Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vuosi 2017.

Marraskuun alku. Tyypillinen syyssää; lähes päivittäin sataa, ilma viileää ja aamuisin pakkasta.

Lauantai - Sunnuntai
4.00pm - 8.00am

Kellon kanssa ei olla niin tarkkoja pelissä, mutta toivottavaa on, että hahmot olisivat yllä olevan aikavälin sisällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TAPAHTUU PELISSÄ!

13.11. Oxford Street on pitkään jatkuneiden perinteiden mukaan puettu jo nyt kirkkain ja upein jouluvaloin, sillä eihän jouluun ole kuin 43 päivää!

11.11. Poliisi tutkii yhä Mayfairin murhatapausta. Toistaiseksi mitään uutta ei ole löytynyt eikä poliisi juurikaan vielä raportoi asiasta. Ihmisiä kehotetaan varovaisuuteen, varsinkin pimeällä tai syrjäkaduilla liikkuessa.

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Tiuhtipuhelin

22.05.2018 07:30
Anthony Dawson

Rypistin otsaani, kun Emil sanoi sen olevan työtään ja että häneen törmäisi useammankin kerran. Ajattelin vain, että toivottavasti ei tai että pikkuveli osaisi viedä nämä hommat edes vähän syrjemmälle.
Kysymykseni toisen kunnosta sai hänet taas kimpaantumaan. Hymähdin, mutta kasvoni olivat totiset.
"Rauhotu", sanoin. "Mä oon sun isoveli, totta kai mua kiinnostaa."

Nimi: pixeli

21.05.2018 09:37
Emil Stanley Dawson

Huokaisin ja pudistelin päätäni
"Tää on mun työtä, jotenka muhun varmaa törmää tälläsissä hommissa usein....mutta..no..ihansamam sä tajuut mitä tarkotan....ehkä" takeltelin itsekkin kyllästyneellä äänellä. Sain kuitenkin taas aihetta ärsyyntyä, sillä isoveli kysyi kysymyksen aiheesta, josta en jaksanut keskustella.
"Mitä väliä! Miks sä haluut tietää sen niin kovasti. Ymmärtäisin jos makaisin maas ja valuisin verta, mut en" totesin kyrsiintyneenä.

Nimi: Tiuhtipuhelin

21.05.2018 07:53
Anthony Dawson

Emil tuhahti ja kohotti kulmaansa ihmetellen, mitä oletin hänen pelkäävän. Kohautin harteitani. Ei hän ehkä pelännyt mutta ei hän kyllä ihan kunnossakaan ollut, sen nimittäin näki.
Pikkuveljen seuraava lausahdus sai minut huokaisemaan.
"Jos mä törmään suhun jatkuvasti tällasissa merkeissä, ni kai mun tehtävänä on huolestua", sanoin, tällä kertaa ilman piikittelevää sävyä.
Emil oikaisi selkänsä ja vaihtoi urheilukassin puolta. Erotin tämän kasvoilla hyvin pienen eleen, mikä kieli kivusta.
"Kerro nyt, mikä sulla on?"

Nimi: pixeli

20.05.2018 21:48
Emil Stanley Dawson

Tuhahdin. Velihän piikitteli samalla tavalla. Sitäpaitsi jos Tonya ärsytti hän oli vapaa lähtemään. Näitä ajatuksiani en kumminkaan sanonut ääneen. Seuraavaksi Tony ihmetteli etäisyyteni ottamista. Kohotin toista kulmaani.
"Jos pelkäisin niin mitä? Suako?" Melkeinpä naurahdin. En kumminkaan ollut varma miksi otin etäisyyttä. En vain nyt ollut halukas juttelemaan lähietäisyydellä. Tunsin oloni hermostuneeksi, ahdistuneeksi ja isovelikin oli tullut mitä huonoinpaan aikaan. Miten hän edes saattoi olettaa että olin juttu tuulella. Kipukin tuntui vain yltyvän ja en olisi ihmetellyt jos olisn alkanut itkemään tai pyörtynyt. En tiennyt miten vastaisin.
"Sitäpaitsi jos mun ei tarvi kantaa huolta sun hermoista älä säkään kanna huolta mun asioista ja kysele kaikkea" sain pidettyä ääneni terävänä ja katseeni tiukkana. Oikaisin selkäni ja vaihdoin urheilukassin toiselle puolelle. Olisin halunnut lähteä tästä tilanteesta, mutta jokin pakotti minut jäämään. Ehkä uteliaisuus tai sitten se etten halunnut lähteä tilanteesta, koska se tuntuisi luovuttamiselta? Kirosin hiljaa koko maailman.

Nimi: Tiuhtipuhelin

20.05.2018 20:18
Anthony Dawson

Pikkuveli hymähti ja otti taas hieman etäisyyttä. Nilkkaansa pari kertaa pyöräyttäen, luultavasti tarkistaakseen sen kunnon, Emil mutisi jotain bisnesmiesmäisyydestäni ja hermoistani. Pyöritin silmiäni ja hymähdin.
"Älä sä mun hermoistani murehdi, meinasin lähinnä että voisit ton lapsellisen piikittelyn lopettaa", sanoin.
Emil otti taas pari askelta taaksepäin. Kohotin kulmaani.
"Pelkäätkö sä vai mitä sä hiippailet koko ajan kauemmas?"

Nimi: pixeli

20.05.2018 18:22
Emil Stanley Dawson

Hymähdin veljeni sanoille. Uskoinhan minä, ainakin ehkä. Olikohan hän useinkin ojentamassa laittomia tekoja tekeviä ihmisiä. Sen annoin kuitenkin jäädä omaan arvoonsa. Otin vähän etäisyyttä ja siirsin laukun painamaan vahingoittunutta kylkeäni. Kipu helpotti hieman, ei kuitenkaan tarpeeksi.
Tony tuhahti ja totesi ettei ollut tyhmä. Kallistin hivenen päätäni ja tuhahdin.
"Et, toki. Muutenhan et ois tommonen bisnesmies" pyöräytin pari kertaa nilkkaani ympäri ja sain todettua sen olevan kunnossa.
Jotenkin Tonyn seuraasta lauseesta huokui ärtymyys. Ei niinkään miehen olemuksesta vaan sanoista. Kohotin nopeasti kulmiani.
"Oisit yhtä hyvin voinu huutaa ton. Naurettavan käytöksen, en oikein ymmärrä mitä tarkotat? Sitäpaitsi eikös sun kaltasilla bisnesmiehillä pitäis olla hermot kohillaan, ha?" Jatkoin piikittelyä. Kyllä Tony kohta ehkä murtuisi. Tai jos ei Tony niin minä. En kuitenkaan halunnut sitä. En isoveljeni edessä, en juuri nyt. Hengitin hetken aikaa nopeammin ja yritin unohtaa kivun. Ihan kohta lähtisin. Tony ei voisi estää minua. Minulla oli urheilukassini, joten isoveljelläni ei ollut edes mahdollisuutta kiristää minua. Paitsi ehkä kytillä. En toisaalta yhtään epäillyt etteikö veljeni uskaltaisi soittaa poliisit paikalle, antaa tuntomerkkini ja hoitaa minut vankilaan. Hän varmasti haluaisi minut takaisin kaidalle tielle ja vankilan kautta se ehkä onnistuisi. Sen ajatellu saikin niskakarvat pystyyn. Otin vähän lisää etäisyyttä ja nojasin seinään.

Nimi: Tiuhtipuhelin

20.05.2018 16:21
Anthony Dawson

Emil tuhahti sanoilleni ja näytti kieltämättä hyvin ärsyyntyneeltä. Mutta sehän oli isoveljen tehtävä, saada nuorempi ärsyyntymään, eikö?
"Usko pois, oon kyllä sanonut", hymähdin takaisin, muistellen parin kuukauden takaista juttua. Kyseessä ei ollut terroristi-isku, vaan tekijä oli ollut vahvojen huumausaineiden turruttama mies, jolla oli psykoositaustoja.
Emil tuhahti, ettei minulla ollut aavistustakaan tappotouhuista, johon kohautin vain harteitani ja seurasin sitten katseellani kun toinen noukki urheilukassinsa maasta.
"Ehkä ei, mutta en mäkään mikään tyhmä ole."
Emil jatkoi piikittelyään, jolloin tiedostin että itsellänikin alkoi pinna olla hieman kireällä. En varsinaisesti näyttänyt sitä toiselle, hengitykseni vain hieman kiihtyi toisen alkaessa käydä hermoilleni.
"Ja sä voisit pikkuhiljaa lopettaa ton sun naurettavan käytökses", sanoin hampaiden välistä.

Nimi: pixeli

20.05.2018 15:29
Emil Stanley Dawson

Hengitä. Hengitä. Ja vielä kerran hengitä, ajattelin seinestässi vastakkain isoveljeni kanssa. Unohdin hetkeksi aseen kädessäni, mutta tuntiessani sen kylmän kahvan kättäni vasten laitoin sen takaisin roikkumaan vyölleni.
Tony vastasi sanoihini varsin ärsyttävällä tavalla ja minusta tuntui siltä kuin isoveli olisi pitänyt minua pilkkanaan. Vielä enemmän ärsyynnyin tämäm "ohjeistuksesta" murhaleikeilleni. Tuhahdin.
"Sano noin niille, jotka tekee murhia keskellä päivää ja keskellä väkijoukkoa" sanoin ja jatkoin sen jälkeen.
"Sitäpaitsi sä et tiedä näistä murhaleikeistä mitään" Tony kyllä osasi olla varsin ärsyttävä. Tämä oli minulle tarpeeksi syrjäinen, sitäpaitsi en ollut ajatellut isoveljen kulkevan täälläpäin. Sitä en tietenkään aikonut sanoa ääneen.
Tony sen sijaan otti esille huolehtiva mummo-puolensa ja totesi etten tainnut olla kunnossa. Kirosin mielessäni. En ollut onnistunut peittämään kipua.
"Mun kunto romahti sillo ku sä tulit tänne" töksäytin terävästi ja harkitsin kassini hakemista ruumin luota, jonka teinkin sillä halusin eroon veren tahrimista hanskoista. Astelin varautuneesti urheilukassino luo ja polvistuin sen äärelle. Avasin vetoketjun ja vaihdoin hanskat kynsikkäisiin. Nyt se oli turvallista, koska en aikonut koskea enää ruumiseen, joten siihen ei jäisi sormenjälkiäni.
"Ja ihan vaan tiedoksi mulla on korkeintaan mustelma nilkassa, joten ei mitääm vakavaa" totesin kylmästi ja purin huomaamattomasti kieltäni kyljen vihloessa. Halusin kotiin ottamaan särkylääkket. Siispä poimin laukun olalleni ja nousin seisomaan.

Nimi: Tiuhti

20.05.2018 14:36
Anthony Dawson

Emil otti aseensa vyöltään. Tämän jännittynyt keho kertoi, että hän oli tunnistanut minut. Nopealla liikkeellä Emil kierähti kauemmas, jääden päkiöidensä ja toisen kätensä varaan, ase maata kohden ja kasvot tuimasti minuun tuijottaen. Hän huokaisi, selkeästi ärsyytyneenä.
Emil mutisi jotain, yritti kai koota ajatuksiaan. Olinhan kuitenkin onnistunut yllättämään hänet, vieläpä sellaisissa puuhissa.
Lopulta pikkuveli kuitenkin tiuskaisi mitä halusin hänestä ja nousi ylös. Huomasin tämän kasvoilta, ettei kaikki ollut ihan kunnossa. Oliko Emilille käynyt jotain? Hän lisäsi vielä, että oli menossa päämajan kautta kotiinsa.
Hymähdin pikkuveljen uhittelevalle käytökselle.
”En mä susta mitään halua”, sanoin, ”mitä nyt satuin kulkemaan paikasta jossa ihmisiä kulkee.”
Katseeni liukui pikaisesti ruumiiseen ja siitä takaisin Emiliin.
”Jos sä näitä sun murhaleikkejäs haluat jatkaa, niin kannattaa valita vielä syrjäsempi paikka”, vitsailin. En minä kuitenkaan tosissani kannustanut pikkuveljeä ihmisten tappamiseen.
Rypistin kulmiani ja katsoin toista epäilevästi.
”Sä et vissiin oo ihan kunnossa?”

Nimi: pixeli

19.05.2018 20:19
Emil Stanley Dawson

Olin saanut työni viimein päätökseen ja nyt olin valmis painumaan päämajan kautta kotiin. Ja mieluiten samantein. Ihan vain kylkenikin takia, jonka kipu oli jo muuttunut pieneksi säryksi. En kuitenkaan jaksanut nousta ja tunsin tarvetta sulkea silmäni. Niin teinkin. Mutta vain ihan pieneksi hetkeksi.

Sen pienen hetken jälkeen avasin silmäni taas. Tunsin oloni jopa virkeämmäksi, tosin en paljoa. Sitten salamannopeasti otin aseen vyöltäni. En ollut kuullut tulijaa, tai ehkä olinkin, tämän aiemmin päästämä pitkä huokaus oli kuulostanut korvissani tuulen henkäykseltä, mutta tämän sanoessa nimeni matalla äänellä ja vieläpä lähietäisyydeltä, tiesin heti kuka oli kyseessä.

Kylmät väreet kulkivat selässäni ja sydämeni hakkasi. Tony. Miten hän olikin päässyt niin lähelle? Halusin etäisyyttä, joten tein nopean kuperkeikkamaisen liikkeen eteenpäin ja käännyin sitten nopeasti päkiöilläni ympäri. Nyt minun ja Tonyn välissä oli ainakin pari metriä. Toisessa kädessäni oli maata kohti osoittava ase ja toisen käteni painoin asfalttiin tukeakseni itseäni. Urheilukassini lojui ruumiin vieressä. Huuliltani karkasi huokaus, josta kuulsi ärtyneisyys. Isoveljeni kysymä yksisanainen kysymys oli mielestäni tyhmä. Näkihän hän itsekkin.
"No...äh...tota...aaargh" mutisin huokaisun kera yrittäessäni koota itseni.
"Mitä sä haluut musta?" Töksäytin kylmästi ja katsoin isoveljeäni terävästi. Nousin ylös hammasta purren ja asetin käteni löyhästi puuskaan.
"Mä haluun mennä kotii. Päämajan kautta. Täst tulee helpompaa jos sanot sanottavas ja alat sit vetää" sanahdin varoittavasti, peitellen hermostuneisuuttani ja sitä että kylkeeni sattui. Arvelin kuitenkin, ettei Tony välttämättä lähtisi. Minulla oli suunnitelma valmiina jos hän, vaikka haluaisi seurata kotiini, suunnitelma päämajan turvaamiseksi.

Nimi: Tiuhti

19.05.2018 15:23
Anthony Dawson

Olin päättänyt ottaa vapaapäivän itselleni, vaikka tiesinkin rasittavan ison paperityön odottavankin työpöydälläni. Mutta toisaalta, kaikki töissä aina valittivat että tein liikaa töitä, joten kai yksi vapaapäivä oli ihan ansaittua. Turhautuneeksi se minut kuitenkin teki, kun en keksinyt muutakaan tekemistä kuin astella Lontoon kulutettuja katuja.
Poikkesin Ofxord Streetin ruuhkan keskeltä jollekin pikkukujalle ja vilkaisin kelloa. Vielä oli muutama tunti aikaa ennen kuin olisi aika tavata Bella. Työnsin kädet laivastonsinisen takkini taskuihin ja jatkoin kävelyä.

Muutaman korttelin jälkeen käännyin taas uudelle pienemmälle kujalle, sellaiselle jossa harvoin näkee ihmisten kulkevan, ja pysähdyin kuin seinään. Edessäni, vajaan viidentoista metrin päässä, makasi mies elottoman näköisenä maassa toisen miehen ollessa polvillaan tämän vierellä. Maassa makaavan miehet kädet oli aseteltu rinnalle, niiden päälle oli laitettu verenpunainen ruusu.
Olin jäänyt niille sijoilleni, olisi kai pitänyt lähteä pois paikalta ja soittaa poliisit, mutta jostain syystä en saanut itseäni liikkeelle. Jokin tässä toisessa miehessä vaikutti tutulta.
Onneksi en ollut tullut vielä nähdyksi, joten onnistuin hivuttautumaan hieman lähemmäs, aiheuttamatta ääntäkään, ja siten näkemään kuka tappohommissa oli ollut.

Ei helvetti.

Kukapa muukaan kuin oma pikkuveljeni. Huokaisin pettyneenä syvään, mutta olin tavallaan helpottunut. Ei ainakaan tarvinnut pelätä että voisin saada puukosta, jolla Emil ilmeisesti oli tämän toisen miehen tappanut.
Kuroin loput metrit välillämme umpeen ja pysähdyin metrin päähän toisesta. Toinen jalkani astui vahingossa leviävän verilätäkön päälle ja siirsin sen nopeasti pois, ettei miehen dna:ta sattumaltakaan löydettäisi kengästäni. Pyyhkäisin kengänpohjan kivetykseen.
”Emil”, sanoin matalasti, saadakseni toisen huomion. Otsani oli harmistuneessa rypyssä ja toinen kulma aavistuksen koholla. ”Oikeasti?”

Jamie Hayes

Jevin mielestä ajatukseni valokuvaustatuoinnista kuulosti hyvältä ja se saikin minut pohtimaan sitä tarkemmin. Ehkä jonain päivänä?
Haukotukseni taisi tarttua toiseenkin, mutta en ollut varma oliko toinen väsynyt vai oliko se tosiaan vain tarttunut. Hymähdin hieman.
”Väsyttääkö sua vielä?” kysyin, koska aiemminhan Jev oli sanonut ettei ollut liioin väsynyt. En tosin ollut minäkään enää niin kauheasti, mutta tiesin että jos sulkisin silmät nukahtaisin kyllä heti.

Calvin Riddle

Jerry oli puhelimellaan kun menin takaisin makuuhuoneeseen. Tämä kääntyi vilkaisemaan minua, haroen valkoisia hiuksiaan, ja toivotti huomenet.
”Huomenta”, sanoin takaisin, pikaisen hymyn kera ja kumarruin ottamaan puhelimen pöydältä. Reilu kolmesataa viestiä, kaikki samassa whatsapp-ryhmässä. Selasin ne nopeasti läpi, jaksamatta lukea kaikkia huolella, mutta minusta siellä lähinnä puhuttiin. Hymähdin itsekseni ja kirjottelin yöstä lyhyen ja ytimekkään selostuksen. Sain muutaman vastauksen heti.
Laskin puhelimen pois ja käännyin Jerryn puoleen.
”Haluutko sä jotain? Kahvia? Teetä?” kysyin. Normaalisti tapanani oli lähettää yövieraat mahdollisimman nopeasti pois, mutta ajattelin tehdä poikkeuksen Jerryn kohdalla. Eiköhän tämäkin sitten pikkuhiljaa hipsisi pois.

Nimi: Helena

18.05.2018 13:14
Bella Russell

Nainen hymyili itsekin lämpimästi takaisin häntä auttaneelle pojalle, joka sitten kiiruhtaen lähti jatkamaan matkaansa. Bella oli heilauttanut myös kättään hyvästiksi ennen kuin kääntyi itsekin ympäri. Hitaasti astellen nainen suuntasi takaisin kotiin.

Jeffrey Coleman

"Itse pidän tatuoinneista, joissa on merkitys, mutta en myöskään tuomitse, jos joku ottaa tatuoinnin ilman mitään erityisempää selitystä kyseiselle tatuoinnille", Jev puhui ja haukotteli perään itsekin. Haukotus tarttuu vai miten se meni? Hän nyt muutenkin alkoi herkästi haukottelemaan välillä, vaikka ei olisi ollut yhtään väsynyt.
"Kuulostaa hyvältä", Jev sanoi hymyillen, kun Jamie pohti omaa mahdollista tatuoinnin ottamista.

Nimi: pixeli

17.05.2018 23:20
Emil Stanley Dawson

Juttelutuokiomme Rogerin kanssa oli saanut arvoisensa päätöksen ja nyökkäsin vielä miehen sanoille, kunnes tämä poistui ravintolasta. Sen jälkeen palautin astiat ja nyökkäyksen kera poistuin itsekkin raikkaaseen ulkoilmaan. Oli ihana päästä verryttelemään väsyneitä jäseniä. En muistanut milloin viimeksi olin istunut ravintolassa noin kauan, mutta tämä Roger oli kyllä ollut varsin kiintoisaa juttuseuraa. Vilkaisin kelloa ja suuntasin askeleeni kohti kotia. Olin edes jonkinlaisen levon tarpeessa tai edes mieltä herättävän kahvikupin.

Käänsin avainta lukossa ja astuin sisään. Vedin oven perässöni kiinni ja asetin aivaimen lipaston päälle. Hengitin syvään ja riisuttua kenkäni astelin keittiöön. Ryhdyin nopeasti kahvinkeitto puuhiin ja odotellessani kahvin valmistumista astelin avaamaan tietokoneen. Nojasin pöytään ja tarkistin kalenterin, joka kaikeksi onnekseni oli tämän päivän osalta tyhjä. Hymyilin tyytyväisenä ja olin muutamalla harppauksella keittiössä, asuntoni ei ollut nimitääin mitenkään erityisen valtava. Kaadoin kahvia kuppiini ja nautin suuresti ensimmäisestö siemaisusta, sekä tuntiessani lämmön ja rauhallisuuden tunteen vyöryvän kehooni. Hetken ehdin nauttai kaikessa rauhassa, kunnes tietokone hälytti saapuneesta viestistä. Kohotin kulmiani kummastuneena ja astelin hitaasti ruudun luo, laskin kupin kädestöni pöydälle ja kiinnitin silmäni koneeseen. Viestin luettani tunsinnyhä suurempaa väsymystä, joten otin kupin ja join sen tyhjäksi, jonka jälkeen ryhdyin nopeasti valmistelemaan itseäni tulevaa koitosta varten. Kävin herättävässä pikasuihkussa ja vedin työvatteeni urheilukassiini. Matkalla ulko-ovelle sammuttlein valot, tietokoneen ja kaappasin avaimenkin mukaani. Poistuessani asunnostani lukistin oven huolellisesti ja sitten poistuin kiireen vilkkaa rakennuksesta.

Minuutteja myöhemmin nojasin johtajani pöytään käsilläni ja kuuntelin tarkasti tämän ohjeita. Sain muutamia tarpeellisia tarvikkeitakin, jotka sujautin kassiini. Sitten vastailin muutamaan kysymykseen, ennenkuin käännyin ja lähdin huoneesta. Askeleeni suuntautuivat portaita alas, kohti uloskäyntiä. Matkanvarrella vaihdoin muutaman sanan muiden jengiläisten kanssa. Seuraavaksi sain taas henigttää ulkoilmaa. Etenin syrjäkaduilla hyvää vauhtia ja tarkastelin aina välillä paperilappusta, johon olin tehnyt muutaman nopean muistiinpanon. Minun oli määrä tavata eräs mies ja eliminoida hänet, sillä hän oli saanut liikaa tietoa käsiinsä ja kiristi maksamaan suuria summia. Sellaisista olisi paras päästä eroon ja nopeasti sittenkin. Hymyilin viekkaasti, olin saanut luvan toteuttaa tämän omalla tavallani, kunhan päätarkoitus tapahtuu. Aioin toteuttaa tämän keissin tyylillä.

Nojasin seinää vasten ja aika ajoin vilkaisin kelloa. Olin jo tylsistynyt tähän odottamiseen, mutta omapa oli syyni kun olin saapunut ainakin viisi minuuttia etuajassa aikataulusta. Tylsistyneisyyteni kuitenkin katosi tuhkana tuuleen, kun näin hahmon astelevan kujalle. Astelin häntä vastaan ja tervehdin häntä. Mies tervheti myös ja ilmaisi selkeästi haluavansa rahat itselleen nyt. Laskin kassin maahan ja oikaisin selkäni. Oli hämärää ja kujaa reunustavat talot toivat kunnon varjoja, joissa pysyttelin.
"Toki. Saat rahasi. Odota vain hetki" sanoin kylmällä äänellä ja vetäydyin syvemmälle varjoihin. Mies oli juuri astahtamassa luokseni sanoen ettei aikonut odottaa hirveän kauan, mutta ehdinkin ensin. Painoin aseen hänen ristiselkäänsä.
"Liikkumatta ja hiljaa. Tai muuten ammun" sanoin terävästi. En kuitenkaan aikonut ampua miestä. Ennenkuin ryhdyin varsinaiseen työhöni katselin tarkasti ympärilleni ja kuulostelin, olisiko joku tulossa. En kuitenkaan nähnyt, saatikka kuullu ketään, joten päätin ottaa riskin ja sen enenpää tutkiskelematta aloittaa työni.
"Laskeutukaa polvillenne" käskin ja kun mies ei heti tuntunut tottelevan vedin puukon esiin ja asetin sen hänen kaulallee. Ääni kellossa muuttui ja hän totteli. Siirryin hänen sivullee. Mies ei kuitenkaan tyytynyt tilanteeseensa ja muristen jotakin ilmiannosta kävi vastarintaan. Hän ei päästänyt onnekseni ääntäkään. Pienen kahakan päätteeksi olin vetänyt viillon miehen kaulaan ja saanut tämän jalasta potkun kylkeeni, sekä olkapäähäni ja hetken aikaa viettänyt kuristuotteessa. Nyt olin kumminkin tilanteen hallitsija, sillä painoin toisen polveni avulla miestä seinään kyljestä ja pidin puukkoa hänen kaulallaan ja toisella kädellä pitelin miehen ranteita, joka osoittautui aika ajoin haastavaksi. Saatuani hengitykseni tasaantumaan aukaisin suuni.
"Luulitko tosissani, että maksaisimme semmoisen summan? Äläkä vastaa, sillä minä puhun nyt. Meillä on paaljon parempiakin tapoja, kuten tapa jonka tehtyämme sinun ei enää tarvitse kärsiä rahahuolista....niinkun ei mistään muustakaan." Olin hetken hiljaa, jona aikana seurasin ympäristöä. Oli vielä turvallista. Tai en nähnyt ketään pimeyden takia, mutta luotin siihen että olimme vain kahden.
"Voitko uskoa, että minulla on sinulle suunnitelmia. Herttaisia semmoisia. Harmi ettet tosiaan tule näkemään itseäsi sen jälkeen. Silloin ehkä ajattelisit että hautaan on mukava päästä kauniina. Vinkkinä: sinua tulee koristamaan kukkanen" naurahdin ja annoin miehen hetki puhua. Hän saattoi olla peloissaan, vaikkei näyttänytkään sitä. Aika ajoin jouduin pitelemään tiukemmin kiinni ja sain muutaman potkun nilkaani. En kuitenkaan voinut kuin purra hammasta ja jököttää samassa asennossa. Polviseisonnassa nimittäin.

Olin uhrannut miehen puheille jo kaksi minuuttia ja se tottatosiaan oli ollut pelkkää ajahukkaa. Sinä aikana mies oli vain ladellut kaikkia solvauksia ja yrittönyt vedota kaikkeen, sekä saada keskittymiseni herpaantumaan. Nyt aijoin kumminkin saattaa töyni loppuun ja aluksi hiljensin miehen puukkoni avulla. Aseen olin laittanut vyölle roikkumaan, enkä aikonut käyttää sitä muissa kuin hätätapauksissa.
"Nämä sanat on omistettu sinulle. Kuuntele siis tarkkaan" sanahdin ja pidin sekunnin mittaisen tauon.
"Olet tehnyt elämäsi suurimman virheen ryhtyessäsi kiristämään rahaa. Suurelta, pahamaineiselta jengiltä. Et oikein tainnut ajatella. Siispä, hengitä vielä kun voit ja mieti tarkkaan tekoasi. Oliko se järkevä? Ei." Pidin taas tauon, sillä minun oli pakko koota ajatukseni. Kahvin vaikutus oli ikäänkuin lopussa ja väsymys muistutti taas itsestään. Niinpä tpimin pikaisesti.
"Tämä on sinunkaltaistesi kohtalo. Katso tätä puukkoa, se on siro ja kaunis. Sen on saatava arvoisensa maksu. Sinun, yhtö siro ja kaunis, kaulavaltimosi...." tein liikkeen hyvin nopeasti ja peitin miehen suun mustalla hansikkaallani, jonka tarkoituksena oli saada aikaan tunnistamattomia sormenjälkiäni. En nimittäin halunnut päätyä etsintäkuulutetuksi. Mies oli kuolemanpartaalla, joten otin ruusun ja näytin sitä hänelle.
"Tämä ruusu koristaa sinua yhdessä siihen valkoisella nauhalla sidotun viestin kera. Toivottavasti kestät vielä hetken. Viestissä nimittäin lukee, että valitse tarkkaan sanasi ja tekosi tai tämä voi olla sinunkin kohtalosi, allekirjoittanut CG" sanahdin ja laskin veltoksi muuttuneen ruumiin makaaman kivetykselle varjoihin. Asettelin miehen kädet hänen rintansa päälle ja niiden päälle kauniin ruusun viesteineen. Painoin hänen silmäluomensa kiinni ja vähän siistin miehen olemusta nenäliinalla. Suljin kassin vetoketjun ja tuijotin hievahtamatta ruumista. Olin saanut työni päätökseen ja voisin viimein lähteä kotiin. Huokaisin helpotuksesta , että mitään ongelmia ei ollut tullut. Olin nousemassa ylös, mutta jäinkin paikoilleni, sillä kylkeeni saama poktu oli ollut yllättävän kova ja tunsin kipua. Jäin paikoilleni kerätäkseni hetkeksi voimiani, mutta tiesin että minun olisi pian lähdettävä ennen kuin joku vielä käppäilisi tästä ohi tai etten nukahtaisi.

Nimi: Silver

14.05.2018 16:34
Roger Brad Miller

Ajanviettomme oli saavuttamassa päätepistettä. Staysta oli ollut kuulemma mukava jutella tai sitten hän sanoi sen vain kohteliaisuudesta. Joka tapauksessa, nousin tuoliltani ja vastasin
"Samoin. Ehkä törmätään uudelleen." Eihän Stay ollut niin kamala tyyppi etteikö hänen kanssaan voisi vaihtaa pari sanaa toistekin. Kännykkä taskuun ja ruokailuvälineet palautukseen. Nyökkäsin toiselle hyvästiksi ja painelin ovesta pihalle. Seuraava osoite oli harvinaisen selvä.

Nimi: pixeli

08.05.2018 21:59
Emil Stanely Dawson

Tarkastelin miestä ja pohdin mikä tuo Roger oli miehiään? Tämän esittämä kysymys saattoi viitatta siihen, että ei tainnut olla puhtaat jauhot pussissa hänellä itselläänkään, mutta asiasta en kyllä takuuseen voinut mennä. Katsahdin ikkunasta ulos ja seurailin ravintolan ohi meneviä ihmisiä. Heitä katsellessani ja miettiessäni, että minne kaikki olivat matkalla sain myls ajayjauni takaisin. Kuinka kauan olin kuluttanut aikaani täällä? Ainakin tunteja. Havahduin kumminkin aatteistani Rogerin vastatessa kysymykseeni, tosin hyvin vähäpuheisesti. Yhdellä sanalla, joka sisälsi hyvi paljon arvoituksia ja joka oli jonkun hirmu pitkän ja tuskin koskaan päivänvaloa nähneen vastauksen tiivistetty muoto. Naurahdin sille ja keinautin päätäni puolelta toiselle. Roger keskittyi puhelimeensa ja päätin julistaa tälle ravintolassa seurustelulle nyt lopun.
"Oli mukava jutella, Roger. Mut nyt oon istuskellut täällä tarpeeks ja eihän meil näytä olevan enenpää keskusteltavaa" esitin asian niin kohteliaasti kuin pystyin, mutta väsymys alkoi vähitellen kolkutella pääni sisällä, joten nyt oli myös ihan viisasta lähteä. Nousin pöydästä ja otin ruokailuastiat palauttaakseni ne niille tarkoitettuun paikkaan. Rogerilla oli vielä aikaa sanoja jotain jos vain halusi, sillä en aikonut poistua paikalta kuin rikoksen tehneenä. Okaisin selkäni ja terästäydyin katse Rogerissa.

Nimi: Silver

02.05.2018 17:27
Roger Brad Miller

Stay kuulemma tiesi mitä tarkoitin mutta puutarhan sisäpuoli houkutteli enemmän. Hmm. Kasvoillani ei näkynyt sisälläni kytevä epäuskon häivähdys. Tai saattoi näkyäkin, mutta en ainakaan pyrkinyt näyttämään sitä. Mutta olinkohan erehtynyt Stayn suhteen? Entä olinkohan saattanut itseni heikoille jäille? Toisaalta, todisteita siitä, että liikuin kaukana puutarhan aidoista ei ainakaan Staylla ollut. Toivottavasti.
Ja tietysti sama kysymys loksahti omallekin kohdalle. Pyyhkäisin kädellä silmille tulevat hiukset kauemmas ja sanahdin viekkaasti
"Kenties?"
Pyörittelin lasiani pöydällä. Pohdiskelin saamani työkirjeen kohtaloa. Kauankohan olin jo täällä ravintolassa lorvinut? Minulla ei itse asiassa ollut enempää keskusteltavaa ja aloin kahlata puhelinta läpi. Olisiko Staylla vielä jokin lausahdus sana-arkussaan?

Nimi: Malluuw

24.04.2018 17:25
Daren Welch

"En..en telo enkä juo." Virnisti vielä ennen kun asetuin sängylle jaksamatta riisua sen enempää vaatteita päältäni.
"Mm...laita ovi sit lukkoon.." Sanoin vielä ennen kun uupumus alkoi painaa päälle ja nukahdin, vaikka taisteli kun pysyäkseni hereillä.

Nimi: Akit4

24.04.2018 16:40
Jacob Lancey

Kurtistin kulmiani Darenin todetessa minun olevan hänelle kuin veli. Mistä tuollainen oli oikein tullut? Hymähdin.
"Joo, ja sä oot kännissä", tuhahdin vastaukseksi pitäen ulkopuoleni välinpitämättömänä, vaikka moisen asian kuuleminen saikin oudon tunteen aikaan. Samaan aikaan onnistuin vihdoin taluttamaan jätkän huoneeseensa ja sängylle hänen mumistessaan itsekseen.
"Älä sit telo ittees tääl enempää, tai mä joudun viel ongelmiin", mutisin ohjatessani Darenin makuulleen, "Älä sit myöskään juo enää. Jos jotain hommii tuleeki, usko mua, sä et haluu potee siinä vaiheessa krapulaa."


Jeremy Durham

Vaikka yö oli ollut minun osaltani suhteellisen levoton, olin lopulta vihdoin ja viimein saanut itseni nukahtamaan. Aamulla silmilleni osuva auringon valo alkoi kuitenkin hiljalleen herätellä, vaikken sen sijaan häiriintynyt Calvinin liikkeistä. Rehellisesti sanottuna en edes muistanut olevani jonkun toisen miehen kotona ennen kuin jaksoin vihdoin avata silmäni.
Vilkaisin hämilläni sänkyä, jolle olin jäänyt makaamaan yksin, ja sen jälkeen katselin pikaisesti huoneen läpi. En nähnyt Calvinia, mutta sen sijaan muualta asunnosta kuului ääniä. Hieraisin silmiäni ja räpäytin pari kertaa, sillä olin tullut unohtaneeksi piilolinssini silmiini yön ajaksi. Eikä minulla tietenkään sattunut olemaan silmälasejani mukana... Kohottauduin ylös pukemaan vaatetta ylleni, ja samalla tulin ottaneeksi kännykkäni housujeni taskusta. Isovanhempani olivat yrittäneet soitella ja lähettää minulle viestejä oikein urakalla, joten lopulta päädyin vain naputtelemaan heille vastaukseksi, että olin kunnossa.
Kuulin huoneeseen saapuvat askeleet ja vilkaisin sinne saapuvaan mieheen.
"Huomenta", sanoin ja virnistin kevyesti haroessani valkoisia suortuviani.

Nimi: Tiuhti

23.04.2018 21:24
Calvin Riddle

Heräsin samalla kun kierähdin selälleni. Siristelin silmiäni hetken, olin unohtanut näköjään työntää verhot ikkunan eteen, ja nousevan auringon säteet osuivat juuri sopivasti sänkyni päätyyn. Käänsin päätäni ja näin vieressäni nukkuvan valkotukan. Aluksi kevyt hämmennys pyyhkäisi ylitseni, kun yritin muistella kuka siinä oli, jolloin tajusin sen olleen Jerry. Hieraisin toisella kädellä kasvojani, toinen oli Jerryn niskan alla. Kohottauduin istumaan ja yritin niin hiljaa kuin mahdollista vetää sen vapaaksi. En halunnut herättää toista, mutta minun oli pakko päästä käymään vessassa, ja lopulta onnistuin saamaan käden pois. Nousin heti sen jälkeen ylös sängyltä, enkä huomannut heräsikö Jerry, otin tuolin karmilta housut ja poistuin makuuhuoneesta. Suuntasin vessaan, johon oli näköjään jäänyt valotkin päälle, ja hoidin asiani.

Vessasta poistuttuani menin avokeittiön puolelle ja napsautin vedenkeittimen päälle. Normaalisti tapanani oli juoda kahvia aamuisin, mutta koska kello oli jo sen verran päätin juoda teetä. Ja kun Jerry heräisi, ellei ollut jo hereillä, voisi tällekin tarjoilla teetä. Odotellessani veden kiehumista sain ruokittua eläimetkin, jonka jälkeen pääsin kaatamaan kiehuvaa vettä kuppiin. Teevalikoimastani löytyi vain Earl Greytä, joten jouduin tyytymään siihen. Jätin kupin keittiötasolle ja menin katsomaan oliko toinen jo herännyt.

Nimi: Malluuw

14.04.2018 23:14
Daren Welch

Katselin kuinka Jacob otti käsivarrestani ja auttoi minut ylös, pakostakin virne suli kasvoilleni.
"En tiiä muistetaanks tästä mitää huomen, mut kiitti..oot ku veli jota oon aina toivonu." Virnistin ja katsahdin sänkyäni, kun pääsimme makuuhuoneeseen (?).
"Lepo..olis paikallaan.." Totesin itsekseni ääneen, sillä oudosti minua alkoi uuvuttaa yllättäen.

©2018 ւօոᴅօո - suntuubi.com