Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

The game is on

Vuodenaika:
Loppusyksy.
Kellonaika:
Vaihtelee tällä hetkellä useimmissa rooleissa, mutta 12:00AM - 5:00AM välillä.
Sää:
Pilvetön ja kylmä. Kuuraa maassa ja tiet liukkaat.

 

Tekeminen ilman merkkejä

Puhe "lainauksien" väliin

Roolit yksikön 1. tai 3. persoonassa, imperfektissä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Wily

16.01.2018 23:10
Jamie Hayes

Jev kiersi kätensä ympärilleni kun oli asettunut paremmin sohvalla, ja se sai oloni kumman rauhalliseksi ja turvalliseksi. Minua ei tärisyttänyt enää ja kuume tuntui taas laskeneen, jolloin ajattelin että ehkä voisin sittenkin mennä päivällä töihin. En ollut ilmoittanut pomollenikaan vielä ettenkö tulisi, ja muistaakseni minulle oli tiedossa kaksi asiakastakin iltapäivällä. Vauvakuvia tai jotain.
Katselin television ruudulla pyörivää elokuvaa, mutta ajatukseni olivat taas jossain ihan muualla. Ensin mietin työasioita, sitten sitä mitä minun pitäisi ostaa kaupasta ja seuraavaksi iltapäivällä tapahtunutta törmäystä Jevin kanssa.
Huomaamattani nojauduin poikaa vasten paremmin, painoin pääni tämän kättä vasten ja suljin muutamaksi sekunniksi silmäni. Päähäni muodostui kuva, että miltähän me mahdettiin näyttää ulkopuolisen silmin. Minä käpertyneenä kolmekymmentä senttiä pidemmän miehen kainaloon.
Mielikuva sai minut hymähtämään itsekseni, ja kasvoilleni jäi typerä virne, jota yritin peitellä hupparin hihalla.

Nimi: Helena

16.01.2018 22:23
Jeffrey Coleman

Jev korjasi hieman asentoaan asettuen paremmin sohvan kulmaan, jotta Jamie pystyisi paremmin nojautumaan häntä vasten halutessaan. Kätensä nuorimies kuitenkin kietoi rennosti toisen ympärille lämmittääkseen tätä paremmin. Joku olisi saattanut heittää kommentin siitä, kuinka pariskuntamainen asento mahdollisesti oli, Jeviä sellainen kommentti ei olisi kuitenkaan hetkauttanut.
Jamien tärinää ei voinut olla huomaamatta, mutta se ei häirinnyt Jeviä, joka käänsi katseensa elokuvaan, jota ei ollut seurannut pitkään aikaan. Toisaalta hän osasi sen ulkoa aika hyvin eikä häntä täten haitannut, että oli missannut suurimman osan siitä.

Nimi: Wily

16.01.2018 16:54
Calvin Riddle

Suupieleni nytkähti, kun Jerry virnistellen totesi että hänen täytyisi keksiä minulle joku lempinimi, ja erityisesti joku kiusallinen. Samapa se minulle millä nimellä hän minua kutsuisi, minulle on annettu sellaisiakin lempinimiä joita toinen ei osaisi edes kuvitella.
En tiedä tajusiko Jerry itse nyppivänsä kynsinauhojaan, koska hän tuntui huomaavan sen itsekin vasta huomautukseni jälkeen. Jerry kuitenkin sanoi ettei minun kannattanut välittää siitä, vaikka toisen rikkinäiset kynsinauhat kieltämättä vaivasivat mieltäni, ja otti kauemmas työntämänsä lasin käteensä ja joi siitä kunnon kulauksen. Laskettuaan tyhjän lasin pöydälle hän otti puhelimensa esille ja ihmetteli ääneen kuinka se olikin jo niin paljon.
Annoin katseeni liukua ovelle ja vilkaisin sen yläpuolella olevaa kelloa, joka muistutti sellaista jollaisia juna-asemilla on.
”Nukkumaanmenoaika mennyt jo?” kysyin kiusoitellen.

Nimi: Akit4

11.01.2018 20:28
Jeremy Durham

"Jaa, pitääpä sit keksii sulle joku kiusallinen lempinimi", virnistin miehen esittäydyttyä Calviniksi ja todettua sen jälkeen, että voisin kutsua tuota miksi tahansa. Seurailin samalla katseellani, kuinka mies joi juomansa loppuun, jolloin totesin mielessäni, että pitäisi varmaan itsekin pian tehdä niin, jotta Calvin ei olisi ostanut minulle juomaa turhaan. Ajatukseni kuitenkin katkesivat pian toisen jatkaessa puhumista.
"Hmm?" hymähdin kysyvästi ruskeahiuksiselle miehelle hänen kysymyksensä jälkeen. Sain juuri repäistyä yhden kynsinauhoistani katki, kun tajusin miehen katsovan käsiäni kohti. Vilkaisin itsekin pikaisesti käsiäni nähden verestävän sormen, jonka kuitenkin piilotin varsin pian nyrkkini sisään.
"Sori, paha tapa vaan. Älä välitä", selitin irvistäen alkamatta avautumaan dermatillomaniastani sen enempää ja kurotin viimein toisella kädelläni lasini takaisin. Otin siitä pidemmän kulauksen saadakseni itsekin lasin tyhjäksi. Laskiessani sen takaisin pöydän pinnalle kaivoin kännykkäni taskustani vilkaisten sen haljenneesta näytöstä kelloa. Melkein puoli viisi.
"Missä vaiheessa kello tuli noin paljon?", pohdin ääneen. Ajankulku oli jäänyt minulta täysin huomaamatta. Tiesin saavani sanomista isovanhemmiltani, jos he tietäisivät minun olleen jälleen yön yli ulkona. Mutta se ei olisi ensimmäinen kerta, eikä välttämättä viimeinenkään. Sentään he eivät enää vaivautuneet soittelemaan perääni läpi yön.

Nimi: Wily

11.01.2018 14:13
Jamie Hayes

Jev vakuutti ettei ilta ollut mennyt piloille, mikä sai minut hymyilemään hieman. Silmäni olivat vielä kiinni, mutta tunsin toisen katseen itsessäni, eikä se jostain syystä häirinnyt minua lainkaan. Toisen kysymys kuitenkin sai minut kohottamaan päätäni ja katsomaan poikaa. Kohtasin tämän harmaansiniset silmät, enkä osannut muuta kuin nyökätä leuka hieman täristen.
Hivuttauduin lähemmäs toista, ja tunsin heti miten toisen lämpöä hohkava keho alkoi lämmittää omaani. Nostin polvet taas koukkuun ja kiskoin hupparin hihoja vähän pidemmälle. Yritin rentouttaa itseäni, mutta tärinä piti kehoni jatkuvassa jännitteessä ja arvelin Jevinkin tuntevan sen. Lämpimämpi minulla kuitenkin oli, eikä leukani lyönyt enää niin pahasti loukkua.

Calvin Riddle

Juomaansa toinen ei ottanut vielä takaisin, vaikka nykivä virne tämän kasvoilla olinkin paljastanut ettei hän ollut ottanut minua tosissaan. Ja hyvä niin, sillä jos poika olisikin ollut kaiken tosissaan ottava herkkis olisin varmasti liuennut nopeasti pois paikalta.
Poika esitteli hammashymyn kera itsensä Jeremyksi, mutta että Jerrykin kävisi kutsumanimestä, ja kysäisi sitten omaani.
”Calvin”, sanoin, ”mutta voit kutsua ihan miksi vaan.”
Suuni vääntäytyi vinoon hymyyn ennen kuin otin lasini pöydältä ja join loputkin siitä pienestä määrästä jonka olin jättänyt. Työnsin lasin syrjään ja vein käteni rentoon puuskaan. Katseeni oli siirtynyt Jerryn silmistä tämän käsiin.
”Mitä sä oikeen teet?”, kysyin vähän oudoksuen ja naksautin samalla vasemman puoleiset niskanikamani. Pieni jomotus päässäni lakkasi heti kun jäykkyys niskasta lähti.

Nimi: Helena

11.01.2018 01:44
Jeffrey Coleman

"Ei se mitään eikä tää nyt ihan piloille mennyt", Jev vastasi rennosti pitäessään katseensa edelleen Jamiessa, elokuvaan hän ei ollut keskittynyt pitkään aikaan kunnolla. Enemmän hän oli tarkkaillut toisen pojan tilaa kuin keskittynyt taustalla pyöriviin ääniin ja kohtauksiin ruudulla.
"Haluatko, että lämmitän sua?" nuorimies kysyi rennosti ihan kuin he olisivat tunteneet pidempään kuin alle vuorokauden, toisaalta hänellä ei ollut ollut koskaan mitään ongelmia edes halata puoli tuntematonta henkilöä. "Vai haluatko mieluummin mennä sänkyyn ja yrittää levätä?"

Bella Russell

Nainen naurahti huvittuneeseen sävyyn, kun mies pyysi häntä välittämään pahoittelut puolestaan kissalle. Smokey ei kyllä koskaan pahoittanut mieltään, vaikka vaatelias osakin olla.
"Nähdään", Bella vastasi vielä Tonylle ennen kuin mies kääntyi ympäri. Nainen asteli sen jälkeen itsekin viimeiset askeleet kerrostalon ovelle. Heti asuntonsa oven avatessaan Bella sai jalkoihinsa pyörimään pitkäkarvaisen rusehtavan harmaan kissansa, joka tervehti omistajaansa maukuen.
Bella kyykistyi hetkeksi silittämään ja rapsuttelemaan kissaansa samalla, kun naurahtaen tervehti kissaa itsekin. Lopulta nainen sai ulkovaatteet pois päältään ja pääsi suuntaamaan makuuhuoneensa puolelle vaihtaakseen vaatteensa rennompiin. Smokey kyllä jaksoi odottaa sen aikaa, vaikka seurasikin omistajaansa pörräten koko ajan jaloissa niin, että Bella meinasi useamman kerran kompastua ja kaatua.
"No niin, tulehan tänne ennen kuin kompastun sinuun..." nainen nosti kissansa syliinsä saatuaan satiinisen yöpaidan ja sifonkisen aamutakin päällensä. Smokey sylissään Bella asteli viimeinkin keittiöön laskien kissan vasta siellä alas voidakseen antaa tälle ruokaa viimeinkin. Kissanruokapussia etsiessään nainen kuuli puhelimensa piippaavan viestin merkkiääneksi, nainen oli jättänyt laukkunsa keittiön tasolle ennen kuin oli mennyt vaihtamaan vaatteensa. Bella päätti kuitenkin antaa Smokeylle ruoan ennen kuin tarkistaisi viestin.
"Tämä on sitten pahoittelu niin minulta kuin eräältä toiselta..." Bella naurahti huvittuneena kissalle, joka viimeinkin sai iltaruokansa myöhässä. Parin silityksen jälkeen nainen suoristautui ja meni kaivamaan puhelimensa esiin laukustaan. Kuten hän oli arvannutkin, viestin oli laittanut Tony.

*Paremmin kuin omani, mutta onnistuin olla murtamatta mitään*

Vastattuaan miehelle Bella sammutti keittiöstä valot ja kantoi laukkunsa makuuhuoneen puolelle ennen kuin meni pesemään kasvonsa ja puhdistamaan meikit pois. Suihkussa hän ehtisi kyllä käydä aamulle, enemmän hän halusi nyt päästä vain peiton alle sänkyyn ja lukea hetken aikaa jotain kirjaa rauhoittuakseen. Puhelimensa hän oli laskenut yöpöydälle laitettuaan ensin herätyskellon soimaan aamuksi.

Elise Lloyd

Kylmä, kylmä, kylmä... Ellan olisi pitänyt sittenkin jäädä sisälle odottamaan hetkeksi, vaikka aika pian hän huomasi auton lähestyvän. Kuskin väläytettyä pitkiä hänelle tyttö arvasi sen olevan Alexa, jolla ei ollut todellakaan kestänyt kauan päästä perille. Ella voisi vain syyttää itseään siitä, että oli sellainen vilukissa.
"Hei", Ella tervehti toista tyttöä noustessaan kyytiin ja suljettuaan oven alkoi räpeltää turvavyön kanssa. "Olisikohan missään minkäänlaista siedätyshoitoa tällaisille vilukissoille kuin minä..."

Nimi: Akit4

10.01.2018 17:41
Jeremy Durham

Hymähdin virne myös omilla suunpielilläni nykien miehen vakavan vastauksen saadessani. Ymmärsin kyllä, ettei toinen ollut tosissaan, kuten en minäkään ollut kysymystänikään täysin tosissani kysynyt. En silti tullut ottaneeksi juomaani vielä takaisin, sillä käteni olivat ehtineet saada jo muuta tekemistä kynsinauhojani räpeltäessäni. Minulla kun oli hieman paha tapa repiä niitä tilaisuuden tullen, enkä aina edes tiedostanut tekeväni sitä ennen kuin kynsieni vierustat olivat jo verillä. Siksi katseenikaan ei tullut suuntautuneeksi tekemisiini, vaan pysyi hievahtamattaan uudessa tuttavuudessani.

Hymähdin luoden kasvoilleni hammashymyni miehen udellessa nimeäni. Kaipa se olikin jo aika esittäytyä, kun olimme saaneet keskusteluakin alulle ja mies oli vieläpä tarjonnut minulle juoman täysin pyytämättä.
"Saa toki", totesin keveästi, "Oon Jeremy, mutta Jerrykin käy."
"Ja sä oot?" kysyin vuorostani toiselta luoden hieman odottavan katseen samalla jalallani levottomasti skeittilautaani liu'uttaen.

Nimi: Wily

09.01.2018 19:48
Calvin Riddle

Silmieni edestakainen liike huomattiin, jolloin toinen nosti oikean kätensä karsastavan silmänsä peitoksi. Ymmärsin vihjeen, pojan oikea silmä oli siis se johon voisin keskittyä aina häneen katsoessani. Hän totesi silmän olevan laiska, ja aavistelin sen liittyvän jotenkin tämän ihonväriin. Poika ei myöskään ollut ainoa kalpeaihoinen jonka olin tavannut, lukiossa luokallani oli yksi tyttö joka oli valkoinen kuin lakana ja tämänkin silmät pyrkivät aina pieneen karsastukseen.
Silloin se oli mielestäni huvittavaa ja syy kiusaamiseen, mutta enää niin ei tulisi mieleenkään tehdä. Ja vaikka poika olisikin sinut silmänsä kanssa, jättäisin silti turhat kommentit sanomatta.

Kysymykseni jälkeen toinen vilkaisi juomaansa ja laski kätensä pois silmänsä edestä. Tämän kasvoilla välähti ilme, joka kieli pienestä epävarmuudesta juomaa kohtaan. Hän ei ollut luultavasti ajatellut pidemmälle, vaan oli ottanut juoman ilman harkintaa vastaan. Eihän minulla tietenkään mitään taka-ajatuksia ollut, ehkä, mutta eihän toinen sitä voinut tietää.
Poika työnsi lasia hieman kauemmas ja kysyi irvistäen, että eihän minulla ollut tapana myrkyttää tarjoamiani juomia.
”Ei yleensä”, vastasin kasvot vakavana. Suupieleni nytkähti kuitenkin hieman, mikä paljasti että kiusoittelin vain toista. ”Se on ihan juomakelposta.”
Sitten tajusin yhden asian, mikä oli vaivannut minua oikeastaan jo hetken aikaa.
”Saako sun nimeä tiedustella?”, kysyin kulmiani kohottaen.

Nimi: Akit4

09.01.2018 13:11
Jeremy Durham

Tulin huomanneeksi, kuinka mies vilkuili vuorollaan kumpaakin silmääni, eikä minun tarvinnut kahdesti arvata, mistä moinen johtui; olinhan saanut elämäni aikana niin paljon huomiota ja erilaisia reaktioita karsastukseni takia. Olin kuitenkin tyytyväinen, etten joutunut jälleen kuuntelemaan kommentteja silmistäni, vaikken niitä koskaan itseeni ottanutkaan. Kaikki iänikuiset kierosilmä-kuittailut oli kuitenkin tullut jo kuultua niin nonta kertaa, etten enää hirveästi niiden kuulemista jaksanut.
Virnistin miehelle ja nostin oikean käteni saman puoleisen karsastavan silmäni eteen, kuin vinkiksi, kummalla sielunpeililläni minä maailmaa pääasiassa tarkkailin, ja kumpaa silmää hänkin voisi sitten katsoa. Olin nimittäin ajan myötä oppinut keskittämään huomioni vain vasemman silmäni näkökenttään, jolloin ei tarvinnut kärsiä kaksoiskuvista.
"Laiska silmä", totesin hymähtäen.

Katseeni kävi juomassani miehen kysymyksen jälkeen ja siinä samalla tulin laskeneeksi kätenikin pois silmältäni. Enpä ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, ettei vierailta juomien ottaminen voisi aina olla viisasta, eihän muiden aikeita voinut tietää. Vasta nyt oli ensimmäinen kerta, kun tajusin miettiä moisen käytöksen mahdollisia seurauksia. Aika tavallista minulta olla niin huoleton.
"Se riippuu", tulin silti vastanneeksi puolittaisesti virnistäen ja hivutin lasiani hieman kauemmas itsestäni, kuin äsken pohtimani kauhukuvat olisivat käymässä toteen.
"Eihän sulla oo muuten tapana myrkyttää muille antamias juomia?" kysäisin irvistäen, kuitenkaan täysin tosissani.

Nimi: Wily

08.01.2018 22:35
Calvin Riddle

Poika kohautti olkiaan ja totesi, että oli lähtenyt jotain miestä, kenties jonkin baarin vartijaa, pakoon kun oli spraymaalaillut seiniä. Ja nyt kun tarkemmin pojan ulkonäköä katsoi, tämä näyttikin vähän sellaiselta pikkurikolliselta, jonka rötökset jäävät kuitenkin vain rakennusten sottaamiseen ja kaupoista näpistelyyn.
Nojauduin taas taakse, pidin katseeni tiiviisti toisessa, ja pistin merkille tämän toisen silmän karsastuksen. En sanonut mitään, mutta en ollut ihan varma kumpaa silmää olisi pitänyt katsoa. Toinen oli selvästi suunnattuna minuun, kun taas toinen katseli muualle. Niinpä päätin vain pomppia molempien välillä.

Suustani pääsi huvittunut naurahdus kun poika kysyi puolestaan minulta, että oliko minulla tapana ostella alaikäisille juomia.
"Se vähän riippuu", sanoin vinosti virnistäen. Nostin toisen käteni tuolin nojalle. "Onko sulla tapanakin ottaa vierailta juomia vastaan?"

Nimi: Silver

08.01.2018 20:28
Roger Brad Miller

Puhelinsoitto keskeytti pienen kahakkamme. Onneksi soittajalla oli hyviä uutisia. Lupasimme tavata myöhemmin. Mahdollisesti saisin pikku työkeikan. Tajusin ettei vastustajani ollutkaan lähtenyt takaa-ajoon. Toisaalta se oli harmi, mutta toisaalta hyvä. Hyppäsin alas roskakatokselta ja toinen mies huikkasi minulle varoituksen pysyä poissa. Virnistin. Toivottavasti mies olisi seuraavalla mahdollisella tapaamiskerralla selvin päin.
Lähdin kuitenkin kävelemään hänen peräänsä. Suunta oli aluksi sama. Hän vilkuili taakseen, ehkä epävarmana minun aikeistani. Saavuin puhematkan päähän hänestä.
"Pahoittelut siitä että jätin viehättävän seurasi." lausahdin virnistäen, hiukan sarkastiseen sävyyn.
"Se alkoikin käydä tylsäksi. Onneksi sain tekemistä." jatkoin, viimeiset sanat suorastaan hykerrellen ja kolkko nauru karkasi huuliltani. Kiristin tahtia, sillä tarkoitus ei ollut jäädä lörpöttelemään toiselle. Käännyin seuraavasta kadunkulmasta ja kiirehdin eteenpäin. Virnuilin itsekseni ja unohdin ympäröivän maailman. Metsästäjä oli herännyt henkiin.

Nimi: Akit4

08.01.2018 19:51
Jacob Lancey

Toinen livisti luotani juuri, kun olin pääsemässä vauhtiin. Siitä hieman närkästyneenä ärähdin itsekseni, vaikkakin aavistuksen omahyväisessä pääkopassani ajattelinkin toisen vain lähteneen lipettiin tajuttuaan, ettei pärjäisi minulle. Hetken ajan harkitsin perään lähtemistä, mutta hitaalla käyvän pääkoppani takia toinen oli jo ehtinyt leikkiä hämähäkkimiestä ja rimpuilla katolle. Sinne minulla ei olisi menemistä, tässä kunnossa ainakaan.
"Äläkä enää erehdy häiritsemään mua", huikkasin tympääntyneen uhkauksen, kun luovuin takaa-ajosta ennen kuin edes kokeilin. Voisin vihdoinkin vain laahustaa päämajalle torkkumaan, kunhan iltaani (tarkemmin sanottuna aamuyötä) ei enää keskeyttäisi mikään tai kukaan.
Käännyin siis jatkaakseni matkaani, vaikka selän kääntäminen äskeiselle vastustajalle olikin mahdollisesti hieman typerä teko. Siksi pidin selustaani silmällä lähes lakkaamatta olkani yli rimpuilijaa tarkkaillen. Moinen olan yli vilkuilu kuitenkin haittasi humalaisia askeliani, mutta jollain ihmeen kaupalla onnistuin olemaan kompastumatta omiin jalkoihini.

Nimi: Silver

08.01.2018 17:45
Roger Brad Miller

Pääsin jaloilleni ja käännyin toisen miehen puoleen ennen kuin hän ehti käydä kimppuuni. Pidin tappeluista, mutta jostain syystä tämä ei antanut minulle riittävästi nautintoa. Suunnittelin lopettavani ottelun, en vain vielä tiennyt miten. Vastustajani haki tasapainoa ja ilmeisesti valmistautui uuteen hyökkäykseen. Äkkiä tunsin matkapuhelimeni värisevän nahkasuojassaan kylkeäni vasten. En halunnut kännykkäni joutuvan toisen käsiin. Poistin tosin kaikki harvat keskustelut ja puhelut heti niihin vastattuani, joten mullistavia tietoja tuskin löytyisi. Minulla ei ollut kenenkään numeroa tallennettuna: pari tärkeintä olin painanut mieleen. Mutta silti oli parempi pelata varman päälle. Sitä paitsi, halusin vastata soittajalle. Miltei heti kun toinen lähti liikkeelle, pyörähdin ympäri ja juoksin lujaa viereisen rakennuksen liepeillä olevan roskakatoksen viereen.
"Luulkoon vain että pakenin." murahdin itsekseni ja ponnistin katoksen vieressä olevan tamppaustelineen avulla ylemmäs. Ponnistin käsivarsieni varassa itseni katolle. Teline kaatui rämähtäen. Oletin vastustajan ajavan takaa ja jos ajoi, pidin silmällä hänen seuraavia aikeitaan. Samalla kaivoin vanhan puhelimeni taskusta.
"Mitä nyt?" puoliksi ärähdin siihen. Lyhyt tauko ja tokaisin.
"Kyllä. Etkö voisi soittaa myöhemmin?"
Jälleen lyhyt tauko ja vastasin
"Tulen illemmalla." suljin puhelimen. Olin pitänyt silmällä vastustajaani ja toimisin tilanteen vaatimalla tavalla.

Nimi: Akit4

08.01.2018 15:44
Jacob Lancey

Onnistuin saamaan miehen horjahtamaan kohti katutasoa, mutta tuo ehtikin ottaa käsillään vastaan pahimman törmäyksen estääkseen. Tajusin, että hän yritti saman tien kivuta takaisin pystyyn, mutta minä puolestani yritin ehtiä tuon ylle. Jos se nimittäin onnistuisi, voisin pitää toisen maassa, jolloin minulla olisi etulyöntiasema.
Niin ei kuitenkaan valitettavasti päässyt käymään, kun toinen ehti jo ponkaista itsensä jaloilleen minun vielä kammetessa itseäni tasapainoon. Jalkaani kivisti aavistuksen aikaisemman potkun takia, mutten antanut sen vaivata minua (niin kuin en myöskään antanut itselleni lupaa välittää huonosta olostani), kun kiiruhdin pikaisesti lähemmäs miestä tarttuen tuon rinnuksista ja työntäen tuon selkä seinää vasten(?) tarkoituksenani iskeä sitten polvella palleaan.


Jeremy Durham

"Jonku juoppolan vartijaa kai", vastasin kysymykseen mietteliäänä ja olkiani kohauttaen. Todennäköisesti perääni lähtenyt mies oli joko siitä baarista, jonka viereisellä kujalla olin ollut, tai sitten hän oli ollut tarkkailemassa niitä suljettuja liikkeitä. Niin tai näin, ei sillä loppujen lopuksi ollut edes väliä.

En vaivautunut edessäni istuvan miehen tutkivasta katseesta, joka silmäili minua aina kellon ääneen saakka, vaan oikeastaan nautin saamastani huomiosta. Minä vain satuin olemaan sitä ihmistyyppiä, joka suorastaan hengitti muiden huomiota ja tukehtuisi sitä ilman. Tulin myös hyödyntäneeksi sen hetken tutkiakseni itsekin miehen kasvonpiirteitä. Tai ainakin sen aikaa, mitä jaksoin toisen naamaan keskittyä, ajatukseni kun poukkoilivat piakoin jo uusille urille. Sen verran jaksoin ainakin painaa mieleeni, että tuolla oli tummanruskeat hiukset ja melko hurmaava hymy.

"Päätin ilmeisesti maalata väärän rakennuksen sivustaan. Se mies ei oikein tykänny", lisäsin tauon jälkeen virnistäen. Pyörittelin juomaa käsissäni sitä vilkaisten ennen uuden maistiaisen ottamista. En ollut varma, mitä mies oli minulle tuonut, mutta juoma maistui suhteellisen miedolta, vaikken hirveästi ollut juomista harrastanut. Mitä nyt silloin tällöin olin maistellut jotain.
"Minun vuoroni kysyä. Onko sulla tapanakin ostaa alaikäsille juomaa?" kysyin nielaistuani ja kohdistaessani silmäni takaisin mieheen; tarkemmin ottaen siis toisen niistä, oikeanpuoleinen kun tahtoi karsastuksen takia mennä oman tahtonsa mukaan.

Nimi: Wily

07.01.2018 19:55
Calvin Riddle

Pojan kasvoilla häivähti pieni hämmästyneisyys joka vaihtui kuitenkin nopeasti pelkäksi virnistykseksi, kun tämä huomasi minun istuuntuvan pöytäänsä. Poika otti tarjomani juoman käsiinsä ja siemaisi siitä maistiaisen.
"Ei kukaan", sanoin ja kohautin harteitani. Nojauduin taakse ja nostin toisen jalkani toisen päälle (sillee mite miehet usein istuu).
Poika vastasi esittämääni kysymykseen että oli karkumatkalla. Kohotin toista kulmaani ja virnistin.
"Vai että ihan karkumatkalla. No, mitä sä sitten pakoilet?" kysyin, jonka jälkeen kulautin melkein koko lasini tyhjäksi. Edellinen juoma oli alkanut hiljalleen nousta päähän, mutta kaikki aistini pelittivät vielä lähes täydellisesti.
Laskin lasin pöydälle ja nojauduin hieman eteenpäin. Katsoin poikaa tutkien, yhtään häpeilemättä. Tämän hyvin vaalea, lähes valkoinen, iho näytti siltä kuin ei olisi koskaan nähnytkään auringonvaloa. Hiuksetkin sillä oli ihan valkoiset.
Tutkiskeluni keskeytti kellon kilahdus, jolloin käännyin vilkaisemaan ovelle. Joku oli vain lähtenyt, ja sisälle laskeutui taas hiljaisuus kaiuttimista kuuluvasta musiikista huolimatta.

Nimi: pixeli

04.01.2018 21:28
Emil Stanley Dawson

Minjaen vastauksesta ei oikein saanut selville uskoiko mies todella vai eikö uskonut, toivoin kumminkin ensimmäistä. Yritin olla mahdollisimman rento, vaikka todelisuudessa hermoromahdus alkoikin hiipiä lähemmäs.
Toinen kertoi ettei itse selviäisi ilman omaa duuniaan. Naurahdin.
"Joo, mulla on myös toisinaan aika tiukkaa-hyvin oon kumminki selvinny" totesin. Rauhoittelin itseäni. En saisi nyt tyriä hyvin alkanutta...ööö ystävyyttämme? Minjae oli silti jotenkin niin kiltti ja viaton, että oli suorastaan sääli jättää mies valheeseen -elämään siinä uskossa etten ollut mikään hämärätyyppi. Havahduin mietteistäni miehen huudahdukseen ja kohdistin häneen katseeni.
"Mehän voidaa vaik mennä jonnekki ravintolaan-sullahan on kumminki työpäivä takana. Tai sit vaan jatketaan eteenpäin" ehdotin. Odotin lankeaisiko Minjae ansaani -valitsisi ravintolan siis. Nimittäin silloin keskustelu ei olisi omalta osaltani välttämättä niin vaarallisella alueella. Hermoni hajoaisivat -olin kyllä ollut monessa samanlaisessa tilanteessa, mutta kaikella oli sentään rajansa. Katsahdin hetkeksi muualle ja sitten taas miestä.

Nimi: Kai

03.01.2018 23:43
Minjae Park

Stayn kerrottua kiertelevänsä sukulaistensa luona ilman vakituista työpaikkaa aloin pähkäilemään toden teolla. Mies oli jo valmiiksi tarpeeksi salaperäinen, mutta kun toinen totesi olevansa vakityötön, sisäinen luotaimeni alkoi hälyttämään epäuskossa.
“Kuulostaa aika kivalta, tai no, rauhalliselta ainaki,” sanoin kuitenkin, tottahan se oli. Toinen oli ilmeisesti edes jonkin verran varakas, sillä ainakaan minulla ei olisi varaa elää Lontoossa ilman edes osa-aikatyötä. Tanssi-instituution lukukausimaksu sekä yksiön vuokra eivät olleet helposti maksettavissa kaltaiseltani ulkomaalaiselta, joka sai työpaikkansa uskomattoman hyvällä tuurilla.
“Kadehdin tota, ite en pärjäis ilman tota mun duunia,” naurahdin arasti. “Opiskelijana on muutenki nii hankala tulla toimeen,” lisäsin. Kavahdin hieman turhan kliseiselle puheenaiheelle, ja nyrpistin nenääni jotta Staykin sai huomata, mutta kohautin olkiani heittäen miehen suuntaan katseen. Olin kieltämättä hieman kateellinen hänen pituudestaan, vaikka en sitä päällepäin näyttänytkään. Laskin katseeni takaisin asfaltille, kunnes tajusin että olimme jo keskustassa.
“Ai, katoppa! Mihin tästä?” mietin ääneen kääntyen jälleen Stayn puoleen.

Nimi: pixeli

29.12.2017 23:01
Emil Stanley Dawson

Kuuntelin jopa kiinnostuneena Minjaen selittäessä työstään ja nyökkäilin. Osittain olin kumminkin keskittynyt miettimään mitä vastaisin omasta työstäni jos mies sitä päätyisi kysymään.
"Okei. Kivaltahan toi sun työ kuulostaa" sanoin puoliksi mietteissäni. Mutta ennen kun ehdin saada suunniteltua tarpeeksi Minjae kysäisi kysymyksen johon olin pohtinut vastausta valmiiksi.
"No...oon ollut vähän kiertelemässä sukulaisten luona ja suunnillee...kuukausi sitten asetuin aloilleni tänne. En oo oikein kunnon työtä ehtiny ettimään mutta jotai pikkutöitä teen silloin tällöin" selitin ja toivoin miehen uskovan kaiken. Olin aluksi suunnitellut kertovani olevani lomalla täällä, mutta olin todennut sen sittenkin liian huonoksi ideaksi.

Oli niin outoa ettei Minjae tiennyt viettävänsä iltaa yhden pahamaineisen jengin jäsenen kanssa, joka hiljattain oli ryöstänyt koruputiikin. En tiennyt mitä toinen minusta ajatteli, mutta yritin kaikin puolin käyttäytyä kunnon kansalaisen mukaisesti niinkuin Minjae...tai ainakin olin saanut hänestä sellaisen kuvan. Saatoinhan olla väärässäkin.
Yritin keksiä työhöni liittyviin mahdollisiin jatkokysymyksiinkin vastauksia, koska Minjae vaikutti varsin uteliaalta persoonalta.

Nimi: Silver

29.12.2017 06:58
Roger Brad Miller

Kohteliaisuudelle mies vain tuhahti, mitä nyt melkein odotin. Kuulostin ilmeisesti sarkastiselta tai jotain. Niin tai näin, ottelumme jatkui. Kuulin toisen mutisevan jotakin, mutta sanoista en ollut varma. Sitä paitsi, se oli toissijaista. Hyökkäykseni onnistui ja vastustaja kaatui asfalttiin. Virnistys käväisi kasvoillani. Toinen lähti miltei heti nousemaan jaloilleen ja annoinkin siihen tilaisuuden. Hän kuitenkin yritti puolestaan saada minut asfalttiin ja vaikka ehdin vähän väistää häntä, en kuitenkaan väistänyt tarpeeksi. Horjahdin taaksepäin ja kiersin samalla kehoani. Kämmenet iskeytyivät maahan ja värähdin sykkivää kipua. Samalla hymy piirtyi kasvoilleni. Kipu oli kuitenkin pakko unohtaa, sillä minun oli päästävä ylös. Tuskin olin maahan osunut, kun pyrin ponnistamaan pikajuoksijan tavoin jaloilleni. Jos pääsisin ylös, käännähtäisin vastustajaan päin nähdäkseni hänet jälleen ja ottaisin vähän etäisyyttä. Muussa tapauksessa toimisin jälleen tilanteen vaatimalla tavalla. Vastustajan reagointikyky ei tällä hetkellä tainnut olla parasta luokkaa, mutta en missään nimessä aliarvioinut häntä. En oikein pitänyt ajatuksesta jäädä toisen armoille asfalttitasolle. Itse en yleensä hyökkäillyt maassa olevien kimppuun, mutta en tuominnut tekoa kenenkään taholta.

Nimi: Kai

29.12.2017 01:48
Minjae Park

Yllätyin positiivisesti, kun Stay kysyi minulta työpaikastani. En ollut tulkinnut miestä sellaiseksi, joka pitäisi small-talkista, mutta arvostin toisen panosta keskustelun ylläpitämiseksi.
“En mä kauheen kauaa, mutta ihan kivaahan toi on,” kerroin, joutuen miettimään kysymystä toiseen otteeseen. En ollut varma, miksi olin ottanut työpaikan juuri baarimikkona, ja juuri Monarchissa, katsoen historiaani. Pudistin äkkiä kyseiset aatteet pois, ja pysyin siinä miten kiitollinen olin nykyisestä työpaikastani.
“Osa-aikatyöhän tää on, oon vaan viikonloput Monarchissa,” selitin. Aloin miettimään mitä Stay teki tullakseen toimeen. Oli mahdollista, että mies oli töissä, mutta epäilin tätä suuresti. Hän vaikutti varsin nuorelta, menisi ainakin naurettavan helposti opiskelijasta.
“Mites sä? Mitä sä teet arkenas?” kysyin toiselta.

En voinut matkamme aikana olla huomaamatta katseita, joita Stay vaihtoi hieman... kovemman näköisen miehen kanssa. Ehkä hän tunsi paljon ihmisiä keskustan ympäriltä, ehkä ei. Kenties olin jälleen kerran ollut liian nopea tuomitsemaan. Siispä kohautin hämärät ajatukset pois, ja jatkoin Stayn kanssa keskustelua kuten mikä tahansa vasta tavannut, toisilleen tuiki tuntematon mieskaksikko... Pakko myöntää, että tilanne, johon olin itseni saanut, oli varsin tavallisesta poikkeava. Aivan joka päivä en lähtenyt töiden jälkeen tuntemattoman kanssa kaupungille, oli kyseessä mies tai nainen. Stay oli kuitenkin saanut mielenkiintoni heräämään, joten en — ainakaan vielä — katunut päätöstäni toisen seuraan liittymisestä.

 
Perustettu 7.10.2017
© Luvaton kopiointi kielletty
 
©2018 ւօոᴅօո ᴿᴾᴳ - suntuubi.com