näyttäminen ja härnäävät sanat.
"En toki ja suosittelen samaa sulle" virnistin kevyesti. Tunsin sydämeni hakkaavan tavallista kovempaa. En ollut muistaakseni ikinä pelannut räsypokkaa, joten en yhtään ihemtellyt jännitystäni. Sitten sainkin tietää vastauksen riisujasta.
"Sulla tosiaan oli onnea, mä oon ekana riisunta vuoros" totesin huvittuneena. Pienoisen ärsyyntyneisyyden kätkin kokonaan. Otin sukan vasemmasta jalastani ja tiputin sen lattialle.
"Yks vaatekappale, jatketaanpa"

Nimi: Helena

14.04.2019 23:09
Elise Lloyd | St. James

Emil ei ollut ainoa joka nauroi, vaikka Ellan nauraminen olikin vähäisempää. Pienet naurahdukset karkasivat kuitenkin huulten välistä, kun hän jakoi heille kortit. Ei hän perääntyisi tässä vaiheessa, hän oli liian helposti yllytettävissä eikä härnääminen ainakaan helpottanut tilannetta.
“Älä kokeile onneasi liika”, Ella härnäsi ja näytti lapsekkaasti kieltä pojalle. Kaikkea sitä se alkoholi teki, hän oli pikkuhiljaa menossa sitä leikkisämpää puoltaan kohti. Viinilasin olemassaolon muistaminen ei ainakaan helpottanut humalaa.
Kummallakin heistä oli korttinsa, jotka he sitten pääsivät katsomaan. Saisi nähdä, jatkuisiko Ellan ainainen epäonni aloituksissa...

Nimi: Malluuw

14.04.2019 23:01
Christopher Holmes - Regent's Park

"Selvä, itse nukun nimittäin useammalla tyynyllä." Kerroin, toinen tyytyi kuitenkin yhteen tyynyyn, minkä jälkeen pystyin keskittymään sohvan levittämiseen.
"Jeesaatko sieltä vähän?" Pyysin kun sohva alkoi niskuroida, mekanismi oli jäykkä, sillä harvoin sitä jouduin käyttämään, ei minulla usein ollut ketään yötä.
"Jos mua pelottaa niin otan Sinikan viereen." Sanoin hymähtäen, mutta pistin naamani peruslukemille.
"Ei, mut en mä yleensä nää unia." Jatkoin tyynellä äänensävyllä ja katselin Charlieta.
"Kaappaat?" Kysyin hymähtäen ja annoin kasvoilleni nousta pienen hymynpoikasen, en viitsinyt kiusata toista enempää, sillä tuo alkoi taas väittää vastaan kanssani, taisin olla liian lähellä tuon rajaa.
"En pidä sua kuitenkaan hulluna." Jatkoin toiselle todeten.

Nimi: E.M.

14.04.2019 22:45
//leikitään että edellisessä roolissa Charlie sanoi "William ja Remy" xP //

Brad Miller (Charlie) - Regent's Park

Chris kelpuutti mielipiteeni ja tarjoutui heti levittämään sohvan ja hakemaan petivaatteet. Hetkeksi kundi katsosikin makkarin puoleen, missä välissä sain jäädä ajatuksieni kanssa yksin. Toisin sanoen ehdin miettiä tilannetta. Miettimisieni ajaksi vetäisin jalkani sohvalle.
Koska mistä tässä oli kyse? Miksen löytänyt sanoja yhtäkkiä normaaliin tapaan? Tykkäsinkö muka toisesta? Olinhan toki jo aiemmin todennut kundin hyvännäköiseksi, mutta silti. Ei se mitään tarkoittanut. En minä nyt varmasti niin helposti ihastunut. Muutenhan olisin ihastunut jokaiseen hyvännäköiseen jätkään, vai mitä? Ehkä se oli kosketus tai Chrisin reaktiot? Alkoholia en lainkaan osannut laskea tilanteessa syyksi.
Turhan nopeasti jouduin kuitenkin tipauttamaan ajatukseni, sillä Chris palasi takaisin olohuoneen puolelle tyynyn ja peiton kanssa. Toki olisin toisesta huolimatta voinut vain jatkaa ajatuksieni pyörittelyä, mutta katseeni osuttua kundiin se ei vain onnistunut. Pieni hymy nousi mietteideni laskeman aiemman hymyni jatkeeksi, ja sen perään nousinkin jo sohvalta. Kundi puolestaan laski petikamppeet tyynylle.
"Mulle riittää hyvin yks", vastasin sitten toisen kyselyihin toisen tyynyn tarpeesta. En nimittäin ymmärtänyt ihmisiä, jotka nukkuivat miljoonan tyynyn kanssa. Niskojaanko he yrittivät tappaa. Sohvan luota väistin sen verran, että Chris sai rauhassa säätää sohvan levittämisen kanssa. Toki voisin auttaa, jos hän apua pyytäisi, mutta jotenkin arvelin, ettei minun tarvitsisi. Tai no oikeastaan siinä seuraavaksi päätin, etten edes aikoisi. Kundi nimittäin jatkoi virnistellen kiusoitteluitaan.
"Niin kuin mua pelottas. Ennemmin sua pelottaa", tuhahdinkin vastaukseksi ja olin lähellä näyttää taas kieltäni, vaikka sanani olivatkin ristiriidassa aiempaan käytökseeni hämäkäkkiin liittyen. Se ei kuitenkaan estänyt minua sanomasta mitä halusin, ja perustelin minä sitten sanojani. Osin mietintöjeni kautta tunnuin saaneeni sanavalmiuttani paremmin takaisin.
"Mistä sä nimittäin tiedä mikä hullu oon. Kaappaan vielä sun kämpän", jatkoin näsäviisaillen, vaikka todellisuudessahan myös toinen saattoi sanoa samaa. Jostain syystä kuitenkin luotin toiseen. Olihan hän ollut huomattavasti kivempi ja mukavampaa seuraa kuin Bradin hullu isoveli.

Nimi: pixeli

14.04.2019 22:40
Emil Stanley Dawson | St James

Ellan huulten murtistelut olivat huvittavia ja virnistin tämän uhoomisille. No, saattoihan se olla tottakin etten nauraisi myöhemmin, mutta nyt ehtisin vielä nauraa, joten nauroin. Hillitsin kuitenkin itseäni Ellan vetäistyä pakan kädestäni.
"Nojoo totta...ja nii ei kyllä säästykkää" naurahdin ja otin oman osuuteni korteista itselleni.
"Ella on hyvä ja alottaa, jos vielä uskallat" en voinut olla härnäämättä toista vielä, sillä voisihan olla että Ella vaikka katuisikin kaikkea ja vetäytyisi. Sitä en kuitenkaan uskonut ja jos se sitten tapahtuisi saisin ainakin elämäni naurut.

Nimi: Helena

14.04.2019 22:28
Elise Lloyd | St. James, Emilin asunto

Ella mutristeli huuliaan, kun Emil nauroi hänen “varoitukselleen”. Ääneen ei kyllä myönnettäisi, kuinka herkkään paikkaan poika oli osunutkaan. Ei lisävinkkejä hänen härnäämiseensä - toinen varmasti osaisi sen ilmankin apuja. Mainitsematta jäi myös, että hänenkin mielenkiinto kasvoi peliä kohtaan.
“Katotaan, nauratko myöhemmin…” Ella uhosi, mutta ei ollut kovin tosissaan. Korttipakan hän nappasi Emilin kädestä, vaikka poika siitäkin kiusoitteli häntä. No, se ei toiminut ja saanut häntä perääntymään aikeissaan.
“Voin vain katua itse jaettuja korttejani”, Ella hymähti alkaen sekoittaa kortteja. “Kumpikaan meistä ei säästy enää tässä vaiheessa.”

Nimi: Akit4

14.04.2019 22:11
Abigail Bellingham | Monarch

Hymyilin Din luvatessa opettavansa minua. Tulisinko hänen oppejaan sitten enää myöhemmin hyödyntämään, olikin sitten eri asia. Todennäköisesti en ainakaan enää samassa seurassa, jonka kanssa olin tänään tänne saapunut.
Vilkaisin pöytään tuotuja shotteja, mutta siitä silmäni kohdistuivat Dihin, joka alkoi selostaa juomista. Hymähdin nyökäten, vaikka kuullessani juoman potkaisevan, tulin mielessäni todenneeksi, että minä todellakin aloittaisin vain pienellä huikalla. Tarkkailin naista hänen kulauttaessaan malliksi toisen shottilaseista tyhjäksi, mutten huomannut hänen kasvojensa ilmeen muuttuvan juurikaan juoman seurauksena. Ehkä hän oli kuitenkin jo tottunut tähän.
Saatuaan juomansa kurkusta alas hän sitten totesikin, että olisi minun vuoroni. Vilkaisin toista shottilasia ottaen sen hymähtäen käteeni. Eihän pikkuisesta maistamisesta ollut kuitenkaan haittaa. Silmäni käväisivät pikaisesti Dissä, kun hymyilin hänelle empivästi, kuitenkin nostaen sen jälkeen lasin huulilleni. Naisen sanoista jälleen vinkkiä ottaen huikkasin lasista vain hieman.
Nostin toisen käsistäni suuni eteen peittääkseni kasvoilleni kohoavaa irvistystä. Silmäni puristuivat hetkeksi kiinni juoman nielaistessani, mutta avasin ne lopulta saadessani kasvoni kuriin. Naurahdin hieman häpeillen, ja ojensin loppua juomaa Dille.
"Anteeks", pahoittelin huuliani virneenpoikaseen vetäessäni ja laskiessani käteni kasvojeni edestä, "Ei taida olla ihan mun juttu".

Nimi: Unisieppari

14.04.2019 22:10
Hugo Nichols - Belgravia, Hugon asunto

"No joo, se voi toki vaikuttaa asiaan paljonkin", Hugo vastasi Sieran toteamukseen siitä, ettei ollut erityisemmin viihtynyt aikaisemmassa asunnossaan. Nuorukainen ei itse osannut oikein kuvitella, millaiselta tuntui asua talossa, jossa ei tuntenut oloaan hyväksi ja mukavaksi. Hän oli aina pitänyt heidän kodistaan, vaikka joskus lapsena olikin ollut hieman pelottavaa iltaisin pimeässä, mutta se nyt oli varmasti ollut monilla muillain.
"No joo, onhan tä iso kaupunki ja meno varmaan aika erilaista verrattuna paikkoihin vähän kauempana", Hugo totesi ja otti vähän mukavamman asennon sohvalla ja vilkaisi taas kännykkäänsä katsoakseen kelloa. Todettuaan, ettei se ollut liian paljoa, hän nosti katseensa takaisin Sieraan: "Susta mä en tiiä mut mulla alkaa olla vähän nälkä. Haittaako jos siirrytään keittiöön ja mä mietin mitä tekisi?" hän kysyi. Ainakin pastaa heillä taisi olla vielä kaapissa sen verran, että vaikka he tytön kanssa söisivätkin siitä, jäisi muullekin perheelle kyllä kylliksi.

Nimi: Kipinä/vade

14.04.2019 21:43
Siera Fullmoon/ Hugon koti

Hugo kertoi, että mahtaa olla pelottavaä, tai jännittävää muuttaa toiseen paikkaan. Sierasta ei niinkään. Tyttö laittoi jalkansa ristiin ja htmtili pojalle.
“Ei se kauhean pelottavaa ollut, kun en mä oikeen viihtyny siel meidän entisessä asunnossa”, Siera kertoi. Kyllähän tyttö tajusi, ettei Hugo ollut koskaan muuttanut, joten eihän hän voinut tietää. Sitäpaitsi ehkä poika ei pitäisi muuttamisesta ollenkaan, olihan hän tottunut kämppäänsä. Hugo kysyi Sieralta että mitä mieltä tämä oli muutosta.
“Empä oikeestaan vielä mitään, mut kyl tää lontoo aika mahtavalta kaupungilta vakuttaa”, hän hymyili.

Nimi: pixeli

14.04.2019 21:25
Emil Stanley Dawson

Haettuani kortit ja istuttuani sohvalle sain tietää Ellan reaktion suunnitelmaani. Kulmien kurtistus. Se ei kai merkinnyt mitään hyvää, mutta ehkäpä nämä yllytykseni olivat osuneet toiseen. Naurahdin. Aivan kuten olin arvellutkin Ella suostui ideaani sanoen sen kuitenkin olevan virhe.
"Vai ensimmäinen virheeni? Hah, kuules mä oon tehny jo niin monii virheit ettei tää voi olla kovin paha" nauroin vain lisää, mutta vaihdoin sitten ilmeekseni virnistykseksi huomatessani toisen ojentuneen käden.
"Vai haluistä nää kortit itelles? Luuleks et mä huijaan vai aattelikos ite huijata? Et sä tuu säästyy miltään vaik ite sekottaisitki" härnäsin toista vaikken kuitenkaan estänyt Ellaa ottamasta kortteja kädestäni. Voisin toki myös itse aloittaa jos Ella haluaisikin vetäytyä. Olin samaa aikaan jännittynyt, että innostunut pelistämme, vaikkei se ollutkaan edes alkanut.

Nimi: Malluuw

14.04.2019 20:44
Marcus Chambers - Monarch

Komea mieshenkilö saapui luokseni ja kuulin vain tuon saattavan minut ulos, mikä herrasmies eikä lainkaan pahannäköinen.
Virnisti tahtomattaki ja heitin toiselle flirttiä, otin toisen käsivarresta kiinni, oikeastaan roikun siinä.
"Oot aikamoinen herrasmies..Ernie." Sanoin lukien toisen nimilapun rinnankohdalta ja virnistin.
"Mä en oo koskaa saanu näin hyvää palvelua.." Kerroin toisella, käteni saattoi käydä toisen takapuolella josta sain noottia, virnistin.
"Sä oot tuhma kun et anna mun leikkiä.." Sanoin ja katselin ovea jota lähestyimme.
"Kiitti kyydistä, me voidaan törmäillä joskus." Virnistin ja sujautin toisen vyötärölle housuihin muutaman setelin.
"Nähdään muru~" Huikkasin, ennen kun astuin ulos, suuntasin heti ensimmäisen valopylvään alle ja nojailin siihen katsellen ohikulkijoita, missä olisi sopiva henkilö~.

Nimi: Malluuw

14.04.2019 20:29
Nicholas Leslie - Westminster

Nauroin Roryn puhuessa että tuo mieluusti heräisi prinsessamme Korpin pusuun vaihtelun vuoksi, pystyin kuvittelemaan millasen herätyksen toinen aamuisin sai.
"Kirkonmieheksi?" Kysyin virnistäen toiselle huvittuneena.
En ehtinyt reagoida toisen lauseeseen joka tuli niin yllättäen, olin kompastua jalkoihini ja otin muutaman askeleen lähemmäs Roryä,että sain pidettyä tasapainoni.
Samassa toisen käsinousikin ja laskeutui poskelleni astuttuani lähemmäs(?).
Tunsin poskieni lämpenevän ja katsoin Roryä silmiin.
"V-vaihdetaan vain." Vastasin, en tiennyt pitäisikö minun astua kauemmas vai ei, pysyin siis vain aloillani.
"Et sanonut, odotan innolla!" Ilmoitin hymyillen ja katselin Roryn kasvoja.

Nimi: Akit4

14.04.2019 20:17
Jeremy Durham | Monarch

Tuijottaessani kengänkärkiäni Calvin onnistui tekemään oloni entistäkin surkeammaksi. Hän nimittäin tokaisi minun olleen helppo. Sekös saikin minut nostamaan käteni kasvojeni peitoksi itkun uhatessa kiihtyä. Hartiani nytkähtelivät itkun katkottaessa hengitystäni. Puristin silmiäni kiinni yrittäen pitää kyyneleet sisälläni, muttei moinen estänyt silmien inhottavaa kirvelyä.
Miten minä olinkaan ollut niin typerä?! Sillä hetkellä inhosin itseäni lähes yhtä paljon kuin edessäni seisovaa miestä, joka vielä huomautti, ettei ollut koskaan lupaillut mitään tulevasta. Ja minä idiootti olin siitä huolimatta antanut mielikuvitukseni laukata kaikessa, mitä tästä olisikaan parhaimmassa tapauksessa voinut seurata.
Minulta meni täysin ohitse Calvinin poistumisyritys, sekä itselleni tuntemattoman miehen väliintulo. En edes muistanut muita baarissa olevia, jotka kenties seurailivat tapahtumaketjua vierestä.
Vasta kuullessani tiukan naisäänen, sekä jonkun puhuvan alakerrassa tapahtuneesta kohautin punoittavan katseeni hitaasti takaisin ylös. Yritin kuitenkin piilottaa itkuisia kasvojani kiusaantuneena. En pitänyt muiden nähden itkemisestä ja nyt olinkin saanut melkoisen yleisön. Tuijotin naiseen, joka ilmeisesti taisi olla tämän paikan johdossa. Minua ahdisti. Joutuisin mitä todennäköisimmin kaiken tämän lisäksi ongelmiin vielä täällä luvattomasti oleilusta. Nieleskelin kipeästi. Halusin vain pois.

Nimi: Helena

14.04.2019 19:57
Jeffrey Coleman | Lambeth

“Joo, voidaan mun puolesta lähteä sinne syömään”, Jev naurahti katsoen kumpaakin olohuoneen puolelle jäänyttä poikaa. Kaksikko näytti tulevan toimeen eikä hän ollut sitä epäillytkään.
“Oli hauska tutustua Jamie, ja toivottavasti ens kerralla ehditään puhuu enemmän”, Chase sanoi hymyillen ja suoristautui seisomaan kunnolla. “Meen ite tekee takas kuolemaa joko sohvalle tai sängylle, ehkä sit toiste on oo darrassa niin mustaki on enemmän seuraa.”

Bella Russell | Monarch

Nuoremman pojan alkaessa itkeä, Bella olisi mieluummin heittänyt Calvinin ulos ovesta loppuillaksi. Se tosin ei olisi ollut yhtään sen järkevämpi vaihtoehto kuin potkaista työntekijää haaroväliin.
Vaikka Bella oli tietoinen Calvinin huveista, yllättivät tämän seuraavan sanat hänetkin. Ei hän ollut koskaan ajatellut tai uskonut nuorenmiehen olevan noin tunteeton. Sanat yhdistettynä sen hetkiseen tilanteeseen saivat Bellan mielihalun haaroväliin kohdistuvasta potkaisusta siirtymään ei ehkä niin hänen tapaiseen nyrkkiin suoraan kasvoille. Nainen kuitenkin onnistui pitämään itsensä kurissa eikä aiheuttanut Monarch’n suurinta kohua. Lontoon sanomalehdet saivat unohtaa “Pomo iski työntekijää asiakkaiden edessä suoraan kasvoihin” -otsikkonsa.

Tony oli heistä ensimmäinen, joka ehti puuttua tilanteeseen, kun Calvin oli tekemässä lähtöä. Näytti siltä, että kohta mentäisiin nyrkkitappeluun, elleivät kaikki saisi rauhoittua edes sekuntia. Bella oli silti samaa mieltä Tonyn kanssa ja unohti hetkeksi, että Calvin oli tuonut mukanaan alaikäisen baariin.
“Toimistoon, nyt”, Bella sanoi tiukasti tarkoittaen sanansa Tonylle, Calvinille ja blondille pojalle. Muut asiakkaat olivat saaneet tarpeeksi viihdettä iltaansa ja olisi kaikille mukavampaa, että asia selvitettäisiin loppuun yksityisemmissä tiloissa. Yläkerran työntekijät olivat myös turhan kiinnostuneita tilanteen etenemisestä eikä Bella halunnut mitään negatiivista ilmapiiriä työpaikalle.

Ennen kuin he edes pääsivät siirtymään työntekijöiden tiloihin, Ernie nykäisi Bellaa hihasta. Bella ei voinut säpsähdykselleen mitään, koska oli keskittynyt käynnissä olevaan välikohtaukseen liikaa.
“Anteeksi”, Ernie pahoitteli, mutta jätti turhat lööperit sikseen. “Alakerrassa on tapahtunu joku välikohtaus, mun täytyy käydä heittää yks tyyppi ulos. Jokin lavastus kyseessä.”
“Selvä, kiitos”, Bella kiitti ennen kuin narikassa töissä oleva portsari lähti alakertaan vieviä portaita kohti. Pomo kyselisi sitten myöhemmin yksityiskohdat… Tai oikeastaan tämä saisi raportoida Cliffordille, jonka piti olla tänä iltana yksin vastuussa Monarch’sta.

Elise Lloyd | St. James, Emilin asunto

Helpottunut huokaus ei tullut ääneen ulos, mutta Ellan mieli rauhoittui Emilin sanoessa välttävänsä huumeista puhumista. Ehkä parempi niin, kunnes tyttö tottuisi enemmän aiheeseen edes sanan muodossa. Ei hän loppuelämäänsä voisi hermostua pelkästä yhdestä sanasta. Ja ehkä oli tosiaan parempi, ettei hän tiennyt Emilin varastoista mitään.
Ilmeisesti perinteiset tutustumiskysymykset saivat hetkeksi riittää, kun Emil näytti saavan paremman idean. Poika pyysi Ellaa odottaa hetken. Kulmat kurtistuen hän katsoi vähän hämmentyneenä, kun Emil sujahti tai ennemmin hoippui humalan ja äkkinäisen nousun takia jonnekin huoneeseen - kenties tämän makuuhuoneeseen tai työhuoneeseen? Kauan pojalla ei kuitenkaan kestänyt, kun tämä jo palasi takaisin ja istui Ellan viereen sohvalle nojatuolin sijaan.
Loistavan suunnitelman tai oikeastaan päähänpiston käydessä ilmi, Ella kurtisti vain enemmän kulmiaan hämmentyneenä. Räsypokkaa? Oliko Emil tosissaan?
Ella ei ollut varma kumpi häntä ärsytti enemmän: humalaisen Emilin saama päähänpisto vai sen esittäminen haasteena. Ehkä enemmän häntä kuitenkin ärsytti se, että oli niin humalassa kuin selvin helposti yllytettävänä. Ja Emil oli jotenkin onnistunut osumaan hänen heikkoon kohtaansa.
“Tiedätkö mitä? Saatoit just tehdä ensimmäisen virhees”, Ella vain vastasi ja ojensi kätensä pakkaa kohti. Jos hän kerran aloittaisi niin hän myös sekoittaisi pakan. Ei hän uskonut Emilin huijaavan, mutta mieluummin Ella syyttäisi itseään jakaessaan huonot kortit omiin käsiinsä. Hän hävisi aina ensimmäisen käden tai siirron, mitä pelaamiseen tuli.

Aubrey Hamilton | Belgravia

Kolmikko siirtyi koesalin puolelle ja pääsi kuin pääsikin takariviin istumaan ja vielä vierekkäisille paikoille. Aubrey valitsi paikkansa Alfien ja Londonin välistä ja kaivoi suoraan koevälineet esiin. Se olikin sen päivän paras ratkaisu, minkä Aubrey teki, koska Birdien “suloinen ja piristävä” ääni täytti salin.
Hienoa, olisi pitänyt vain jäädä sinne kotiin isästä välittämättä. Se olisi ollut Birdien valvomaa koetta parempi vaihtoehto ja huomattavasti lievempi matka helvettiin. Aubrey ei kuitenkaan ollut yksin tuskansa kanssa vaan myös London turhautui sähähdyksestä päätellen. Heidän kokeensa alkoikin loistavasti…
Ihan vain vittuillakseen Aubreyn teki mieli kääntää paperi etukäteen suoraan Birdien silmien edessä. Hihojen alle hän ei oikein pystynyt piilotella ihoaan t-paidan takia. Lopulta tyttö vain päätyi hymyilemään sarkastisen onnellisena haahkalle, joka olisi katseesta päätellen halunnut antaa heti jälki-istuntoa hänelle. Kyllä Aubrey vähän uskalsi leikkiä tulella, mutta jätti leikin kesken tällä kertaa siihen. Hän ei helpolla antaisi Birdielle syitä tuntea mielihyvää rangaistuksien keksimisestä.
Kokeen alkaessa Aubrey vielä vilkaisi Alfieta ja Londonia. Jälkimmäisen kurkun leikkaus ele sai hänet pyrskähtämään, mutta onneksi se ei kantaunut luokan toiseen päähän Birdien korville. Haahka olisi varmasti heittänyt hänet sillä sekunnilla ulos luokasta jopa niin pienestä äänestä.

Koetta oli kulunut hetken, kun London kiinnitti Aubreyn huomion. Huomaamattomasti tyttö käänsi päätään pojan puoleen ennen kuin naulitsi katseensa takaisin papereihinsa Birdien varalta. Vastauksiaan vilkaistessaan hän huomasi tehneensä jo merkintöjä niin kolmoseen kuin kutoseen, joten hän voisi hyvin auttaa Londonia niissä. Kunhan vain Birdien katseelta ja kuulolta vältyttäisiin. Onneksi he olivat luokan perimmäisessä rivissä kuitenkin eikä haahka tulisi hetkeen ties kuinka monennella kierrokselleen ympäri luokan. Ihme saalistava haukka…
Aubrey viittoi sormillaan Londonia odottamaan hetken ja kohotti sitten katseensa tarkistaakseen, missä Birdie meni. Haahkan huomio oli onneksi sillä hetkellä muualla, joten tyttö siirsi papereitaan lähemmäs pöydän reunaa. Ennen kuin hän kohotti hitusen papereita niin, että London näkisi hänen muistiinpanonsa, Aubrey yritti parhaansa mukaan imitoida muka tarkistavansa jotain paperin toiselta puolelta. Sivusilmällä hän seurasi koko ajan Birdien liikkeitä ja toivoi, että London näkisi näin hänen vastauksensa.

Nimi: Silver

14.04.2019 19:34
Rory Wilkins - Westminster

"Ää, sitten en ainakaan halua nauraa", sanoin naurahtaen silti ja painoin leikilläni kevyesti käden suulleni.
"No ei, herään mieluusti Korpin helliin pusuihin, toisin kuin vaikka Vingin kuolaputoukseen", jatkoin naurahtaen.
Nolan sanoi meidän vielä joutuvan kyttien huomaan, jos joku pimeässä erehtyisi tekemään hätäisiä johtopäätöksiä.
"Parasta ruveta samantien kirkonmiehiksi", lausuin pohtivaan sävyyn ja virnistin.
"Vitsi noi sun silmät on kivanväriset", sanoin sitten katsahtaessani toiseen. En ollut ikinä törmännyt vastaavaan.
"Vaihetaanko", heitin virnistäen ja toin kättäni lähemmäs toisen kasvoja, mutta en kuitenkaan koskettanut.
"Sanoinko jo et muistuta mua et ensikerralla opetan sua pelaa korttia", lausahdin hiukan pohtivaan sävyyn. No, olin sanonut tai en, kertaus oli opintojen äiti vai miten se meni.


Roger Brad Miller - Kensington

Rauhaisan viininnautiskeluhetken keskeytti jo jonkinasteisessa humalassa oleva ukkeli, joka tosin lähinnä suuntasi ahdistelun pöytäseuralaiselleni. Huoahdin pääni sisällä. Mikä pakko toisen oli tulla siihen härkkimään? Ja vaikka asia ei sinänsä vaikuttanut minuun niin tarpeeksi miekkonen silti ärsytti.
Nainen kohotti katseensa minuun, minä katsoin takaisin ja vein lasin huulilleni. Ottaessani lyhyen kulauksen suupieleni kaartui laimeahkoon hymyyn. Jospa sitten antaisin huru-ukolle lähtöpassit. Laskin lasin pöydälle ja nousin ylös. Humalainen katsahti minuun.
"Kuule, lähdetkö sovinnolla vai autanko vähän?", lausahdin melko pehmeällä äänensävyllä ja kallistin päätäni. Mies suoristautui ja otti kätensä naisen olkapäältä. Hänen suunsa kaartui vähän virneeseen.
"Ota nyt ihan rauhassa pakkasukko, en minä narttuasi vie", hän lausui sammaltaen. Otin kaksi ripeää askelta toisen eteen ja tarrasin häntä paidan rinnuksista. Mies säpsähti, oli siinä ja siinä etten antanut hänelle nyrkistä. Täytyi kuitenkin hillitä, oltiin keskellä baaria enkä halunnut nyt huomiota. Siispä päästin irti toisesta ja mies maleksi muihin pöytiin. Istahdin paikoilleni.
"Toivon kaikkien puolesta että hän ei palaa", lausahdin ennen kuin otin kulauksen viinistäni.

©2019 LONDON - suntuubi.com