Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

THE GAME IS ON

 
year & weather news!
Joulukuu 2018
Päivällä korkeimmillaan -2ºc, yöllä alimmillaan -10ºc
Tihkusadetta ja pilvistä, välillä auringonpaistetta. Kovaa tuulta lähes päivittäin

18.04. Uusi murha, tapahtunut Earl's Courtissa!

Lue lisää...

 
 << <  118  119  120  121  122  123  124  > [ Kirjoita ]

Nimi: Carine@phone

28.10.2017 13:39
Cole Ayton

Tiesin joskus hyödyntäväni heidän lupaustaan, vaikka samalla toivoin, etten joutuisi niin pahasti kuseen lähiaikoina. En siis hirveästi myhäillyt, tuttavia oli helppo hankkia. Marcus näytti jotenkin edes saaneen hivenen luottamusta minuun, kun taas kaverinsa Jake oli vieläkin puolustuskannalla. Tosin humalaisena hän näytti lähinnä koomiselta, sillä jätkän eleet olivat melko teatraaliset. Melkein tyrskähdinkin hänen lyödessä tuopin pöytään, mutta onnistuin pitämään itseni vakaana. Ei ollut asiani toimia konsulina kahden kaveruksen välillä.
"Jees, annakko numeron, nii helpompi tavoittaa. Ois kyl jees käyä iha muutenki yksillä silloin tällöin", tokaisin.

Noukin puhelimen taskusta ja huomasin kellon lähestyvän sitä aikaa, kun muut baarit sulkisivat ovensa ja osa näiden asiakkaista raahautuisi Kieviin. Raha virtaisi, mutta se tarkottaisi aina myös töitä sinne kello kuuteen asti.

Kosketusnäyttöluuriin näppäilin osoitekirjan auki ja ojensin sen Marcukselle(?), jonka oletin laittavan numeronsa siihen.

Nimi: Wily

28.10.2017 11:39
Jamie Hayes

”Tietysti!” naurahdin kun Jev ilmoitti tahtovansa kuvan myös itselleen. Hän rapsutti Daisya vielä vähän korvan takaa ennen kuin nousi seisomaan alkaen ottaa ulkovaatteitaan pois päältään.
”Taidat olla kovin erikoinen, kun se näyttää tykkäävän susta”, sanoin kasvot hymyssä toiselle. ”Se on tosi pikkutarkka sen suhteen että kenestä tykkää ja kenestä ei.”
”Ja kiitos!” Seurasin yhä hymyillen kun Jev asetti takkiaan ja kaulahuiviaan naulakkoon. Daisy kipitti luokseni ja alkoi tapittaa minua mustilla nappisilmillään. Se yritti selvästi viestiä että sillä oli nälkä.
”Joo, mennään antamaan sulle ruokaa”, höpötin koiralle jolloin se laukkasi pitkin loikin keittiötä kohti. Lähdin melkein heti koiran perään, odottaen vielä että jos Jev tahtoisi tulla perässä.
”Missä päin sä asut?” kyselin toiselta samalla kun hääräsin koiranruokien kanssa. ”Onko sulla eläimiä?”

Anthony Dawson

Anthony Dawson

Emil huokaisi, ei ilmeisesti halunnut kertoa vastausta kysymykseeni koska vältteli katsekontaktia. Hän vastasi myöntävästi, vähän takellellen, mutta valehtelematta. Suuni käväisi nopeassa, vähän hermostuneessa hymyssä, kun Emil sanoi ettei pystyisi minua tunteettomasti tappamaan.
”Et pystyisi tappamaan minua tunteettomasti, mutta pystyisit kuitenkin?” Vein katseeni hetkeksi syliini, aihe oli karannut vähän väärille teille. Yritin varovaisesti tavoitella Emilin silmiä, mutta tämä tuijotti kassiaan melko tiukasti.
”Sori, ei olisi pitänyt kysyä”, sanoin huokaisten. Toinen oli selvästi kiusaantunut asiasta puhumisesta.

Nimi: planeetta

28.10.2017 09:10
Maisie Ferrier

Abigail vaikuttikin heti alkuun todella eläinrakkaalta, enkä ihmetellyt, kun hän sanoi ettei osaisi valita kissojen ja koirien välillä.
Iloisena tyttö katsoi minua ja viskasi pallon ilmaan, päästäen Atlaksen säntäämään jälleen sen perään.
Koiran hakiessa leluaan jälleen takaisin, Abigail pyysi minua ottamaan hetkeksi hänen toisessa kädessään pitämänsä lehtiön. Otin sen vastaan ja tyttö alkoi sitoa hiuksiaan kiinni.
”Piirrätkö vai kirjoitatko? Vai mitä varten tämä on?” kysyin kiinnostuneena, kehtaamatta kuitenkaan avata omin luvin vihkoa. Atlas palasi tuijottaen meitä kumpaakin vuorotellen, yrittäen selvästi päättää, kummalle toisi pallonsa tällä kertaa. Lopulta se valitsi Abigailin, joka leperteli sille hiljaisella äänellä. Atlas rakasti kehuja enemmän kuin mitään.

Nimi: Akit4

28.10.2017 01:14
Jacob Lancey

Katsoimme Marcuksen kanssa kumpikin hämillämme baarimikon perään, kun tuo meni poliisien luo ja ehdin jo epäillä tuon vihjaavan heille jotain meistä ja epäilyttävästä hermoilustamme. Marcus yritti kuunnella tarkkaavaisesti heidän puhettaan, kun taas itse halusin vain ehtiä kumota tuoppini tyhjiin, mikäli äkkilähtö oli tuloillaan. Se oli minun humalaisen pääni arvojärjestyksessä tärkeämpi asia, joten join sitten yhdellä kerralla kaiken jäljellä olleen alkoholin. Tämä tulisi vielä myöhemmin kostautumaan.

Marcus seurasi poliisien liikkeitä heidän mennessään ulos antaen itsensä taas rentoutua ja käänsi sitten katseensa nuokkuvaa päätäni kohden. Hän oli avaamassa suutaan, mutta Colen palaaminen keskeytti sen. Hän kuunteli miestä harkiten tuon sanoja ja itse tuijotin tuota silmiäni hieman siristäen ja kulmiani kurtistaen.
"Riippuu, millasissa asioissa joutuisit meihin mahdollisesti turvautuun", Marcus totesi, "Mut jos et ihan liikoja pyydä, niin kaipa tuo käy".
"Paskanmarjat. Oltais me tuosta itekin selvitty", murahdin itsevarmana tyhjän tuoppini teatraalisesti pöytään iskien ja Marcus hieraisi kasvojaan ollen jo täynnä minua. Silti hän yritti selkeästi hillitä itseään ja pitää itsensä rauhallisena.
"Ole jooko vaan hiljaa. Puhu sit joskus, ku sun pää olis ees vähän selvempi", hän pyysi, sillä tiesi sanani lähes täysin paikkaansapitämättömiksi, ja katsoi takaisin Coleen odottaen vastausta aikaisempiin sanoihinsa.

Nimi: Helena@puhelin

28.10.2017 01:05
Bella Russell

Bella hymyili Minjaen kumarrukselle ennen kuin keskittyi järjestelemään laseja tiskin takana. Nainen oli keskittynyt hommaansa vielä silloinkin, kun Calvin saapui paikalle ja tervehti häntä.
"Hei ja et sä edes paljoa ole myöhässä", nainen huikkasi lasien järjestelyn ohella ennen kuin mies katosi takahuoneeseen. Nainen oli edelleen aika rennosti pukeutunut, vaikka olikin töissä. Bella ei silti jaksanut alkaa välittää vaatteistaan tai ulkonäöstään, vaikka olikin ehkä hieman alipukeutunut muihin työntekijöihin nähden. No, onneksi farkkuihin, toppiin ja neuletakkiin pukeutuminen ei ollut kovin huomiota herättävää, vaikka sotkuisella nutturalla olevat hiukset muistuttivat sitä kuin Bella olisi heräämisen jälkeen vain sitonut ne pikaisesti. Lukulasit kulkivat myös edelleen mukana.
Calvinin tullessa takaisin ja miehen puhuessa naiselle, Bella keskeytti lasien järjestelyn siksi aikaa, että pystyi kääntyä katsomaan miestä.
"Rauhallisempi ilta, mutta jos haluat niin voidaan pitää. Eiköhän jonkinlainen yleisö kuitenkin saada paikalle. Viikonloppuna on viimeistään töitä, kun on enemmän väkeäkin", nainen vastasi ensin toisen työkysymykseen ennen kuin vilkaisi Minjaeta, josta mies oli myös kysynyt. "Minjae Park, uusi työntekijä. Tarjoilijana täällä yläkerran puolella."

Nimi: Helena@puhelin

28.10.2017 00:51
Jeffrey Coleman

"Ei se mitään, kunhan saan oman version kuvasta", Jev naurahti rennosti, kun Jamie oli ottanut hänestä ja toisen koirasta kuvan. Nuorimies saattoi rapsuttaa vielä vähän koiraa ennen kuin suoristautui seisomaan. Hän alkoi riisua kaulahuiviaan ja takkiaan päältään katsellen samalla ympärilleen sen minkä pystyi siitä seisomapaikaltaan.
"Kotoisan oloinen kämppä", Jev totesi hymyillen hieman, kun tarttui hengariin tai laittoi takkinsa huiveineen naulaan (?). "Ja paljon rauhallisempi kuin omani."

Nimi: Carine@phone

28.10.2017 00:45
Cole Ayton

Minulla oli muutama syy mielessä, joiden takia kaksikko oli silminnähden(?) hermostuneita poliisien saapumisesta. Toki poliisit olivat meihin selin, joten pöytämme seurue näytti vain normaalilta seuruelta.

Mutta itse kaksikkoon - kokemuksiini vedoten, he joko myivät laitonta tavaraa, olivat varastaneet jotain tärkeää, osallistuneet henkirikokseen, tai kaikkea näitä vaihtoehdoista sopivat heihin, jolloin Marcus ja Jake olisivat todennäköisesti jengiläisiä. Aiemmista vaihtoehdoista en olisi huolissani, mutta Brian (joka omisti baarin), olisi helkkarin kusessa, mikäli kapakka olisi jonkun jengin reviirillä. Paniikkiin en ryhtynyt, sillä herättäisin vain epämieluista huomiota sillä.

Tessa jutteli kyttien kanssa turhan pitkään ja olin kuulevinani sanat "tarkastus" ja "rutiinitehtävä", jolloin itse päätin toimia. Nousinkin ylös pöydältä kävellen hyväntahtoisen hymyn kanssa koppalakkien luokse.
"Cole Ayton", sujuvasti tervehdin ojentaen käteni poliiseille, jotka vastasivat kättelyyni. He kertoivat olleensa tarkastuskäynnillä, mikä oli kuulemma tehtävä, jotta he voisivat varmistaa alkoholimme laillisuuden ja näin Kiev jatkaa toimintaansa.
"Haluaisin nähdä etsintälupanne", pyysin vaativahkoon sävyyn ja katsoin poliisejä vuoroin perään, joista kumpikin oli minulle uusia. Toinen puri hammasta selkeästi närkästyneenä. Olettiko hän tosissaan, että Kievi noin vain käännettäisiin ympäri?
"Tulemme parin viikon päästä takaisin, luvan kanssa", hän vastasi. Kaksi viikkoa aikaa siis varastoida kama, putsata paikat ja väärentää papereita.
"Nähkäämme siis silloin", hymyilin.

Poliisit lähtivät, ja oven suljettua huojennus valtasi minut heti. Katseeni palasi Marcukseen ja Jakeen, joiden luokse palasin. Istuuduin pöydälle kasvoillani määrätietoinen ilme.
"Okei, ensinnäki.." aloitin huomattavasti hiljaisemmalla äänensävyllä kuin mitä aiemmin olin puhunut, "mua ei kiinnosta saada tietää, mihin ootte sotkeneet kätenne", katsahdin miehiä vakavoituen kuin osaten samaistua näihin, "mut mä aika selkeästi tein teille palveluksen ja toivon mukaan voin joskus vastaisuudessa turvautua teihin", heitin ilmaan roikkumaan ehdotuksen, johon jäin odottamaan vastausta.

Toki olisin voinut vaatia tietää, mistä on kysymys, mutta liika informaatio olisi vain haitaksi. Varsinkin näin yksineläjänä mieluummin liikkuisin Lontoossa ilman pelkoa siitä, että joku sieppaisi minut siniseen pakettiautoon ja kuulustelisi jossain rottia kuhisevassa kellarissa käyttäen veistä ja ruoskia sanansaattajina.

Nimi: Wily

28.10.2017 00:00
Calvin Riddle

Laskin pinsettien varassa muutamat kovakuoriaiset hämähäkkieni terraarioon, jolloin ne vikkelin, vaanivin liikkein ryntäsivät ateriansa kimppuun, minun katsellessa niitä lasin toiselta puolelta. Karvaisten jalkojen kourissa sätkivät ötökät katosivat hetkessä halukkaisiin suihin, jonka jälkeen suljin terraarion kannen kokonaan ja siirryin keräämään iltapalaa käärmeelle. Se kökötti puun oksalla tiiviissä kerässä, ja kun se huomasi minun asettaneen kaksi sulatettua hiirtä sen alapuolelle, se lähti laskeutumaan alas oksalta ja kävi ahmaisemassa toisen hiiristä venyvään kitaansa. Hymyilin katsoessani lemmikkieni ruokailuja ja laitoin hämähäkkien terraarion viereen jääneen torakkarasian takaisin lipaston laatikkoon. Tarkistin tietysti ensin että kansi oli tiukasti kiinni, koska ei olisi kovin mukavaa herätä yöllä siihen kun monet jalat kipittelisivät pitkin kehoa. Pelkkä ajatuskin tuotti minulle kylmiä väreitä.
Ruokkimisten jälkeen suuntasin makuuhuoneeseeni tekemään loppuviimeistelyt ulkonäkööni. Asettelin hiuksia paremmin ja suihkautin vähän miehille valmistettua hajuvettä kaulalleni. Tarkastelin itseäni peilistä, todeten sitten että näytin todella hyvältä, mikä ei tosin ollut minulle yhtään uutta.
Kumarruin ottamaan repun lattialta sänkyni vierestä ja tarkistin sen sisällön. En ollut varma oliko minulla sovittua esitystä sinä iltana, mutta päätin ottaa siihen sopivat asusteet varmuuden vuoksi mukaan. Heitin vielä avaimet reppuun ennen kuin vedin vetoketjun kiinni. Kannoin repun hyvin mitättömän pieneen eteiseeni ja kurotin ottamaan naulakosta mustan nahkatakkini, kiskoen sen päälleni ja vilkaisten nopeasti kelloa.
”Paska”, mutisin turhautuneena, kun huomasin olevani jo myöhässä. Päätin naputella Bellalle, työnantajalleni, nopean viestin myöhästymisestäni, vaikka tiesin ettei tämä saarnannut pienestä viivästymisestä. Normaalisti olin kuitenkin aina ajoissa, nyt vain onnistuin jotenkin kadottamaan ajantajun kokonaan.
Vetäisin mustat tennarit jalkoihini ja tungin puhelimen taskuun. Sammutin eteisen pikkuvalon ja käännyin vielä katsomaan että molemmat terraariot olivat kiinni.
”Älkäähän sitten karatko”, huikkasin nopeasti eläimille ennen kuin poistuin asunnosta. Ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta, jos jompikumpi kahdeksanjalkaisista yrittäisi pakosalle. Viime kerta päättyi onneksi hyvin, kun ehdin löytää Ernien ajoissa seikkailemasta päiväpeittoni alla...

Pääsin ennätysajassa baarille, ja kiirehdin nopeasti sisään kiinnittäen huomioni samalla siihen ettei ruuhkaa vielä ollut. Hyvä niin, koska muuten olisin saattanut olla edes hieman pulassa. Huomasin Bellan hääräävän tiskin takana ja jonkun minulle tuntemattoman pojan (Minjae) tarjoilevan vanhalle vakkariasiakkaalle tämän vakkarijuomaa.
”Hei sori että oon myöhässä”, soin pikaisen pahoittelun Bellalle, ennen kuin katosin takahuoneen puolelle.
Menin suoraan kaapilleni ja pengoin sieltä työvaatteeni – siistin mustan puvun. Minulla ei ollut ongelmia suorittaa vaatteiden vaihtoa työpaikalla, varsinkin kun tein sitä vieraiden ihmistenkin edessä, tosin päinvastaisesti. Suoriuduin vaihdosta nopeasti, jonka jälkeen tungin päälläni olleet vaatteet reppuun ja suljin kaapin. Siirryin vielä huoneen toisella puolella olevan lavuaarin luo pesemään käteni ennen kuin astelin takaisin baarin puolelle.

Suuntasin heti Bellan luo luoden tälle oman, tyypillisen hymyni.
”Oliko mulla muuten mitään esitystä tänään tiedossa?” kysyin tältä samalla poimien tiskillä lojuneen rätin käsiini ja heilauttaen sen olalleni.
Ilta oli vielä nuori eikä asiakkaita juurikaan ollut, joten ajattelin että voisin ajankulukseni pyyhkiä pöydistä humaltuneiden ihmisten läikyttämiä tahmeita jälkiä pois. Käännyin vilkaisemaan tarjotinta kantavaa poikaa(?), ja loin kysyvän katseen Bellaan.
”Kuka tuo on?” kysyin osoittaen peukalolla olkani yli korealaispoikaa kohti ja rypistin hieman otsaani.

Nimi: Akit4

27.10.2017 23:30
Jacob Lancey

Marcus naputteli turhautuneena sormeaan pöytää vasten yrittäen kuitenkaan olla herättämättä huomiota. Hän vilkaisi vain pikaisesti Colea kohden ja seuraili sitten poliiseja katseellaan. Tuijotin häntä ja annoin vihdoinkin luonteenomaisen vittuiluni kaivautua pikkuhiljaa esiin.
"Olipa hyvä, että sä sait valita baarin", totesin Marcukselle, joka loi minuun pistävän katseen.
"Mistäpä mä olisin voinu tietää, missä koppalakit tykkää viettää aikaa", hän sanoi, kuitenkin pitäen äänen suhteellisen hiljaisena, jotta keskustelumme ei kantautuisi pöydän ulkopuolelle. Hän käytti taas katseensa Colessa ja sen jälkeen siirsi sen tuoppien kautta minuun.
"Eiköhän lähdetä? Sori, meille tuli nyt muuta", hän ehdotti ja osoitti sanojensa loppuosan Colelle, mutta itse en humalan rentouttamana ottanut niin suurta stressiä poliiseista. Mikä muutenkaan olisi todennäköisyys, että juuri he tunnistaisivat kasvomme?
"En mä kyllä edelleenkään ole valmis", sanoin ja kohotin vielä hieman juomaa sisällään pitävää tuoppia Marcuksen nähtäville saaden tuon huokaisemaan.
"Ootsä kyl yks piikki persees", Marcus mutisi huokaisten yrittäen kovasti jaksaa minua vielä edes vähän aikaa.

Nimi: Carine@phone

27.10.2017 23:05
Cole Ayton

Kohautin olkiani vaatimattomuuden eleenä, vaikka olin hyvinkin ylpeä itsestäni, sillä koin kehujen palkitsevana vuosia kestäneestä harjoittelusta. Tietysti pidin myös palautteesta ja aina kuuntelin, mikäli oli joku vinkki parempaan laulu- tai soittotyyliin. Muissa asioissa sitten pidin käyttää omaa päätäni, vaikka ennen onnistumista saatoin hakata sitä seinää vasten ties kuinka monta kertaa.

Kulmani kohahtivat hieman kaksikon olemuksen selkeästi muuttuessa kireiksi(?) eikä kauaa kestänyt synapseissani hoksata, että se liittyi poliiseihin. Itse en viime aikoina ollut turvautunut mihinkään kyseenalaiseen rahanpuutteeseen, joten olin melko rennosti.

Katselin kulmakarvani alaspäin painuneena Marcusta, joka sihahti kysymyksensä. Minulla alkoi nousta kysymyksiä mieleeni, joita hienovaraisuuksissani en ajatellut vielä pommittaa. Sen sijaan viattomasti nojasin tuolin selkänojaa vasten kädet ristien rintakehälle.
"Ne varmaa tykkää viettää vapaa-aikansa päät täynnä", totesin huolettomasti, vaikka tiesin aivan hyvin, että Kiev oli oiva paikka saada laittomia piristeitä. Ja nämä poliisit taisivat olla niiden haussa. Sitä kaksikon ei tarvinnut tietää. Tosin en kyllä itsekään ollut aivan perillä kaikesta, kun en sisäpiiriläinen ollut.

Nimi: Akit4

27.10.2017 22:29
Abigail Bellingham

Hymyni muuttui hetkessä aidommaksi Maisien naurahtaessa. Katsoin, kuinka hän heitti pallon koiralle ja jäin katselemaan innokkaan eläimen perään.
"Itse en oikeastaan taida olla kumpaakaan. Kissa- tai koiraihminen siis", naurahdin, "Pidän molemmista. Ja monista muistakin eläimistä".
Olin jo nousemassa seisalteni kyykystäni, mutta kun Atlas toikin pallon minulle, iloisesti yllättyen otin pallon vastaan ja nousin vasta sitten. Virnistin Maisien toteamukselle.
"Näköjään", hymyilin ja heitin pallon niin pitkälle kuin kehoni vain salli katsoen koiran vauhdikasta menoa. Nyin hieman hameeni helmaa suoraksi ja kohotin olallani roikkuvaa laukkua paremmin. Viileä tuulenvire kulki ohitsemme ja sipaisin taas hiuksiani kasvoiltani.
"Voisitko pitää tätä hetken?" kysyin ojentaen lehtiötäni tytölle ajatuksenani kietaista pitkät suortuvani pompulalle. Koira teki jo paluutaan luoksemme ja tervehdin sitä iloisesti leperrellen.

Nimi: planeetta

27.10.2017 22:20
Maisie Ferrier

Abigail ei takertunut jäätymiseeni, vaan vastasi kysymykseeni kertomalla kotipaikastaan. Kuuntelin rentoutuen vähän lipsautuksestani. Viimeinen asia, jota halusin ajatella, oli yliopiston draamailut ja Mark. Olin tullut tänne ollakseni mahdollisimman kaukana siitä ja halusin onnistua tavoitteessani. Ansaitsin etäisyyden kaikesta, joka oli meneillään Glasgowssa ja sen ympäristössä.
Heräsin mietteistäni kuuntelemaan Abigailin kerrontaa hänen kissastaan.
”Ah, kissat on ihania.” naurahdin kepeästi. Atlas kääntyi minua kohti. Se alkoi olla kärsimätön. Nappasin pallon käteeni ja heitin sen jälleen mahdollisimman kauas, Atlaksen sännätessä perään honteloilla, pitkillä jaloillaan.
”Oon tosin aina ollu vielä ehkä enemmän koiraihminen.” lisäsin vielä katsellen, kuinka Atlas nappasi pallon ja lähti juoksemaan meitä kohti. Tällä kertaa se meni kuitenkin Abigailin luokse häntäänsä heiluttaen.
”Se haluu leikkii sun kaa” virnistin iloisena.

Nimi: Akit4

27.10.2017 22:10
Jacob Lancey

Marcus vilkuili juomistani sisäisesti huokaisten, sillä vaikka itse halusin sen kieltää, Marcus tiesi, etten tulisi enää pääsemään baarista omin avuin pois. Kaatuisin lattiantasoon välittömästi penkiltä noustessani.
Hän ei kuitenkaan kommentoinut sitä enää lainkaan, vaan antoi olla ja keskittyi sitten Coleen.
"No ei ihmekään, että osaat sit noin hyvin", Marcus hymähti toispuolinen hymy kasvoillaan, joka kuitenkin tipahti pois välittömästi, kun hänen katseensa kohtasi avautuvasta ovesta sisään tulijat. Hän köhäisi ja nyökkäsi minulle ovea kohden ja painoi itse kasvojaan piiloon. Kurtistin kulmiani ja meni hetki, ennen kuin hitaasti käyvä pääkoppani tajusi suunnata sumeisen katseeni ovea kohden.
"No katohan perkeletä", mutisin sammaltaen nähdessäni koppalakit ja käänsin katseeni Marcusta kohden, joka puolestaan vilkaisi Coleen.
"Mitä noi tääl tekee?" hän sihahti haluten tietää, oliko poliisien vierailu yleistäkin ja tulivatko ne tänne yleensä virka-asioissa.

Nimi: pixeli

27.10.2017 21:53
Emil Stanley Dawson

Kaikki kieli siitä, ettei Tony tainnut ollenkaan pitää siitä mitä tein. No isoveli oli asianajaja, joten ei ihme jos hän ei katsonut suopealla silmällä rikollisuutta. Olisin toki voinut valehdella ja sanoa jotain ihan muuta, mutta se olisi kyllä vain pitkittänyt aikaani täällä, joten ehkä oli parasta että puhuin vain totta ja suoraan niin siten ainakin taisin säästää Tonyn hermoja. Seuraavan kysymyksen isoveli laukoi kulmat kurtussa. Huokaisin jälleen ehkä hitusen pahoitteleva ilme kasvoillani ja enkä antanut Tonyn enää saada katsettani kiinni. Katseeni siirtyi nopeassa tahdissa kattoon ja lattiaan, kunnes sain sen sanottua, vaikkakin en olisi halunnut.
"no…siiis…oikeestaan…joo…" takeltelin omanikin kulmani kurtussa. Joo?! Tästä lähtien vihasin sitä sanaa. Se vain oli valitettava tosi asia, että pystyin kykenin tappamaan muita aina eläimistä vanhuksiin, vaikkakaan en nyt sentäs ihan ihan tunteettomasti, mutta en myöskään kyyneleiden kera.
"ja siis niinku ennenku kysyt voin tappaa melkeinpä kenet tahansa…no sä…tai siis…en mä nyt sua pystyis sillee ihan tunteettomasti tappamaan…" hymähdin hiljaa ja tuijotin urheilukassiani, jokseenkin kiusaantuneena koko kysymyksestä.

Nimi: Carine@phone

27.10.2017 21:51
Cole Ayton

Hymähdin huvittuneesti Jaken reaktiolle ja tunsin, kuinka hänen ärtymisensä sai minut provosoimaan häntä lisää. Päätin kuitenkin hillitä itseni, sillä jätkä ei vaikuttanut kovin huumorimiehiltä eikä varmaankaan pitäisi minun letkautuksistani. Jätkä selkeästi aikoi päättää tuoppinsa loppuun enkä tältä siis eväisi niitä pois. Bisnes on bisnestä ja ikävä kyllä tarjoilimme pahimmillekin alkoholisteille juomaa. En tosin sinänsä tuntenut moraalista pistosta rinnassani, sillä sain palkkaa hommastani eikä tehtäväni ole saarnata kenellekään juomisista.

Puheenaiheen vaihtuessa myös asenteeni vaihtuu tyypilliseen small talk -mielentilaan.
"Oon mä jo aika lailla penskasta asti", tokaisin hiukan omahyväisesti. Ovi kävi hiukan jäljessä sanoistani, jolloin vilkaisin sinne suuntaan huomatakseni parin poliisin tulevan sisälle. Täällä niitä pyöri aika paljon, mutta aika lailla toisenlaisissa puuhissa kuin lainvartijan työt edellyttivät.

Nimi: Akit4

27.10.2017 21:46
Abigail Bellingham

Kuuntelin Maisieta kiinnostuneena ja rapsuttelin Atlasta edelleen, vaikka katseeni pysyikin toisessa naisessa. Hämmennyin hieman Maisien keskeyttäessä sanansa ja pelkäsin sanoneeni jotain väärää tai vieneeni keskustelun muuten ei-toivottuun suuntaan kysymällä jotain, josta tyttö ei halunnut puhua. Vihreät silmäni huomasivat Maisie kiusaantuneen hymyn ja tunsin hieman huonoa omaatuntoa uteluistani. Siksi hymyni häivähti hetkeksi pois kasvoiltani.
"Olen Manchesterista ja asunut täällä noin kaksi vuotta", kerroin ja puheen siirtyessä taas koiraan käskin itseäni loihtimaan hymyni takaisin punertaville huulilleni, jotta saataisiin ilmeisesti Maisielle hieman ikävä aihe pois alta.
"Kissa vain. Se on ollut minulla jo neljä vuotta", vastasin pitäen äänensävyni aurinkoisena hymyni lisäksi.

Nimi: planeetta

27.10.2017 21:32
Maisie Ferrier

Abigail kyykistyi rapsuttamaan Atlasta, joka painoi päätään naisen kättä vasten. Tyttö vilkaisi ylös uteliaana ja hymyilin hänelle lämpimästi. Hän kysyi asuinpaikastani ja mieleni palasi hetkeksi Skotlannin vehreille kukkoloille ja korkeille kukkuloille.
”No asun Paddingtonilla, mutta kissat ovat Skotlannissa. Tulen sieltä, pidän välivuotta opiskeluista, koska...” lopetin puhumisen tajuttuani menneeni liian pitkälle. Hymyilin kiusaantuneena hetken, mutta kiirehdin korjaamaan tilanteen. ”Entä sinä? Oletko syntyjäsi lontoolainen?”
Hymyilin Abigailin sanoessa, että hän piti Atlaksesta, joka alkoi osoittaa ihastumistaan tyttöön nuolemalla suurella kielellään hänen siroa kättään. ”Onko sinulla lemmikkejä?”

Nimi: Wily

27.10.2017 21:15
Anthony Dawson

Sen mitä Emil minulle kertoi olin oikeastaan ehtinyt kuvitella päässäni. Kyllähän minä tiesin mitä sellaisissa jengissä puuhailtiin, mutta halusin kuulla sen vielä hänen suustaan. Tiedä vaikka olisi yrittänyt kaunistella tai valehdella asioista. Nyökkäsin hyväksyvästi, vaikken siis missään nimessä hyväksynyt mitään mitä hän teki, mutta tarkoituksenani olikin vain tiedostaa toiselle eleellä että olin ymmärtänyt kuulemani.
”Tota mä vähän epäilinkin”, sanoin hiljaa. Sitten siirsin mietteliäät silmäni nuorempaan ja kurtistin kulmiani. ”Ja sä siis... kykenet tappamaan muita?”
Jestas, tajusin kuulostavani ihan psykiatrilta. Mutta kai sellainen paasaaminen ja huolehtiminen vain kuului isoveljen tehtäviin?

Nimi: pixeli

27.10.2017 20:48
Emil Stanley Dawson

Olin selittänyt pitkät pätkät siitä kuinka olin jengiin päätynyt ja myös siit, että sieltä ei ihan noin vain lähdettykkään ja aloitettu uutta elämää. Totta puhuen en edes itse aikoisi ikinä erota jengistäni. Miksi edes pitäisi? Eihän koko jengitouhu ollut pelkkää aseiden heiluttelua ja ihmisten murhaamista. Itse olin saanut ystäviä ja pidin jengiläisiä perheenäni. Enkä ollut siinä mukana vain, koska piti murhata ja ryöstää, se toi myös jännitystä elämään. Jengin avulla sain elantoni, joten oli pelkästään hyvä asia että olin siinä mukana.
Tony oli näyttänyt kuuntelevan kaikkeia hyvinkin kiinnostuneena, joka ei sinänsä ollut mikään ihme.
Huomattuani kellon olin jo pikkuhiljaa sitä mieltä että tämä vierailu saisi pian loppua. En halunnut ärsyttää pomoa yhtäänenepää kuin olis tarpeellista. Isoveli kuitenkin näytti olevan toista mieltä kysyessään kysymyksen johon en hirveän mielelläni ikinä vastannut. Se sai minut aina miettimään, että kuinka pystyinkään olemaan niin kylmä ja raaka kun ammuin joltakulta hengen pois noin vain. Päätin kumminkin vastata kysymykseen ja vielä muutamiin mikäli isoveli edes esittäisi enenpää. Toivoin pääseväni sen suurempia ongelmia pois Tonyn luota. Niinpä tahtomattakin suustani karkasi hiljainen huokaus ennen kun avasin suuni.
"sä et välttämöttä ees haluu kuulla tätä…tai oletan ehkä vähän niin-" sanoin kuin varoittaakseni Tonya siitä mitä oli tulossa. Ehkei hän edes kauhistuisi tai reagoisi tulevaan vastaukseeni mitenkään ihmeellisesti.
"niiden tavaroiden varastelun lisäksi toimin myös välikätenä, salakuljettaja tai vastaanottajana ainakin huumeille ja aseille. Mä toimin myös toisinaan semmosena hoikuttimena tai kiristäjänä. Sit tietenki ryöstöt, vakoilu ja harhautus on myös mun hommii, sekä aika harvoin soluttautuminen…ja sit murhat. Niitäkin mä teen sillee aika paljon…" viimeisen lauseen melkeinpä mutisin. En melkein koskaan puhunut tai syventynyt hommiini juurikaan. Tein vain mitä käskettiin ja sain massii.
"mulla on vähän monipuolisesti tehtävää, mut noi oli semmosia aika yleisiä…" lisäsin vielä ja laskin katseeni hetkeksi maahan ennen kuin nostin sen taas Tonyn kasvoihin. Purin huultani taas vähän hermostuneena.

Nimi: Wily

27.10.2017 20:01
Anthony Dawson

Emil otti tarjoamani lasin käteensä ja naurahti.
”Eipä kai”, totesin, ja jäin kiinnostuneena kuuntelemaan kun hän alkoi selittää alkutaipalettaan jengin kanssa. Aluksi hän näytti pohtivan oikeaa ilmaisumuotoa, ennen kuin kertoi suoraan mitä oli tapahtunut. Emil kertoi myös, että jengistä eroaminen tietäisi pikaisen kuoleman, jotta sisäpiiritiedot eivät pääsisi levittäytymään väärille ihmisille. Saatoin olettaa, että varmaan nekin tultaisiin tappamaan, jotka tietäisivät jengin asioita kuitenkaan kuulumatta siihen itse.
Emilin lopetettua puhumisen hän antoi katseensa käydä huonetta läpi. Huomasin hänen kiinnittäneen katseensa hetkeksi seinäkelloon, jolloin vilkaisin sitä itsekin. Oli myöhä, enkä tiennyt kuinka kiire pikkuveljellä oli heidän salaiseen kohteeseensa ryöstösaaliin kanssa. Ja minä olin tavallaan osallinen tämän rikokseen, rikoksentekijän suojelijana. Mutta en halunnut päästää häntä lähtemään, en ihan vielä.
”Mitä sä sitten teet?” kysyin, varastaakseni lisää aikaa. ”Siis muuta kuin varastelet tavaroita.”

©2019 LONDON - suntuubi.com