Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 << <  128  129  130  131  132  133  134  > [ Kirjoita ]

Nimi: Carine@phone

27.10.2017 14:50
Cole Ayton

Laskin kitaran alas sen telineeseen jokseenkin hieman tyytymättömänä sen laatuun. Maallikon korviin tuskin kitara kuulosti sinänsä mitenkään poikkeukselliselta, mutta vähänkään musiikkiin perehtynyt saisi vuoden painajaiset. Tosin, ilmeisesti Marcus ainakin piti, kun pienoiset aplodit häneltä sain. Hymyntyngän kera laskeuduin takaisin pöydän ääreen naurahtaen Marcuksen viimeisimmälle huikkaukselle.

Katselin Jakea tarkkaavaisemmin.
"Sulle ei ainakaa enää alkoholia", totesin tietäväisenä ja katselin melkein tyhjää tuoppia(?), joka taisi olla miehen toinen. Jacob ei todellakaan missään örvellystiloissa seilanut(?) ja kaksi tuoppia oli kuitenkin aika iso määrä, joten tietenkin se aina jonkun verran nousee päähän. Minä surkean viinapään omistamana olisin varmaan lattioilla ryömimässä tuosta määrästä.

Nimi: Akit4

27.10.2017 12:33
Abigail Bellingham

Katsoin itseäni lähestyvää koiraa, jota kyykistyin rapsuttelemaan, kunhan se oli ensin saanut haistella minua hetken. Nostin katseeni kuitenkin Maisieen ja tunsin pienen uteliaisuuden pistävän esiin, kun tuo mainitsi kotonaan olleen kissojakin. Täällä kaupungissa tuskin pystyi hirveästi pitämään eläimiä varsinkin, kun omisti jo näin suuren koirankin.
"Missä sitten asuit?" kysyin ja vilkaisin taas Atlasta, kun nainen mainitsi sen pitävän minusta. Hymyilin leveästi koiralle, jota rapsuttelin korvan takaa.
"Minäkin pidän siitä", naurahdin, enkä laittanut pahakseni saadessani märän lipaisun käteeni koiralta. Pidin eläimistä ja olin tottunut moiseen, eihän työpaikassani eläinkaupassa muuten olisi kovinkaan järkeä.


Jacob Lancey

Tuijotin Colen reaktiota Marcuksen ehdotukseen arvaillen jo mielessäni, aikoisiko tuo laulaa vai ei. Ainakin hän vaikutti omaan silmääni hieman vaivautuneelta, joten ehkä Marcuksen typerä idea saataisiin vain sivuutettua ilman sen enempiä mutkia. Vilkaisin Marcusta, joka katseli odottavasti Colea ja hymyili leveästi saadessaan itselleen mieluisan vastauksen.
"Sopii se niinki", Marcus totesi ja jäi seurailemaan lavalle siirtyvää miestä samalla, kun itse nojasin pääni pöytää vasten olevaan käteeni ja pyörittelin tuoppia kädessäni. Valon kuitenkin syttyessä lavalle katseeni siirtyi laiskasti sinne ja ilmeeni mitäänsanomattomana jäin tuijottamaan lavalle tyhjästi. Olin vain unohtunut ajatuksiini, tai sitten päässäni ei ollut enää lainkaan ajatustoimintaa, kiitos alkoholin. Marcus sen sijaan näytti oikeasti keskittyvän kuuntelemaan naputtaessaan sormiaan pöytää vasten musiikin tahtiin.

Hän vilkaisi minuun ja kurottautui napsauttamaan sormiaan kasvojeni edessä havahduttaen minut pääni sisästä.
"Älä sammu, mä en aio raahata sua pois täältä", hän sihahti minulle.
"En mä mitään sammu", väitin vastaan, jolle Marcus pyöräytti silmiään palautuessaan takaisin kunnolla istumaan. Sen jälkeen kuuntelimme hiljaa Colen esiintymistä siihen asti, että hän sai soitettua viimeisenkin soinnun. Marcus antoi pikaiset aplodit miehelle ja kääntyi takaisin puoleeni.
"No?" hän kysyi ja kurtistin kulmiani.
"Häh?" töksäytin, kun alkoholin hidastamat aivoni eivät jaksaneet käydä läpi, mitä Marcus oli lyhyellä kysymyksellään tarkoittanut.
"Mitä pidit?" hän tarkensi ja tajusin tuon puhuvan Colen soitosta. Kohautin olkiani.
"Kai se ihan hyvä oli", mutisin ja kulautin tuoppini tyhjäksi. Marcus virnisti ja näin tuon kasvoilta, kuinka kovasti hän olisi halunnut sanoa 'Mitäs mä sanoin' tai jotain sen tyylistä, mutta varmaan hän halusi olla ärsyttämättä minua enempää, joten pysyi hiljaa. Sen sijaan Marcus kääntyi Colen puoleen.
"Toikin jopa tykkäs", hän huikkasi minua osoittaen ja mutisin itsekseni napatessani Marcuksen puolillaan olevan tuopin tuon puolelta pöytää itselleni.

Nimi: planeetta

27.10.2017 07:16
Maisie Ferrier

Toinen oli oikeassa luultavasti: kaikki muut näkemäni koirat olivat ehkä puolet Atlaksen koosta ja oikeastaan pystyin ymmärtämään pienten koirien omistajien pelon kun Atlas ravasi paikalle. Varsinkin jos he eivät tienneet irlanninsusikoirien rauhallisesta ja ystävällisest perusluonteesta.
Tytön esittäytyessä Abigailiksi, Atlas kyllästyi istumaan ja nousi jaloilleen, nuuskimaan uutta tuttavuuttani. En komentanut sitä pois, Abigail ei ollut osoittanut mitään vihamielisyyttä koiraa kohtaan.
Naurahdin tytön sanoille lämpimästi.
”Luultavasti. Se tulee kyllä niidenkin kanssa toimeen, meillä oli kotona kissojakin.” kerroin hymyillen. Olin iloinen, että olin tutustunut uuteen ihmiseen, varsinkin kun hän tuntui ymmärtävän Atlasta. Koira heilutti pitkää häntäänsä iloisena ja katseli Abigailia silmiin.
”Se pitää susta” sanoin. ”Tosin se pitää kaikista, mutta kuitenkin” lisäsin vielä hyväntuulisesti, vilkaisten ympäröivöän puistoon.

Nimi: Carine
Kotisivut: http://https://youtu.be/GsLMoxa6xZ0/

27.10.2017 02:22
Cole Ayton

Kättelin Marcukseksi esittäytynyttä jätkää ja yritin ojentaa kättäni toiselle, joka kuitenkin tuhahti kaverilleen nimensä eikä ottanut hyväntahdonelettäni ollenkaan huomioon. Kohautin olkapäitäni saaden entistäkin huonommat vibat kyseisestä jätkästä ja nojautuen tuolin selkänojaa vasten katsoin Marcusta virnistellen. Oma mielipiteeni oli, että Jake nimenä ehkä puki kyseistä jätkää paremmin, mutta selkeästi kyseinen kaveri ei pitänyt sen julkistamisesta. Mustalta silmältä säästyen päätin jättää nimen käytön rauhaan, ainakin näin alussa.

Hämmennys valahti kasvoilleni Marcusin kysyessä ääninäytettä minulta ja aivan välittömästi aloin näyttää vaivaantumisen merkkejä ulospäin, mikä sinänsä ärsytti minua. Olin esiintynyt parhaimmillaan parin sadan ihmisen edessä ja siitä määrästä sadasosan edessä ääninäytteen antaminen tuntui ylitsepääsevältä. Lavalla kuitenkin minulla oli välineinä mikki sekä osasin sen kanssa taiteilla, jotta ääneni kuulostaisi mahdollisimman hyvältä.
"No, siis en viitti vetää kylmiltää kunno screamia, etten pasko omaa ääntä", naurahdin hiuksiani sukien ja hetken mielijohteesta vilkaisin baarin nurkassa olevaa pientä esiintymislavaa, jossa oli akustinen kitara. Huonolaatuinen rämä, mutta ajoi asiansa, kunhan sitä viritti eikä pitänyt liian lähellä mikkiä. "Voin mä jotain näyttää akustisella tasolla", totesin.

Nousin ylös tuolilta ja vislasin Tessalle osoittaen samalla pientä lavaa. Naisen kuullessa vislaukseni hän painoi tiskin alla olevaa nappia, jonka avulla mikki sai virtaa ja lavan ylle laskeutui himmeä valo huomion tavoittamiseksi. Istuuduin penkille mahdollisimman mukavaan asentoon samalla miettien kappaletta, joka sopisi akustisesti soitettavaksi ja olisi sopivan rauhallinen. Mieleeni tuli yksi, joka tosin oli hieman haikeahko tunnelmaltaan, mutta päätin kuitenkin sen soittaa.

Nimi: pixeli

26.10.2017 22:22
Emil Stanley Dawson

Samalla kun olin kertonut syytä miksi isä ja minä olimme lähteneet olin katsellut, kun Tony oli siemaissut lasistaan. Se oli saanut minut yhä varmemmaksi siitä, että juoma taisi olla ihan pelkkää viskiä eikä mitään muuta. Mietin myös mitä isoveli mahtoi ajatella kaikesta, kun hänen otsansa oli rypyssä. Täytyi vain toivoa, että Tony uskoi kaiken, minkä hän näytti tekevänkin, koska en oikeastaan voinut mitenkään vakuuttaa isoveljeäni siitä että puhuin pelkkää totta.
Sitten puolestaan oli Tonyn vuoro vastata kysymykseeni. Nyökyttelin päätäni ja vedin hetkellissti toisen suupielistäni hymyyn. Isoveljellä näytti menevän hyvin asianajajana, mutta en voinut sanoa että itselläni menisi huonommin. Olimme ehkä tasoissa tai jotain. Seurasin katseellani kuinka Tony laski oman lasinsa pöydälle ja ojensi sen sijaan toista minulle naurahtaen ettei se myrkkyä ollut.
"haha, ei voi koskaan olla liian varovainen" naurahdin ja otin lasin omaan käteeni. Isoveli nojautui nojaa vasten ja kysyi kysymyksen, joka sai minut sulkemaan silmäni sekunnin ajaksi. Kallistelin päätäni puolelta toiselle aivan kuin punnitsisin kumman vastaisin. Siemaisin juomaani ja aloitin.
"no siis, asia meni tälleen, että ku mä olin täyttäny viistoista faija liitätti mut siihe jengiin ja siis aluks mä en niinkään tykänny siit mut parin noin muutaman kuukauen päästä…siin mukana oleminen oli….kivaa tai niinku mä halusin olla sen jäsen…" selitin ja siemaisin juomaani uudelleen ja sitten laskin sen taas pöydälle.
"ja jos aattelit kysyy seuraavaks et miksen vaa eroo CobraGangista niin, ekaks no mä en haluu ja se on mun työ ja näin, mutta enemmän siihen vaikurtaa se että eroajat yleensä listitään aika nopeesti, jotta tietoja ei leviäis kenellekkään ulkopuoliselle ja mä en oo kovin halukas kumminkaan tulla listittäväks" selitin ja minusta tuntui että olin puhumut jo aivan liikaa. Niinpä annoin katseeni kiertää huoneen seinissä ja yritin bongata kellon. Oma puhelimeni oli jossakin kassin pohjalla, joten onneksi pian huomasin etsimäni. Kello oli jo sen verran, että liikkeen pomo oli jo saattanut saapua liikeeseensä ja oli ehkä jo soittanut poliisitkin paikalle. Henkäisin taas syvään. Oma pomoni olisi kumminkin tyytyväinen nähdessään ryöstöstä uutisen ja se että olimme oikeastaan onnistuneet ehkä pitäisi johtajan paremmalla tuulella, kun itse pääsisin täältä pois.

Nimi: Akit4

26.10.2017 21:44
Jacob Lancey

Vilkaisin Coleksi esittäytynyttä miestä ja katsoin, kuinka Marcus tarttui epäröimättä ojennettuun käteen.
"Marcus Gray", hän esitteli itsensä takaisin ja irroittaessaan otteensa baarimikon kädestä hän katsoi minuun odottavasti. Halusi varmaan minunkin kertovan nimeni. Meillä molemmilla taisi olla tunne, kuin tuo olisi kaitsemassa minua kuin omapäistä lasta, joka ei suostunut olemaan kohtelias uusille tuttaville. Enkä oikein pitänyt siitä.
"Jacob", tuhahdin, mutta katseeni pysyi edelleen Marcuksessa hyvin epätyytyväisen sävyn kera. Marcus ei välittänyt siitä, vaan väisti katseeni kääntämällä sen Coleen.
"Se tottelee Jakea paremmin", hän virnisti, jolloin liikahdin tuolillani irvistäen. En oikein osannut kuvitella kuulevani lempinimeäni tuntemattomien suusta, joten tuon olisi voinut jättää mainitsematta.
"Jos nyt vaan pysyttäs siinä Jacobissa", mutisin kuullen Marcuksen hymähtävän. Hän osasi toisinaan käydä hermoilleni, niin kuin alkoi nytkin pikkuhiljaa käymään, joten ajattelin vain hukuttaa ajatukseni alkoholiin. Päässäni alkoikin jo tuntua pikkuisen.

"Annahan Jakelle laulunäyte, nii saatas se vakuutettuu, että teidän keikalle kannattaa tulla", Marcus keksi ja laskin tuopin huuliltani. En minä tänne tullessani ollut ajatellut, että joutuisin kuuntelemaan koko illan Marcuksen fangirlausta. Koska sitä hän mielestäni teki.
"Joo, ei kiitti tarvi", sanoin, mutta Marcus ei ainakaan tuntunut ottavan sanojani kuuleviin korviinsa, tiedä sitten Colesta.

Nimi: Carine

26.10.2017 21:17
Cole Ayton

Seurasin jätkien jutustelua lievästi huvittuneena kommentoimatta kuitenkaan väliin. Introvertimmalla kaverilla ei näyttänyt olevan sanavaltaa ja näillä näkymin olisi tulossa, vaikkakin vastahakoisesti. Mielentilalla ei tosin ollut väliä, ei ainakaan minulla. Ehkä en saisi huutoja muilta jäseniltä, kun olin saanut jopa kaksi mukaan katsomaan. Ei edes, aioin päivän mittaa kysellä ympäri Lontoota. Huomista päivää siis.
"Juu", vahvistin ja ojensin kättäni miestä kohti, "Cole Ayton", esittelin itseni.

Vilkaisin taakseni, ja Tessa yhä piti seuraa vanhukselle samalla tarjoillen juomia muulle asiakaskunnalle.

Nimi: Wily

26.10.2017 20:54
Anthony Dawson

Odotin että Emilkin istahti alas, jolloin tämä vastasi kysymykseeni. Siemaisin viskiä lasistani häntä kuunnellessani, kulmat hieman rypyssä. Kaikki kuulosti niin järkeenkäypältä, etten epäillyt ollenkaan oliko hänen kertomansa totta. Äiti oli poliisi ja isä... oli mitä oli. Hetken aikaa Emil katseli huonetta ja viskilasiaan, hieman epäröivä ilme kasvoillaan, jonka jälkeen hän kysyi mitä minä tein työkseni ja miten asiat sujuivat kun hän ja isä olivat lähteneet pois.
"Mä olen asianajaja", sanoin asettaen toisen käteni sohvan selkänojalle. "Ja meillä meni ihan hyvin. Mä valmistuin kouluista ja sain alotettua oman uran."
Emil laski kassinsa jalkoihin ja nosti katseensa minuun. Kumarruin laskemaan lasini takaisin pöydälle ja otin puolestani toisen käteeni. Ojensin sitä Emilille.
"Ei oo myrkytetty, jos sitä mietit", naurahdin. Odotin tarttuisiko Emil lasiin, jonka jälkeen nojauduin taas nojaa vasten.
"Lähitkö sä ihan vapaaehtosesti mukaan jengiin?"

Nimi: Akit4

26.10.2017 20:27
Jacob Lancey

Hymähdin tuntemattoman tokaistessa minulle, että pitäisi vain kokeilla, olisiko heidän musiikkinsa minulle sopivaa. Marcus vilkaisi minuun ja tiesin tuon katseen myötäävän baarimikon sanoja; minun olisi hänenkin mielestään kokeiltava.
"Saa nähä", mutisin. Miehen kertoessa ajan annoin sen mennä ohitse korvieni saman tien. Marcus sen sijaan selkeästi painoi keikan ajan ja paikan mieleensä, mutta minä en vaivautunut. Mikäli minut sinne nyt raahattaisiinkin mukaan, riittäisihän se yksikin pää, joka muistaisi, minne mennä ja milloin.
"Pidetään mielessä", Marcus virnisti miehelle, "Yritän saada ton yrmynki raahattua sinne ajoissa".
"Eikö sun sit kannattais ottaa mukaas joku muu, etten vahingossakaan pääsis pilaamaan tunnelmaa?" kommentoin siihen väliin nyrpeänä saaden Marcuksen hymähtämään.
"Kyllä mä sut vielä suostuttelen tulemaan, ethän sä koskaan aiemminkaan oo loppupeleissä kieltäytyny illanvietosta", hän vannoi ja katsoi takaisin baarimikkoon, "Huomenna siellä siis"

En jaksanut enää väittää vastaan, vaan kulautin taas tuopistani. Tulin siinä vaiheessa tajunneeksi juomiseni vauhdin, mutta en kuitenkaan tullut hidastaneeksi. Kun nyt kerrankin voisin juoda koko illan jonkun muun piikkiin, aikoisin juoda tosissani. Aamuinen häiriön aiheuttaminen voisikin tulla lopulta melko kalliiksi Marcukselle, eikä moinen seikka edes haitannut omaatuntoani, sillä ei ollut ensimmäinen kerta, kun olin herännyt tuon treenien takia.

Nimi: Carine

26.10.2017 19:37
Cole Ayton

Kaksikosta selkeästi toinen oli introvertimpi eikä hänestä saanut mitään irti. En aikonut edes yrittää saada toista kakistettua sanaa suusta, mikäli hän ei tahtonut. Sentään minun ei tarvinnut harrastaa yksinpuhelua.
"No nii", totesin voitonriemuinen pilke silmäkulmassani ja käännyin hiljaisemman jätkän puoleen, "Sehä seleviää kokemalla", tokaisin yrittäen kumota toisen vastahakoisuuden. Vilkaisin tiskille päin, jossa Tessa nojaili jutellen jonkun höperön kanssa.

"Huomenna 23 aikaan. Jotai pientä taskurahaa saa vipata", sanahdin muotoillen sanani tarkoituksellisesti kehoitukseksi, vaikka lähinnä raha olisi enemmän kuin suotavaa. Olin elänyt kylmän veden varassa jo viikon ja tarvitsin muutaman kympin lisää laskuille.

Nimi: Akit4

26.10.2017 16:43
Abigail Bellingham

Hymähdin, hymy kuitenkin yhä pysyen kasvoillani, naisen todetessa minun olevan ensimmäisiä, jotka ajattelivat koirasta jotain hyvää. Kuuntelin päätäni kevyesti nyököttäen naisen puhuessa ja vaikkei itselläni isoa koiraa ollutkaan, pystyin kuvittelemaan, miten ihmiset täällä päin suhtautuivat moiseen.
"Ehkä se vain johtuu siitä, ettei täällä ole totuttu isoihin koiriin", hymähdin ja levensin taas huulteni hymyä paljastaen hieman valkoista hammasrivistöäni naisen esittäytyessä Maisieksi. Tartuin tytön käteen lempeällä oteella siirrettyäni lehtiöni toiseen käteeni.
"Abigail. Anastasiaksikin kutsuttu", esittelin itseni ja vilkaisin sitten Atlasiksi osoittautunutta koiraa, joka nuuski minua hieman varautuneesti.
"Se taitaa haistaa kissani", totesin ja kuin sattumalta huomasin samalla hetkellä nyppäistä valkoisen kissankarvan paidaltani.

Nimi: planeetta

26.10.2017 16:31
Maisie Ferrier

Toinen vastasi tervehdykseeni ja henkäisin helpotuksesta. Sävy oli niin rento, ettei tässä luultavasti ollut kyse valittamisesta.
Tyttö vilkaisi Atlasta sivusilmästään. Koira katseli tarkkaavaisesti häntä.
Hymyni leveni tytön kehuessa Atlasta. Olin ylpeä koirastani ja en ollut törmännyt Lontoossa vielä kovinkaan moneen, jotka ajattelivat samalla tavalla isosta, silti vähän rottamaisesta elukasta.
”Oot ekoja jotka tuntuu ajattelevan niin.” vastasin vilkaisten koiraani rakastavasti. ”Näkisitpä miten koirapuistossa tuijotetaan kun muut on siellä pienten kaupunkikoiriensa kanssa. Välillä vähän tuntuu, että ne vie ne heti pois ku näkee Atlaksen. Kaikki ei vaan tajua, että Atlas ja isot koirat yleensäkin on viis kertaa paremmin koulutettuja ku pienet räksyttäjät” rupesin taas selittelemään omiani ja pitämään monologia. Pidin pienen tauon.
”Mä oon Maisie. Ja taisin jo mainita, mut tässä on Atlas.” esittelin itseni ja herkesin rapsuttamasta irlanninsusikoiraa ojentaen käteni toiselle tervehdykseksi.

Nimi: Akit4

26.10.2017 16:23
Jacob Lancey

Loin vilkaisun seuraamme istuutuvaan mieheen ja otin mitään sanomatta oman juomani eteeni. Marcus sen sijaan virnisti baarimikolle ottaen meistä kahdesta sen tuttavallisemman henkilön roolin.
"Mä vähän arvelinkin, että sä olisit siinä bändissä. Oon pari kertaa ollu paikalla kuuntelemassa teitä", Marcus totesi ja katsahti minuun kuullessaan keikasta.
"Sä kun et näyttäny tietävän noista mitään, eikö olis aika korjata se?" Marcus virnisti vihjaten, että aikoisi raahata minut vielä sinne keikallekin. Pidin ilmeeni mitäänsanomattomana, mutta jos minua osasi lukea, niin kuin Marcus osasi, tiesi, etten ollut asiasta kovin innoissani. Marcus saisi minun puolestani mennä fangirlaamaan ihan yksinään.
"Eiköhän mulla ole muutakin tekemistä", mutisin ja vilkaisin itselleni vielä nimetöntä miestä hörpäten ensimmäisen tuoppini tyhjäksi, "Enhän mä edes tiedä, tykkäisinkö mä teidän musiikista, ties vaikka tulisin sinne turhaan".
Marcus pyöräytti minulle silmiään ollen jo hieman täynnä minua ja introverttiuttani, mutta sivuutin moisen ja asetuin penkilläni hieman rennommin pitäen terävän katseeni bändipojassa.
"Kyllä me tullaan käymään", Marcus meni lupaamaan keikkaan liittyen ja tiesin, ettei minulla olisi siihen enää sananvaltaa. Kun Marcus jotain päätti, tiesin kokemuksesta sen myös tapahtuvan.

Nimi: pixeli

26.10.2017 16:16
Emil Stanley Dawson

Onnekseni Tony ei sanonut mitään tatuoinneistani. En olisi jaksanutkaan kuulla niistäkin jotain sanomista. Olin nimittäin saanut isoveljestäni semmoisen liiankin huolehtivan vanhan mummon kuvan, joka jäkättäisi joka asiasta mikä olisi vaaraksi terveydelle tai jotain muuta vastaavaa.
Naurahdin hieman kiusaantuneena Tonyn sanoille, koska en tajunnut miksi olin näin jäätävän hermostunut. Tasailin hengitystäni ja suljin hetkeksi silmänikin. Jokin tässä koko jutussa oli vain niin hermostuttavaa. Tai se saattoi myös johtua siitä, että jouduin sepittämään tämän jälkeen kunnon romaanin pomolle, ehkä jopa täysin muunneltuna. Kävelin Tonyn perässä olohuoneeseen, joka myös oli varsin upea. Seurasin katsellani isoveljeni liikeitä tämän hakiessa kaksi lasia ja viskipullon koristamaan sohvapöytää. Istahdin alas ja tuijotin hitusen kulma koholla, kun Tony kaatoi lasit puolilteen ja istahti itsekkin. Olin ehkä hitusen rauhoittunut ja laskin toisen käteni sohvan käsinojalle samalla kun mietin mitä vastaisin isoveljeni kysymykseen.
"no…se tais johtuu siitä et mutsi oli…poliisi. Ja faija tais olla tossa CobraGangissa mukana…ja koska sä olit vähän innostuneenpi mutsin työstä, ni sit faija otti mut itelleen varmaan olettaen et mä tykkäisin sen työstä, koska sehän sano mutsille et se oli työtön tai jotain…." Sanoin ja naputtelin käsinojan pintaa. Käytin itse enemmänkin mutsia ja faijaa, vaikka äidistä olisin voinut käyttää muijaakin, koska tavallaan en oikein ollut oppinut tuntemaan häntä hyvin ja nyt varsinkaan kun hän oli yksi kytistä. Katseeni kiersi olohuoneessa ja jumittui tuijottamaan lasia. Kasvoillani oli hitusen epäröivä ilme, vaikka tiesin sen olevankin pelkkää viskiä.
"mutta mä haluun tietää mitä työt sä käyt nyt ja miten teillä meni ku me lähetti pois sielt?" Sanoin ja kohotin katseeni Tonyn silmiin. Laskin urehilukassini sylistäni jalkojeni juureen.

Nimi: Carine@phone

26.10.2017 16:02
Cole Ayton

Hymyilin. "Jees."

Vastaanotettuani maksun(?) kävin täyttämässä tuopit ja kuskasin ne takaisin pöydälle, johon istuuduin itsekin oikeastaan välittämättä siitä, olinko tervetullut seuralainen vai en. Näin Tessan katsovan minua pitkään, mutta koska baari oli tänään melko hiljaisena, hän ei sanonut mitään. Menisin kyllä auttamaan, mikäli asiakkaita alkaisi virrata sisälle.
"Mä sain vähä tos sellasen fiiliksen, et teitä saattas ehkä kiinnostaa", aloitin nojaten pöytää vasten kyynärpäilläni ja naksautellen sormiani. "Soitan yhessä pienehkössä metalcore-bändissä ja keikka ois meil hylätyssä veneenkorjaushallissa. Se on Millbank-tien varrella", mainostin ja jäin odottavaisena kuuntelemaan kaksikon vastausta.

Markkinoinnin olisi toki voinut hoitaa julistein, mutta Andylla - basistillamme - oli tapana varata paikoiksi vähän kyseenalaisempia rakennuksia, joten useimmiten asianomaisten täytyi käydä vinkkaamassa muille siitä. Keino ei välttämättä kaikkein tehokkain ole, mutta aina yleisössä on jonkin verran porukkaa näkynyt.

Nimi: Wily

26.10.2017 15:49
Anthony Dawson

Katselin vähän huvittuneena Emilin epäröintiä takkinsa suhteen, jonka hän sitten lopulta kuitenkin otti pois paljastaen käsivarsiensa tatuoinnit. En sanonut mitään, olinhan minäkin joskus tatuointia havitellut, vaan koskaan en saanut aikaiseksi ottaa sitä. Mutta eihän vielä ollut liian myöhäistä?
"Ihan aluksi sä voisit vaikka rentoutua", totesin.
Vaikutti hassulta, että minä olin onnistunut saamaan pahamaineisen jengin jäsenen aivan hermostuneeksi. Luulisi sen menevän toisin päin.
"Istutaan alas", sanoin ja kävelin olohuoneeseen vitriinin luo.
Otin sieltä kaksi kristallilasia ja viskipullon, jotka kannoin sohvan edessä olevalle lasipöydälle. Kaadoin molemmat lasit puolilleen ja istahdin sohvalle.
"Voisit ihan ekaksi kertoa että miks te lähditte isän kanssa pois." Nyökkäsin Emilille merkiksi, että istuisi alas.

Nimi: Akit4

26.10.2017 15:35
Jacob Lancey

Puheenaiheenamme toimiva mies taisi huomata vilkuiluni, mutta en antanut sen häiritä, vaan sen sijaan häntä yhä tarkkaillen yritin kaivaa muistini sopukoista edes jonkinlaista käsitystä siitä, kuka tuo oli. Mutta ei, en edelleenkään tainnut tietää tuosta miehestä tai hänen bändistään mitään, toisin kuin Marcus. Jonkun naisen tunkiessa näkökenttääni tiskin luo tilaamaan mieheltä, käänsin katseeni takaisin Marcukseen.
"Oletko sä sitten kuunnellu paljonki ton bändiä?" kysyin hymähtäen ja kumosin juomaani kurkusta alas.
"Njäh, mitä nyt kerran, pari tullu eksyttyä pikkuhumalassa kuuntelemaan, ku ne on soittanu jossain", hän vastasi olkiaan kohauttaen, "On niiden musa kai ihan ookoo".
Näin pian sivusilmällä jonkun lähestyvän pöytäämme ja katseeni taas tuttavastani irroittaessani näin, että kenetpä muutkaan, kuin tämän kyseisen ruskeahiuksisen miekkosen, josta Marcus oli alkanut jauhaa. Hän kysyi juomistamme, jolloin siirsin katseeni omani puolesta Marcukseen.
"Sähän maksat?" varmistin ja Marcus huokaisi.
"Niin kai mä päädyin lupaamaan. Tuo vaan", hän vastasi minulle ja lopulta myös vierellämme seisovalle miehelle, jota Marcuskin katsoi nyt hieman tutkivammin varmistuakseen siitä, oliko tunnistanut miehen.

Nimi: pixeli

26.10.2017 14:32
Emil Stanley Dawson

Tonyn pienellä huumorilla sanotut sanat saivat huuliltani karkaamaan myös naurahduksen.
"kattoo ny" naurahdin ja silmäilin asuntoa hieman tarkemmin. Tony oli ottanut jo takin pois, mutta siirtynyt eteisestä pidemmälle. Itsekkin siirryin eteisestä isoveljeni luo ja silmäilin tämän asuntoa.
"no, jos sä välttämättä haluut antaa jotain niin mikäs siinä, mutta ei oo pakko" vastasin Tonyn kysymykseen. Tunsin oloni yhä hieman hermostuneeksi, enkä oikein osannut asettua, vaan seisoin vain paikallani. Mietin myös ottaisinko takkini pois vai en. En nimittäin ollut varma miten isoveli suhtautuisi tatuointeihini. Päädyin kuitenkin ottamaan sen hitain ottein pois, mutta en laskenut sitä mihinkään vaan pidin sen kädessäni. Sen alta paljastui valkoinen T-paita, joka paljasti kummatkin tatuointini. Vain toisesta jäi vähän hihan peittoon.
"no, mistä sä halusit siis jutella ja saada selkoa?" Kysyin hieman sekaisella äänensävyllä samalla kun pälyilin hermostuneesti ympärilleni. Tämähän saattoi helpostikkin olla ansa tai jotain. Vedin kädellä hiuksiani, jotka olivat hieman sikinsokin. Yritin peittää hermostuneisuuteni ja vedin hiljasesti henkeä sisään rauhoitellakseni itseäni. Kohentelin takkia sylissäni niin että aseet olisivat sielllä hyvin ja vilkaisin sitten Tonyä.

Nimi: Carine@phone

26.10.2017 13:59
Cole Ayton

Tunsin itsessäni katseet ja silmilleni sainkin kaksikon (Marcus&Jacob), joista ainakin toinen silloin tällöin pälyili minua kohti(?). Pieni kysyväisyys hetken ilmeni kasvoillani toisen kulmakarvan painuttua alas, mutta se keskeytyi joutuessani tarjoamaan varsin irvokkaan näköiselle naiselle pari paukkua Jägeriä. Itse join hyvin harvoin enkä juuri polttanutkaan, sillä ne kaksi olivat pahinta äänentappajaa. Kuitenkin keikkailemalla silloin tällöin tienasin parhaimmillani vuokrarahani, vaikka bändi ei todellakaan mikään maailmankuulu ollut. Tuskinpa edes Lontookaan tiesi, sen verran underground-yhtye Agony oli.

Uteliaisuus potki perseeseeni, jolloin tiskin takaa kävelin pöydälle, jossa kaksikko istui. Heidän olemuksensa pakotti minut olemaan hieman varuillani ja varauduin siihen, että saisin painua saman tien takaisin tiskin taakse. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta.
"Tuonko teille uudet?" asiakaspalvelumaiset vuorosanat eivät ehkä heti sopineet olemukseeni, mutta pieni virne paikkasi sitä ja ehkä saivat minut vaikuttamaan kelvolta baarimikolta. Lasit eivät aivan tyhjillään olleet(?), mutta parempaa avausta en keksinyt tähän.

Nimi: Akit4

26.10.2017 13:48
Jacob Lancey

Päivä oli kulunut tavalliseen tapaansa; Olin jälleen herännyt aamulla siihen, kun Marcus oli tullut jengimme hallussa olevalle hallille hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä. Hän oli se, joka hyödynsi nyrkkeilysalia meistä eniten ja hän sen perustamisen oli keksinytkin. Koska olin valvonut viimeyönä melko pitkään, olin ollut herätyksestä näreissäni ja Marcus oli saanut osakseen melko viileää kohtelua, kunnes tuo oli minut rauhoittaakseen lupautunut tarjoamaan minulle juomat tänä iltana.
Ja tässä sitä nyt oltiin, jossain räkälässä istumassa kumpikin juomat käsissään. Joku Kiev se taisi olla, en oikeastaan edes välittänyt, sillä itse en ollut täällä aiemmin käynyt, enkä varmaan tulisi enää käymäänkään, ellei Marcus joku päivä saisi minua taas vedettyä mukaansa.

Marcus oli juuri avautunut säädöstään, joka olikin lopulta lähtenyt jonkun muun matkaan. Itse olin vain hymähtänyt ja nyökkäillyt silloin tällöin, sillä minusta ei oikein olisi muita lohduttamaan, etenkään näissä asioissa. Marcus hiljeni hetkeksi hörpyn ajaksi ja siirsi sitten ruskeat silmänsä sisään kävelevään ruskeatukkaiseen mieheen.
"Eiks toi ole siinä yhdessä bändissä?" Marcus hymähti ja käänsin itsekin katseeni seuraamaan takahuoneen puolelle menevää miestä.
"Niin missä?" tuhahdin, sillä omaan silmääni mies ei vaikuttanut lainkaan tutulta.
"Joku Agony se vissiin oli", Marcus pohti ja katsoin häneen kulmaani kohottaen.
"Ei soita mitään kelloja", mutisin, mutta jäin silti tarkkailemaan tiskin taakse palaavaa miestä Marcuksen selittäessä taustalla jotain heidän musiikistaan.

©2020 LONDON - suntuubi.com