Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vuodenaika
Loppusyksy
 
Kellonaika
Vaihtelee tällä hetkellä useimmissa rooleissa, mutta 1:00AM - 7:00AM välillä
 
Sää
Vähän pilvistä, jonkin verran pakkasta. Ei tuule

 

Tekeminen ilman merkkejä

Puhe "lainauksien" väliin

Roolit yksikön 1. tai 3. persoonassa, imperfektissä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Akit4

10.01.2018 17:41
Jeremy Durham

Hymähdin virne myös omilla suunpielilläni nykien miehen vakavan vastauksen saadessani. Ymmärsin kyllä, ettei toinen ollut tosissaan, kuten en minäkään ollut kysymystänikään täysin tosissani kysynyt. En silti tullut ottaneeksi juomaani vielä takaisin, sillä käteni olivat ehtineet saada jo muuta tekemistä kynsinauhojani räpeltäessäni. Minulla kun oli hieman paha tapa repiä niitä tilaisuuden tullen, enkä aina edes tiedostanut tekeväni sitä ennen kuin kynsieni vierustat olivat jo verillä. Siksi katseenikaan ei tullut suuntautuneeksi tekemisiini, vaan pysyi hievahtamattaan uudessa tuttavuudessani.

Hymähdin luoden kasvoilleni hammashymyni miehen udellessa nimeäni. Kaipa se olikin jo aika esittäytyä, kun olimme saaneet keskusteluakin alulle ja mies oli vieläpä tarjonnut minulle juoman täysin pyytämättä.
"Saa toki", totesin keveästi, "Oon Jeremy, mutta Jerrykin käy."
"Ja sä oot?" kysyin vuorostani toiselta luoden hieman odottavan katseen samalla jalallani levottomasti skeittilautaani liu'uttaen.

Nimi: Wily

09.01.2018 19:48
Calvin Riddle

Silmieni edestakainen liike huomattiin, jolloin toinen nosti oikean kätensä karsastavan silmänsä peitoksi. Ymmärsin vihjeen, pojan oikea silmä oli siis se johon voisin keskittyä aina häneen katsoessani. Hän totesi silmän olevan laiska, ja aavistelin sen liittyvän jotenkin tämän ihonväriin. Poika ei myöskään ollut ainoa kalpeaihoinen jonka olin tavannut, lukiossa luokallani oli yksi tyttö joka oli valkoinen kuin lakana ja tämänkin silmät pyrkivät aina pieneen karsastukseen.
Silloin se oli mielestäni huvittavaa ja syy kiusaamiseen, mutta enää niin ei tulisi mieleenkään tehdä. Ja vaikka poika olisikin sinut silmänsä kanssa, jättäisin silti turhat kommentit sanomatta.

Kysymykseni jälkeen toinen vilkaisi juomaansa ja laski kätensä pois silmänsä edestä. Tämän kasvoilla välähti ilme, joka kieli pienestä epävarmuudesta juomaa kohtaan. Hän ei ollut luultavasti ajatellut pidemmälle, vaan oli ottanut juoman ilman harkintaa vastaan. Eihän minulla tietenkään mitään taka-ajatuksia ollut, ehkä, mutta eihän toinen sitä voinut tietää.
Poika työnsi lasia hieman kauemmas ja kysyi irvistäen, että eihän minulla ollut tapana myrkyttää tarjoamiani juomia.
”Ei yleensä”, vastasin kasvot vakavana. Suupieleni nytkähti kuitenkin hieman, mikä paljasti että kiusoittelin vain toista. ”Se on ihan juomakelposta.”
Sitten tajusin yhden asian, mikä oli vaivannut minua oikeastaan jo hetken aikaa.
”Saako sun nimeä tiedustella?”, kysyin kulmiani kohottaen.

Nimi: Akit4

09.01.2018 13:11
Jeremy Durham

Tulin huomanneeksi, kuinka mies vilkuili vuorollaan kumpaakin silmääni, eikä minun tarvinnut kahdesti arvata, mistä moinen johtui; olinhan saanut elämäni aikana niin paljon huomiota ja erilaisia reaktioita karsastukseni takia. Olin kuitenkin tyytyväinen, etten joutunut jälleen kuuntelemaan kommentteja silmistäni, vaikken niitä koskaan itseeni ottanutkaan. Kaikki iänikuiset kierosilmä-kuittailut oli kuitenkin tullut jo kuultua niin nonta kertaa, etten enää hirveästi niiden kuulemista jaksanut.
Virnistin miehelle ja nostin oikean käteni saman puoleisen karsastavan silmäni eteen, kuin vinkiksi, kummalla sielunpeililläni minä maailmaa pääasiassa tarkkailin, ja kumpaa silmää hänkin voisi sitten katsoa. Olin nimittäin ajan myötä oppinut keskittämään huomioni vain vasemman silmäni näkökenttään, jolloin ei tarvinnut kärsiä kaksoiskuvista.
"Laiska silmä", totesin hymähtäen.

Katseeni kävi juomassani miehen kysymyksen jälkeen ja siinä samalla tulin laskeneeksi kätenikin pois silmältäni. Enpä ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, ettei vierailta juomien ottaminen voisi aina olla viisasta, eihän muiden aikeita voinut tietää. Vasta nyt oli ensimmäinen kerta, kun tajusin miettiä moisen käytöksen mahdollisia seurauksia. Aika tavallista minulta olla niin huoleton.
"Se riippuu", tulin silti vastanneeksi puolittaisesti virnistäen ja hivutin lasiani hieman kauemmas itsestäni, kuin äsken pohtimani kauhukuvat olisivat käymässä toteen.
"Eihän sulla oo muuten tapana myrkyttää muille antamias juomia?" kysäisin irvistäen, kuitenkaan täysin tosissani.

Nimi: Wily

08.01.2018 22:35
Calvin Riddle

Poika kohautti olkiaan ja totesi, että oli lähtenyt jotain miestä, kenties jonkin baarin vartijaa, pakoon kun oli spraymaalaillut seiniä. Ja nyt kun tarkemmin pojan ulkonäköä katsoi, tämä näyttikin vähän sellaiselta pikkurikolliselta, jonka rötökset jäävät kuitenkin vain rakennusten sottaamiseen ja kaupoista näpistelyyn.
Nojauduin taas taakse, pidin katseeni tiiviisti toisessa, ja pistin merkille tämän toisen silmän karsastuksen. En sanonut mitään, mutta en ollut ihan varma kumpaa silmää olisi pitänyt katsoa. Toinen oli selvästi suunnattuna minuun, kun taas toinen katseli muualle. Niinpä päätin vain pomppia molempien välillä.

Suustani pääsi huvittunut naurahdus kun poika kysyi puolestaan minulta, että oliko minulla tapana ostella alaikäisille juomia.
"Se vähän riippuu", sanoin vinosti virnistäen. Nostin toisen käteni tuolin nojalle. "Onko sulla tapanakin ottaa vierailta juomia vastaan?"

Nimi: Silver

08.01.2018 20:28
Roger Brad Miller

Puhelinsoitto keskeytti pienen kahakkamme. Onneksi soittajalla oli hyviä uutisia. Lupasimme tavata myöhemmin. Mahdollisesti saisin pikku työkeikan. Tajusin ettei vastustajani ollutkaan lähtenyt takaa-ajoon. Toisaalta se oli harmi, mutta toisaalta hyvä. Hyppäsin alas roskakatokselta ja toinen mies huikkasi minulle varoituksen pysyä poissa. Virnistin. Toivottavasti mies olisi seuraavalla mahdollisella tapaamiskerralla selvin päin.
Lähdin kuitenkin kävelemään hänen peräänsä. Suunta oli aluksi sama. Hän vilkuili taakseen, ehkä epävarmana minun aikeistani. Saavuin puhematkan päähän hänestä.
"Pahoittelut siitä että jätin viehättävän seurasi." lausahdin virnistäen, hiukan sarkastiseen sävyyn.
"Se alkoikin käydä tylsäksi. Onneksi sain tekemistä." jatkoin, viimeiset sanat suorastaan hykerrellen ja kolkko nauru karkasi huuliltani. Kiristin tahtia, sillä tarkoitus ei ollut jäädä lörpöttelemään toiselle. Käännyin seuraavasta kadunkulmasta ja kiirehdin eteenpäin. Virnuilin itsekseni ja unohdin ympäröivän maailman. Metsästäjä oli herännyt henkiin.

Nimi: Akit4

08.01.2018 19:51
Jacob Lancey

Toinen livisti luotani juuri, kun olin pääsemässä vauhtiin. Siitä hieman närkästyneenä ärähdin itsekseni, vaikkakin aavistuksen omahyväisessä pääkopassani ajattelinkin toisen vain lähteneen lipettiin tajuttuaan, ettei pärjäisi minulle. Hetken ajan harkitsin perään lähtemistä, mutta hitaalla käyvän pääkoppani takia toinen oli jo ehtinyt leikkiä hämähäkkimiestä ja rimpuilla katolle. Sinne minulla ei olisi menemistä, tässä kunnossa ainakaan.
"Äläkä enää erehdy häiritsemään mua", huikkasin tympääntyneen uhkauksen, kun luovuin takaa-ajosta ennen kuin edes kokeilin. Voisin vihdoinkin vain laahustaa päämajalle torkkumaan, kunhan iltaani (tarkemmin sanottuna aamuyötä) ei enää keskeyttäisi mikään tai kukaan.
Käännyin siis jatkaakseni matkaani, vaikka selän kääntäminen äskeiselle vastustajalle olikin mahdollisesti hieman typerä teko. Siksi pidin selustaani silmällä lähes lakkaamatta olkani yli rimpuilijaa tarkkaillen. Moinen olan yli vilkuilu kuitenkin haittasi humalaisia askeliani, mutta jollain ihmeen kaupalla onnistuin olemaan kompastumatta omiin jalkoihini.

Nimi: Silver

08.01.2018 17:45
Roger Brad Miller

Pääsin jaloilleni ja käännyin toisen miehen puoleen ennen kuin hän ehti käydä kimppuuni. Pidin tappeluista, mutta jostain syystä tämä ei antanut minulle riittävästi nautintoa. Suunnittelin lopettavani ottelun, en vain vielä tiennyt miten. Vastustajani haki tasapainoa ja ilmeisesti valmistautui uuteen hyökkäykseen. Äkkiä tunsin matkapuhelimeni värisevän nahkasuojassaan kylkeäni vasten. En halunnut kännykkäni joutuvan toisen käsiin. Poistin tosin kaikki harvat keskustelut ja puhelut heti niihin vastattuani, joten mullistavia tietoja tuskin löytyisi. Minulla ei ollut kenenkään numeroa tallennettuna: pari tärkeintä olin painanut mieleen. Mutta silti oli parempi pelata varman päälle. Sitä paitsi, halusin vastata soittajalle. Miltei heti kun toinen lähti liikkeelle, pyörähdin ympäri ja juoksin lujaa viereisen rakennuksen liepeillä olevan roskakatoksen viereen.
"Luulkoon vain että pakenin." murahdin itsekseni ja ponnistin katoksen vieressä olevan tamppaustelineen avulla ylemmäs. Ponnistin käsivarsieni varassa itseni katolle. Teline kaatui rämähtäen. Oletin vastustajan ajavan takaa ja jos ajoi, pidin silmällä hänen seuraavia aikeitaan. Samalla kaivoin vanhan puhelimeni taskusta.
"Mitä nyt?" puoliksi ärähdin siihen. Lyhyt tauko ja tokaisin.
"Kyllä. Etkö voisi soittaa myöhemmin?"
Jälleen lyhyt tauko ja vastasin
"Tulen illemmalla." suljin puhelimen. Olin pitänyt silmällä vastustajaani ja toimisin tilanteen vaatimalla tavalla.

Nimi: Akit4

08.01.2018 15:44
Jacob Lancey

Onnistuin saamaan miehen horjahtamaan kohti katutasoa, mutta tuo ehtikin ottaa käsillään vastaan pahimman törmäyksen estääkseen. Tajusin, että hän yritti saman tien kivuta takaisin pystyyn, mutta minä puolestani yritin ehtiä tuon ylle. Jos se nimittäin onnistuisi, voisin pitää toisen maassa, jolloin minulla olisi etulyöntiasema.
Niin ei kuitenkaan valitettavasti päässyt käymään, kun toinen ehti jo ponkaista itsensä jaloilleen minun vielä kammetessa itseäni tasapainoon. Jalkaani kivisti aavistuksen aikaisemman potkun takia, mutten antanut sen vaivata minua (niin kuin en myöskään antanut itselleni lupaa välittää huonosta olostani), kun kiiruhdin pikaisesti lähemmäs miestä tarttuen tuon rinnuksista ja työntäen tuon selkä seinää vasten(?) tarkoituksenani iskeä sitten polvella palleaan.


Jeremy Durham

"Jonku juoppolan vartijaa kai", vastasin kysymykseen mietteliäänä ja olkiani kohauttaen. Todennäköisesti perääni lähtenyt mies oli joko siitä baarista, jonka viereisellä kujalla olin ollut, tai sitten hän oli ollut tarkkailemassa niitä suljettuja liikkeitä. Niin tai näin, ei sillä loppujen lopuksi ollut edes väliä.

En vaivautunut edessäni istuvan miehen tutkivasta katseesta, joka silmäili minua aina kellon ääneen saakka, vaan oikeastaan nautin saamastani huomiosta. Minä vain satuin olemaan sitä ihmistyyppiä, joka suorastaan hengitti muiden huomiota ja tukehtuisi sitä ilman. Tulin myös hyödyntäneeksi sen hetken tutkiakseni itsekin miehen kasvonpiirteitä. Tai ainakin sen aikaa, mitä jaksoin toisen naamaan keskittyä, ajatukseni kun poukkoilivat piakoin jo uusille urille. Sen verran jaksoin ainakin painaa mieleeni, että tuolla oli tummanruskeat hiukset ja melko hurmaava hymy.

"Päätin ilmeisesti maalata väärän rakennuksen sivustaan. Se mies ei oikein tykänny", lisäsin tauon jälkeen virnistäen. Pyörittelin juomaa käsissäni sitä vilkaisten ennen uuden maistiaisen ottamista. En ollut varma, mitä mies oli minulle tuonut, mutta juoma maistui suhteellisen miedolta, vaikken hirveästi ollut juomista harrastanut. Mitä nyt silloin tällöin olin maistellut jotain.
"Minun vuoroni kysyä. Onko sulla tapanakin ostaa alaikäsille juomaa?" kysyin nielaistuani ja kohdistaessani silmäni takaisin mieheen; tarkemmin ottaen siis toisen niistä, oikeanpuoleinen kun tahtoi karsastuksen takia mennä oman tahtonsa mukaan.

Nimi: Wily

07.01.2018 19:55
Calvin Riddle

Pojan kasvoilla häivähti pieni hämmästyneisyys joka vaihtui kuitenkin nopeasti pelkäksi virnistykseksi, kun tämä huomasi minun istuuntuvan pöytäänsä. Poika otti tarjomani juoman käsiinsä ja siemaisi siitä maistiaisen.
"Ei kukaan", sanoin ja kohautin harteitani. Nojauduin taakse ja nostin toisen jalkani toisen päälle (sillee mite miehet usein istuu).
Poika vastasi esittämääni kysymykseen että oli karkumatkalla. Kohotin toista kulmaani ja virnistin.
"Vai että ihan karkumatkalla. No, mitä sä sitten pakoilet?" kysyin, jonka jälkeen kulautin melkein koko lasini tyhjäksi. Edellinen juoma oli alkanut hiljalleen nousta päähän, mutta kaikki aistini pelittivät vielä lähes täydellisesti.
Laskin lasin pöydälle ja nojauduin hieman eteenpäin. Katsoin poikaa tutkien, yhtään häpeilemättä. Tämän hyvin vaalea, lähes valkoinen, iho näytti siltä kuin ei olisi koskaan nähnytkään auringonvaloa. Hiuksetkin sillä oli ihan valkoiset.
Tutkiskeluni keskeytti kellon kilahdus, jolloin käännyin vilkaisemaan ovelle. Joku oli vain lähtenyt, ja sisälle laskeutui taas hiljaisuus kaiuttimista kuuluvasta musiikista huolimatta.

Nimi: pixeli

04.01.2018 21:28
Emil Stanley Dawson

Minjaen vastauksesta ei oikein saanut selville uskoiko mies todella vai eikö uskonut, toivoin kumminkin ensimmäistä. Yritin olla mahdollisimman rento, vaikka todelisuudessa hermoromahdus alkoikin hiipiä lähemmäs.
Toinen kertoi ettei itse selviäisi ilman omaa duuniaan. Naurahdin.
"Joo, mulla on myös toisinaan aika tiukkaa-hyvin oon kumminki selvinny" totesin. Rauhoittelin itseäni. En saisi nyt tyriä hyvin alkanutta...ööö ystävyyttämme? Minjae oli silti jotenkin niin kiltti ja viaton, että oli suorastaan sääli jättää mies valheeseen -elämään siinä uskossa etten ollut mikään hämärätyyppi. Havahduin mietteistäni miehen huudahdukseen ja kohdistin häneen katseeni.
"Mehän voidaa vaik mennä jonnekki ravintolaan-sullahan on kumminki työpäivä takana. Tai sit vaan jatketaan eteenpäin" ehdotin. Odotin lankeaisiko Minjae ansaani -valitsisi ravintolan siis. Nimittäin silloin keskustelu ei olisi omalta osaltani välttämättä niin vaarallisella alueella. Hermoni hajoaisivat -olin kyllä ollut monessa samanlaisessa tilanteessa, mutta kaikella oli sentään rajansa. Katsahdin hetkeksi muualle ja sitten taas miestä.

Nimi: Kai

03.01.2018 23:43
Minjae Park

Stayn kerrottua kiertelevänsä sukulaistensa luona ilman vakituista työpaikkaa aloin pähkäilemään toden teolla. Mies oli jo valmiiksi tarpeeksi salaperäinen, mutta kun toinen totesi olevansa vakityötön, sisäinen luotaimeni alkoi hälyttämään epäuskossa.
“Kuulostaa aika kivalta, tai no, rauhalliselta ainaki,” sanoin kuitenkin, tottahan se oli. Toinen oli ilmeisesti edes jonkin verran varakas, sillä ainakaan minulla ei olisi varaa elää Lontoossa ilman edes osa-aikatyötä. Tanssi-instituution lukukausimaksu sekä yksiön vuokra eivät olleet helposti maksettavissa kaltaiseltani ulkomaalaiselta, joka sai työpaikkansa uskomattoman hyvällä tuurilla.
“Kadehdin tota, ite en pärjäis ilman tota mun duunia,” naurahdin arasti. “Opiskelijana on muutenki nii hankala tulla toimeen,” lisäsin. Kavahdin hieman turhan kliseiselle puheenaiheelle, ja nyrpistin nenääni jotta Staykin sai huomata, mutta kohautin olkiani heittäen miehen suuntaan katseen. Olin kieltämättä hieman kateellinen hänen pituudestaan, vaikka en sitä päällepäin näyttänytkään. Laskin katseeni takaisin asfaltille, kunnes tajusin että olimme jo keskustassa.
“Ai, katoppa! Mihin tästä?” mietin ääneen kääntyen jälleen Stayn puoleen.

Nimi: pixeli

29.12.2017 23:01
Emil Stanley Dawson

Kuuntelin jopa kiinnostuneena Minjaen selittäessä työstään ja nyökkäilin. Osittain olin kumminkin keskittynyt miettimään mitä vastaisin omasta työstäni jos mies sitä päätyisi kysymään.
"Okei. Kivaltahan toi sun työ kuulostaa" sanoin puoliksi mietteissäni. Mutta ennen kun ehdin saada suunniteltua tarpeeksi Minjae kysäisi kysymyksen johon olin pohtinut vastausta valmiiksi.
"No...oon ollut vähän kiertelemässä sukulaisten luona ja suunnillee...kuukausi sitten asetuin aloilleni tänne. En oo oikein kunnon työtä ehtiny ettimään mutta jotai pikkutöitä teen silloin tällöin" selitin ja toivoin miehen uskovan kaiken. Olin aluksi suunnitellut kertovani olevani lomalla täällä, mutta olin todennut sen sittenkin liian huonoksi ideaksi.

Oli niin outoa ettei Minjae tiennyt viettävänsä iltaa yhden pahamaineisen jengin jäsenen kanssa, joka hiljattain oli ryöstänyt koruputiikin. En tiennyt mitä toinen minusta ajatteli, mutta yritin kaikin puolin käyttäytyä kunnon kansalaisen mukaisesti niinkuin Minjae...tai ainakin olin saanut hänestä sellaisen kuvan. Saatoinhan olla väärässäkin.
Yritin keksiä työhöni liittyviin mahdollisiin jatkokysymyksiinkin vastauksia, koska Minjae vaikutti varsin uteliaalta persoonalta.

Nimi: Silver

29.12.2017 06:58
Roger Brad Miller

Kohteliaisuudelle mies vain tuhahti, mitä nyt melkein odotin. Kuulostin ilmeisesti sarkastiselta tai jotain. Niin tai näin, ottelumme jatkui. Kuulin toisen mutisevan jotakin, mutta sanoista en ollut varma. Sitä paitsi, se oli toissijaista. Hyökkäykseni onnistui ja vastustaja kaatui asfalttiin. Virnistys käväisi kasvoillani. Toinen lähti miltei heti nousemaan jaloilleen ja annoinkin siihen tilaisuuden. Hän kuitenkin yritti puolestaan saada minut asfalttiin ja vaikka ehdin vähän väistää häntä, en kuitenkaan väistänyt tarpeeksi. Horjahdin taaksepäin ja kiersin samalla kehoani. Kämmenet iskeytyivät maahan ja värähdin sykkivää kipua. Samalla hymy piirtyi kasvoilleni. Kipu oli kuitenkin pakko unohtaa, sillä minun oli päästävä ylös. Tuskin olin maahan osunut, kun pyrin ponnistamaan pikajuoksijan tavoin jaloilleni. Jos pääsisin ylös, käännähtäisin vastustajaan päin nähdäkseni hänet jälleen ja ottaisin vähän etäisyyttä. Muussa tapauksessa toimisin jälleen tilanteen vaatimalla tavalla. Vastustajan reagointikyky ei tällä hetkellä tainnut olla parasta luokkaa, mutta en missään nimessä aliarvioinut häntä. En oikein pitänyt ajatuksesta jäädä toisen armoille asfalttitasolle. Itse en yleensä hyökkäillyt maassa olevien kimppuun, mutta en tuominnut tekoa kenenkään taholta.

Nimi: Kai

29.12.2017 01:48
Minjae Park

Yllätyin positiivisesti, kun Stay kysyi minulta työpaikastani. En ollut tulkinnut miestä sellaiseksi, joka pitäisi small-talkista, mutta arvostin toisen panosta keskustelun ylläpitämiseksi.
“En mä kauheen kauaa, mutta ihan kivaahan toi on,” kerroin, joutuen miettimään kysymystä toiseen otteeseen. En ollut varma, miksi olin ottanut työpaikan juuri baarimikkona, ja juuri Monarchissa, katsoen historiaani. Pudistin äkkiä kyseiset aatteet pois, ja pysyin siinä miten kiitollinen olin nykyisestä työpaikastani.
“Osa-aikatyöhän tää on, oon vaan viikonloput Monarchissa,” selitin. Aloin miettimään mitä Stay teki tullakseen toimeen. Oli mahdollista, että mies oli töissä, mutta epäilin tätä suuresti. Hän vaikutti varsin nuorelta, menisi ainakin naurettavan helposti opiskelijasta.
“Mites sä? Mitä sä teet arkenas?” kysyin toiselta.

En voinut matkamme aikana olla huomaamatta katseita, joita Stay vaihtoi hieman... kovemman näköisen miehen kanssa. Ehkä hän tunsi paljon ihmisiä keskustan ympäriltä, ehkä ei. Kenties olin jälleen kerran ollut liian nopea tuomitsemaan. Siispä kohautin hämärät ajatukset pois, ja jatkoin Stayn kanssa keskustelua kuten mikä tahansa vasta tavannut, toisilleen tuiki tuntematon mieskaksikko... Pakko myöntää, että tilanne, johon olin itseni saanut, oli varsin tavallisesta poikkeava. Aivan joka päivä en lähtenyt töiden jälkeen tuntemattoman kanssa kaupungille, oli kyseessä mies tai nainen. Stay oli kuitenkin saanut mielenkiintoni heräämään, joten en — ainakaan vielä — katunut päätöstäni toisen seuraan liittymisestä.

Nimi: pixeli

29.12.2017 00:47
Emil Stanley Dawson

Kiinnitin katseeni miehen käsiin, jotka tiskasivat lasini hienon kiiltäväksi, jonka jälkeen nostin katseeni takaisin Minjaen silmiin tämän selostaessa menevänsä pukuhuoneeseen vaihtamaan hieman vaatetustaan työvaatteista pois. Nyökkäsin ja katsoin kuinka mies katosi pukuhuoneeseen.

Ei kestänyt kovinkaan kauan kun Minjae tuli takaisin siistittynä tietenkin. Hänen poissaollessaan olin ehtinyt katsomaan ympärilleni baarissa, lähettämään muutaman tekstiviestin, sekä saaman muutamia mietteliäitä katseita. Nyökkäsin Minjaelle ja muita katsomatta lähdin ovelle ja siitä suoraan ulos. Oli kyllä ihana olla taas ulkona. Toisinaan baareissa vain oli liikaa ihmisiä, joita mietitytti toisten ikä, eikä mikään osa minusta ollut halukas joutua liian suureen huomioon. Katsahdin Minjaeta.
"Kuinka kauan oot tehny duunia tuolla baarissa? Ja millasta se on sun mielestä? Luulisi että jokseenkin mielekästä kun siellä kumminki hommissa oot" sysäsin ulos kysymystulvan ja hymyilin lopuksi kevyesti. Työhön liittyvissä kysymyksissä oli kumminkin aina omat riskinsä, joten jouduin valmistautumaan vastamaan ihan mihin kysymyksiin tahansa ilman että mies epäilisi mitään. Kuljimme erään hieman synkemmän baarin ohitse, jonka katoatolppaan nojaili mies, minun ja miehen katseet kohtasivat ja muutaman ohikiitävän sekunnin ajan tuijotimme toisiamme silmiin, kunnes käänsin katseeni Minjaeen. Olin tunnistanut miehem ja hän minut. Mies kuului samaan jengiin, mutta yleensä kaupungilla tavatessamme olimme kuin emme tuntisikaan.
"Jos sulla on nälkä niin voiaa toki mennä jonnekkin syömään, vaikka mä en välttämättä syökkään mitään" sanoin unohtaakseni miehen ja saadakseni keskustelun pintaan.

Nimi: Akit4

28.12.2017 23:41
Jacob Lancey

Iskuni osuttua jonnekin miehen silmän tienoille, löin välittömästi uudestaan, osuen tällä kertaa toista korvan läheisyyteen. Olin valmiina mottaamaan häntä jälleen, vaikka mies ottikin etäisyyttä minuun.
Tuhahdin miehen sanoille. Koska en ollut oikein juttutuulella ja muutenkin ärtynyt, ajattelin toisen vain vittuilevan, mikä ärsytti minua vain lisää.
"Mitäs mä sanoin...", päädyin kuitenkin mutisemaan, lähinnä itsekseni, toisen lähestyessä minua. Valmistin itseäni väistämään nyrkkiä, mutta isku tulikin alhaalta jalkaani. Humalainen pääni ei ehtinyt edes rekisteröidä, mitä tapahtui, kun kaaduin jo maahan ja tunsin kivun läsähtäessäni asfaltille. Vatsani ei tullut tykänneeksi tästä äkillisestä vaakatasoon päätymisestä, jolloin tunsin kurkussani inhottavan nykäisyn viimeisinkien vatsan sisältöjen pyrkiessä ylös. Sain kuitenkin nielaistua huonon oloni pois ja yritin nousta maasta ennen kuin mies ehtisi tehdä mitään. Samalla kurottelin tuon jalkoja kohti, yrittääkseni puskea toisen nurin.

Nimi: Silver

28.12.2017 22:34
Roger Brad Miller

Kuulehan juoppo, minun paitaani ei tartuta ilman seurauksia. Toinen saikin tuntea sen ohimollaan tykyttävänä kipuna. Vapauduin miehen otteesta, peruutin hiukan ja valmistauduin jatkamaan. Hymyilin pääni sisässä. Nautin tilanteesta täysillä ja alkaisin varmaan vollottaa, mikäli toinen osoittautuisi huonoksi taistelijaksi. Näytti kuitenkin siltä että vollotus saisi jäädä toiseen kertaan. Vastustaja syöksähti minua kohti, otin harppauksen häntä vastaan ja sain iskun silmän yläpuolelle. Kipu ei ollut pienimmästä päästä, mutta annoin kevyen virneen kohoamaan kasvoilleni. Vaikka hypähdin heti syrjemmäs, tunsin miehen rystysten osuvan jonnekin korvan viereen. Se sai toisen korvani punertamaan hiukan, vaikka ei ollutkaan osunut yhtä vahvasti kuin ensimmäinen isku. Otin hiukan etäisyyttä toiseen ja tarkkailin häntä valppaana.
"Hei, olet hyvä ottelemaan." hymähdin. Kohteliaisuudeksi se oli tarkoitettu, toinen sai tulkita miten halusi. Äkkiä syöksähdin eteenpäin, suunnitelmana potkaista toista nilkkaan ja saada jalka lipsahtamaan alta. Lisäksi yrittäisin samantien tarttua häntä kaksin käsin rinnuksista ja kiskaista eteen -ja alaspäin. Yritys oli siis saada toinen kaatumaan. Onnistumisesta en ollut täysin varma. Jalan potkaisu alta voisi vielä onnistua, mutta lopusta en ollut tiennyt vaikka luotin taitoihini kyllä. Oli vähän pakkokin. Ei sitä muuten pärjännyt. No, se jäi nähtäväksi. Onnistuisin tai en, olin silti taistelun huumassa.

Nimi: Kai

28.12.2017 21:58
Minjae Park

Nappasin Stayltä kuohuviinilasin ja tiskasin sen saman tien puhtaaksi. Otin liinan olaltani ja kuivasin lasin pikaisesti ennen kuin ripustin sen roikkumaan takaseinälle lasiritilälle.
“Jees,” tuumin, ja heitin liinan takaisin olalleni. “Mä käyn tossa takana nopeesti, vaihan nää pois,” selitin viitaten ylläni olevaan asuun, pääasiallisesti paidan rinnuksilla olevaan logoon ja nimikylttiini. “Tuun ihan just,” huikkasin vielä ovenraosta, ennen kuin katosin miehen näkyvistä takahuoneeseen.

Riisuin paidan yltäni silmäillen kehoani sivusilmällä peilistä. Vatsani oli selvästi tyhjä, minkä huomasin helpommin erottuvista vatsalihasten urista. Ruoka tekisi hyvää, mutta en ollut varma kehtaisinko ehdottaa tätä uudelle tuttavalle. Mieleni teki jotakin korealaista ja täyttävää, mikä ei varmastikaan ollut toisen ykkösvaihtoehdoissa, kun ruoasta puhuttiin. Kyllä jokin brittiläinenkin olisi kelvannut, kunhan ei ollut turhan kallista tai sivistynyttä. Viikkasin työpaidan ja esiliinan kaappiini, mutta ennen poistumista palasin vielä hetkeksi peilin ääreen. Taputtelin sormillani hieman levinneet silmämeikkini takaisin parempaan kuntoon, ja pöyhensin hiukseni ryhdikkäämmiksi. Todettuani olevani valmis ihmisten ilmoille, nakkasin takin niskaan ja pipon päähän, kunnes astelin reippaana, vaikka hieman jännittyneenä, ulos takahuoneesta Stayn luokse.
“Joko?”

Nimi: Akit4

28.12.2017 21:27
Jacob Lancey

Eipä mennyt aikaakaan, kun sanojeni jälkeen mies kohotti nyrkkinsä ja iski minua kasvojeni sivuun. Jos olisin ollut selvinpäin, olisin varmasti tajunnut iskun olevan tulossa ja siten myös olisin ehkä voinut ehtiä jopa väistää, mutta tässä tilassa miehen isku osui ongelmitta maaliinsa. Kivun kiiriessä kasvojani pitkin tulin päästäneeksi irti tuon paidasta ja käytin kättäni jomottavalla ohimollani ottaessani pari tasapainoa korjaavaa askelta kauemmas miehestä samalla kirosanoja mutisten. Johan osasi olla ärsyttävä tyyppi. Mutta hyvä on, pistetäänpä tappeluksi sitten.
Annoin kivun olla ja kirin välimatkan takaisin pienemmäksi yrittäessäni puolestani iskeä tuota kasvoihin(?). En tietenkään jättäisi takaisinmaksua vain yhteen lyöntiin, vaan huolimatta siitä, osuisinko ensimmäisellä, yrittäisin lyödä uudestaan heti sen jälkeen. Tällä kertaa pakotin itseäni myös pysymään valppaana valkopään liikkeiden takia, etten tulisi ottaneeksi enää nyrkkiä vastaan.

Nimi: Silver

28.12.2017 20:56
Roger Brad Miller
Taisin kerjätä verta nenästäni, toinen tuhahti. Jep, niin tosiaan taisin.
"Hyvä oivallus.." hymähdin hiljaa, melkein itselleni. Vastustajani oli siirtynyt askelen lähemmäs, mikä sai minut erityisen valppaaksi. Tappelu oli viittä vaille valmis syntymään. Kehoni virittäytyi valmiustilaan, aktiivisen metsästyksen ajat tulvahtivat mieleen ja siirryin itse aivan aavistuksen taaemmas. Välimatka ei kyllä mitenkään erityisesti kasvanut. Pysyin jatkuvasti viileän rauhallisena. Silmäni ehtivät juuri havaita toisen miehen käden kohoavan kun se jo tarttui rinnuksistani. Värähdin ja liikahdin hiukan taaksepäin. Hillitsin itseni sen muutaman sekunnin ajan, mitä toinen uhkauksiaan lateli, katsoin tätä silmiin ja toimin. Napakka ja nopea nyrkinisku suuntautui toisen ohimon suuntaan(?) ja tarkoitus oli osua. Täyttä voimaa en iskuun ladannut. Halusin nauttia taistelusta ja tykkäsin pitkittää sitä. Jos iskuni osuisi, yrittäisin heti seuraavaksi riistäytyä irti toisen otteesta(?). Jos ei osuisi, toimisin tilanteen vaatimalla tavalla.

 
Perustettu 7.10.2017
© Luvaton kopiointi kielletty
 
©2018 ւօոᴅօո ᴿᴾᴳ - suntuubi.com