Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vuosi 2017.

Marraskuun alku. Tyypillinen syyssää; lähes päivittäin sataa, ilma viileää ja aamuisin pakkasta.

Lauantai - Sunnuntai
4.00pm - 8.00am

Kellon kanssa ei olla niin tarkkoja pelissä, mutta toivottavaa on, että hahmot olisivat yllä olevan aikavälin sisällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TAPAHTUU PELISSÄ!

13.11. Oxford Street on pitkään jatkuneiden perinteiden mukaan puettu jo nyt kirkkain ja upein jouluvaloin, sillä eihän jouluun ole kuin 43 päivää!

11.11. Poliisi tutkii yhä Mayfairin murhatapausta. Toistaiseksi mitään uutta ei ole löytynyt eikä poliisi juurikaan vielä raportoi asiasta. Ihmisiä kehotetaan varovaisuuteen, varsinkin pimeällä tai syrjäkaduilla liikkuessa.

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Tiuhti

29.08.2018 19:00
Anthony Dawson

Kävi niin kuin halusinkin; Emil selkeästi jähmettyi, vaikka esittikin muuta. Tämän käsi oli siirtynyt oman aseensa kahvalle ja epäilin sen johtuneen pelkästä refleksistä. Tai sitten pikkuveli luuli minun mahdollisesti yrittävän jotain ja oli vain valmiina. Virnistin, kun toinen kysyi mitä tekisin aseella.
”Mitä aseella nyt ylipäätään tehdään?” hymähdin. ”Sähän sen varsin hyvin tiedätkin.”
Laitoin aseen kuitenkin takaisin piiloon ja suoristin takkiani. En ajatellut edes leikilläni, että alkaisin sillä osoittelemaan toista. Mutta nautin kyllä siitä, että olin saanut Emilin hiljaiseksi.
Virneeni hyytyi hieman ja työnsin kädet taskuihin.
”Osaa kyllä esittää kovaa, mut heti kun isoveli ottaa aseen esiin niin on häntä koipien välissä”, mutisin lähinnä itselleni. Katsahdin pikkuveljen silmiin ja hymähdin. ”Olisko munkin pitänyt vähän leikkiä ja ampua luoti sun pään vierestä?”
Tarkoitukseni ei ollut suututtaa toista, mitä nyt hieman härnätä kun kerrankin sain toisen hiljentymään.

Jamie Hayes

Ehdotettuani jostain puhumisesta Jev totesi ettei keksinyt mitään puheenaihetta, mutta ehdotti puolestaan, että voisimme kysellä kysymyksiä toisiltamme. Nyökkäsin hymyillen ja kohottauduin istumaan. Nojauduin seinään ja asetin jalat ristiin.
”Okei, mä aloitan”, sanoin ja aloin pohtia jotakin erikoisempaa kysymystä. Mitään ei kuitenkaan tullut mieleeni, vaan päädyin kysymään kornisti toisen lempiväriä. Ehkä Jevillä olisi mielessä jotain ei-niin-latteaa, jolloin saattaisin itsekin keksiä muuta kuin lempiasioista kyselemistä.

Nimi: Silver

23.08.2018 14:55
Roger Brad Miller

Nojasin kujan seinää vasten ja katselin valkean kankaan hitaasti syntyvää värimuutosta. Haava ei ollut kovin syvä, mutta sitäkin pidempi ja tihkui vielä verta. Pian ei hihanriekaleestakaan olisi apua, jollei haava tyrehtyisi. Matkaa oli jatkettava, sillä tämänhetkiset haavanhoitovälineeni eivät olleet sitä parasta luokkaa. Vesi ja puhdas sidontatarvike olisivat varsin tervetulleita.
Yhtäkkiä joku puhutteli minua ja kohotin katseeni kysyjän suuntaan.
"Minulla mitään hätää ole.." hymähdin naiselle ja virnistin laimeasti. Suoristauduin seinän viereltä.
"Tai ei ole enää kun kotiini pääsen." jatkoin ja lähdin liikkeelle, käsi kylkeä painaen.
"Jollei sinulla ole ea -pakkausta matkassa."
Vitsistä lausahdukseni ei tainnut mennä mutta jotakin siihen suuntaan se oli.

Nimi: Helena

23.08.2018 13:51
Jeffrey Coleman

Jev naurahti huvittuneesti, kun Jamie totesi, ettei häntäkään enää väsyttänyt. Toinen kääntyi sitten selälleen nostaen kädet niskan alle ristiin ja ehdotti, että he puhuisivat jostakin. Jev itse pysyi kylkiasennossaan lepuuttaen toista kättään rennosti peiton päällä.
"En keksi mitään yhtä puheenaihetta, mutta jos ei tunnu hölmöltä ajatukselta voitas esittää jotain yksinkertaisia kysymyksiä toisillemme", Jev ehdotti toiselle hetken pohdinnan jälkeen.

Bella Russell

Aikaisemmasta kaatumisesta huolimatta Bella pystyi kävelemään suht reippaasti eteenpäin noin viiden sentin korkuisilla nilkkureillaan. Onneksi asvaltti ei ollut enää niin liukas, mutta nainen pyrki silti varovaisuuteen ja varmoihin askeleihin eteenpäin astellessaan. Nainen toivoi vain, ettei myöhästyisi Tonyn kanssa sopimiltaan kahveilta.
Kellonajan tarkistaakseen Bella alkoi tavoitella toisella kädellään puhelintaan mustasta käsilaukusta. Puhelin kyllä löytyi, mutta sen esiin vetäessään nainen onnistui myös tiputtamaan laukustaan lukulasiensa kotelon maahan. Bella ei oikeastaan ikinä kiroillut, mutta nyt suusta karkasi pieni manaus, vaikkei se ollutkaan rumimmasta päästä sanavarastoltaan. Lukulasit maasta noukittuaan nainen huomasi suoristautuessaan vieressään olevan kujan. Kuja tuskin olisi kiinnittänyt hänen huomiotaan enempää ellei vähän matkan päässä olisi seissyt miestä, joka oli nojautunut seinää vasten. Bella ei vielä huomannut toisen olevan loukkaantunut, mutta pani kyllä merkille ettei toisella ollut kaikki hyvin.
"Oletko kunnossa?" Bella päätti varmistaa toisen kunnon. Hän ei ollut niitä, jotka vain pakenivat paikalta tai antoivat asian olla, vaikka toinen henkilö olisi ollut täysin tuntematon.

Nimi: pixeli

23.08.2018 08:58
Emil Stanley Dawson

Tarkkailik veljeäni. Miten hän reagoisi? Päähäni pälkähti myös toinenkin juttu miten pomoni reagoisi? Olin viipynyt niillä kiekoilla milloin olin tavannyt Tonyn vähän liiankin pitkään, joten oli varmaankin parasta keksiä hyvä selitys. Nojasin taas kylki seinää vasten ja yllättäen sain jälleen kipu piikin. Katsahdin maahan, sillä huppu peittäisi kivun sävähdyksen silmissäni. Kipu hetkeksi aikaa sulki muun maailman ympäriltäni, mutta onnekseni Tony avasi suunsa ja pystyin keksittymään siihen. Houkuttelevalta tosiaan, mutta vain sarkastisesti sanottuna. Hymähdin sille mieleni sopukoissa ja käänsin katseeni ruumiiseen. Veljeni sentäs omisti itsesuojeluvaiston, sillä sanoi jättävänsä tarjouksen väliin. Nyökyttelin päätäni, mutta en sanonut mitään. Tilanne sai kumminkin yllättävän känteen. Sen huomasin Tonyn ilmeestä. Hänen tuosta hymystään ja sanoistaan. Siitä mitä oli tulossa, minulla ei ollut aavistustakaan. Kallistin hieman päätäni ja pohdiskelin hänen sanojaan. Ei minun sitä kuitenkaan kauan tarvinnut tehdä, sillä vastaus iski vasten kasvojani. Pyrin näyttämään mahdollisimman rentoa ja kylmää, vaikka hengitykseni tahti nopeentui mitä enemmän katsoin aseen kahvaa. En ollut ajatellut tätä, mutta eihän se mahdotontakaan voinut olla. Jos Tony vetäisi aseensa esiin ahdistuisin enemmän. Silmieni edessä välähti ne kerrat kun kyttä osoitti minua aseellaan ja käksi minun tiputtaa omani maahan. Onnekseni olin aina jotenkin selvinnyt niistä tilanteista.
"Jaaa, jaa....mitäs sä tolla nyt sitte?" Kysyin viileästi ja kallistin päätäni. Samalla laskin oman käteni aseeni kahvan päälle. Ärsytyksekseni tiesin ettei veljeni mikään tyhmä ollut, vaan pelkästä olemuksestani arvasi että olin jähmettynyt ja....en nyt ihan peloissani, mutta hämmästynyt. Sen saattoi arvata myös hiljaisuudestani, sillä en oiken keksinyt mitään järkevää sanottavaa. Olin tavallaan meneytänyt tilanteen johtajuuden, jonka aioin kumminkin hankkia takaisin.

Nimi: Tiuhti

23.08.2018 00:39
Anthony Dawson

Emil ei liikkunut mihinkään, naurahti vain sanoilleni ja laittoi aseensa pois, pistettyään ensin varmistimen päälle. Tämän jälkeen Emil alkoi sanelemaan taas uhkauksia, viitaten päällään maassa makaavaa ruumista kohti, ja selitti että minulle tulisi käymään samoin, jos ottamani kuva leviäisi. Vaikka sitten vahingossakin. Sitten hän kumartui kassinsa viereen ja otti sieltä puhelimensa. Joku hänen jengistään varmaan soitti, jolle Emil ei suonut aikaa puhua, vaan pisti puhelun poikki ja luurin takaisin kassiin. Hän nousi ylös ja katsoi minua.
”Niin, kuulostaa toki houkuttelevalta”, sanoin sarkastisesti ja vilkaisin ruumista. Irvistin. ”Mut taidan jättää väliin.”
Silmäni siirtyivät Emilin vyöllä roikkuvaan aseeseen, jolloin tajusin yhden pikkuseikan.
”Ai mutta.” Hymähdin itsekseni – hassua että unohdin. Katsoin pikkuveljeen ja hymyilin.
”Tälle saattais tosin tulla käyttöä siinä vaiheessa”, lausahdin ja avasin takkiani. Piilotaskusta pilkisti aseen kahva. Boom! Sitä Emil ei varmasti osannut odottaa.

Calvin Riddle

En viipynyt suihkussa kauaa, lähinnä herättelin itseäni veden alla jotta jaksaisin paiskia taas töitä illemmalla. Kuivasin itseni nopeasti, puin ylleni mustat, polvista revityt farkut ja puristin ylimääräisen veden hiuksistani. Jätin paidan vielä pukematta – lähinnä siksi, koska unohdin ottaa sen mukaan.
Poistuin kylpyhuoneesta ja suuntasin olohuoneeseen, jossa Jerry hörppi teetään ja paineli juuri silloin pianon koskettimia. Hymyilin tälle ja siirryin ottamaan pöydälle jättämäni teekupposen käsiini. Se oli ehtinyt jäähtyä hiukan, mutta join sen siitä huolimatta. Menin pianon luo ja istahdin puiselle jakkaralle sen eteen. Laskin kupin lattialle, asetin jalat polkimille ja aloin soittamaan Martin Garrixin ”High on life”'ta. Tarkoitukseni ei ollut leveillä – okei, ehkä hiukan – vaan minulla oli tapana aina aamuisin soitella, ja laulaa, kuten tein nytkin. Silmäni painuivat kiinni ja uppouduin kokonaan soittamiseen, sulkien kaiken ympärillä olevan pois.

Nimi: Akit4

10.07.2018 18:52
Jeremy Durham

Hymähdin päätäni nyökkäyttäen, kun Calvin neuvoi teen olevan keittiössä. Kaikesta päätellen voisin siis toimia siellä täysin omatoimisesti, ruskeahiuksinen kun ilmoitti vielä menevänsä suihkuunkin. Kovin kauaa siinä ei sitten mennytkään, kun hän kulki ohitseni ilmeisesti kylpyhuonetta kohti.
"Okei", totesin ohimennen. Toinen katosi kylpyhuoneen oven taa ja minä puolestani lähdin suuntaamaan kohti keittiötä. Huomasin kyllä Calvinin jättäneen oven perässään raolleen, ja vaikka rehellisesti sanottuna mieli olisikin tehnyt aavistuksen vilkaista, jätin moisen välistä. Olinhan minä muutenkin ehtinyt jo katsella häntä hieman tarkemminkin.

Sain positiivisena yllätyksenä huomata, että Calvin oli jo keittänyt vettä, joten ei mennyt kauaakaan, kun pitelin jo lämpöistä teekupposta käsissäni. Tokihan minulla oli mennyt hetki löytää Calvinin kupit hänen kaapeistaan, mutta ne löydettyäni olinkin ollut pian valmis.
Sen sijaan, että olisin jäänyt aloilleni pöydän äärelle istumaan ja hörppimään juomaani, kävelin kuppia mukanani kantaen ympäri asuntoa. Tarkoitukseni ei ollut nuuskia mitään henkilökohtaista, mutta silmäilin asunnon yleisilmettä hieman tarkemmin ajatuksen kanssa. Katseeni liikkui terraarioihin, joiden asukkeja tutkiskelin kevyt virne huulillani. En siis pelännyt käärmeitä ja hämähäkkejä, vaan mielestäni moiset olivat ihan kiehtova vaihtoehto lemmikiksi. Minua taisikin hieman kiinnotaa, miten mies oli näihin eläimiin päätynyt.
Seuraavaksi vilkaisin kohti pianoa kohti, josta painelin muutamaa näppäintä ohi kulkiessani. Osasikohan Calvin soittaa sitä? Olisin kovasti halunnut kuulla.

Nimi: pixeli

09.07.2018 17:28
Emil Stanley Dawson

Tony ei oikeastaan reagoinut mitenkään suurieleisesti luotiin, joka oli sangen ärsyttävää. Sen sijaan isoveli otti pari askelta lähemmäs terävä katse silmissään ja sanoen ettei aikonut poistaa kuvaa. Itse en hievahtanutkaan. Ja sen sijaan että olisin alkanut huutamaan naurahdin. Asetin aseeseeni varmistimen päälle ja luovutin sen roikkumaan vyölleni.
"Rauhotu, älä sitten poista, ei väkisin. Tässä vaan pikku varoitus, vaikka en usko sun edes ottavan sitä vakavasti. Toi mies-" sanahdin ja nyökäytin päätäni ruumiiseen päin.
"Oli vaarallinen meille. Kyse oli päämajan ilmiantamisesta ellei me makseta isoja summia ja, kuten näkyy, tulos on toi. Jos sä näytät sen kuvan jollekki, ihan vaikka se ois vahinko, voit ottaa samaa kohtaloa jos siitä koituu ongelmia. Ja nyt sun on turha sanoa etten mä pystyis eliminoimaan sua, ei mun tartte. Vaapaehtosia kyllä löytyy muitakin" sanahdin ja laskeuduin laukun ääreen. Otin sieltä oman puhelimeni ja nostin sen korvalleni.
"Myöhemmin" sanoin ja painoin punaista. Sitten laitoin sen takaisin ja nostin katseeni isoveljeeni. En aikonut hävitä tätä.

Nimi: Tiuhtipuhelin

09.07.2018 16:34
Anthony Dawson

Seuraavaksi kävi kuten osasin epäilläkin -kuten viime kerralla. Emil puhalsi sauhut minua kohti, talloi tupakan maahan ja osoitti aseella minua. En ehinyt tehdä elettäkään, kun luoti viuhahti pääni vierestä. Pidin katseeni yhä toisessa, silmäni tosin räpsähtivät reaktiomaisesti aseen laukaisusta, kuten normaalin ihmisen silmät tekevät kovan äänen kuuluessa, mutta ilme kasvoillani oli silti vakaa.
Emil laski aseen maata kohti ja kysyi uudelleen.
"Onko sulla korvissa vikaa?" kysyin ja otin pari askelta lähemmäs. Katsoin toista terävästi. "Mä en poista sitä kuvaa."

Nimi: pixeli

09.07.2018 16:20
Emil Stanley Dawson

Vedin vimeisiä savuja odotellessani Tonyn vastausta. Isoveli pohti hetken ja vastasi sitten....kieltävästi. Huokaisin ja katsoin Tonya silmiin.
"No, sun valinta-" sanahdin ja puhalsin savupilven Tonya kohti, jonka jälkeen tiputin tumpin maahan ja sammutin sen. Sitten savun vielä leijjaillessa ilmassa kohotin nopeasti aseeni ja painoin liipaisinta. Luoti suhahti viiden sentin päästä isoveljeni korvasta ja olin varma että Tony ehti tuntea pienen ilmavirran, kunnes luoti osui talon seinään. Sitten osoitin aseella taas maahan ja vilkaisin kysyvänä Tonya.
"No?" Sipaisin hiuskiehkuran huppuni alle silmieni edestä.

Nimi: Tiuhtipuhelin

09.07.2018 15:59
Anthony Dawson

Vilkaisuni aseeseen huomattiin, jolloin Emil alkoi epäsuorasti uhkailla sillä. Katselin kuinka pikkuveli käsitteli asetta höpötellen samalla, lopettaen toimensa kysymykseen oliko mieleni muuttunut.
Olin pohtivani hetken, ja annoin katseeni jäädä Emiliin.
"Ei", vastasin, lisäämättä perään mitään muuta.

Nimi: pixeli

09.07.2018 15:23
Emil Stanley Dawson

Pohdin miten saisin Tonyn poistamaan nappaamansa kuvan. Jos ehdottaisin diiliä? Se voisi jopa toimia. Tiesin hyvän asian mistä voisimme keskustella. En kuitenkaan aikonut käyttää sitä, en vielä. Isoveljen vastaus kysymykseeni oli no mitäänsanomaton, joten en reagoinut, mutta Tonyn aseen vilkaisua en jättänyt huomiotta.
"Arvaa milles mä keksin jotain? No tälle tietenkin-" sanahdin ja katsahdin asetta.
"Ehkä sua huolettaa tää ase? No on kyllä ihan syytäkin" osoitin aseella vähän edemmäs minusta ja sitten kuului pinei naksahdus.
"Varmistin poistettu. Ase on siis käytettävissä" etenin hitaasti sanoissani, pelottavalla tavalla ja katse vaihdellen Tonysta aseeseen.
"Ja sitten ase on vaimennettu, tosin vaimentimessa on jotain pientä vikaa, mutta...se vaimentaa kumminkin tarpeeksi eli kukaan ei osaa epäillä mitään" vilkaisin Tonya ja pyöräytin asetta taitavasti.
"No, alkoiko kuvan poistaminen kiinnostaa sittenkin?" Kysyin ja kallistin päätäni kasvoilla myrkyllinen ilme.

Nimi: Tiuhtipuhelin

09.07.2018 14:53
Anthony Dawson

Huomasin, että Emiliä kismitti. Tämä pohti jotain, puhumatta hetkeen mitään, mutta otti sitten aseensa kunnolla esiin. Vastoin edelliskerran kohtaamistamme, hän osoitti piipulla maahan. Seuraavaksi Emil laskeutui alemmas, sulki kassinsa ja kohottautui nojaamaan seinää vasten. Hän puhalteli sauhuja ja kysyi miksi.
Kohautin harteitani ja hymähdin.
"Enköhän mä jotain sille keksi", sanoin, vilkaisten samalla toisen asetta, joka ilmeisesti oli ladattuna.

Jamie Hayes

Toinen kertoi, ettei ollut vielä väsynyt ja että nukahti aina hitaalla tahdilla. Naurahdin. Minulla asia oli täysin päinvastainen - minä pystyin nukahtamaan oikeastaan koska vain, mihin vain. Ja ties kuinka monta kertaa olinkaan töissä nukahtanut, pari kertaa myös ihan studiokuvausten aikana.
Sitten Jev kääntyi katsomaan kelloa, josta minulla ei ollut mitään tietoa, mutta epäilin yön vaihtuneen aamuyöksi, ja kääntyessään takaisin puoleeni hän kysyi halusinko jo nukkua.
Pudistin päätäni ja virnistin.
"Ei muakaan enää väsytä", sanoin. Käännyin selälleni ja nostin kädet ristiin niskan alle.
"Puhutaan jostain", tokaisin. "Ehkä suakin alkaa sitten väsyttää."

Nimi: Helena@puhelin

09.07.2018 02:06
Jeffrey Coleman

"Eipä oikeastaan vielä, mulla kestää kyllä muutenkin aina nukahtamisen kanssa olin väsynyt tai en", Jev sanoi naurahtaen sitten hieman huvittuneesti ennen kuin jatkoi. "Se on vähän rasittavaa joskus, mutta olen tottunut. Haukotteluun sen sijaan olen herkkä, vaikka ei väsyttäisikään."
Nuorimies kurotti sitten vilkaisemaan vielä viimeisen kerran puhelintaan tarkistaakseen kellon. Takaisin Jamien puoleen kääntyessään hän korjasi samalla asentoaan, kun puhui.
"Haluatko yrittää nukkumista jo?" Jev kysyi kohteliaasti. Häntä ei haittaisi, jos toinen haluaisi jo nukkua.

Nimi: pixeli

08.07.2018 20:43
Emil Stanley Dawson

Minua ärsytti oma varomattomuuteni. Miten en ollut tajunnut, että Tony saattaisi räpsäistä kuvan kuin mikäkin paparazzi jostain turistinähtävyydestä. Olisi pitänyt tajuta se heti. Nyt en kuitenkaan voinut muutakuin rauhoitella itseäni savukkeella ja miettiä seuraavia siirtojani. Toivoin, että isoveli oli nielaissut valheeni kokonaan miettimättä. En kuitenkaan ollut enää yhtään varma mitä Tony tekisi seuraavaksi tai mitä hän oli tehnyt. En tuntenut häntä tai osannut ennakoida. Isoveli vastasikin ettei tainnut poistaa ottamaansa kuvaa. Kohotin kulmiani ja pyöräytin aseen kokonaan käteeni, mutta osotin sillä maata. Laskeuduin alas, suljin laukkuni ja nousin sitten nojaamaan seinää vasten. Hetkeksi peityin tupakansavuun ja saatoin puristaa sen suojissa hampaani yhteen, jonka jälkeen vedin kysyvän ilmeen kasvoilleni.
"Vai niin, harmillista" naurahdin kylmästi
"No, miksi et? Mihin tarvitset kuvaa?" Sanahdin ja tarkistin aseen olevan ladattu ja vilkaisin sitten Tonya.

Nimi: Tiuhtipuhelin

08.07.2018 19:36
Anthony Dawson

Kikkani toimi. Tekoni ensinnäkin yllätti Emilin, ja toiseksi, se sai hänet hetkeksi hiljaiseksi. Huomasin kyllä, että häntä ärsytti, luultavasti aiempaa enemmän, mutta nyt minulla olisi jotain jolla kiristää, jos hän kävisi hankalaksi.
Emil tajusi sen itsekin. Hän ei kuitenkaan sanonut muuta, otti vain laukustaan savukevälineet. Katsoin, kun pikkuveli puhalsi tupakkapilven suustaan, jolloin itsenikin alkoi tehdä mieli. En kuljettanut askia normaalisti mukana, kuten en silloinkaan, ja koetellessani taskujani tunsin sormieni alla pelkän sytkärin.
Sitten Emil vastasi kysymykseeni, vakuuttaen ettei saanut iskua muuhun kuin nilkkaan. Vale. Näin sen hänestä, kipua oli muuallakin kuin vain nilkassa. En ehtinyt sanomaan mitään, kun Emil sanoi kuvan poistamisesta.
"En taida", sanoin, silläkin uhalla, vaikka Emil uhkailevasti vei toisen kätensä aseensa kahvalle.

Nimi: pixeli

08.07.2018 17:16
Emil Stanley

Isoveli jätti vastaamatta ja veti sen sijaan puhelimensa esille. Hälytyskelloni soivat, mutta en jaksanut välittää. Toki tarkkailin häntä hieman epäluuloisesti ja pohdin mitä Tony tekisi vai tekisikö mitään. Ehkä hän vain rauhoitteli itseään puhelimen avulla? Totta puhuen tarvitsisin itse myös jotain rauhoittavaa. Ehkäpä hermosauhut tepsisivät? Muistin nähneeni askin ja sytkärin laukussani. No sen enenpää en sitten ehtinytkään tehdä. Se tapahtui niin nopeasti ettei reagoiminen olisi edes onnistunut. Seuraavassa hetkessä vain tuijotin veljeäni silmiin ja seurasin kuinka hän virnistyksen kera laittoi puhelimensa, vaarattomalta näyttävän "aseensa" pois. Olin jähmettynyt ja hämmentynyt tilanteesta, sekä tietenkin ärsyyntynyt, vaikka se ei näkynytkään mitenkään arvelin Tonyn kuitenkin ehkä tietävän sen. Senhän saattoi arvella ihan tilanteesta. Myös isoveljen sanat ärsyttivät.
"Ha, kiristystä" tuhahdin viimein kun sain ääneni kulkemaan. Mietin vaihtoehtoja. En voinut hävitä, en vielä. Päädyin aluksi hermosauhuihin. Avasin laukkuni ja otin sieltä askin ja hetken penkomisen jälkeen löysin kuin löysinkin sytkärin. Tein kaiken tottuneesti, vaikkakin en nauttinut siitä että Tony oli lähettyvillä ja odotti vastaustani. Vedin ensimäiset henkoset ja sain oloni keventymään. Sitten kohotin katseeni veljeeni puhaltaen savut aina tyylikkäästi toiseen suuntaan.
"Mä sanoin jo aikasemmin että sain varmaan mustelman nilkkaan. No ehkä se ei sitten ollutkaan pelkkä mustelma. Katsos käytiin pieni tappelu. Eikä ihme, olisin järkyttynyt jos mies olisi luopunut hengestään laulaen ja nauraen." Äänensävyni oli vaarallisen rauhallinen, mutta siit kuulsi myös pienimuotoinen ivallisuus ja ärsyyntyneisyys. Vedin pari kertaa taas savuja sisääni ja jatkoin. Tarkkailin koko ajan Tonyn liikkeitä ja ilmeitä yrittäen lukea hänen tunteitaan ja muuta.
"No sain osuman nilkkaani, en kumminkaan mistään teräaseestä. Isku oli ilmeisesti niin kova että nyt se vain kipuilee vähän" hiljenin taas hetkeksi, sillä tunsin alkavan, tosin vain pienen, kivun kaulassani. Hengitin vähän aikaa nopeammin ja sain kivun kaikkoamaan. Mieshän oli kuristanut minua, josta arvelin tämän kivun jothuvan. Seuraavat savut puhalsinkin nenäni kautta ulos.
"Ja nyt sä voit poistaa sen kuvan" töksäytin, hieman ehkä käheämmällä äänellä ja vein toisen käteni aseeni kahvalle.

Nimi: Tiuhtipuhelin

08.07.2018 15:21
Anthony Dawson

Emil tuhahteli takaisin, hänen sävynsä oli ivallinen. Pyöritin silmiäni ja huokaisin. En millään jaksanut alkaa tappelemaan toisen kanssa, joten jätin sanomatta mitään ja otin puhelimeni esille.
Toinenhan ei sitä mitenkään voinut tietää, että valitsin aloitusnäytöltä kameran kuvakkeen, ja kohotin puhelinta sen verran ylös, että sain Emilin mahdutettua kuvaan, ruumiis mukaan lukien. Esitin kirjoittavani tärkeää viestiä, mutta oikeasti nappaisin tästä kuvan.
Jos Emil halusi leikkiä hankalaa, miksen sitten minäkin. Tiesin, ettei puhelimeni ollut äänettömällä, joten kun otin kuvan siitä kuului laukaisuääni. Siirsin katseeni pikkuveljeen, virnistin hieman ja laskin puhelimen pois.
"Nyt sä varmaan kerrot, mikä sulla on", sanoin. En olisi jankuttanut asiasta muuten, mutta koska kyseessä oli tappo, sitä ennen oli varmasti käyty jonkinasteista tappelua ja mukana oli ollut teräaseita. Emilistä näki ettei hän ollut täysin ok, ja siksi se saikin minut epäilemään oliko tämä esimerkiksi saanut puukosta. Olkoonkin minulle kuinka kusipää muuten, mutta kyseessä oli kuitenkin veli.

Calvin Riddle

Sillä aikaa kun vastasin viesteihin Jerry suki rastansa selviksi ja sitoi ne kiinni. Tämä hymyili kysymyksen kuullessaan ja vastasi ottavansa teetä. Kumarruin poimimaan mustan t-paidan tuolin karmilta ja nyökkäsin keittiön suuntaan.
"Keittiössä on", totesin. En ajatellut alkavani palvelemaan toista, vaan oletin pojan pärjäävän itsekin.
"Mä käyn suihkussa", sanoin toiselle, siirtyen tämän ohi ja kadoten sitten kylpyhuoneeseen.
En lukinnut ovea, jätin sen aavistuksen raolleen, jottei huoneessa höyrystyisi liikaa, ja laitoin veden valumaan. Odotellessani veden lämpenemistä katselin itseäni peilistä ja tarkastelin paljasta yläkroppaani. Pitäisi treenata ehkä useammin, jos halusin päästä tavoitteeseeni.
Kun huomasin kostean höyryn kohoavan suihkusta riisuuduin ja astelin kuuman veden alle.

Nimi: Akit4

26.05.2018 20:56
Jacob Lancey

Hymähdin Darenin virnistykselle ja silmäilin tuota vielä hetken, mutta jätkän alkaessa nukahtaa ilman sen kummempia varoituksia, päätin vihdoin lähteä. Vedettyäni kenkäni jalkoihini eteisessä astelin ovesta ulos tarkistaen vielä jäljessäni sen menneen lukkoon, ihan kuten nuori jätkä oli pyytänyt.
Vaikka olinkin tottunut juomaan paljonkin, enkä siis nytkään ollut juonut kuin muutaman, huomasin silti kevyen huminan päässäni lähtiessäni talsimaan kohti jengimme päämajaa.


Jeremy Durham

Calvinin keskittäessä huomionsa kännykkäänsä huomenen toivotukseen vastattuaan päädyin itse sillä välin sitomaan valkeat rastani uudestaan kiinni saadakseni ne edes jonkinlaiseen kuriin. Sen jälkeen odottelin vielä hetken kännykkäänsä näpyttelevää ruskeahiuksista miestä, kunnes tuo lopulta kysyi, haluaisinko jotain. Nyökkäsin kevyt virne jälleen kasvoillani ja samalla Calvinia silmäillen.
"Teetä, kiitti", vastasin. Kahvia en hirveästi juonut, sillä se tuntui vaikeuttavan keskittymiskykyäni vain entisestään, enkä halunnut viettää lopun päivää levottomana ympäriinsä liikahdellen. Sitä en tosin tiennyt, kauanko aikaa voisin enää miehen luona viettää, sillä mitä todennäköisemmin minua kaivattiin jo suuresti kotiinkin. Eiköhän nyt kuitenkin yhden teen siitä huolimatta ehtisi juomaan.

Nimi: Silver

25.05.2018 18:31
Roger Brad Miller

Koskapa en aikonut suorittaa saamaani työtä, lähdin tietysti viemään kirjettä takaisin. Jonathan ei tietenkään arvostaisi kieltäytymistäni, mutta minä vielä vähemmän ehdotusta koko hommaan. Astelin kohti tämän pesäpaikkaa ja vilkaisin syrjäsilmällä paikan lähettyvillä notkuvia Jonathanin jengiläisiä, vai keitä lienivät. Sain osakseni jokseenkin paheksuvia katseita. Tuuppasin oven auki hämärähköön paikkaan joka toimi porukan kotiluolana. Ovia oli riittämiin ja käytäviäkin tarpeeksi. Tilat olivat jonkun baarin takaosaa.
Ensimmäinen huone oli melkoisen täynnä ihmisiä, musiikki raikasi ja seinillä vilkkui valoja. En kuitenkaan kovin kauas ovesta päässyt, kun joku tuli minua vastaan, tukkien tien.
"Olet näemmä vielä hengissä." sanahti tyyppi, jota kutsuttiin nimellä Pisto.
"Mutta sinä et ehkä kauan ole." vastasin rauhallisesti ja kallistin hiukan päätäni.
Piston kulmat rypistyivät.
"En pidä tavastasi puhua minulle." Ääni oli aavistuksen uhkaava.
"Minä en pidä mistään tavastasi." töksäytin ja yritin päästä jatkamaan matkaa. Koska Pisto ei enää voinut tukkia kulkuaukkoa muiden ihmisten liikkuessa, hän tarrasi käsivarrestani. Pyörähdin ympäri ja iskin tätä kädellä kasvoihin. Samalla tiesin yhteenoton olevan tosi huono idea. Jonathanin tyypit hakkaisivat minut surutta hengiltä. Ympärillämme ollut puheensorina laski sipinäksi ja uhkaava ilmapiiri kiristyi. Pääsin sentään irti Pistosta ja siirryin lähemmäs ovea katse hänessä pysytellen. Mies painoi iskukohtaa ja mulkoili minua. Äkkiä hän alkoi nauraa, hiljaista, ivallista naurua.
"Oliko se noin kivaa?" kysyin neutraaliin sävyyn.
"Sinun tappaminen tulee olemaan vielä kivempaa."
"Mistäs tiedät?"
"No, kohtahan se nähdään." Pisto huudahti ja syöksähti minua kohti. Koetin väistää ja päästä ovelle, mutta mies tarrasi hiuksistani, kiskaisi vähän taaemmas ja painoi käsivarren kurkkuani vasten. Iskin häntä kyynärpäällä kylkeen ja potkaisin sääreen. Samassa kivunaalto hulmahti ylitseni ja sai suuni irvistykseen, mutta samalla nautin siitä. Pisto oli irrottanut otteensa ja peruuttanut. Käännyin tämän puoleen. Hänen silmissään oli ylimielinen, voitonriemuinen katse. Katsahdin alas. Vasemmalla kyljellä, vähän lantioni yläpuolella takissani oleva tumma tahra kasvoi hitaasti. Käänsin pääni jälleen Pistoon, joka virnuili kädet puuskassa ja joka oli ilmeisesti menettänyt halunsa tappaa minut.
"Herra Pisto, tämä viilto ei tee kunniaa nimellesi." sanoin sarkastisen moittivaan sävyyn ja avasin samalla oven vapauteen.
"Aiotko juosta pakoon?" ivallinen ääni kysyi.
"Joo, pelästyin niin tuota irvokasta naamiota, jota myös naamaksesi kutsutaan." vastasin ja löin oven kiinni. Joo, tänne en hetkeen palaisi. Liukenin paikalta niin nopeasti kuin pystyin, vaikka pakeneminen maistui hiukan katkeralta. En kuitenkaan nyt ollut hautaan päätymis tuulella.
Päästyäni kauemmas luikahdin jollekin kujalle. Kävelin vielä vähän matkaa ja painoin sitten käteni viileää seinää vasten, nojautuen siihen. Toisella painoin edelleen haavaani. Veri oli värjännyt jo melko paljon takkiani haavan ympäriltä ja sitä oli valunut alemmaskin. Tunsin sen myös kättäni vasten. Ehtisinkö kotiini asti ennen kuin kuivuisin korpuksi? Repäisin puhtaan kangasriekaleen hihastani ja painoin sen haavaani. Pysyttelin vielä paikoillani ja toivoin etten pyörtyisi.

Nimi: pixeli

22.05.2018 08:18
Emil Stanley Dawson

Veli rypisti otsaansa sanoilleni. Eikö hän uskonut vai mikä oli ongelmana? No mitä väliä ajattelin ärsyyntyneenä ja hymähdin. Mietin miten saisin veljeni lopettamaan kyselyn voinnistani. En vain halunnut kertoa, sillä en kokenut sitä tarpeelliseksi ja ehkä olin myös liian ylpeä kertomaan.
"Niinpä, tottakai sua kiinnostaa. Mutta nää on mun asioitani" tuhahdin vähän ivalliseen sävyyn.

©2018 ւօոᴅօո - suntuubi.com