Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: pixeli

07.09.2019 14:16
Emil Stanley Dawson | St James | K18

Vaikka olimmekin vieneet rakastelumme päätökseen, se ei tarkoittanut että kaikki hauska loppuisi. Irroutauduttuamme muutamien äännähdyksien saattelemana, sekä jopa yhden suudelmankin, Ella ehdotti peiton alle menemistä. En ollut yllättänyt kysymyksestä, sillä vilukissa maininta oli porautunut muistiini enemmän kuin hyvin. Olin jopa saattanut havaita toisen tulleen lähemmäksi minua ikäänkuin lämpöä hakien. En siis voinut olla estämättä pienen virneen nousua kasvoilleni.
"Sopii, vilukissa"
iskin silmää leikittelevästi, kuunes kaivauduin peiton suojiin. Ellankin päästyä lämpöön(?) saatoimme jatkaa rakasteluamme, tosin kevyemmällä tasolla. Laskin aluksi käteni tytön hartioille, joista ne lähtivät liukuvasti valumaan selälle(?). Toinen käteni eksyi jopa pakaroille asti, miksi turhaa pitäisin käteni sieltä pois kun kerta ne olivat esillä. Huuleni nostin Ellan kaulalle jaellen ihoon pehmeitä suukkoja(?). Toki annoin myös toisen tehdä omat hellittelynsä mikäli vain tahtoi. Minulle kävi myös hyvin hellijän osa, sillä siitä sai myös mielihyvää.


London Wilford | Belgravia

Naurahdin Aubreyn selittäessä, ettei hänen käärmeensä, jonka nimeksi toinen kertoi Apepin, ollut muutenkuin lajinsa puolesta lähellä lohikäärmettä. Tavallaan olisin halunnut tavata tytön isän nähdäkseni omin silmin millainen lohikäärme hän oikein olisi, mutta nyt se ei oikein ollut viisasta. Arvelin sen ajan sitapaitsi koittavan vielä.
Sitten Aubrey siirtyi puheenaiheessa asiaan, jonka vuoksi olimme oikeastaan tulleet toisen kotiin. Nyökyttelin päätäni. Oli viisasta jos nyt hoitaisimme homman kotiin ja jatkaisimme sitten keskustelua hitusen turvallisemmassa paikassa. En kuitenkaan halunnut tulla yllätetyksi Aubreyn huoneesta. Hänen isänsä soittaisi vielä poliisin paikalle jostain kotirauhan rikkomisesta ja syytteitä sellaisista en juuri nyt kaivannut. Siispä nostin kasvoilleni kevyen virneen ja katsahdin tyttöä.
"Lupaan kattoo muualle sillä aikaa ku vaihdat vaattees" en voinut olla vastustamatta kiusausta olla kiusaamatta toista hitusen. Kysymättä sen suurempia lupia istahdin toisen sängynreunalle, sillä se tuskin haittasi Aubreyta.
"Toki voin mennä uloski jos et viiti vaihtaa mun läsnäollessa" naurahdin ja vilkaisin toista kiusoittelevasti. Onnekseni Aubrey oli rento luonteeltaan, joten hänen kanssaan uskalsin leikitellä tällaisellä asialla, muutoin olisin jättänyt välistä.

Nimi: E.M.

04.09.2019 23:05
Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park

Chris katseli löytämääni puhelinta ja tutki sitä hetken aikaa tarkemmankin näköisesti. Minä puolestani seurasin toisen toimia sivusta. Enhän minä ollut koskaan kännykkää ostanut enkä tiennyt mitä tehdä. Ilmeisesti mies kuitenkin oli kiinnittänyt huomiota lähinnä puhelin ulkokuoreen. Samaan siis kuin minäkin, ja virnistäen hän totesi valintani olevan näpsäkän värinen ja oloinen ja että minulla oli vielä silmääkin asian suhteen siis. Ja se toki sai minut omakehuiseksi.
"Tietenkin on. Ootko sä muka luullut jotain muuta?" vastasinkin hymyillen ja perään toista kiusoitellen ja pelkäämättä näyttää ylpeyttäni. Jos Chris tosin vastaisi myöntävästi, niin saisi se olla suurempikin vitsi. Kyllähän minusta tiesi, että osasin valita aina hyvät vaihtoehdot.
"Voinks mä ottaa ton?" päädyin lopulta kysymään joka tapauksessa. Kunhan siis olin vain lukaissut kännykän luona olevan lyhyen lippulappusen, jossa luki mitä ominaisuuksia puhelimessa jotakuinkin oli.


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Vincent ei sitten luovuttanut helpolla asian suhteen, vaan lupasi hän heittää minut asunnollenikin. Ja kuulemman hän voisi keksiä hätätilanteen verukkeen, jolla töissä kukaan ei ihmettelisi. Valehtelu ei minusta vain ollut kovinkaan kilttiä.
Siitäkin huolimatta myönnyin nyökäten kuitenkin toisen ideaan. Aivan kuten myönnyin myös kuiskaaviin käskyihin pitää lapusta hyvä huoli, kun Vincent oli antanut numeronsa minulle. Ylipäätään lapulle numeron kirjoittaminen oli saanut minut hymyilemään huvittuneena, sillä olisihan minulla ollut kännykkäkin taskussa. Olisin voinut kirjoittaa numeron sinne suoraan, mutta selkeästi Vincent tahtoi leikkiä vanhollista. Ei sillä, että se olisi minua haitannut. Olihan se romanttisempaa kuin numeron saneleminen puhelimeen.
Ja kaipa Vincent sitten todellakin oli romanttinen. Tai sitten hän osasi vain todellakin vetää polveni heikoiksi muusta syystä, sillä suudelman perään mies kuiskasi pehmeästi 'rakkaani'. Tai sanoi hän muutakin, mutta se viimeinen sana sai minut hymyilemään varsin typerästi. Se taas sai katseeni käväisemään sormiini jääneessä lapussa, mutta oikeastaan saman tien katseeni kohosi takaisin Vincentin silmiin. Minulla ei ollut lainkaan mahdollisuuksia pidätellä hymyäni, ja kuin toista sanottomuudestani ja reaktiosta harhauttaakseni pussasin pikaisesti miestä huulille. Sen perään pakitin toisen luota askeleen verran ja tungin muistilapun typerästi hymyillen taskuuni. Että olinkin lääpälläni toiseen.
En minä nimittäin todellakaan olisi tiennyt miten minun olisi pitänyt sanoihin reagoida. Toki reaktioni paistoi varmasti Tinbuktuun asti, mutta hakiko Vincent sitä reaktiota? Vai olisiko hän halunnut minun vastaavaan sanaan? Vai sanoiko hän sen vain minun mielikseni? Jälkimmäiseen toivoin, ettei, vaikka en ollutkaan siinä pisteessä, että olisin voinut kutsua Vincentiä rakkaakseni. Ei sen takia, ettenkö olisi halunnut toisen sitä olevan tai ajatellut sen olevan mahdollista, vaan enemmänkin sen takia, että se tuntui...jotenkin niin sitouttavalta? Minä kun pelkäsin sitoutumista, koska oletin sen johtavan vain suruun. Ainahan kaikki lopulta jättivät.
Moiset ajatukset eivät kuitenkaan onneksi näkyneet vahvan ilahtumisreaktioni alta lainkaan. Oikeastaan ne tuntuivat liikkuvankin vain ajatuksieni taka-alalla samalla kun olin vain onnellinen toisen sanavalinnasta. Lopulta sain onneksi kuitenkin suuni auki, vaikkei hymy haihtunutkaan sen myötä kasvoiltani.
"Hoidan nopeasti vain hommat ja lähdetään sitten", sainkin siten sanottua kiherrys ja innostus äänessäni, vaikka yritinkin peitellä niitä parhaani mukaan. Sen perään olin jo valmis ryhtymään hommiin. Harjaisin vain pikaisesti Gallyn ja veisin hevosen tarhaan, mutta siinä ei kestäisi kuin hetki. Varsinkin kun olisin nopea, ettei toisen tarvisisi myöhästyä takiani liiaksi töistä.

Nimi: Silver

29.08.2019 19:11
Roger Brad Miller - Chelsea

Jos miehen mielestä minä en ollut iloinen, niin ei kyllä hänkään kovin riemukkaalta näyttänyt. Hänen sanojensa mukaisesti kuitenkin luulin, että meistä molemmista tulisi pirteämpiä. Kaiketi. Riippui. En pitänyt todennäköisenä että pahin tapahtuisi enkä totisesti toivonut sitä. Ei nyt.
Kun nyt sitten olimme päättäneet viinille lähteä, niin kysäisin toisen tahtoa paikan suhteen. Hänellä, kuten minullakaan, ei ollut sen suhteen toivomuksia.
"Okei, ensimmäinen ovi siis", sanahdin päätä nyökäyttäen.
Jo viiniseuraksi kysyminen oli ollut yllätys, mutta toinen lievä yllätys oli kohteliaisuudet. En jotenkin ollut ajatellut esittäytymistä. En pitänyt sitä erityisen tärkeänä. En aikonut luoda mitään läpi enemmän tai vähemmän pitkän elämän kestäviä suhteita ja vaikka nimen kertominen ei sitä tarkoittanutkaan, tuppasi esittelyt unohtumaan. Kai se oli suojamuurikin. Sekunnin verran mietin, heittäisinkö kehiin tekaistun nimen, mutta annoin olla. Ei oikeasta ollut haittaa -eikä toinen sitä paitsi tiennyt oliko se aito.
"Eipä olla joo", totesin neutraalisti. Vetäisin käden taskusta tarjotakseni toiselle kevyen kädenpuristuksen, mikä sekään ei tapoihini kuulunut. Ei tilannetta nyt kiusalliseksi voinut sanoa, mutta vähän niin kuin ehkä jotakin siihen suuntaan. Ja kuvittelinko vain vai oliko toisella vilu?
"Roger", sanoin, kommentoimatta kuvitelmiani toiselle. Sitten katsahdin tietä eteenpäin.
"Tuonne kun kävellään niin varmaan joku juottola löytyy."
Lähdimme siitä sitten kulkemaan(?) ja lyhten tovin päästä sanahdin.
"Jos baarilla ei muuten niin väliä, niin sen verran niin sanoakseni sivistynyt paikka olisi kiva jossa ilotyttöjä ei roikkuisi joka oksalla."
Eipä toinenkaan näyttänyt lorttoloiden vakioasiakkaalta, mutta eihän ikinä kannattanut vannomaan mennä. Tosin hän oli kyllä ikään kuin minun seurassani, joten vaikka naisten perässä juoksisikin, nyt kai jättäisi ne. Omahan tosin oli valintansa. Virkkeeni oli ollut jokseenkin turha, mutta tulipahan äänihuulia käytettyä.


Rory Wilkins - Westminster

Olisin mieluusti kuullut Elijahin soittavan kitaraa, mutta se ei ollutkaan hänen soittimensa. Sen sijaan koskettimet olivat ja pyysinkin häntä hakemaan ne. Heitin hieman rohkaisevaa lausetta perään, jotta toinen ei turhaan murehtisi soittamistaan. Eikä minulla sitä paitsi edes ollut varaa arvostella.
Elijah hymyili rohkaisuilleni tai maininnalle puremisesta ja haukkumisesta tai ehkä molemmille. Joka tapauksessa, hän lähti siitä sitten pian noutamaan soitintaan. Hymy pysytteli minunkin kasvoillani. Nolanin puhuessa katseeni siirtyi häneen.
"Niin, eipä taida olla. Mutta minä tulen kaikkien kanssa toimeen, jolleivat ole ihan kusipäitä. Ja jos joku tästä joukosta joskus on kusipää niin minä", vastasin naurahtaen.
"Meinasin heittää läppää hänen ensiesiintymisestään, mutta se olisi ehkä ollut liian aikaista", jatkoin virnistäen. Eikä tarkotukseni suinkaan ollut mitenkään nolata Elijahia. Ainakaan vielä. Ainakaan ikävään sävyyn.
Vingi kömpi syliini niin hyvin kuin mahtui samalla kun Nolan puhui linnan rakentamisesta ja Elijahin osasta siinä. Totta tosiaaan.
"No, mä olen yksinvaltias, Korppi prinsessa, sinä Bunny ja kauhukaksikko vartijoita niin... niin Elijah voi olla hovin muusikko. Onkohan heille jotain omaa nimitystään? No, anyway", pohdiskelin hymy huulillani samalla kun hyväilin Vingin turkkia. Myös Dinni hakeutui viereeni röhnöttämään ja hengähti syvään.
"Älä ota pahalla, mutta sinun tavoin Elijahkin vaikuttaa jokseenkin epävarmalta itsestään", sanahdin ja vilkaisin Nolania.
"Mutta en halua antaa vaikutusta, että puhuttaisiin hänestä paskaa selän takana jos hän sattuisi kuulemaan nimensä juuri ennen huoneeseen tuloa, joten annapa mielipide siitä, minkä värinen kitara minulle sopisi? Onko niissä edes hirveästi värivalikoimaa?" lisäilin ja asettauduin paremmin Vingin kehon alla. Tosin liikkuminen oli hankalaa, joten vedin toisen jalkani sen alta pois.

Nimi: Malluuw

28.08.2019 22:30
Marcus Chambers - Marcuksen työpaikka

"Totta, olen siis velvollinen toimittamaan sut kotia." Totesin virnistäen ja liikahdin Jacobin sylissä kiusallani, ennen kun suukotin toista nopeasti ja nousin tuon sylistä(?).
"Parempi sit varmaan pukea päälle ettei asiakkaat tai pomo saa mitään ajatuksia." Totesin ennen kun menin kaapilleni ja aloin kaivella lokerostani vaatteita lattialle.
"Mennäänkö me sun vai mun luo?" Kysyin pukien päälleni paitaa.

Nicholas Leslie - Westminster

Katsoessani Elijahia hymähdin tuolle toisen lähtiessä pian huoneesta, minkä takia epävarmuuden aalto kulki kehooni ja tunsin ikävän palan kurkussani, hieraisin kaulaani ja vilkaisin nopeasti Roryä.
"Hyvä että tulet toimeen Elijahin kanssa, hänellä ei taida ollakkaan vielä paljoa ystäviä." Sanoin hymyillen hieman ja kumarruin silittämään hellästi Korppia joka purahti sitä koskiessani.
Katsoin ohutta kättäni, olin kuin kävelevä luuranko mutta silti epävarma olo alkoi velloa mielessäni, mutten näyttänyt sitä ulospäin, enhän minä voinut pilata leppoisaa tunnelmaa joka huoneessa vallitsi.
Nielaisin, kurkkuani kihelmöi mutta katsoessani taas Roryyn hymyilin toiselle lempeästi, miehen silmät sulattivat pahimmatkin ajatukset mielestäni ainakin hetkellisesti.
"Meidän pitää kutsua joskus Elijah mukaan kunhan saamme sen linnamme valmiiksi, tai ehkä hän haluaa osallistua sen rakentamiseen. Mikä rooli voisi sopia Elijahille?" Kysyin hymyillen ja aloin miettiä itsekkin asiaa, emme tienneet paljoa Elijahista, mutta hän vaikutti todella mukavalle.

Daren Welch - Hackney

Pysähdyin ja päästin hetkeksi Jerryn kädestä, otin huivin kaulaltani jonka olin mukaani ottanut (näin sattumalta xD), kiedoin sen varoen pidemmän pojan kaulan suojaksi.
"Nyt et sairastu, en mä palele niin helposti, oon joskus nukkunu ulkona ja oon tottunut." Kerroin vähätellen ja katsoin Jerryä.
"Eivätkä isovanhempas varmaan kattois hyvällä jos saisin sut sairastumaan." Jatkoin ja virnistin.

Christopher Holmes - Reagent's Park

Katsellessamme kännyköitä näyteikkunalta en ollut toista päästänyt kainalostani minnekkään ja miksi olisi? Toinen oli siellä hyvässä turvassa ja kaikki rasittavat ihmiset tietäisivät pysyä kaukana meistä.
Kaupassa Charlie lähtikin kainalostani ja kertoi että tahtoisi kierrellä, minulle se kävi ja annoinkin toisen pitää kädestä ja opastaa minut mukanaan haluamaansa suuntaan.
Katsoin puhelinta minkä toinen oli löytänyt, otin sen käteeni ja kääntelin sitä hetken aikaa kädessäni ennen kun nostin katseeni Charlieen.
"Täähän on tosi näpsäkän värinen ja oloinen, sulla on silmää." Virnistin.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

"Mutta voin sanoa että oli hätätilanne, sitten he ymmärtävät." Hymähdin kun Zach sanoi ettei olisi kauhean virkamiesmäistä olla myöhässä töistä.
"Voin viedä kyllä sinut omalle asunnollesi myös, ei siinä ole minulle ongelmaa." Vakuutin toiselle vielä.
Otin muistilapun ja kynää esille takintaskustani, kirjoitin numeroni ylös siihen ja laitoin sen kiinni Zacharyn rintakehään.
"Pidä siitä hyvää huolta." Kuiskasin kuin käskyn antaen toiselle ja hymyilin lempeästi.
Vastasin saamaani suudelmaan mielihyvin ja sivelin Zacharyn poskipäitä sormillani hellästi.
"Minä vien sinut..meillä on sama matka, pidän sinusta huolen, rakkaani." Kuiskasin pehmeällä äänellä.

Nimi: Tiuhti

28.08.2019 21:30
Sofia Armati | East End

Yhä innostuneisuuttaan kätkien Sofia asettui pelkääjänpaikalle ja kiskoi myös oman turvavyönsä kiinni. Micah käynnisti auton, mutta ei lähtenyt liikkeelle, vaan antoi vielä ilmeisesti viimeisen määräyksensä Sofian mukaan tulemisen suhteen.
"Totta kai", tyttö vastasi vastaan nikottelematta. Ei hän ollut ajatellutkaan että alkaisi paikan päällä soheltamaan omiaan, mutta minnekkään nurkkaan hän ei suostuisi menemään - hän halusi olla edes jollain tapaa selvillä mitä isä töissään yleensä puuhasi.
Kun auto nytkähti liikkeelle, oli isä luultavasti saanut haluamansa vastauksen. Sofia katseli ikkunasta kun auto poistui pihasta.
"Miks sä oot jengissä?" Sofia kysyi hetken päästä. Hän vilkaisi pikaisesti isäänsä mutta käänsi katseensa tiehen kun jatkoi: "Jos sä kerta pelkäät et siit voi olla haittaa mulle. Tai meille."

Connor Armstrong | Chelsea

"Enköhän mä tästä vielä hilpeämmäksi muuttu", Connor virnisti sätkään viitaten, ja nyökkäsi kun toinen suostui seuraksi viinilasilliselle.
Vaaleaverikkö vahvisti myöntymystään vielä lisää, ja Connor nousi maasta ylös puistellen tomun pois housuistaan. Aavistuksen toista pidempänä hän vei katseensa tähän ja kohautti olkiaan.
"Ei kuule mitään väliä, mennään vaikka ensimmäiseen vastaantulevaan", hän vastasi. Chelsea nyt ei muutenkaan ollut niin tuttua aluetta hänelle, ettei parhaimmat viinipaikat olleet tiedossa.
Sitten hän oivalsi jotain, mikä putkahti mieleen kun hän kovin yritti muistaa toisen miehen nimeä.
"Me ei varmaan olla vielä esittäydytty." Hän ojensi ihan aavistuksen vapisevan kätensä toiselle. "Connor."
Sukunimensä hän jätti mainitsematta, vaikka ei siitä olisikaan voinut yhdistää häntä Guardiansien pomoksi. Jengi kun ei ollut vielä kenenkään tiedossa.

Nimi: Akit4

28.08.2019 20:18
Jeremy Durham | Hackney

Toinen käteni löysi pian paikkansa hupparini taskusta saapuessamme ulos. Toinen sen sijaan lämmitteli jälleen Darenin omassa. Mistä puheenollen Daren alkoikin varmistella, oliko se okei. Katseeni laskeutui lyhyempään hieman hämmästyneenä, sillä olimmehan kuitenkin pidelleet käsistä jo aiemminkin.
"Ei tietenkään haittaa", sanoinkin, vaihtaessani hämmentyneisyyden hymyyn. Kuin sanoja vahtistaakseni tulin hetkellisesti tiukentaneeksi otettani jätkän kädestä. Katseeni oli jo aikeissa kulkea menosuuntaan, mutta Darenin seuraavat kyselyt pysäyttivät sen, ja palauttivat takaisin häneen. Olinko kylmissäni? Ehkä hieman, mutta kyllä minä pärjäisin.
"En mä tarvi", tokaisin vapaata kättäni ilmassa heilauttaen, "Sitä paitsi sittenhän sä paleltuisit."


Elijah Carter | Westminster, Elijahin & Nicholasin asunto

Paljastukseni pianon soittamisesta saikin kaksikolta positiivisen vastaanoton, Rorynkin kannustaessa välittömästi kosketinsoittimeni hakemista. Samalla hän jo vitsailikin katusoittajiksi ryhtymistä, mikä sai minussa aikaan pienen naurahduksen.
Sen jälkeen Rory jo alkoikin rohkaisemaan minua soittamaan. Hymähdin pipoani päässäni asetellen ja katseeni kulki Rorystä Nicholasiin, ja heistä eläimiin.
"J-joo, en mä niin aatellutkaan", sanahdin lopuksi huvittuneena Roryn virnistäessä ja vakuutellessa, ettei kukaan purisi. Kevyt hymy jäikin sitten jo kasvoilleni, ja unohduin hetkeksi aloilleni koiria katsellen. Sitten kuitenkin havahduin ja aloin kammeta itseäni jaloilleni.
"No, mä käyn hakemassa sen...", tokaisin viitaten soittimeeni ennen kuin poistuin huoneesta suuntana omani.


Jacob Lancey | Marcuksen työpaikka

Katseeni jäi lasittuneena Marcuksen puoleen. Tajusin päässäni humisevan sekakäytön seurauksena. Tai siis enhän minä sillä hetkellä tajunnut sen johtuvan ottamistani aineista, mutta miten vain. Oloni oli vain mukavan rento.
"Ethän sä voi päästää humalaista asiakastas yksin tuonne kylmään hortoilemaan?" tokaisin takaisin jätkän kysymykseen hymähtäen. Normaalisti en olisi kyllä myöntänyt olevani heikossa kunnossa, mutta nyt oli asia eri.


Abigail Bellingham | Abin koti

Sain Din huomion itseeni kysymykselläni, jolloin hän vastasi siihen kutakuinkin myöntävästi. Siksi aloinkin jo ottaa askelia keittiön puolelle. Noustuaan ylös kissan tasolta Di kuitenkin lisäsi vielä, ettei yleensä juonut teetä, jolloin katseeni palautui häneen.
"Ei sun tietenkään oo pakko ottaa teetä. On mulla mehuakin ja limukkaa", sanoin ja nostin hymyäni kasvoilleni. Puhuessani laskin kuitenkin jo kaksi kuppia pöydälle ja aloin kaataa niistä toiseen vettä. Kaataisin toiseenkin, kunhan olisin varma, että Dikin varmasti haluaisi teetä.
Kissa saapui perässämme keittiön puolelle ja istahti lattialle touhujani katsellen. Vilkaisin pikaisesti sen puoleen ja olin naurahtaa. Se takuulla elätteli toiveita herkun saamisesta nyt, kun me muutkin aloimme niin sanotusti kahvittelemaan.


Andrew Downham | Chelsea, koti

"Älä nyt liikaa innostu", tokaisin veljen pohtiessa jo tulevaisuutta ja mahdollisen paremman herkun saamista.
"Jos se oppii tuntemaan sua yhtään paremmin, se katuu vielä numeronsa ja osotteensa antamista", jatkoin. Ei minun ollut tarkoitus olla ilkeä, mutta tuskinpa naiset Matthewin kaltaisista leveilijöistä välittäisivät, saati sitten hänen jekuistaan ja perseilyistään.
Sen jälkeen olikin Matthewin vuoro epäillä minun mahdollisuuksiani naisrintamalla. Pyöräytin silmiäni hänen argumentilleen.
"Niin, oot hyvännäkönen vaan siksi, että kopioit mun naaman", pistin takaisin ja kohautin vuorostani kulmaani puolittain virnistäen. Onnekseni minulla oli aina vanhemman veljen asemani, jolla piikitellä Matthewta tarpeen tullen.
"Taisit pikkuveikka ollakin oikeesti kateellinen mun ulkonäöstä ku sellasen teit", jatkoin vielä.

Nimi: E.M.

25.08.2019 19:13
Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park

Puhelinkaupan luokse päästyämme Chris pysähtyi näyteikkunalle, jonka eteen pysähdyin toisen myötä tietenkin - olinhan edelleen toisella enemmän tai vähemmän kainalossa(?). Seurasin sivusta toisen vilkuilua ja hintalippujen katselua. Itse saatoin pikavilkaisulla sanoa, ettei näyteikkunassa ollut haluamaani väriä(?).
Kovinkaan kauaa emme näyteikkunalla kuitenkaan onneksi olleet ja sisälle päästyämme mies kyseli minulta tarvitsisimmeko myyjältä apua vai kiertelisimmekö me. Vastaus oli varsin selvä.
"Kierrellään, kyl mä löydän haluamani värin", vastasin nimittäin kuin apteekin hyllyltä. Avun pyytäminen ei kuulunut minun käytösrepertuaariini. Niinpä vastaukseni perään karkasin toiselta kainalosta, mutta pidin kuitenkin toista vielä kädestä, jotta saatoin hinata toista haluamaani suuntaan(?). Toki mikäli toinen tulisi nätisti perässä, ei sitä hinaukseksi voisi sanoa, ja katseeni selattua askelteni myötä useampia kännykkämalleja niiden värejä tarkkaillen onnistuin bongaamaan kauempaa juurikin oikean värisen mallin. Sinne siis kuljin askeltani ripeyttäen.
"Ton värisen mä tahdon", ilmoitin sitten tyytyväisenä todettua lähempää värin oikeaksi ja sen perään katseeni siirtyi iloisesti hymyillen Chrisin puoleen. Olihan puhelin juurikin oikean värinen. Kuparinen roosa vai miksi pinkin kupariksi sitä sanottiinkaan.


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Vincent vastasi suudelmaan, mutta sitten kesken suudelman hän yritti lähteä sanomaan jotain. Lopulta suudelma tosin katkesi myös sen - tai ehkä enemmänkin vastaukseni odottamaan jäämisen - myötä, mikä sai katseeni vastaamaan miehen katseeseen. Toki olin otettu toisen ideasta, mutta..
"Ei ole kovinkaan virkamiesmäistä tulla myöhässä töihin", totesin kuin vihjailevasti toista toruen. Samalla kuljetin käteni toisen niskan takaa hänen takkinsa kaulukselle, jota vilkaisin. Saman tien katseeni kuitenkin palasi Vincentin silmiin.
"Ja sitä paitsi, minun pitää käydä omassa asunnossani. Voin tulla sitten kotiin. Kunhan muistutat vain tarkasta osoitteesta, etten eksy", jatkoin siinä sitten vienosti virnistäen toisen kodin omaksikin kodikseni mainiten. Minun nimittäin oikeasti piti käydä kotosalla - siis omassa alkuperäisessä vuokra-asunnossani -, sillä tarvitsinhan minä sieltä tavaraa ja myös rekvisiittaa iltaa varten.
Siinä puhuessani yksi asia nousi vielä mieleeni, mitä kautta päädyin vielä varmistelemaan puhelinnumeroasiaa. Sillähän osoite olisi helpointa välittää, en olettanut, että sen tästä heittämältä muistaisin.
"..vaihdettiinko me edes vielä puhelinnumeroita?" varmistelin, sillä todellakaan en ollut asiasta varma ja perään suukotin toista nopeasti huulille(?).haki miestä paremmin puoleensa.
"Hyvä on.. Enköhän minä pärjää tästä edespäin jo yksiksenikin", vastasin kuulostaen alkuun pettyneeltä. Ja toki sitä pienesti olinkin, sillä mieluusti olisin jatkanut toisen kanssa oloa. Todellakin mieluusti. Nyt se ei vain onnistunut, sillä toisen piti mennä valmistautumaan töihin. Pelkkään niskani suukotukseen en kuitenkaan halunnut tilannetta vain jättää, minkä takia käteni Gallyn turvalta laskien ja hieman miehen käsiä kyljiltäni siirtäen käännyin kokonaan hänen puoleensa. Saman tien käteni löysivät paikkansa toisen hartioilta niskan taakse kietoutuen ja suutelin miestä kunnolla(?).

Nimi: Malluuw

25.08.2019 17:11
KORJAUS! XD

Jackson "Jackal" Smith - Knightsbridge, Princes Gardens

-Menen edeltä Jackal, Vulture. - Hukka ilmoitti ja katsoi kaksikkoa ja sitten vielä tuntematonta nuorukaista, tämä ei uskaltanut kommentoida asiaa mitenkään vaan pyyhkäisi verta suunpieleltään ja nosti kantamukset paremmin syliinsä, kun lähti Hyde Parkia kohti.
Katsoin itse Vulturea kohti ja sitten tuntematonta miestä, ivallinen virne kohosi kasvoilleni.
"Ehkä se haluaa meidän kans leikkiä? Noi kasvot näyttäisivät hyvältä parin viillon kanssa." Sanoin virnistäen ja puraisin alahuultani katsellen tuntematonta miestä päästä varpaisiin.
"Vulture, ehkä se ei tiedä ketä me ollaan ja miten pahas jamas se on." Totesin miettien ja katselin tuntematonta nuorikkoa jälleen.

Nimi: Malluuw

25.08.2019 17:09
Jackson "Jackal" Smith - Knightsbridge, Princes Gardens

-Menen edeltä Jackal, Vulture. - Hukka ilmoitti ja katsoi kaksikkoa ja sitten vielä tuntematonta nuorukaista, tämä ei uskaltanut kommentoida asiaa mitenkään vaan pyyhkäisi verta suunpieleltään ja nosti kantamukset paremmin syliinsä, kun lähti --- kohti.
Katsoin itse Vulturea kohti ja sitten tuntematonta miestä, ivallinen virne kohosi kasvoilleni.
"Ehkä se haluaa meidän kans leikkiä? Noi kasvot näyttäisivät hyvältä parin viillon kanssa." Sanoin virnistäen ja puraisin alahuultani katsellen tuntematonta miestä päästä varpaisiin.
"Vulture, ehkä se ei tiedä ketä me ollaan ja miten pahas jamas se on." Totesin miettien ja katselin tuntematonta nuorikkoa jälleen.

Christopher Holmes - Reagent's Park

Pääsimme lopulta puhelin kaupan luokse ja pysähdyin sen näyteikkunalle, hetken aikaa itsekseni mumisten tutkin hintalappuja, ennen kun opastin Charlien kanssani sisälle(?).
"Tarvitaanko me myyjän apua vai kierrelläänkö?" Kysyin katsoen Charlieta, ei minulla kiire ollut, joten voisimme kierrellä, mutta jos Charlie jo tiesi mitä tahtoi niin asiakaspalvelijan pyytäminen ei olisi pahitteeksi.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

Vastasin suudelmaan nauttien Zacharyn lähellä olemisesta, olisin voinut jatkaa vaikka uudestaankin pervouksien puolelle, mutta minun piti malttaa itseni.
"Mutta ajattelin..." Aloitin suudelmien välistä mitä jatkoin kuitenkin.
"Ajattelin ilmoittaa töihin että tulen vähän myöhässä, kuljentan sinut samalla matkalla kotiin, luokseni." Ilmoitin hymähtäen ja keskeytin hetkeksi suudelmamme katsoen Zacharyä silmiin mitä mieltä toinen olisi asiasta.

Daren Welch - Hackney, Darenin koti

Katsoin Jerryä kun tuo virnisti huomatessani että pidin tuota kädestä.
"Ei kai tää haittaa? Kun seurustelemme kuitenkin niin ajattlelin että tämä voisi olla..okei tai sillei.." Selitin ja katsoin Jerryä, seurasin tuon vierellä matkaa alas, aina ulos asti missä viileä ilma otti meidät vastaan.
"Et kai palele? Haluatko huivin?" Kyselin ja katsoin taas minua pidempään Jerryyn.

Nicholas Leslie - Westminter

Puhuessamme kitaran hankinnasta lemahdin punaiseksi kuin tomaatti, Roryn sanoessa että hän tahtoi minut mukaansa, mutta korjasi pian sanojaan ettei ollut tarkoittanut naimisiin menoa.
"T-tajusin." Vakuutin ja nauroin hieman, pääsimme kuitenkin siirtymään Elijahiin ja sain huomion pois itsestäni, taputin poskiani, minun pitäisi pysyä kasassa.
Seurasin kaksikon keskustelua vierestä, he näyttivät tulevan hyvin juttuun ja hymähdin hieman, oli onni että Rory tuli kaikkien kanssa toimeen, hän vaikutti niin läheiseltä jo Elijahin kanssa ja uppouduin hetkeksi ajatuksiini, ennen kun Rory kysyi katusoittajaksi ryhtymisestä.
"Ei huono idea." Hymähdin ja katselin karvaisialapsiamme.

Marcus Chambers - Marcuksen työpaikka | K18

Jacobin jatkaessa liikettään kanssani, tunsin toisen päästävän nautintonsa sisääni ja tuon erottaessa huulensa omistani en voinut estää itseäni päästämästä nautinnollista voihkaisua itsekkin tullessani.
Käteni hyväilivät Jacobin rintakehää ja ummistin silmäni hetkeksi kiinni ja kasvoilleni noussut hentopuna lämmitti kasvoillani kun nostin katseeni Jacobiin ja virnistin.
"Tuu vaan, voisit olla mun vahtina ettei nää innokkaat asiakkaat käy muhun käsiksi." Sanoin virnuillen ja tein nopean kielarin Jacobille.
"Mmh~ Pitäskö mun jaksaa viel töihin takas? Vai aiotko kidnapata mut mukaas?" Kysyin hymähtäen.


Nimi: E.M.

25.08.2019 14:54
Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park

Itsellä ei ollut töiden kanssa raskasta, mutta samaa saatoin sanoa muiden persoonien ja Bradin hullun veljen takia. Asian mainitseminen oli kuitenkin täysin turhaa siihen hetkeen.
"Hmm..ehkä vahvempaakin", vastasin siten miehen uteluihin ja perään virnistin leikkisästi toiselle. Olihan vahvemman ottaminen viimeeksikin hauskaa, varsinkaan kun ei itse tarvinnut kärsiä krapulasta. Toki jossain tilanteissa siitä itsekin kärsiminen olisi hyvä, sillä se tarkoittaisi, ettei vuoroni olisi mennyt umpeen. Niin. Sanojeni lomassa jatkoin kävelyä Chrisin kanssa, enkä tahtonut antaa tilaa ajatuksille siitä, mitä tapahtuisi, jos persoona vaihtuisi etuajassa. Eli missään vaiheessa.


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

Leikkisästi näytin Vincentille kieltä, kun hän virnistellen härnäsi osuneensa oikeaan. Siitä hän kuitenkin uteli, oliko minulla sitten mielessä sivistyneet illalliset. Siinä vaiheessa otinkin mukamas vakavamman ja salamyhkäisemmän sävyn ilmeeseeni.
"Se selviää sitten~", vastasin jättäen riippumaan sen mitä olin suunnitellut. Minut tuntien privaattihetkestä tuskin tulisi kuitenkaan kovinkaan sivistynyt. Ei ainakaan Vincentin kaltaisen miehen kanssa.
Gallyn karsinan luokse päästyämme pysähdyin silittämään hetkeksi tamman silkkistä turpaa. Hymy koristi kasvojani ja sama hymy kääntyi hieman enemmän miehen puoleen, kun hän avasi suunsa ja samalla laski kätensä kyljelleni, suukotti niskaani lempeästi hymähtäen. Jälkimmäisen kohdalla käytin silmäni lyhyesti kiinni ennen kuin katseeni haki miestä paremmin puoleensa.
"Hyvä on.. Enköhän minä pärjää tästä edespäin jo yksiksenikin", vastasin kuulostaen alkuun pettyneeltä. Ja toki sitä pienesti olinkin, sillä mieluusti olisin jatkanut toisen kanssa oloa. Todellakin mieluusti. Nyt se ei vain onnistunut, sillä toisen piti mennä valmistautumaan töihin. Pelkkään niskani suukotukseen en kuitenkaan halunnut tilannetta vain jättää, minkä takia käteni Gallyn turvalta laskien ja hieman miehen käsiä kyljiltäni siirtäen käännyin kokonaan hänen puoleensa. Saman tien käteni löysivät paikkansa toisen hartioilta niskan taakse kietoutuen ja suutelin miestä kunnolla(?).


Diandra "Di" Tomington - Abin kämppä

Innostukseni sai Abin naurahtamaan, mutta se ei hetkessä minua haitannut. Kissa nimittäin todellakin oli pörheä ja vieläpä sosiaalinenkin. Pääsinhän saman tien kyykistyttyäni rapsuttelemaan kisulia, joka jopa kehräsi kuuluvasti.
"Selkeesti", vastasin kissaa rapsutellen ja vain pienesti Abin puoleen vilkaisten. Suuremmin en välittänyt vedenkeittimen äänestäkään, mutta tytön kysymys sai kyllä huomioni katkeamaan kissasta.
"Kait mä voin ottaa", vastasin pienen hymyn kera, minkä perään käytin katseeni vielä kertaalleen Princessin puolessa ja lyhyesti rapsutin kissaa ennen kuin nousin ylös kyykistyksistäni. "Mä en vaan paljoo teetä normisti juo", sanahdin sitten suunnaten Abin perään, mikäli tyttö olisi aloiltaan jonnekin siirtynyt.


Matthew Downham - Chelsea, koti

Velipoika naurahti epäuskoisesti, mutta varmasti hän oli vain kateellinen. Hänen oli pakko olla.
"Joo, ja kattoo saanko myöhemmin jotain parempaakin herkkua", vastasin herkkutarjoilu-kommentteihin ja tietenkin siis kulmiani varmana kohotellen. Olihan homma varmasti jo puoliksi hoidettu. Toisin kuin Andyn suunnitelmat.
"Pfft, uskon vasta kuule kun nään. Sä tiedät, että mä oon meistä se paremman näkönen", totesin siksi toisen heittoihin. Ok, ehkä ylpeys jäi päälle ja itsevarma virne liiaksi kasvoilleni, mutta olkoot. Sohvallakin istuin edelleen kuin olisin juuri valloittanut maailman.


John Bates - Notting Hill, koti

Mary ei kommentoinut huomisia suunnitelmiani sen kummemmin, mutta pieni hymy säilyi hänen kasvoillaan. Oletin siis yhdessä syömisen sopivan ja riittävän. Nukkumisen suunnitelmaankin hän naurahti pienesti ja asiaan myöntyen paransi asentoaan. Samalla hän kiskoi paremmin peittoaan ylleen ja toivotti minulle hyvää yötä.
"Hyvää yötä", vastasin hymähtäen, minkä jälkeen aavistuksen paransin omaakin asentoani ennen kuin sammutin yöpöydän valot. Mielessäni ei käynytkään yösuukon tai vastaavan antaminen, mutta siitä huolimatta mielestäni suhteemme oli varsin hyvällä ja vahvalla pohjalla. Näkyihän se jo siitä, että nukuimme yhdessä.


Florencio "Micah" Armati - East End, koti

En voinut olla huomaamatta, kuinka Sofian ilme kirkastui, mikä tuntui tekevän päätöksestäni oikean arvoisen, vaikka edelleen pohdinkin teinkö oikein. Joka tapauksessa tytön otettua nahkatakkinsa naulakosta lähdin kulkemaan kohti autoa. Sofia lähti perääni ja tulin jatkaneeksi vaitonaisuutta Bentleyn ovet lukosta avattuani. Ajajan paikalle istahdettuani laitoin turvavyöni kiinni, minkä jälkeen huomioni kääntyi perässäni tulleen tyttäreni puoleen ja odotin toisen laittavan turvavyönsä kiinni.
"Käymme siellä vain nopeasti, mutta teet silti kuten sanon ilman vastaanväittämisiä, okei? En halua sotkea sinua mihinkään tai että saat huonoja vaikutteita", sanoin sitten viimein, minkä perään käynnistin Bentleyn moottorin. Ajamaan en kuitenkaan lähtisi ennen kuin saisin varmistuksen toiselta.

Nimi: Silver

22.08.2019 15:16
Rory Wilkins - Westminster

Oman kitaran hankkiminen helpottaisi meidän kummankin oppimisprosessia.
"Jep ja saanpahan tekosyyn olla seurassasi", sanahdin leikkisästi virnistäen. Eihän siihen tekosyitä tarvittu.
Sanoin pyytäväni Nolanin kauppaan mukaani valitsemaan kitaraa ja hän sanoi tulevansa -mikäli minä tahdoin.
"Minä tahdon", sanoin hymyten.
"En siis namisiin", lisäsin vitsaillen.
Elijahin kerrottua laulu- ja soittoharrastuksestaan pyysin häntä esiintymään meille. Nolan niin sanoakseni hieman jarrutteli lähestymistäni ja sanoi, ettei toisen pakko ollut. Eihän toki, mutta pidin jarruttelua tarpeettomana. Virnistin vain Nolanille.
Elijah ei kuitenenkaan kitaraa soitellut vaan pianoa. Niimpä vedin kitaran takaisin syliini.
"Hei, hae ne ihmeessä", sanoin hymy kasvoillani.
"Ruvetaanko katusoittajiksi? Siinä samalla tyypit voi paijata näitä karvatassuja", sanoin leikilläni ja painoin suudelman Vingin kuonolle. Kieli lipaisi välittömästi leukaani.
Tiedustelin miten Elijah tiesi soittiko tai lauloiko oikein, kun ei kuullut omaa ääntään. Ei hän sitä oikein itsekään tiennyt, kunhan vain seurasi nuotteja.
"Okei", vastasin päätä nyökytellen.
"Ehkä siihen ei kuuloa tarvitakaan", miestiskelin, tosin se tuntui aika jännältä ajatukselta. No, viis siitä. Minua kiinnosti vain Elijahin tuleva esiintyminen.
"Älä sitten turhaan jännitä soittamista", lausuin hänelle rohkaisevaan tyyliin.
"Meistä kukaan ei hauku eikä pure", jatkoin virnistäen.

Nimi: Silver

22.08.2019 14:39
Roger Brad Miller - Chelsea

Tummatukkaisen kysyessä minulta normaalia tupakkaa ilmaisin kantani siihen ja mainitsin pitäväni punaviinistä.
Savuttomuus oli toisen mielestä viisas valinta, mutta kuten hän sanoi, kaikki kuolevat joskus ja lyhyessä elämässä kuului olla nauttimisen arvoisia asioita. True. Tupakka ei vain ollut minun nautintoni. Samalla mieleeni pulpahti pätkä Hunterin jäsenten aikoinaan laulamasta laulusta, jonka yhdessä säkeessä, vai mitä laulujen rakennesanat olivatkaan, mainittiin piristyksestä, joka ei ollut tupakkaa. Pääni sisällä hymyilin.
"Jokainen tiellään", sanahdin toiselle. Minun nautintoni tuli aivan täysin toisen tien kautta.
Seuraavaksi mies sanoikin jotain, mitä en olisi ainakaan heti osannut odottaa. Hän takertui ohimennen lausumaani punaviiniin ja tiedusteli minusta seuralaista lasilliselle. Minä tosin en ollut totinen. Vai olinko? Jos minun pitäisi itseäni kuvailla, sanoisin odottava. Hyvällä tavalla jännittynyt. Eli ei, en ollut totinen.
"Eipä sinuakaan ilopilleriksi sanoisi. Ja jos olisi kiire, en nököttäisi tässä aukomassa turpaani, joten mikäpä siinä", vastasin ja annoin suupieleni kaartua hieman hymyyn. Sen oli tarkoitus lieventää ehkä jokseenkin kärkkäitä sanojani. Ehkä jossain sisimmässä olin ärsyyntynyt, turhautunut. Ja lähimenneisyyden tapahtumat huomioon ottaen... en yhtään ihmettelisi.
"Oikeastaan mielen kirkastaminen on aika hiton hyvä idea", korjasin siksi pian sanojani. Viini voisi auttaa hetkellisesti nyt kun muuta kirkastinta ei ollut vielä tarjolla.
"Mennäänkö ensimmäisestä avonaisesta ovesta sisään vai onko jotain tiettyä paikkaa?" tiedustelin tummatukalta. Itselleni oli samantekevää.

Nimi: Tiuhti

21.08.2019 22:41
Jamie Hayes | Sairaala

Noin puoli tuntia lääkärin kanssa kestäneen keskustelun jälkeen Jamie kiitti tätä ajasta ja sulki vastaanottohuoneen oven mieli jotenkin turtuneena. Kuulemiaan uutisia mielessään kerraten Jamie jäi hetkeksi käytävään seisomaan, koska halusi koota ajatuksensa ennen kuin palaisi takaisin Jevin luo. Miten hän kertoisikaan huonot uutiset toiselle?

Vähän ajan päästä Jamie onnistui suuntaamaan itsensä aulaan, josta löysikin Jevin jo odottelemasta. Totisena Jamie käveli toisen luo, ja yritti luoda edes pientä hymyntapaista kasvoilleen, mutta eihän se onnistunut. Se varmaan myös paljasti Jeville sen, että mitään iloista ei ainakaan ollut tiedossa.
"Mennään. Haluun pois täältä", Jamie sanoi ja lähti kävelemään automaattiovia kohti. Ei se asian kertominen tuntunut yhtään helpolta, minkä vuoksi hän yrittikin tappaa hieman aikaa ja keksiä, miten sen sanoisi.

Anthony Dawson | Belgravia, Bellan koti

"Ellei neiti sitten hyppää sun perässä kun haistaa ruuan", Tony sanahti ja katseli kissaa hymyillen. Se asettautui keräksi Bellan sylissä ja aikoi mitä ilmeisimmin jatkaa aiemmin keskeytettyä untaan.
Seuraavaksi seurannut hetkellinen hiljaisuus kieli, että kysymys sai toisen kunnolla miettimään vastausta. Tony odotti, piti katseensa toisessa ja hymyili hieman kun Bella puhui.
"Taidetaan olla vastakohtia", hän totesi. "Mä nautin siitä kun on täysin hiljaista. Varsinkin kotona. Harvoin myöskään pidän telkkaria tai mitään päällä, ja luojan kiitos mulla on hiljaiset naapurit."
"Mutta ymmärrän sua. On hiljaisuus ainakin silloin epämiellyttävää, jos pää on ihan täynnä asioita, mitä ei haluais ajatella."
"Nyt mäkin voisin ottaa vaikka totuuden", hän lisäsi vielä perään.

Calvin Riddle | Monarch

"Mhm, ei tiedäkään. Haluutko ottaa selvää?", Calvin myhäili ja katsoi tyttöä virnuillen. Hän kumartui ottamaan kaksi shottilasia ja kaatoi niihin Monarchin laadultaan parasta viskiä. Toisen hän lykkäsi Reedin eteen.
"Sanoit et kattelet mieluummin maisemia, mitä en kyllä yhtään ihmettele, mut ota nyt edes tämä", hän tokaisi. "Vannon käsi sydämellä, ettei siinä oo mitään muuta epäilyttävää, ku taivaallisen hyvää viskiä."
Oman shottinsa Calvin kippasi alas heti sanojensa perään, jonka jälkeen hän huomasi tiskin toiseen päätyyn kertyneen ihmisjoukon, joka koostui suurimmaksi osaksi melko nuorehkoista typyköistä, ja jotka näyttivät kunnolla orjuuttaneen Bertin.
"Aioks heti paeta jos jätän sut hetkeks yksin?" Calvin kysyi hieman toista kulmaansa kohottaen.

Sofia Armati | East End, koti

Kun Micah siirsi kätensä oven kahvalle ja painoi sitä alas Sofia oli varma, että lupauksen pettämiseen vetoamisesta ei sitten ollutkaan hyötyä ja että asia olisi sillä kertaa oikeasti loppuunkäsitelty. Mutta kun isä ei poistunutkaan eteisestä, vaan huokaisi kuuluvasti ja sen jälkeen myöntyi, Sofia nosti katseensa ja tunsi kuinka hymy väkisinkin pyrki kasvoille. Hän pakotti itsensä kuitenkin pysymään aisoissa, koska vaikka hän oli ihan oikeasti tarkoittanut sitä, mitä oli sanonut, oli se tavallaan ollut myös jonkinlaista vilppiä, vetoamista isän tunteisiin. Tiedä sitten keneltä sellaista oppinut, mutta tyytyväinen hän kyllä oli, ja olisi kiljunut vaikka riemustakin.
Isän kehotuksesta Sofia nappasi mustan nahkatakkinsa naulakosta ja kiskoi sitä ylleen mennessään isänsä perässä ulos autoa kohti.
Hän päätti olla sanomatta mitään kiitoksia tai mitään, koska pelkäsi että sitten toinen muuttaisi mielensä. Parempi pysyä hiljaa ainakin autoon asti.

Margaret Bates | Notting Hill, koti

Mary painoi katsettaan peitteen päällä lepääviin käsiinsä kun John kertoi viettävänsä oikeastaan koko päivän töidensä parissa. Hänen kasvoillaan säilyi yhä pieni hymy, nyt jo hieman suupieliä kiristäen, kun toinen ehdotti, että he voisivat syödä samaan aikaan. Niin, mikäli vain John malttaisi irrottautua edes hetkeksi töistään, Mary ajatteli. No jaa, hän varmaan viettäisi ensin puolet päivästä kylpyammeessa ja sitten olohuoneessa käsikirjoituksia lukien.
"Nukkuminen kyllä kelpaa", Mary naurahti hieman ja liikehti paremaan asentoon Johnin höllättyä otettaan. Nainen kiskoi peittoa enemmän ylleen ja nosti hiuksensa pois niskan alta.
"Hyvää yötä."

Connor Armstrong | Chelsea

"Viisas valinta", mies maassa tokaisi, kun vaaleaverikkö ilmoitti ettei polttanut. Hänen katseensa siirtyi miehestä sormien välissä olevaan sätkään. "Vaikka joskushan me kaikki kuollaan. Miksei sitten vaikka sitä ootellessa nauttis siitä."
Seuraavaksi hänen huomionsa kiinnittyi toisen mainitsemaan punaviiniin, jolloin hänen ilmeensäkin vaihtui jokseenkin poissaolevaksi. Kuitenkin vain ihan hetkeksi aikaa. Sitten hän kääntyikin taas katsomaan toista.
"Ai että, hyvä punaviini kyllä kelpais, nyt kun toit sen esille. Ootko kamalan kiireinen vai ehteisiks lähteä lasilliselle? Näytätkin niin totiselta, et viini vois auttaa mielen kirkastamisessa."
Jos tämä tuntematon miekkonen olisi yhtään tuntenut Connoria, olisi tämä pitänyt kysymystä vitsinä. Connor ei kirjaimellisesti koskaan kysellyt ihmisiä huvikseen ulos, vain pakollisissa työasioissa tai tärkeissä tapahtumissa, ja tällä kertaa ei kummastakaan ollut kyse, vaan sen sijaan kannabissätkän aikaansaamasta mielentilasta. Hän oli seurallisella tuulella ja maassa istuskelukin alkoi tuntua kauhean ikävystyttävältä.

Nimi: Akit4

21.08.2019 19:16
Jeremy Durham | Hackney, Darenin koti

Vilkaisin Darenia hänen ilmoittaessaan olevan valmis. Nyökkäsin ja laskin käteni oven kahvalle katseenikin suunnatessa jo oven raosta paljastuvaan käytävään. mutta samaan aikaan toiseen käteeni tartuttiin. Vilkaisin käteni suuntaan, ja siitä silmäni kulkivat pitkin toista kättä Dareniin. Virnistin hänelle vastatessani otteeseen ennen kuin vedin hänet mukanani ulos asunnosta.
Siitä matkamme jatkui pian portaita pitkin alas ja aina ulos asti, enkä tullut kertaakaan hellittäneeksi otettani Darenin kädestä. Ja miksi olisinkaan? Olimmehan jo ehtineet luoda käsikkäin kulkemisesta tavan.


Jacob Lancey | Marcuksen työpaikka | K18

Sain kuin sainkin hakemani suudelman Marcukselta, vaikkakin se keskeytyi hetkellisesti hänen kuiskauksensa vuoksi. Hymähdin matalasti, mutten vastannut hänelle mitään, lähinnä siis sen vuoksi, että suudelmat jatkuivat välittömästi Marcuksen sanojen jälkeen. Mutta kyllähän jätkän sanat innostivat minua, ja tokihan itsekin pidin tästä hänen kanssaan, joten jo hetken kuluttua saavutin huippuni.
Henkäisin raskaasti nautintoni purkautuessa ulos ja samalla irrotin huuleni toisen omilta henkeä vetäen. Katseeni kohdistui toisen kasvoihin ja hymähdin.
”Ehkä mun pitäis ilmestyy sun työpaikalle tulevaisuudessakin”, tokaisin, ehkä hieman vitsilläni, ehkä jopa tosissanikin.


Elijah Carter | Westminster, Elijahin ja Nolanin asunto

Kerrottuani soittoharrastuksistani Rory olikin pian tarjoamassa minulle kitaraa. Hieraisin niskaani.
”Niin, no mä siis soitan lähinnä vaan pianoo”, kerroin, samalla kieltäytyen kitarasta, ”Mutta on mulla tuolla pienet koskettimet, jos tosiaan haluatte kuulla.”
Yllättävää kyllä, olin jopa lähes valmis nousemaan siitä aloiltani ja hakemaan koskettimeni. Toisaalta, siitä olikin jo aikaa, kun olin viimeksi soittanut, eikä pienet lämmittelyt olisi pahitteeksi. Ennen kuin ehdin kuitenkaan liikkumaan minnekään, sain jo kysymyksiä siitä, kuinka oikein osasin soittaa. Hymähdin.
”No… En mä oikein tiedäkkään, jos kokeilen jotain uutta kappaletta, mutta harjottelen silti aina nuoteista”, kerroin. Tokihan olisin voinut käyttää jotain ohjelmia sun muita, mutta jostain syystä olin aina tähänkin mennessä pitäytynyt vanhoissa keinoissani, nuoteissa siis.


Abigail Bellingham | Abin koti

Kutsuttuani Din peremmälle hän alkoikin sitten vetää takkiaan yltään, jonka aikana itsekin ehdin kulkea pois ovelta. Jäin silti kuitenkin odottelemaan Ditä siihen lähistölle, vaikka eihän hän voisi mitenkään hukata minua kotonani, saati sitten eksyä täällä. Koin kuitenkin vieraanvaraisemmaksi odotella häntä ennen kuin kiiruhtaisin keittiöön teeveden vuoksi.
Hymyni yhä kasvojani koristaen jäin kuuntelemaan Ditä, kunnes hänen sanansa katkesivatkin. Kieltämättä hänen yhtäkkinen innostuksensa kissaa kohtaa pääsi yllättämään minut, ja katseeni vilkaisikin hänen sanojensa perään jälleen kohti Princessia kuin varmistaakseen, oliko kissani todella pörheä. Siitä huolimatta en voinut kuin naurahtaa.
”Joo, ja vaativa kanssa”, nauroin kissaani katsellessani. Princess osasi monesti olla nimensä veroinen myös nirsoilullaan, mutta siitä huolimatta rakastin sitä suuresti. Ja sekin rakasti myös minua, sekä onneksi ihmisten huomiota näin muutenkin. Nimittäin lähes heti Din kyykistyessä antamaan huomiota eläimelleni kykenin kuulemaan pehmeän kehräyksen kantautuvan kissani puolesta.
”Se rakastaa huomiota”, sanahdin lämpimästi kaksikkoa katsellen, mutta vedenkeittimen sammumisen ääni rikkoi katseeni leikin kissan valkeilla karvoilla. Vilkaisinkin keittiön suuntaan ja sitten Dihin.
”Haluuks sä teetä tai jotain? Keitin just vettä”


Andrew Downham | Chelsea, koti

Epäuskoinen naurahduksen poikanen pääsi suustani kuunneltuani Matthewia jälleen.
”Ai oikeen herkkutarjoilutkin sait”, päivittelin itsekseni ja vilkaisin varsin omahyväisen näköiseen veljeeni. Ehei, minä en alkaisi katsomaan moista leveilyä. Todellakin minun pitäisi palauttaa velipoika pilvilinnoistaan maanpinnalle. Milloin ja miten se sitten tapahtuisikaan, sitä en oikeastaan tiennyt. Mutta eihän sitä pitäisi Matthewille myöntää.
”Nojaa, jos mä käyn ostamassa sulle sen kakun, niin enköhän mäkin sit palaa kotiin vähintään yhden uuden puhelinnumeron kera”, vastasin.


Valentin ”Vulture” Blackwood | Knightsbridge, Princes Gardens

Katseeni kohtasi uudemman kerran Jackalin hänen kysellessä hukan perään. Siis juuri sen surkimuksen, joka oli ties milloin päättänyt hipsiä maisemista. En kuitenkaan ehtinyt edes harkita vastaustani, kun tuo nuori poika ilmestyikin nurkan takaa. Sihahdin itsekseni Jackalin hoitaessa Hukan nuhtelun, ja käännyin nostamaan lippaan moponi kyydistä.
”Jep”, tokaisin kuivasti ja vilkaisin tuntemattomaan mieheen, joka edelleen seisoskeli aloillaan luonamme. Kehtasipa hän alkaa kommentoimaankin kuulemaansa. Hukka nappasi kantamuksemme syliinsä, jolloin käännyin itse kunnolla lempinimiämme hämmästelevän jätkän puoleen.
”Ja sekö kuuluu sulle?” kysäisin kulmaani kohauttaen. Tästä riesasta pitäisi päästä eroon. Olihan hänestä juuri tullut ryöstön silminnäkijä, vaikkei hän itse sitä tainnutkaan vielä tajuta.
”Sori, mut mä taisin missata; Kuka sä olitkaan, ja mitä sä meistä halusitkaan?” jatkoin katseeni tiukentuessa.

Nimi: Helena

19.08.2019 18:31
Jeffrey Coleman | sairaala

Jev kiitti vielä kerran itseään saatuaan suunsa ajoissa auki ennen kuin tilanne olisi muuttunut entistä kiusallisemmaksi. Hoitaja ei onneksi kommentoinut näkemäänsä mitenkään vaan siirtyi ottamaan käytettyjä lakanoita pois sängystä.
Jopa Jevin vatsassa muljahti hieman, kun hoitaja kertoi Jamielle lääkärin pyytäneen tätä käymään luonaan. Vanhemman pojan katse pysyi kuitenkin rauhallisena Jamien vilkaistessa häntä levottomasti.
Ennen kuin Jamie poistui huoneesta Jev ilmoitti odottavansa toista sairaalan aulassa. Ensin hän kuitenkin kuuntelisi ohjeet kätensä suhteen.

Bella Russell | Belgravia, Bellan koti

Smokey hyväksyi Tonyn anteeksipyynnön rapsutuksien kera vastaten kehräämällä entistä tyytyväisempänä. Kissa ei kuitenkaan itse ihan heti liikkuisi miehen syliin, luultavasti Bellan täytyisi nostaa se pizzakuskin saapuessa.
“Saat vuorosi, kun ruoka saapuu”, Bella lupasi miehelle ennen kuin toinen syventyi miettimään hänelle kysymystä, joka ei ollutkaan helpoimmasta päästä. Hetken aikaa nainen joutui oikeasti miettimään vastausta.
“Ahdistun helposti hiljaisuudessa jopa työskennellessä, yleensä joko hyräilen tai sitten kuuntelen hiljaisella musiikkia”, Bella vastasi lopulta. Niin hänen onnekseen kuin epäonnekseen Monarch’ssa oli harvemmin hiljaista.

Reed Sinclair | Monarch

“Ei sitä koskaan tiedä, millaisilla keinoilla yrittäisit estää mun lähtemisen”, Reed naurahti kevyesti virnuillen. Ei hän oikeasti minnekään olisi pakenemassa, mitä nyt Calvinia halusi vain kiusata aiheesta.
“Hmm… En tiedä kumpi meistä oikeasti menettäisi enemmän”, tyttö vastasi, kun nuorukainen lupaili melkein jo kuuta ja tähtiä taivaalta. Tosin Reed ei alkanut epäillä Calvinin sanoja, varmasti illan mahdolliset tapahtumat jäisivät ainakin mieleen.

Nimi: Malluuw

16.08.2019 22:03
Chistopher Holmes - Reagent's Park, Chrisin kämppä

"Itseasiassa ei huono idea lainkaan, on ollu raskasta duunissa." Totesin hymähtäen Charlielle, alkoholi ja toisen kanssa rennosti leffa illana nauttiminen ei ollut lainkaan paha idea, olihan tässä kerennyt olla vaikka minkälaista toimintaa jo.
"Haluatko nautiskella vain mietoja vai ajattelitko ottaa oikein vahvempaakin?" Kysyin udellen ja katsoin Charlieta, toivoin että ehtisimme kauppaan ja sen jälkeen palata takaisin asunnolleni, ennen kuin toisen persoona muuttuisi ja tiedä mitä vielä voisi tapahtua.


Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

"Sotke? Osuinko oikeaan siis?" Kysyin virnistäen.
"Vai oliko sinulla sivistyneet illalliset suunnitelmissa?" Jatkoin kysyen.
Seurasin Zacharyä Gallyn karsinan luokse ja hymähdin katsoen hevosta.
"Jäisin mielelläni pidemmäksikkin aikaa, mutta pitäisi alkaa valmistautua kuitenkin töihinkin." Totesin ja laskin käteni Zacharyn kyljille, suukotin toisen niskaa ja hymähdin lempeästi.

Nimi: E.M.

14.08.2019 21:02
Brad Miller (Charlie) - Reagent's Park

Mieleni olisi tehnyt sanoa Chrisille vastaan hänen virnistyksiensä tähden hänen toistaessa sanavalintojani. Onnekseen hän kuitenkin lisäsi viettävänsä aikaansa mieluusti minun seurassani. Niin, minun. Ei muiden. Tai toki mies ei niin sanonut, mutta varmasti hän ajatteli niin. Siten hymyillen saatoinkin antaa toisen opastaa minut ulos asunnosta.
Ulospäin mennessämme kuuntelin mielenkiinnolla Chrisin ehdotusta, mikä sai hymyni pysymään yllä. Toinen ajatteli nimittäin jo kauppareissua edemmäs ja ehdotti jonkinlaista suunnitelmaa illan varalle. Toki hänen piti varmistella minun mielipidettäni kiinnostamisesta, mutta olisiko mielipiteeni voinut olla muutakaan kuin oli?
"Kiinnostaa", vastasin siten suoraan, minkä perään käytin katseeni edessä päin. "Leffailta kuulostais kivalta. Voitais vaikka samalla ottaa jotain juotavaa vai mitä?" jatkoin sitten ja kysymykseni myötä katseeni palasi takaisin Chrisin kasvojen puoleen. Ei juominen nimittäin kovin paha idea voisi olla.


Zachary Robertson - Bathurst Mews, katutalli

"Shhs, älä nyt sotke suunnitelmiani", toruin kevyesti vitsillä, kun Vincent virnistellen pikkutuhmasta mainiten. Sellainen nimittäin oli ehkä osa suunnitelmaa, enkä tahtonut toisen sanovan arvanneensa ideani.
Siitä etenimme joka tapauksessa portaisiin ja siitä puolestaan maan tasalle asti, missä vaiheessa tunsin toisen taputtavan hellästi takapuolelleni. Veto sai minut vilkaisemaan miehen puoleen, enkä voinut olla virnistämättä toiselle.
"Ainahan minä", vastasin Vincentin sanoihin. Sen perään yritin parhaani mukaan hävittää virneen kasvoiltani ja suuntasin askeleeni Gallyn karsinan luokse. Olihan hevonen vielä harjattava ja liikutettava.


John Bates - Notting Hill, koti

Hennosti hymyillen Mary vastasi, ettei häntä vaivannut muu kuin väsymys. Vastaus sai minut hymyilemään kevysti toiselle takaisin. Väsymys oli nimittäin helppo asia parantaa, varsinkin mikäli hän malttaisi sanojensa mukaisesti viettää huomisen päivän kotona. Sen mainitsemisen perään hän sitten kysyikin minulta huomisten töiden määrästä.
"Käyn huomenna yhdessä tapaamisessa iltapäivällä, mutta muutoin olen kotona tekemässä etätöitä", vastasin tietäen vastaukseni olevan omalla tavallaan ympäri pyöreä. Toisaalta tiesin - kuten Marykin -, että minulla oli aina paljon töitä, ainakin jos tahdoin saada tehtyä kaiken, mitä ajattelinkin. Mielessäni se korvasinkin mahdollisen ympäri pyöreyden, ja saatoin jatkaa sanojani toisesta aiheesta. Nimittäin Marystä.
"Mutta ole sinä vain kotona. Voisimme katsoa, josko ehtisimme syödä samaan aikaan", totesin, sillä tiesin, ettei yhdessä syöminen ollut yksinkertaista, vaikka molemmat olisimmekin kotosalla. Saatoin nimittäin helposti uppoutua töihini ja tajuta ruoka-ajan ohituksen vasta reilusti jälkikäteen. Yrittää voisimme kuitenkin, mutta sen näkisi huomenna ja tällä hetkellä uni taisi olla Marylle prioriteetti.
"Nyt voisimme kuitenkin käydä nukkumaan. Voin jättää kirjan tähän niin en häiritse sinua valonkaan kanssa ja saat nukuttua kunnolla", jatkoin siten kevyen hymyni kanssa, minkä perään hölläsin käsieni otteita hieman, jotta Mary saisi siirryttyä parempaan nukkuma-asentoon.


Florencio "Micah" Armati - East End, koti

Kuten olin arvannut, Sofian mielestä asia ei ollut loppuun käsitelty. Ensinnäkin sain osakseni nyrpistelyä ja murhaavaa katsetta, minkä perään tyttö päätti seurata minua eteisen puoleen. Siinä vaiheessa koetin kuitenkin olla huomioimatta tytärtäni, joskin takin niskaan saatuani toisen inttämisien alla murruin ja käännyin Sofian puoleen.
"Kyllä. Onko se muka paha asia?" vastasin, sillä toinen oli toki arvannut oikein asianlaidan, ja äänensävystäni pystyi päättelemään, etten kaivannut esittämääni kysymykseeni vastausta. Se ei nimittäin ollut paha asia. Päin vastoin. Paha asia olisi ollut, jos en olisi lainkaan kiinnostunut ainoan tyttäreni turvallisuudesta. Varsinkin kun vaarana ei ollut ainoastaan Reaperit vaan myös vankila. En ikinä antaisi itselleni anteeksi, mikäli tekojeni takia Sofia joutuisi joskus sinne.
Ja kuten sanoista saattoi olettaa, sen perään olin valmis lähtemään. Sofia tuntui kuitenkin yrittävän jokaista keinoa mukaan päästäkseen, ja huokaisten hän painoi katseensa maahan, minkä perään kuulin hänen mutisevan jotain mitä en olisi tahtonut kuulla. Ei vain sen takia siis, että Sofia tuli ääneen sanahtaneeksi 'hoitojeni' luona pyörimisestä, vaan myös - ja enemmänkin - sen takia, etten tahtonut tietää olevani vastuussa toisen harmistuksista. Osin olisinkin tahtonut vain karistaa sen tiedon mielestäni, mitä yrittäen oikeastaan siirsinkin jo käteni ulko-oven kahvalle.
Hetkessä katseeni jäi kuitenkin tyttäreni puoleen, enkä päässyt ylitse toisen surullisesta olemuksesta, vaikka painoinkin kädelläni kahvan alas oven raolleen avaten. Helvetti soikoon, mihin tilanteeseen Carl oli minut ajanut. Olisiko hän voinut valita minkä tahansa muun ajankohdan jäädä kiinni? Ei tietenkään. Vaikka siinä kuinka koetinkin todeta itselleni, että tein oikein jättämällä Sofian kuin nallin kalliolle lupauksistani huolimatta, eivät toteamukset tuntuneet uppoavan kallooni. Katseeni oven puolessa käyttäen huokaisinkin kuuluvasti ja käytin samalla silmäni ummessa. Murhaisin vielä jonkun töissä.
"Hyvä on, vedä takki niskaan niin lähdetään", tokaisin huokauksen perään periksi antavaan sävyyn ja samalla silmäni avaten palautin katseeni tyttäreni puoleen. Kait se oli valittava kahdesta pahasta pienempi, enkä oikeasti tahtonut tuottaa Sofialle pettymystä. Toivottavasti homman vain pystyisi hoitamaan päämajan sisäisesti, sillä todellakaan en tahtoisi raahata tytärtäni mukana ympäriinsä jengiasioissa.

Nimi: Malluuw

13.08.2019 21:25
Chistopher Holmes - Reagent's Park, Chrisin kämppä

"Liikaa?" Kysyin ja pakostakin virne pääsi kohoamaan muuten niin neutraaleille kasvoilleni.
"Vietän mielelläni lisää aikaa sun seuras." Sanoin Charlielle ja opastin tuon ulos asunnosta kanssani(?).
"Voidaan suunnitella vielä jotain illaksi, tiedäthän, vaikka leffaa tai muuta." Selitin hieraisten vapaalla kädellä niskaani, kun toinen oli yhä Charlien lähellä.
"Jos sua kiinnostaa siis." Selitin pyöritellen tupakkia huulillani.

Vincent Newtown - Bathurst Mews, katutalli

Hymähdin kun Zachary otti avaimeni vastaan, se oli hyvä kun asuisimme kuitenkin samassa asunnossa ja lupasi toinen vielä laittaa jotain yllätystä minulle.
"Jotain pikkutuhmaa päällekkin riittää jo varsin hyvin yllätyksenä." Vincent vastasi virnistäen ja katsoi toista lempeästi hymyillen tuolle, miten tämä ihmeellinen tunne valtasikaan mielen.
Saatuani suukon huulille tunsin virneen kohoavan kasvoilleni, kiusoitteliko toinen minua?
Seurasin portaat alas Zacharyä ja taputin hellästi tuon takapuolta.
"Ole valmis vastaanottamaan yllätyksesi." Muistutin hymähtäen.

Nimi: Silver

13.08.2019 16:16
Roger Brad Miller - Chelsea

Päämäärätön lenkkini pysähtyi hetkeksi kujalle minun lausuessa muutaman sanan sokeudesta ja kohtalosta maassa istuksivalle miehelle. Jos minun sanani olivat saaneet hänet hymyilemään, hänen sanansa saivat kevyen hymynpuolikkaan minun kasvoilleni. Tappaminen oli jotain mitä todellakin halusin. Mutta en aivan juuri tällä hetkellä.
"Jollain muulla voi olla se aikomus mielessä sinut nähdessään", totesin edelleen rauhaisaan sävyyn. Olisin jatkanut matkaani, mutta toinen jatkoi puhettaan, joten jäin aloilleni. Aiemmin mainitsemani sokeus jäi puheenaiheeksi. Ja kyllä, olivatkan näkökykynsä menettäneet alttiimpia vaaralle. Heille vain oli yhdentekevää, missä asennossa heidän luomensa olivat vai oliko niitä ollenkaan ja siihen olin viitannut huolettomuuden mainitessa. Joko mies ei ollut ihan ymmärtänyt tai sitten itse olin epäselvä. Tai jotain.
"Joo, jos silmäluomien asennot unohdetaan niin muuten sokeat eivät voikaan olla täysin huolettomia", lausahdin. Toisen käyttämä ilmaus kohteen saavuttamisesta saivat jonkin värähtämään sisälläni. Saalistusvaistot. Tummatukkaisen seuraava lause meni vähän yli pääkopastani enkä ollut varma mistä tai kummasta se johtui. Puhuiko hän sekavasti vai olinko minä hidasälyinen? Tarkoittiko hän juuri päinvastoin? Oliko lause ollut sarkastinen? Että kun sulki silmät... oli kuin sokea, joka oli helppo tappaa? En saanut ihan punaisesta langasta kiinni, mutta annoin asian olla. Senkin vuoksi, että toinen puhui jälleen. Joku hänen sokea tuttunsa oli omaa tyhmyyttään päätynyt hautaan. Tai ainakin pois elävien kirjoista. Ja tummatukka kai itse halusi mennä perään, kun pyyteli myrkkytikkua.
"Sinusta en tiedä, mutta minä en halua heittää veiviäni savustetuin keuhkoin, joten ei satu olemaan", sanoin päätä aavistuksen pudistaen. Vetäisin ponnarin irti hiuksistani työntäen sen takkini taskuun, jonne jätin käteni.
"En liiku niissä piireissä. Olen punaviinin ystävä", jatkoin. Vaikka toista ei varmaan hirveämmin kiinnostanut mikä olin. Ja jos toinen sattuisi tulkitsemaan jatkoa edeltäneet sanat tupakan vaaroista saarnamiseen, niin hän erehtyisi pahan kerran. Epäilin kuitenkin, että hän sellaista ajattelisi.

Nimi: Tiuhti

12.08.2019 20:28
Connor Armstrong | Chelsea

Lähestyviä askeleita Connorin mieli ei jaksanut huomioida, mutta jonkun miehen äänen kuullessaan hän avasi laiskasti silmänsä ja katsoi suoraan ylös päin vaaleatukkaiseen mieheen (Roger). Tämä oli luultavasti ollut vain ohikulkumatkalla, mutta taisi maassa istuskeleva mies sittenkin jotakuta kiinnostaa. Connor hymyili miehen kommentille ja otti taas uudemman henkosen sätkästään.
"Noh, jos et sä ole aikeissa vetää asetta esiin ja murhata mua, niin ei kai tässä sitten mitään hätää ole", mies saneli. Hän suoristi toisen jalkansa ja laski savuketta pitelevän kätensä koukussa olevan polven päälle lepuuttelemaan.
"Mutta eikös sokea ole enempi vaarassa? Näkevä voi koska vaan avata silmänsä ja huomata uhan, mutta sokea joutuu vaan kuuntelemaan miten askeleet seuraa perässä kunnes ne sitten saavuttaa kohteen."
Connor naurahti itsekseen ja nojasi taas päänsä seinään. Ei kuitenkaan sulkenut sillä kertaa silmiään.
"Kokeileppa kerran sokeana olemista niin huomaat miten yksinkertaisempaa on vain sulkea silmät ja olla tulematta tapetuksi", hän puheli. Oli melko varmaa, ettei hän ollut ihan täysin tietoinen siitä mitä selitti. "Tutulleni kävi silleen. Tuli sokeaksi ja kuoli. Mut ei sitä tapettu, omaa typeryyttään vaan heitti veivinsä. Ei sul sattuis olee normaalia tupakkaa?"

©2019 LONDON - suntuubi.com