Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vuosi 2017.

Marraskuun alku. Tyypillinen syyssää; lähes päivittäin sataa, ilma viileää ja aamuisin pakkasta.

Lauantai - Sunnuntai
4.00pm - 8.00am

Kellon kanssa ei olla niin tarkkoja pelissä, mutta toivottavaa on, että hahmot olisivat yllä olevan aikavälin sisällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TAPAHTUU PELISSÄ!

13.11. Oxford Street on pitkään jatkuneiden perinteiden mukaan puettu jo nyt kirkkain ja upein jouluvaloin, sillä eihän jouluun ole kuin 43 päivää!

11.11. Poliisi tutkii yhä Mayfairin murhatapausta. Toistaiseksi mitään uutta ei ole löytynyt eikä poliisi juurikaan vielä raportoi asiasta. Ihmisiä kehotetaan varovaisuuteen, varsinkin pimeällä tai syrjäkaduilla liikkuessa.

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: pixeli

28.09.2018 08:29
Emil Stanley Dawson

Naurahdin Tonyn sanoille ja tuttuun tapaan katselin häntä ja hänen liikehdintäänsä tutkivasti. Oliko veli hermostunut vaiko kenties kylmissään. Pistin merkille Tonyn kellon vilkaisun, ehkä hän oli myöhästymässä jostakin. Annoin kumminkin asian olla veljeni vastatessa.
"Sori, käyn hitaal" pahoittelin ja mietin hetken uudestaan vastaukseni.
"Varmaankin päämajalle ja sielt himaa" kohautin harteitani sillä minulla ei itseasiassa ollut mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Ainakaan vielä. Hetken aikaa nauroin mielessäni itselleni kuinka hysteerinen olinkaan ymmärtäessäbi veljeni kysymyksen niin vikaan, mutta eihän Tonysta voinut ikinä tietää. Kiinnin huomioni jälleen isoveljeni eleisiin ja hymähdin huvittuneesti.
"Ooksä kenties hermostunu taai myöhästymäs jostakin? Huomaan sen sun olemuksestas" kysyin ja kallistin päätäni kiinnostuneena.

Nimi: Akit4

27.09.2018 21:01
Jeremy Durham

"Todennäköisesti", hymähdin Calvinin kysyessä, joko minua mahdettiin kaivata kotiin. En kuitenkaan edelleenkään vaivautunut vilkaisemaan puhelintani, vaan käteni yhä kaulallani pohdin ratkaisua mahdollisen jäljen piilottamiseen. Olinhan kuitenkin jo ilmoittanut kotipuoleen olevani kunnossa, joten he voisivat kyllä odottaa vielä hetken.
Pohdintani kuitenkin keskeytyivät Calvinin tarttuessa ranteestani ja hieman yllättyneenä seurasin häntä kylpyhuoneeseen. Hän kolusi hetken ajan kaappiaan, jonka jälkeen otti esiin meikkivoiteen. Hän oli juuri tainnut pelastaa nahkani, mikä nostatti virneen kasvoilleni.
"Kiitti", sanoin ottaessani meikin vastaan, jonka jälkeen vilkaisin peilin kautta kaulaani. Olin arvannut oikein, sillä kalpealla ihollani tosiaankin loisti tummahko läikkä.
"Oho", naurahdin sitä sipaisten, jonka jälkeen otin meikkivoidetta käteeni aloittaen jäljen peittämisen. Väri oli kieltämättä epäsopiva oman ihonsävyni kanssa, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Haroin vielä lopuksi pitkiä rastojani yrittäen saada niitä kaulani suojaksi, jonka jälkeen vilkaisin mieheen.
"Taisit just pelastaa mut", totesin virnistäen. Jos joku tästä huolimatta huomaisi jotain kaulallani, päätyisin todennäköisesti selittämään epätoivoisen tarinan kaatumisesta lautaillessa. Olin jälleen muuttunut takaisin tavalliseksi huolettomaksi itsekseni.

Nimi: Tiuhti

27.09.2018 20:13
Anthony Dawson

"Ei ehkä, mutta mulle siitä olis hupia", sanoin naurahtaen. Vaihdoin painoa jalalta toiselle ja annoin katseeni piipahtaa taivaalla.
Vaikka taivas ei ollutkaan aivan pilvessä, oli aiempaa hämärämpää. Vilkaisin toistamiseen kelloa ja rypistin otsaani. En ehtisi käymään enää kotona, mutta en todellakaan voinut mennä tapaamaan Bellaa ase mukanani.
Nostin katseeni takaisin Emiliin tämän puhuessa. Irvistin.
"Mä lähinnä meinasin, että mitä sä aiot tehdä seuraavaksi, sitten kun mä tästä häivyn", tarkensin. "En mä sitä epäillytkään että sä jengistäs eroaisit."
Liikehdin hieman siihen suuntaan johon olin ollut alunperinkin menossa, mutta pidin katseeni pikkuveljessä. En ollut mitenkään turhautunut, mutta en myöskään tykännyt myöhästellä, ja kiirehän siinä alkoi tulla.

Calvin Riddle

Poika jäi seisomaan teekuppi käsissään ja vastasi myöntävästi, vakuuttaen vielä virneen kera että tulisi pärjäämään. Naurahdin. Poika vaikuttikin lujemmalta teolta kuin suurin osa muista käsittelyssäni olleista.
Kuulin puhelimen värähtävän, mutta omani oli jäänyt makuuhuoneeseen tai jonnekin, joten sen täytyi olla Jerryn. Poika ei tehnyt kuitenkaan elettäkään katsoakseen kuka hänelle oli viestittänyt. Katsoin poikaa kysyvästi ja nojauduin tuolin selkänojaan.
"Kaivataanko sua jo kotiin?" kysyin, koska jos oikein muistin Jerry ei asunut yksin.
Pojan seuraava ele paljasti jotain, mitä en ollut huomannutkaan aiemmin. Toisen kaulaa koristi mustelmaa muistuttava jälki, ja aika huomiota herättävässä kohdassakin kaiken lisäksi.
Irvistin pahoittelevasti, koska tajusin ettei toinen voinut mennä kotiin sennäköisenä. Nousin tuolilta ja tartuin poikaa tämän ranteesta (?) johdattaen hänet kylpyhuoneeseen. Saattoi olla yksin keino millä pelastaa toisen kaula.
Siirryin tutkimaan pesualtaan vieressä olevaa kaappia ja sen hyllyjä, löytäen sitten lopulta sen mitä etsinkin.
Ojensin puolityhjän meikkivoidetuubin Jerrylle todeten, ettei se ollut minun.
"Joku kai unohti sen tänne joskus", sanoin harteitani kohauttaen. "Mut se on aika kätevä jälkien peittämiseen."
Väri oli tosin hiukan väärä Jerryn vaalealle hipiälle, mutta pääasiahan oli saada jälki piiloon.

Nimi: pixeli

27.09.2018 19:06
Emil Stanley Dawson

Nyt pystyin jopa sanomaan veljeäni ihan siedettäväksi, vaikkakaan en voinut kieltää ettenkö tuntisi jonkinlaista kiintymystä isoveljeeni, kuten sen suhteen että ampumaan häntä en lähtisi, ellei kysymys olisi pienimuotoisesta vahingoittamisesta, kuten vaikkapa ampumisesta jalkaan. Vitsit kurituksestani jatkuivat ja hymähdin huvittuneesti.
"Se ei kyl taitais muuttaa mitää" totesin. Mielessäni hymyilin tyytyväisenä sille ettei veljeni ollut sellaista tyyppiä joka soittaisi kytät ja käräyttäisi vaikka kyseessä sattuisikin olemaan pikkuveli ja vieläpä tämän tekemä murha. Isoveli päätyikin sktten kysymään mitä aioin seuraavaksi, lisää ruumiita? Mietin hetken.
"Pysyä CG:s ja tehä duunii sille." Totesin suorasti.
"Ja ihan tehtävist riippuu tuleeks ruumiit vaiko ei" jatkoin ja katsoin hetken Tonya silmiin ennekuin havannoin taas ympäristöä mahdollisten häiriötekijöiden varalta.

Nimi: Tiuhtipuhelin

27.09.2018 14:58
Anthony Dawson

En saanut kysymykeeni järkevää vastausta, Emil vain kohautti olkiaan ja jätti asian sikseen. Eikä minullakaan ollut siihen enää mitään lisättävää.
Pikkuveli otti kommenttini selkäsaunasta hyvin, olin jo ajatellut toisen alkavan taas räyhäämään, mutta hän selkeästi tajusi minun vitsailevan. Vai vitsailinko sittenkään?
"Koskaan ei oo liian myöhäistä", vinkkasin toiselle ja virnistin. "Se vois tehä sulle ihan hyvää."
Pistin siinä samalla merkille, että aiempaan nähden yhteys välillämme oli jo paljon rennompi. Mehän oltiin jo lähestulkoon ihan normaalit veljekset, tilanteen poikkeuksellisuudesta huolimatta.
"Mitä sä aiot seuraavaksi? Hankkia lisää ruumiita?" kysyin hymähtäen.

Nimi: Akit4

26.09.2018 22:17
Jeremy Durham

Virneeni levesi hieman Calvinin iskiessä silmäänsä sanojensa yhteydessä.
"En epäile", totesin ja hänen noustessaan ylös esimerkkiä ottaen suoristauduin itsekin nojaamasta pianoon. Muistin samalla itsekin teeni, jota aloin hörppiä vähemmäksi sen jäähdyttyä jo tarpeeksi, ja astelin miehen perässä hänen istuessa tuolille. Itse jäin kuitenkin seisaalleni vaihdellen vähän väliä painoani jalalta toiselle.
Vilkaisin Calvinin sinisiä silmiä kohden hänen kysyessä, olivatko paikkani kipeinä. "Hieman", myönsin olkiani kohauttaen, kunnes virnistin, "Mutta enköhän mä pärjää."
Kännykkäni värähti taskussani ja tiesin jo katsomatta, kuka minulle laittoi viestiä. Jompikumpi isovanhemmistani, kaiketi. En kuitenkaan tehnyt elettäkään vilkaistaakseni sitä, sillä tiesin jo viestin sisällönkin. Käskivät varmasti kotiin.
Siitä puheenollen... Laskin teekuppini huuliltani tajutessani jotain. Toinen käteni kohosi sipaisemaan kaulaani jääden sitten siihen, ja naurahdin hermostuneesti. Muistinko väärin, vai oliko Calvin jättänyt siihen jäljen eilen? Jos oli, pitäisi minun saada se jotenkin piiloon, tai en saisi poistua kotoa enää ikinä.

Nimi: pixeli

26.09.2018 14:50
Emil Stanley Dawson

Viimein pääsimme asioissa eteenpäin tai sellaisen käsityksen sain Tonyn vastauksesta. Tosin saattaisihan väittely aiheesta jatkua myöhemminkin, mutta tältäerää se oli loppuunkäsitelty. Puolestaan epäluuloisuuden viattomien tappamisesta näkyi isoveljeni kasvoilta ja sitä suurensi vielä hänen esittmänsä kysymys. Kohautin kuitenkin vain harteitani jättäen asian Tonyn oman tulkinnan varaan. Itse tiesin vastauksen: kyllä tai ei, tilanteesta riippuen. Ja isoveljeni tapauksessa vastaus oli ei.

Tony vitsaili virneen kera minun ansaitsevan kunnon selkäsaunan. Naurahdin ja kohautin harteitani.
"Se tulis vähän myöhässä, mä kun oon periaattees ollu täs jengitouhus mukana seitsemänvuotiaast asti, mut viistoistkesäsenä mä vast liityin siihen virallisesti...toisaalta koskaan ei oo liian myöhäistä" totesin ja pyyhkäisin hiukseni taakse katse Tonyssa. Tämä tilanne jopa voisi päättyä hyvin ja ehkä minun ja Tonyn välissä oleva jääseinä murtuisi ellei se olisi jo murtunut.

Nimi: Tiuhtipuhelin

26.09.2018 11:22
Anthony Dawson

Pikkuveli naurahti huvittuneen kuuloisesti ja totesi, että oli tehnyt pikemminkin erinomaisen suorituksen. Pyöritin silmiäni kyllästyneenä ja tuhahdin.
"Jos niin sanot", hymähdin. Tämän seuraavaksi kertoma lause sai minut katsomaan toista vähän epäluuloisena.
"Olisitko?" kysyin uudelleen, koska en uskonut, tai ainakaan halunnut uskoa, että Emil olisi murhannut jonkun viattoman, jolla ei olisi ollut osaa eikä arpaa pikkuveljen touhuihin.
"Ja mitä mun rauhallisuuteen tulee, mun kyllä tekis mieli antaa sulle kunnon selkäsauna", sanoin harteitani kohauttaen. Äänensävyni oli kuitenkin aavistuksen leikkisä ja vasen suupieleni kaartui vitsikkääseen hymyyn, mutta oikeasti olisin kyllä voinutkin motata toista edes kerran.

Nimi: pixeli

25.09.2018 19:15
Emil Stanley Dawson

Olimme turisseet jo hyvin aikaa ja ilmakin tuntui viilentyvän. Tonykin näytti vilkaisevan puhelimestaan kelloa. Ehkäpä hänelllä oli kiire johonkin, mutta aioin kumminkin saada tietyt asiat puiduksi. Katseeni pysyi viileänä vaikka ajatukseni pyörivät vähän kaikkialla. Sitten Tony ottikin puheeksi aiheen, joka oli vieläkin miehelle epäselvä. Naurahdin huvittuneena.
"Siks koska...noo mä en osaa selittää tätä niin et säkin ymmärtäisit, joten sovitaan vaikka niin et oon tyhmä amatööri...vaikka se että onnistuu tekemään murhan keskellä sitä sun kirkasta päivää nii on kyl aika suoritus " totesin, sillä minusta tuntui ettei isoveljeni tulisi koskaan tajuamaan asiaa. Seuraava ksymys olikin jo vähän rajakysymys johon en kauhean mielelläni vastannut, varsinkaan jos kysyjänä oli isoveljeni. Näytin kuitennin samaa naamaa kokoajan.
"Ummm, saatta olla et olisinkin. Must mös tuntuu että tyypit jotka ei tunnistais mua eli ei ois ikinä nähnykkää saattais reagoida paljon hysteerisemmin ja raivokkaammin...tai jos nyt kattoo sua niin oot reagoinu näihin asioihin..."rauhallisesti"..vaik enhän mä voi tietää miten sä sisältpäin reagoit, ulkoapäin kylläkin" olin aina välillä joutunut miettimään sanavalintani oikein, sillä ajatukseni vähän harhailivat. Laskin päätäni alemmas ihan kuin olisin katunut tekoani vaikka todellisuudessa yritin saada itseni keskittymään tilanteeseen.

Nimi: Tiuhtipuhelin

25.09.2018 13:28
Anthony Dawson

Emil ei ehtinyt vastata, kun jossain alkoi puhelin soida. Kummankaan meidän se ei ollut, vaan ruumiin. Emil otti tilanteen haltuun ja meni kuolleen miehen luo, kyykistyi tämän vierelle ja etsi hansikkaaseen verhotulla kädellään tämän puhelimen. Hän ei vastannut siihen, vaan pani taskuunsa. Vilkaisin sillä välin omaa puhelintani ja purin huultani. Pian tulisi kiire, ja ennen Bellan tapaamista minun olisi ehdittävä käydä kotona.

Emil nojasi seinään ja vastasi aiemmin esittämääni kysymykseen. En sanonut mitään tämän epäilyyn, katsoin vain ilmeettömästi toisen kasvoja. Oli totta, ettei minulla ollut vaimenninta, mutta en minä oikeasti olisi myöskään ampunut.
Pikkuveli jatkoi puhumista, mainitsi jotain jenginsä toiminnasta ja hiljeni sitten. Tämä katsoi minua viileästi, ihan varmasti suunnitellen jotain.
"Okei, ymmärrän pointin, mut miks ihmeessä keskellä kirkasta päivää?" hymähdin. "Vaikutat amatööriltä. Tai ihan helvetin tyhmältä."
Kallistin päätäni molemmille puolille, tunsin kuinka niskanikamat rusahtelivat.
"Entä jos joku muu olis sattunut paikalle, olisitko sä tappanut sen?"

Calvin Riddle

Kappale loppui ja kumarruin ottamaan kupin ylös lattialta. Jerryn kehu sai minut virnistämään, ja suuntasin katseeni häneen.
"Mä oon taitava monessakin asiassa", totesin pienen silmäniskun kera.
Nousin ylös jakkaralta ja kippasin loput teet kurkustani alas. Laskin kupin pöydälle ja istahdin tuolille.
Haroin kosteita hiuksiani ja katsoin Jerryä.
"Onks paikat kipeinä?" kysyin.

Jamie Hayes

Jevin huvittunut naurahdus sai minutkin hymähtämään. Olisin tosiaan voinut keksiä jotain parempaa, mutta kysymys näytti kelpaavan toiselle hyvin.
Enkä yllättynyt juurikaan, kun toinen kertoi lempivärikseen mustan, mutta viininpunaista en osannut odottaa. Se ei näkynyt Jevistä millään tavalla, mikä tekikin hänestä mielenkiintoisemman.
Sitten Jev kysyi saman minulta, johon minulla olikin heti vastaus valmiina.
"Harmaa", sanoin hymyillen. En osannut erikseen erotella tykkäsinkö enemmän vaalean- vai tummanharmaasta, vaan harmaasta ylipäätään.
"Kysytkö sä seuraavan?" kysyin toiselta ja nojauduin myös pään kanssa seinää vasten.

Nimi: Evelina

17.09.2018 14:47
Skylar Lee

Olin juuri lähtenyt ulos asunnostani ja kaduin jo asuvalintaani. Maastokuvioinen toppi ohuin olkaimin, cropattu tumma farkkutakki sekä mustat farkut polvireikineen eivät juurikaan lämmittäneet tai suojanneet tuulelta. Vyön kaksi metallista rengasta ja kaulassani roikkuva ketju painautuivat vähän väliä ihoa vasten ja aiheuttivat kylmiä väreitä selkääni pitkin. Väistelin vaaleanruskean sävyisiä kuralammikoita yrittäen suojella valkeita kenkiäni. Lopulta kuitenkin joku huolimaton ja kiireinen pyöräilijä ajoi kauhealla vauhdilla ohitseni ja pyörän renkaat heittivät roiskeita minua kohti. Onnistuin perääntymään tilanteesta, tai niin luulin, kunnes tunsin veden imeytyvän toiseen sukkaani kengän sisällä. Huusin tuohtuneena muutaman kirosanan pyöräilijän perään, jonka jälkeen suljin silmäni ja hengitin syvään. Jälleen uudet vilun väristykset kiipesivät niskaani ylös, mitä yritin helpottaa pyöräyttämällä hartioitani. Tunsin kuitenkin vain jalkani viilentyvän märässä sukassa ja kylmyys valtasi koko kropan. Samassa kuitenkin katseeni osui kutsuvannäköisen kahvilan kylttiin ja päätin, että ei minulla mikään kiire sinne päämajalle ollut.
Astelin sisään kahvilaan, jossa leivonnaisten ja kahvin tuoksu pöllähti heti vastaan ovella. Kävelin suoraan parin ihmisen jonoon ja sain käteeni pienen kahvikupin, joka lämmitti mukavasti sormia. Lähdin kävelemään syvemmälle kahvilan tiloihin etsien istumapaikkaa, kun iskin silmäni tuttuihin kasvoihin. Kävelin pöytää kohti ja hihkaisin kirkastuneella ilmeellä: "Carter, moi!"

Nimi: Malluuw

16.09.2018 13:23
Daren Welch

Hetken nukuttuani värähdin hereille painajaiseeni, hieraisin otsaani kiroten kamalaa kipua joka taas tuli huonosti nukuttujen unieni jälkeen, hetken jouduin kasaamaan ajatuksiani missä olin ja miten tänne olinkaan päätynyt.
Sai todeta herätessään olevansa yksin ja katseli ympärilleen tutkien paremmin olinpaikkaansa.
Ensimmäisenä vatsa katkaisi ajatukset nälkäänsä valittaen joka sai minut havahtumaan ja muistamaan myös pääkipunsa.
Pakotin itseni ylös vaikka minun tekikin vielä mieli jäädä lämpimään viltin alle, mutta ensimmäisenä pitäisi saada ruokaa.
Kuljin aina etuovelle saakka ja vilkaisin jengin piilopaikkaa vielä takanani, ennen kun astuin ulos viileään ilmaan, joka sai kylmät väreet selkääni pitkin, minun piti kiirehtiä jos halusin pysyä lämpimänä pelkällä hupparilla.
Lähdin itselleni tuttuun pikaruokaravintolaan, joka oli valitettavan usein tullut vakiopaikakseni, lähespäivittäin.

Nimi: Silver

14.09.2018 16:54
Roger Brad Miller

Hetken olin vähän kujalla siitä missä mentiin, mutta kun sähköt palasivat vintille alkoi ajatus rullaamaan. Asfaltti tuntui epämukavalta päätä vasten ja haava muistutteli olemassaolostaan. Nainen tuli siihen vierelleni, halusi tietää olinko kunnossa.
"Ei tässä mitään käynyt." vastasin rauhallisesti ja tuskin havaittava hymyntapainen käväisi huulillani. Kohottauduin hitaasti ylemmäs aina kyykkyasentoon, toinen polvi tosin maahan nojautuen. Vasemman käteni asetin kevyesti haavani päälle. Seuralaiseni oli selvästi päättänyt soittaa minulle apua ja pohdin keinoja selviytyä sairaalassa epäilyjä herättämättä: mukanani kulki kaksi tikaria nahkasuojissaan. Päädyin irrottamaan kotelot vyöltäni, sujauttamaan takin taskuihin ja viikkasin takin siististi. Sitä hoitajat tuskin penkoisivat. Pyrin toimimaan niin ettei nainen näkisi liikoja.
Takkini alta paljastui vaaleanharmaa pitkähihainen, jonka toinen kylki oli osittain tummunut verestä ja repeytynyt. Pidin yhä repäisemääni hihanpalasta sitä vasten ja katselin vähän ympäristöä -kaiken varalta.

Nimi: Helena

14.09.2018 15:30
Bella Russell

Mies kieltäytyi avusta ja alkoi sitten rauhallisesti kävelemään pois. Bella seurasi katsellaan toisen menoa varmistaakseen, että toisen uskaltaisi päästää kävelemään yksin kotiinsa. Hyvä, että nainen jäikin seuraamaan miehen menoa, koska ei kauan mennyt, kun mies löysi itsensä selältään asvaltilla. Toisen maahan lysähtäminen sai Bellan liikkeelle taas, mutta lyhyet juoksuaskeleet saivat hänet irvistämään pienesti. Aikaisempi oma kaatuminen tuntui sittenkin vielä, mutta ei onneksi kauhean pahasti.
"Kävikö pahasti?" Bella kysyi, kun pääsi toisen luokse. Toisella kädellään nainen alkoi tavoitella puhelinta. Toista kertaa hän ei enää kyselisi, tarvitsiko toinen ambulanssia vai ei. Mies ei selvästikään ollut siinä kunnossa, että pääsisi omine apuineen lääkäriin tai kotiinsa.

Elise Lloyd

"Sun pitäs oikeesti käydä useammin ulkona neljän seinän sisällä luuraamisen sijaan", Carter aloitti saarnansa, jonka Ella oli kuullut vähintään kerran viikossa siitä asti, kun kaksikko oli tutustunut toisiinsa. Platinahiuksinen poika oli kohdentanut silmänsä tyttöön, joka mieluummin seurasi omalla katseellaan kaakaonsa sekoittelua kuin nosti katseensa ystäväänsä. Kaksikko oli suunnannut kahville/kaakaolle heidän vakiokahvilaansa pakoon ulkoilman viileyttä. Ellan kaltaiselle vilukissalle sisällä lämmitteleminen kelpasi erittäin hyvin.
"Olen tosissani Ella, homehdut vielä sinne kämppääs", Carter jatkoi saarnaansa naurahtaen kuitenkin huvittuneena. "Toisekseen, sun ihmissuhde-elämä on lähes olematon muusta elämisestä puhumattakaan. Enemmän kaupungilla liikkuminen ja sosiaalisiin tapahtumiin lähteminen vois tehdä sulle hyvää - ja saada myös ton sarjamurhaajan naaman muuttumaan iloisemmaksi."
"Ehkä mua ei haittaa, että ihmiset lähtee karkuun, kun ne näkee mun pimeän puolen..." Ella hymähti vastaukseksi ja kohotti viimeinkin katseensa Carteriin. Ilme ei kuitenkaan värähtänyt tai muuttunut tytön perusilmeestä miksikään muuksi.
"Ei mua haittaa erakoitua. Varsinkaan nyt kaiken sen Rhett-paskan jälkeen..." Ella sanoi vielä suoraan ystävälleen, joka pyöräytti silmiään tytön sanoille. Yksinäisyys ei todellakaan haitannut Ellaa vaan tällä hetkellä hän viihtyi erittäin hyvin Netflixin ja kirjojen parissa. Kyllä hän ihmisten ilmoilla kävi, mutta se tarkoitti yleensä lenkille, salille tai kauppaan menemistä ja joskus harvoin bileisiin tai baariin, kun Carter sai raahattua hänet ulos asunnostaan.

Nimi: Silver

12.09.2018 21:26
Roger Brad Miller

Kun astelin kujalta pois pistin merkille naisen lyhyen perääntymisen. Hän oli varovainen, tietysti. Saatoinhan vaikuttaa hämäräperäiseltä.
Jouduin istuutumaan seinää vasten ja olin vain hetken siinä, rauhallisesti hengittäen. Nainen sanoi minulle jotakin, mutta jätin reagoimatta. Kyllähän toinen ymmärsi että kuulin vaikken vastannut. Päätin suoristautua jaloilleni seinän viereltä ja sitten seuralaiseni mainitsi ambulanssin soittamisesta ja sairaalaan pääsemisestä.
"Eh, ei, kyllä pärjään kun pääsen kotiin." vastasin kuten aiemminkin. Vaikka tiesinhän minä että lääkäri olisi paras vaihtoehto, sen sijaan että yrittäisin kompuroida kaupungin halki kotikonnuille. Taisi olla ylpeyttä kieltäytyä avusta. Kangasriekale tuntui kuivuneen haavaan kiinni. Ehkä siitä olisi apua, tai sitten ei.
Huokaisin itsekseni ja lähdin rauhallisin askelin kävelemään etäämmäs. Miksi ilma tuntui näin kylmältä? Päässä humisi. En oikein edes tajunnut että horjahdin, lysähdin alas ja kierähdin selälleni asfaltille.
"Mitä httoa..." mutisin epämääräisesti.

Nimi: Helena

12.09.2018 15:33
Bella Russell

Bella perääntyi hieman, kun mies poistui kujalta. Toinen ei ehkä ollut maailman epäilyttävimmän näköinen, mutta jokin sai naisen silti vähän varpailleen. Luultavasti syynä oli se, että mies oli selvästi loukkaantunut jotenkin, vaikka ei suostunutkaan kertomaan miten ja miksi. Ensiapu-vitsistä päätellen kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään tavallinen kipu. Joka tapauksessa Bella halusi pitää tietyn etäisyyden tuntemattomaan.
Yhtäkkiä toinen joutui istumaan seinää vasten, mikä sai Bellan taas hetkeksi unohtamaan monet kysymykset päänsä sisällä. Toista oli ilmeisesti alkanut huimata, mikä viittasi vain enemmän siihen, ettei kyseessä ollut mikään pikku haaveri.
"Ei minulla ole kiire", Bella sanoi vakaalla äänellä. Totuus kylläkin oli, että kohta hänellä olisi kiire, mutta nainen uskoi Tonyn ymmärtävän syyn, jos hän myöhästyisi.
"Pitäisikö sinulle soittaa ambulanssi vai pystytkö kävelemään itse lähimpään lääkäriin tai sairaalaan?" Bella kysyi sitten mieheltä jääden vielä ainakin hetkesi tämän seuraan. Hän ainakin varmistaisi, että toinen pääsisi johonkin suuntaan jollain tavalla.

Nimi: Silver

10.09.2018 16:18
Roger Brad Miller

Tarkkailin naista vaivihkaa samalla kun lähestyin häntä ja tunsin kuinka haava alkoi särkeä pahemmin.
Toinen vaikutti varsin tavalliselta tyypiltä, joka velvollisuuden tunnosta oli pysähtynyt katsastamaan tilanteen. En kuitenkaan voinut sulkea pois sitä riskiä, että hän kuului Jonathanin kätyreihin. Se ajatus teki minusta varautuneen, mihin vain täytyi valmistautua. Pidin silmällä naisen liikkeitä, varoen tietysti tuijottamista. Koska toinen tuskin halusi koko iltaa viettää kanssani eikä hänellä ollut mitään haavanhoitovälineitä, mikä nyt olisikin ollut ihme, niin päätin etten minäkään pidättelisi häntä.
"Noh, kelläpä nyt olisi." totesin neutraalisti. Kujalta pois astuessani vilkaisin ympäristöä. Kaikki vaikutti rauhalliselta. Siihen en kuitenkaan täysin luottanut. Vihlaiseva kipu kyljessä sai leukani puristumaan yhteen. Yhtä aikaa miellyttävä ja ikävä kipu sai minut kiroamaan itsekseni. Äkkiä minua alkoi pyörryttää ja laskeuduin istumaan seinää vasten. Olo oli varsin epämukava, en ollut saanut näin isoa haavaa aikoihin.
"Mä vaan tuhlaan sun aikaa." hymähdin kunnolla edes tajuamatta mitä sanoin.

Nimi: Helena

10.09.2018 13:46
Jefrrey Coleman

Jamie ilmeisesti piti Jevin ehdotuksesta toisen hymyillessä hänelle. Siinä missä Jamie kohottautui istumaan, jäi Jev vielä paikoilleen makoilemaan. Toinen poika kysyi ensimmäiseksi hänen lempiväriään hetken miettimisen jälkeen, mikä sai Jevin naurahtamaan vähän huvittuneena. Okei, oli myönnettevä ettei hänkään olisi keksinyt heti sen parempaa ja ihmeellisempää kysymystä.
"Musta ja viininpunainen", Jev vastasi. Hän ei osannut sanoa vain toista näistä kahdesta, joten hän vastasi aina kummatkin, kun häneltä kysyttiin lempiväriä. Mustan huomasi erityisesti hänen vaatteistaan ja tatuoinneistaan, mutta viininpunainen yllätti usein monet.
"Entä sinun?" Jev lisäsi vielä ennen kuin antoi puheenvuoron Jamielle.

Bella Russell

Nainen kurtisti epäluuloisena kulmiaan, kun tuntematon mies sanoi olevansa kunnossa. Bella ei ollut varma, oliko toinen tavoitellut sarkasmia, mutta mies ei selvästikään ollut täysin kunnossa. Hän ei silti alkanut inttämään vastaan miehelle vaan antoi asian olla luottaen omiin aisteihinsa tällä kertaa enemmän.
Toinen painoi kylkeään kädellä, kun tämä lähti liikkeelle. Bella ei kuitenkaan vielä liikkunut kauemmas, vaikka mies vaikutti hieman hämärältä tyypiltä. Toisen vitsiä tavoitellut kommentti ei saanut naista edes naurahtamaan, vaikka mies otti tilanteensa rennosti.
"Ei valitettavasti", Bella vastasi, mitä ea-pakkauksen mukana kantamiseen tuli.

Nimi: Akit4

01.09.2018 12:01
Jeremy Durham

Katseeni suuntautui paikalle saapuvaan Calviniin huomatessani liikettä silmäkulmassa. Vastasin miehen hymyyn omallani, ja vaikka tämä kulki ohitseni hakemaan teensä, jätin suunpieleni ylöspäin. Emme vaihtaneet sanaakaan, mutta en kokenut tätä hiljaisuutta kiusalliseksi. Sen sijaan tarkkailin pianon eteen istuvaa miestä hymysuin, kun hän alkoi soittaa tottunein ottein. Nojauduin pianon kylkeä vasten kalpeansiniset silmäni tiiviisti omat sielunpeilinsä sulkeneessa Calvinissa, enkä voinut estää niitä vilkaisemasta pari kertaa miehen paljasta yläkehoa.
Pääasiassa huomioni pysyi kuitenkin Calvinin luomassa musiikissa, jonka olin tunnistanut lähes heti "High on life"ksi.
"Sä oot taitava", kehuin virnistäen kappaleen alkaessa tehdä loppuaan. Vaikka itse en ollut koskaan sen kummemmin kiinnostunut soittamisesta, kyllä minä silti hyvän musiikin tunnistin. Katseeni vilkaisi pikaisesti soittimilla liikkuvia sormia, mutta palautin sen sitten takaisin Calvinin silmien suuntaan.

Nimi: pixeli

29.08.2018 20:44
Emilin Stanley Dawson

En pitänyt yhtään, en sitten yhtään, isoveljeni asenteesta. Pidin kasvoillani kylmää ilmettä ja jos katse olisi voinut tappaa niin Tony olisi jo vainaa. Tuhahdin.
"Niinpä. Mä tiedän kyllä sen käyttötarkotukset, mut kaikki ei ehk käytä sitä samalla tavalla" totesin kuivakasti. Hengittelin hetken nopeaa tahtia saadakseni kylkipistokseni menemään nopeammin ohi. Seurasin katseellani veljeni jokaista liikettä, kunnes tarkastelin jonkin tovin ympäristöä. Ei ketään lähettyvillä. Käänsin katseeni Tonyyn, joka suuntasi silmänsä minun silmiini esittäen samalla kysymyksen. Olin juuri vastaamassa, mutta kuulin puhelimen soivan. Se ei kuitenkaan ollut omani ja tuskin Tonynkaan, joten katsahdin ruumista. Hymähdin.
"Odotas, vainaja saa puhelun" vedin kassista hansikkaan käteeni astelin miehen luo etsin käteeni hänen puhelimensa. Katselin sitä hetken ja päädyin sujauttamaan sen laukkuuni hanska mukaan lukien, puheluun en kumminkaan vastannut. Nousin nojaamaan seinään.
"Niiinno. Olisithan sä voinu. Tosin, sulla ei välttämättä oo vaimennettua, tai enhän mä tiiä, mut veikkasin vaa et ei. Se herättäis vähä liikaaki huomiota" totesin
"Tosin ton ruumiin on herätettäväki huomiota. Katos sähä ihmettelit et miks mä näin vilkkaas paikas tän suoritin ni, jos mä olisin tehny sen jossain kaukana ni ei kukaa ikin tyylii löytäis sitä. Ja toiku on tehty CG:n nimis ni se kasvattaa CG:n mainetta ku toi vainaja löydetään." Äänen sävyni oli hyytävä ja lopetettuani pysähdyin taas miettimään sitä kuvaa. En saisi Tonya poistamaan sitä. Yksi hyvä puoli tilanteessa oli se, ettei isoveli enää jauhannut voinnistani. Tony oli kuitenkin käyttänyt ärsyttävästi minua kohtaan, joten mistä saisin Tonyn ärsyyntymään.

©2018 ւօոᴅօո - suntuubi.com