Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

The game is on

Vuosi 2017.

Loppusyksy, lokakuu-marraskuu vaihde. Ilma on lähes joka päivä kolea ja sateinen, mutta toisinaan paistelee aurinko ja lämpötila nousee plus10 yläpuolelle.

Lauantai, 2.00pm - 7.00pm.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Evelina

17.09.2018 14:47
Skylar Lee

Olin juuri lähtenyt ulos asunnostani ja kaduin jo asuvalintaani. Maastokuvioinen toppi ohuin olkaimin, cropattu tumma farkkutakki sekä mustat farkut polvireikineen eivät juurikaan lämmittäneet tai suojanneet tuulelta. Vyön kaksi metallista rengasta ja kaulassani roikkuva ketju painautuivat vähän väliä ihoa vasten ja aiheuttivat kylmiä väreitä selkääni pitkin. Väistelin vaaleanruskean sävyisiä kuralammikoita yrittäen suojella valkeita kenkiäni. Lopulta kuitenkin joku huolimaton ja kiireinen pyöräilijä ajoi kauhealla vauhdilla ohitseni ja pyörän renkaat heittivät roiskeita minua kohti. Onnistuin perääntymään tilanteesta, tai niin luulin, kunnes tunsin veden imeytyvän toiseen sukkaani kengän sisällä. Huusin tuohtuneena muutaman kirosanan pyöräilijän perään, jonka jälkeen suljin silmäni ja hengitin syvään. Jälleen uudet vilun väristykset kiipesivät niskaani ylös, mitä yritin helpottaa pyöräyttämällä hartioitani. Tunsin kuitenkin vain jalkani viilentyvän märässä sukassa ja kylmyys valtasi koko kropan. Samassa kuitenkin katseeni osui kutsuvannäköisen kahvilan kylttiin ja päätin, että ei minulla mikään kiire sinne päämajalle ollut.
Astelin sisään kahvilaan, jossa leivonnaisten ja kahvin tuoksu pöllähti heti vastaan ovella. Kävelin suoraan parin ihmisen jonoon ja sain käteeni pienen kahvikupin, joka lämmitti mukavasti sormia. Lähdin kävelemään syvemmälle kahvilan tiloihin etsien istumapaikkaa, kun iskin silmäni tuttuihin kasvoihin. Kävelin pöytää kohti ja hihkaisin kirkastuneella ilmeellä: "Carter, moi!"

Nimi: Malluuw

16.09.2018 13:23
Daren Welch

Hetken nukuttuani värähdin hereille painajaiseeni, hieraisin otsaani kiroten kamalaa kipua joka taas tuli huonosti nukuttujen unieni jälkeen, hetken jouduin kasaamaan ajatuksiani missä olin ja miten tänne olinkaan päätynyt.
Sai todeta herätessään olevansa yksin ja katseli ympärilleen tutkien paremmin olinpaikkaansa.
Ensimmäisenä vatsa katkaisi ajatukset nälkäänsä valittaen joka sai minut havahtumaan ja muistamaan myös pääkipunsa.
Pakotin itseni ylös vaikka minun tekikin vielä mieli jäädä lämpimään viltin alle, mutta ensimmäisenä pitäisi saada ruokaa.
Kuljin aina etuovelle saakka ja vilkaisin jengin piilopaikkaa vielä takanani, ennen kun astuin ulos viileään ilmaan, joka sai kylmät väreet selkääni pitkin, minun piti kiirehtiä jos halusin pysyä lämpimänä pelkällä hupparilla.
Lähdin itselleni tuttuun pikaruokaravintolaan, joka oli valitettavan usein tullut vakiopaikakseni, lähespäivittäin.

Nimi: Silver

14.09.2018 16:54
Roger Brad Miller

Hetken olin vähän kujalla siitä missä mentiin, mutta kun sähköt palasivat vintille alkoi ajatus rullaamaan. Asfaltti tuntui epämukavalta päätä vasten ja haava muistutteli olemassaolostaan. Nainen tuli siihen vierelleni, halusi tietää olinko kunnossa.
"Ei tässä mitään käynyt." vastasin rauhallisesti ja tuskin havaittava hymyntapainen käväisi huulillani. Kohottauduin hitaasti ylemmäs aina kyykkyasentoon, toinen polvi tosin maahan nojautuen. Vasemman käteni asetin kevyesti haavani päälle. Seuralaiseni oli selvästi päättänyt soittaa minulle apua ja pohdin keinoja selviytyä sairaalassa epäilyjä herättämättä: mukanani kulki kaksi tikaria nahkasuojissaan. Päädyin irrottamaan kotelot vyöltäni, sujauttamaan takin taskuihin ja viikkasin takin siististi. Sitä hoitajat tuskin penkoisivat. Pyrin toimimaan niin ettei nainen näkisi liikoja.
Takkini alta paljastui vaaleanharmaa pitkähihainen, jonka toinen kylki oli osittain tummunut verestä ja repeytynyt. Pidin yhä repäisemääni hihanpalasta sitä vasten ja katselin vähän ympäristöä -kaiken varalta.

Nimi: Helena

14.09.2018 15:30
Bella Russell

Mies kieltäytyi avusta ja alkoi sitten rauhallisesti kävelemään pois. Bella seurasi katsellaan toisen menoa varmistaakseen, että toisen uskaltaisi päästää kävelemään yksin kotiinsa. Hyvä, että nainen jäikin seuraamaan miehen menoa, koska ei kauan mennyt, kun mies löysi itsensä selältään asvaltilla. Toisen maahan lysähtäminen sai Bellan liikkeelle taas, mutta lyhyet juoksuaskeleet saivat hänet irvistämään pienesti. Aikaisempi oma kaatuminen tuntui sittenkin vielä, mutta ei onneksi kauhean pahasti.
"Kävikö pahasti?" Bella kysyi, kun pääsi toisen luokse. Toisella kädellään nainen alkoi tavoitella puhelinta. Toista kertaa hän ei enää kyselisi, tarvitsiko toinen ambulanssia vai ei. Mies ei selvästikään ollut siinä kunnossa, että pääsisi omine apuineen lääkäriin tai kotiinsa.

Elise Lloyd

"Sun pitäs oikeesti käydä useammin ulkona neljän seinän sisällä luuraamisen sijaan", Carter aloitti saarnansa, jonka Ella oli kuullut vähintään kerran viikossa siitä asti, kun kaksikko oli tutustunut toisiinsa. Platinahiuksinen poika oli kohdentanut silmänsä tyttöön, joka mieluummin seurasi omalla katseellaan kaakaonsa sekoittelua kuin nosti katseensa ystäväänsä. Kaksikko oli suunnannut kahville/kaakaolle heidän vakiokahvilaansa pakoon ulkoilman viileyttä. Ellan kaltaiselle vilukissalle sisällä lämmitteleminen kelpasi erittäin hyvin.
"Olen tosissani Ella, homehdut vielä sinne kämppääs", Carter jatkoi saarnaansa naurahtaen kuitenkin huvittuneena. "Toisekseen, sun ihmissuhde-elämä on lähes olematon muusta elämisestä puhumattakaan. Enemmän kaupungilla liikkuminen ja sosiaalisiin tapahtumiin lähteminen vois tehdä sulle hyvää - ja saada myös ton sarjamurhaajan naaman muuttumaan iloisemmaksi."
"Ehkä mua ei haittaa, että ihmiset lähtee karkuun, kun ne näkee mun pimeän puolen..." Ella hymähti vastaukseksi ja kohotti viimeinkin katseensa Carteriin. Ilme ei kuitenkaan värähtänyt tai muuttunut tytön perusilmeestä miksikään muuksi.
"Ei mua haittaa erakoitua. Varsinkaan nyt kaiken sen Rhett-paskan jälkeen..." Ella sanoi vielä suoraan ystävälleen, joka pyöräytti silmiään tytön sanoille. Yksinäisyys ei todellakaan haitannut Ellaa vaan tällä hetkellä hän viihtyi erittäin hyvin Netflixin ja kirjojen parissa. Kyllä hän ihmisten ilmoilla kävi, mutta se tarkoitti yleensä lenkille, salille tai kauppaan menemistä ja joskus harvoin bileisiin tai baariin, kun Carter sai raahattua hänet ulos asunnostaan.

Nimi: Silver

12.09.2018 21:26
Roger Brad Miller

Kun astelin kujalta pois pistin merkille naisen lyhyen perääntymisen. Hän oli varovainen, tietysti. Saatoinhan vaikuttaa hämäräperäiseltä.
Jouduin istuutumaan seinää vasten ja olin vain hetken siinä, rauhallisesti hengittäen. Nainen sanoi minulle jotakin, mutta jätin reagoimatta. Kyllähän toinen ymmärsi että kuulin vaikken vastannut. Päätin suoristautua jaloilleni seinän viereltä ja sitten seuralaiseni mainitsi ambulanssin soittamisesta ja sairaalaan pääsemisestä.
"Eh, ei, kyllä pärjään kun pääsen kotiin." vastasin kuten aiemminkin. Vaikka tiesinhän minä että lääkäri olisi paras vaihtoehto, sen sijaan että yrittäisin kompuroida kaupungin halki kotikonnuille. Taisi olla ylpeyttä kieltäytyä avusta. Kangasriekale tuntui kuivuneen haavaan kiinni. Ehkä siitä olisi apua, tai sitten ei.
Huokaisin itsekseni ja lähdin rauhallisin askelin kävelemään etäämmäs. Miksi ilma tuntui näin kylmältä? Päässä humisi. En oikein edes tajunnut että horjahdin, lysähdin alas ja kierähdin selälleni asfaltille.
"Mitä httoa..." mutisin epämääräisesti.

Nimi: Helena

12.09.2018 15:33
Bella Russell

Bella perääntyi hieman, kun mies poistui kujalta. Toinen ei ehkä ollut maailman epäilyttävimmän näköinen, mutta jokin sai naisen silti vähän varpailleen. Luultavasti syynä oli se, että mies oli selvästi loukkaantunut jotenkin, vaikka ei suostunutkaan kertomaan miten ja miksi. Ensiapu-vitsistä päätellen kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään tavallinen kipu. Joka tapauksessa Bella halusi pitää tietyn etäisyyden tuntemattomaan.
Yhtäkkiä toinen joutui istumaan seinää vasten, mikä sai Bellan taas hetkeksi unohtamaan monet kysymykset päänsä sisällä. Toista oli ilmeisesti alkanut huimata, mikä viittasi vain enemmän siihen, ettei kyseessä ollut mikään pikku haaveri.
"Ei minulla ole kiire", Bella sanoi vakaalla äänellä. Totuus kylläkin oli, että kohta hänellä olisi kiire, mutta nainen uskoi Tonyn ymmärtävän syyn, jos hän myöhästyisi.
"Pitäisikö sinulle soittaa ambulanssi vai pystytkö kävelemään itse lähimpään lääkäriin tai sairaalaan?" Bella kysyi sitten mieheltä jääden vielä ainakin hetkesi tämän seuraan. Hän ainakin varmistaisi, että toinen pääsisi johonkin suuntaan jollain tavalla.

Nimi: Silver

10.09.2018 16:18
Roger Brad Miller

Tarkkailin naista vaivihkaa samalla kun lähestyin häntä ja tunsin kuinka haava alkoi särkeä pahemmin.
Toinen vaikutti varsin tavalliselta tyypiltä, joka velvollisuuden tunnosta oli pysähtynyt katsastamaan tilanteen. En kuitenkaan voinut sulkea pois sitä riskiä, että hän kuului Jonathanin kätyreihin. Se ajatus teki minusta varautuneen, mihin vain täytyi valmistautua. Pidin silmällä naisen liikkeitä, varoen tietysti tuijottamista. Koska toinen tuskin halusi koko iltaa viettää kanssani eikä hänellä ollut mitään haavanhoitovälineitä, mikä nyt olisikin ollut ihme, niin päätin etten minäkään pidättelisi häntä.
"Noh, kelläpä nyt olisi." totesin neutraalisti. Kujalta pois astuessani vilkaisin ympäristöä. Kaikki vaikutti rauhalliselta. Siihen en kuitenkaan täysin luottanut. Vihlaiseva kipu kyljessä sai leukani puristumaan yhteen. Yhtä aikaa miellyttävä ja ikävä kipu sai minut kiroamaan itsekseni. Äkkiä minua alkoi pyörryttää ja laskeuduin istumaan seinää vasten. Olo oli varsin epämukava, en ollut saanut näin isoa haavaa aikoihin.
"Mä vaan tuhlaan sun aikaa." hymähdin kunnolla edes tajuamatta mitä sanoin.

Nimi: Helena

10.09.2018 13:46
Jefrrey Coleman

Jamie ilmeisesti piti Jevin ehdotuksesta toisen hymyillessä hänelle. Siinä missä Jamie kohottautui istumaan, jäi Jev vielä paikoilleen makoilemaan. Toinen poika kysyi ensimmäiseksi hänen lempiväriään hetken miettimisen jälkeen, mikä sai Jevin naurahtamaan vähän huvittuneena. Okei, oli myönnettevä ettei hänkään olisi keksinyt heti sen parempaa ja ihmeellisempää kysymystä.
"Musta ja viininpunainen", Jev vastasi. Hän ei osannut sanoa vain toista näistä kahdesta, joten hän vastasi aina kummatkin, kun häneltä kysyttiin lempiväriä. Mustan huomasi erityisesti hänen vaatteistaan ja tatuoinneistaan, mutta viininpunainen yllätti usein monet.
"Entä sinun?" Jev lisäsi vielä ennen kuin antoi puheenvuoron Jamielle.

Bella Russell

Nainen kurtisti epäluuloisena kulmiaan, kun tuntematon mies sanoi olevansa kunnossa. Bella ei ollut varma, oliko toinen tavoitellut sarkasmia, mutta mies ei selvästikään ollut täysin kunnossa. Hän ei silti alkanut inttämään vastaan miehelle vaan antoi asian olla luottaen omiin aisteihinsa tällä kertaa enemmän.
Toinen painoi kylkeään kädellä, kun tämä lähti liikkeelle. Bella ei kuitenkaan vielä liikkunut kauemmas, vaikka mies vaikutti hieman hämärältä tyypiltä. Toisen vitsiä tavoitellut kommentti ei saanut naista edes naurahtamaan, vaikka mies otti tilanteensa rennosti.
"Ei valitettavasti", Bella vastasi, mitä ea-pakkauksen mukana kantamiseen tuli.

Nimi: Akit4

01.09.2018 12:01
Jeremy Durham

Katseeni suuntautui paikalle saapuvaan Calviniin huomatessani liikettä silmäkulmassa. Vastasin miehen hymyyn omallani, ja vaikka tämä kulki ohitseni hakemaan teensä, jätin suunpieleni ylöspäin. Emme vaihtaneet sanaakaan, mutta en kokenut tätä hiljaisuutta kiusalliseksi. Sen sijaan tarkkailin pianon eteen istuvaa miestä hymysuin, kun hän alkoi soittaa tottunein ottein. Nojauduin pianon kylkeä vasten kalpeansiniset silmäni tiiviisti omat sielunpeilinsä sulkeneessa Calvinissa, enkä voinut estää niitä vilkaisemasta pari kertaa miehen paljasta yläkehoa.
Pääasiassa huomioni pysyi kuitenkin Calvinin luomassa musiikissa, jonka olin tunnistanut lähes heti "High on life"ksi.
"Sä oot taitava", kehuin virnistäen kappaleen alkaessa tehdä loppuaan. Vaikka itse en ollut koskaan sen kummemmin kiinnostunut soittamisesta, kyllä minä silti hyvän musiikin tunnistin. Katseeni vilkaisi pikaisesti soittimilla liikkuvia sormia, mutta palautin sen sitten takaisin Calvinin silmien suuntaan.

Nimi: pixeli

29.08.2018 20:44
Emilin Stanley Dawson

En pitänyt yhtään, en sitten yhtään, isoveljeni asenteesta. Pidin kasvoillani kylmää ilmettä ja jos katse olisi voinut tappaa niin Tony olisi jo vainaa. Tuhahdin.
"Niinpä. Mä tiedän kyllä sen käyttötarkotukset, mut kaikki ei ehk käytä sitä samalla tavalla" totesin kuivakasti. Hengittelin hetken nopeaa tahtia saadakseni kylkipistokseni menemään nopeammin ohi. Seurasin katseellani veljeni jokaista liikettä, kunnes tarkastelin jonkin tovin ympäristöä. Ei ketään lähettyvillä. Käänsin katseeni Tonyyn, joka suuntasi silmänsä minun silmiini esittäen samalla kysymyksen. Olin juuri vastaamassa, mutta kuulin puhelimen soivan. Se ei kuitenkaan ollut omani ja tuskin Tonynkaan, joten katsahdin ruumista. Hymähdin.
"Odotas, vainaja saa puhelun" vedin kassista hansikkaan käteeni astelin miehen luo etsin käteeni hänen puhelimensa. Katselin sitä hetken ja päädyin sujauttamaan sen laukkuuni hanska mukaan lukien, puheluun en kumminkaan vastannut. Nousin nojaamaan seinään.
"Niiinno. Olisithan sä voinu. Tosin, sulla ei välttämättä oo vaimennettua, tai enhän mä tiiä, mut veikkasin vaa et ei. Se herättäis vähä liikaaki huomiota" totesin
"Tosin ton ruumiin on herätettäväki huomiota. Katos sähä ihmettelit et miks mä näin vilkkaas paikas tän suoritin ni, jos mä olisin tehny sen jossain kaukana ni ei kukaa ikin tyylii löytäis sitä. Ja toiku on tehty CG:n nimis ni se kasvattaa CG:n mainetta ku toi vainaja löydetään." Äänen sävyni oli hyytävä ja lopetettuani pysähdyin taas miettimään sitä kuvaa. En saisi Tonya poistamaan sitä. Yksi hyvä puoli tilanteessa oli se, ettei isoveli enää jauhannut voinnistani. Tony oli kuitenkin käyttänyt ärsyttävästi minua kohtaan, joten mistä saisin Tonyn ärsyyntymään.

Nimi: Tiuhti

29.08.2018 19:00
Anthony Dawson

Kävi niin kuin halusinkin; Emil selkeästi jähmettyi, vaikka esittikin muuta. Tämän käsi oli siirtynyt oman aseensa kahvalle ja epäilin sen johtuneen pelkästä refleksistä. Tai sitten pikkuveli luuli minun mahdollisesti yrittävän jotain ja oli vain valmiina. Virnistin, kun toinen kysyi mitä tekisin aseella.
”Mitä aseella nyt ylipäätään tehdään?” hymähdin. ”Sähän sen varsin hyvin tiedätkin.”
Laitoin aseen kuitenkin takaisin piiloon ja suoristin takkiani. En ajatellut edes leikilläni, että alkaisin sillä osoittelemaan toista. Mutta nautin kyllä siitä, että olin saanut Emilin hiljaiseksi.
Virneeni hyytyi hieman ja työnsin kädet taskuihin.
”Osaa kyllä esittää kovaa, mut heti kun isoveli ottaa aseen esiin niin on häntä koipien välissä”, mutisin lähinnä itselleni. Katsahdin pikkuveljen silmiin ja hymähdin. ”Olisko munkin pitänyt vähän leikkiä ja ampua luoti sun pään vierestä?”
Tarkoitukseni ei ollut suututtaa toista, mitä nyt hieman härnätä kun kerrankin sain toisen hiljentymään.

Jamie Hayes

Ehdotettuani jostain puhumisesta Jev totesi ettei keksinyt mitään puheenaihetta, mutta ehdotti puolestaan, että voisimme kysellä kysymyksiä toisiltamme. Nyökkäsin hymyillen ja kohottauduin istumaan. Nojauduin seinään ja asetin jalat ristiin.
”Okei, mä aloitan”, sanoin ja aloin pohtia jotakin erikoisempaa kysymystä. Mitään ei kuitenkaan tullut mieleeni, vaan päädyin kysymään kornisti toisen lempiväriä. Ehkä Jevillä olisi mielessä jotain ei-niin-latteaa, jolloin saattaisin itsekin keksiä muuta kuin lempiasioista kyselemistä.

Nimi: Silver

23.08.2018 14:55
Roger Brad Miller

Nojasin kujan seinää vasten ja katselin valkean kankaan hitaasti syntyvää värimuutosta. Haava ei ollut kovin syvä, mutta sitäkin pidempi ja tihkui vielä verta. Pian ei hihanriekaleestakaan olisi apua, jollei haava tyrehtyisi. Matkaa oli jatkettava, sillä tämänhetkiset haavanhoitovälineeni eivät olleet sitä parasta luokkaa. Vesi ja puhdas sidontatarvike olisivat varsin tervetulleita.
Yhtäkkiä joku puhutteli minua ja kohotin katseeni kysyjän suuntaan.
"Minulla mitään hätää ole.." hymähdin naiselle ja virnistin laimeasti. Suoristauduin seinän viereltä.
"Tai ei ole enää kun kotiini pääsen." jatkoin ja lähdin liikkeelle, käsi kylkeä painaen.
"Jollei sinulla ole ea -pakkausta matkassa."
Vitsistä lausahdukseni ei tainnut mennä mutta jotakin siihen suuntaan se oli.

Nimi: Helena

23.08.2018 13:51
Jeffrey Coleman

Jev naurahti huvittuneesti, kun Jamie totesi, ettei häntäkään enää väsyttänyt. Toinen kääntyi sitten selälleen nostaen kädet niskan alle ristiin ja ehdotti, että he puhuisivat jostakin. Jev itse pysyi kylkiasennossaan lepuuttaen toista kättään rennosti peiton päällä.
"En keksi mitään yhtä puheenaihetta, mutta jos ei tunnu hölmöltä ajatukselta voitas esittää jotain yksinkertaisia kysymyksiä toisillemme", Jev ehdotti toiselle hetken pohdinnan jälkeen.

Bella Russell

Aikaisemmasta kaatumisesta huolimatta Bella pystyi kävelemään suht reippaasti eteenpäin noin viiden sentin korkuisilla nilkkureillaan. Onneksi asvaltti ei ollut enää niin liukas, mutta nainen pyrki silti varovaisuuteen ja varmoihin askeleihin eteenpäin astellessaan. Nainen toivoi vain, ettei myöhästyisi Tonyn kanssa sopimiltaan kahveilta.
Kellonajan tarkistaakseen Bella alkoi tavoitella toisella kädellään puhelintaan mustasta käsilaukusta. Puhelin kyllä löytyi, mutta sen esiin vetäessään nainen onnistui myös tiputtamaan laukustaan lukulasiensa kotelon maahan. Bella ei oikeastaan ikinä kiroillut, mutta nyt suusta karkasi pieni manaus, vaikkei se ollutkaan rumimmasta päästä sanavarastoltaan. Lukulasit maasta noukittuaan nainen huomasi suoristautuessaan vieressään olevan kujan. Kuja tuskin olisi kiinnittänyt hänen huomiotaan enempää ellei vähän matkan päässä olisi seissyt miestä, joka oli nojautunut seinää vasten. Bella ei vielä huomannut toisen olevan loukkaantunut, mutta pani kyllä merkille ettei toisella ollut kaikki hyvin.
"Oletko kunnossa?" Bella päätti varmistaa toisen kunnon. Hän ei ollut niitä, jotka vain pakenivat paikalta tai antoivat asian olla, vaikka toinen henkilö olisi ollut täysin tuntematon.

Nimi: pixeli

23.08.2018 08:58
Emil Stanley Dawson

Tarkkailik veljeäni. Miten hän reagoisi? Päähäni pälkähti myös toinenkin juttu miten pomoni reagoisi? Olin viipynyt niillä kiekoilla milloin olin tavannyt Tonyn vähän liiankin pitkään, joten oli varmaankin parasta keksiä hyvä selitys. Nojasin taas kylki seinää vasten ja yllättäen sain jälleen kipu piikin. Katsahdin maahan, sillä huppu peittäisi kivun sävähdyksen silmissäni. Kipu hetkeksi aikaa sulki muun maailman ympäriltäni, mutta onnekseni Tony avasi suunsa ja pystyin keksittymään siihen. Houkuttelevalta tosiaan, mutta vain sarkastisesti sanottuna. Hymähdin sille mieleni sopukoissa ja käänsin katseeni ruumiiseen. Veljeni sentäs omisti itsesuojeluvaiston, sillä sanoi jättävänsä tarjouksen väliin. Nyökyttelin päätäni, mutta en sanonut mitään. Tilanne sai kumminkin yllättävän känteen. Sen huomasin Tonyn ilmeestä. Hänen tuosta hymystään ja sanoistaan. Siitä mitä oli tulossa, minulla ei ollut aavistustakaan. Kallistin hieman päätäni ja pohdiskelin hänen sanojaan. Ei minun sitä kuitenkaan kauan tarvinnut tehdä, sillä vastaus iski vasten kasvojani. Pyrin näyttämään mahdollisimman rentoa ja kylmää, vaikka hengitykseni tahti nopeentui mitä enemmän katsoin aseen kahvaa. En ollut ajatellut tätä, mutta eihän se mahdotontakaan voinut olla. Jos Tony vetäisi aseensa esiin ahdistuisin enemmän. Silmieni edessä välähti ne kerrat kun kyttä osoitti minua aseellaan ja käksi minun tiputtaa omani maahan. Onnekseni olin aina jotenkin selvinnyt niistä tilanteista.
"Jaaa, jaa....mitäs sä tolla nyt sitte?" Kysyin viileästi ja kallistin päätäni. Samalla laskin oman käteni aseeni kahvan päälle. Ärsytyksekseni tiesin ettei veljeni mikään tyhmä ollut, vaan pelkästä olemuksestani arvasi että olin jähmettynyt ja....en nyt ihan peloissani, mutta hämmästynyt. Sen saattoi arvata myös hiljaisuudestani, sillä en oiken keksinyt mitään järkevää sanottavaa. Olin tavallaan meneytänyt tilanteen johtajuuden, jonka aioin kumminkin hankkia takaisin.

Nimi: Tiuhti

23.08.2018 00:39
Anthony Dawson

Emil ei liikkunut mihinkään, naurahti vain sanoilleni ja laittoi aseensa pois, pistettyään ensin varmistimen päälle. Tämän jälkeen Emil alkoi sanelemaan taas uhkauksia, viitaten päällään maassa makaavaa ruumista kohti, ja selitti että minulle tulisi käymään samoin, jos ottamani kuva leviäisi. Vaikka sitten vahingossakin. Sitten hän kumartui kassinsa viereen ja otti sieltä puhelimensa. Joku hänen jengistään varmaan soitti, jolle Emil ei suonut aikaa puhua, vaan pisti puhelun poikki ja luurin takaisin kassiin. Hän nousi ylös ja katsoi minua.
”Niin, kuulostaa toki houkuttelevalta”, sanoin sarkastisesti ja vilkaisin ruumista. Irvistin. ”Mut taidan jättää väliin.”
Silmäni siirtyivät Emilin vyöllä roikkuvaan aseeseen, jolloin tajusin yhden pikkuseikan.
”Ai mutta.” Hymähdin itsekseni – hassua että unohdin. Katsoin pikkuveljeen ja hymyilin.
”Tälle saattais tosin tulla käyttöä siinä vaiheessa”, lausahdin ja avasin takkiani. Piilotaskusta pilkisti aseen kahva. Boom! Sitä Emil ei varmasti osannut odottaa.

Calvin Riddle

En viipynyt suihkussa kauaa, lähinnä herättelin itseäni veden alla jotta jaksaisin paiskia taas töitä illemmalla. Kuivasin itseni nopeasti, puin ylleni mustat, polvista revityt farkut ja puristin ylimääräisen veden hiuksistani. Jätin paidan vielä pukematta – lähinnä siksi, koska unohdin ottaa sen mukaan.
Poistuin kylpyhuoneesta ja suuntasin olohuoneeseen, jossa Jerry hörppi teetään ja paineli juuri silloin pianon koskettimia. Hymyilin tälle ja siirryin ottamaan pöydälle jättämäni teekupposen käsiini. Se oli ehtinyt jäähtyä hiukan, mutta join sen siitä huolimatta. Menin pianon luo ja istahdin puiselle jakkaralle sen eteen. Laskin kupin lattialle, asetin jalat polkimille ja aloin soittamaan Martin Garrixin ”High on life”'ta. Tarkoitukseni ei ollut leveillä – okei, ehkä hiukan – vaan minulla oli tapana aina aamuisin soitella, ja laulaa, kuten tein nytkin. Silmäni painuivat kiinni ja uppouduin kokonaan soittamiseen, sulkien kaiken ympärillä olevan pois.

Nimi: Akit4

10.07.2018 18:52
Jeremy Durham

Hymähdin päätäni nyökkäyttäen, kun Calvin neuvoi teen olevan keittiössä. Kaikesta päätellen voisin siis toimia siellä täysin omatoimisesti, ruskeahiuksinen kun ilmoitti vielä menevänsä suihkuunkin. Kovin kauaa siinä ei sitten mennytkään, kun hän kulki ohitseni ilmeisesti kylpyhuonetta kohti.
"Okei", totesin ohimennen. Toinen katosi kylpyhuoneen oven taa ja minä puolestani lähdin suuntaamaan kohti keittiötä. Huomasin kyllä Calvinin jättäneen oven perässään raolleen, ja vaikka rehellisesti sanottuna mieli olisikin tehnyt aavistuksen vilkaista, jätin moisen välistä. Olinhan minä muutenkin ehtinyt jo katsella häntä hieman tarkemminkin.

Sain positiivisena yllätyksenä huomata, että Calvin oli jo keittänyt vettä, joten ei mennyt kauaakaan, kun pitelin jo lämpöistä teekupposta käsissäni. Tokihan minulla oli mennyt hetki löytää Calvinin kupit hänen kaapeistaan, mutta ne löydettyäni olinkin ollut pian valmis.
Sen sijaan, että olisin jäänyt aloilleni pöydän äärelle istumaan ja hörppimään juomaani, kävelin kuppia mukanani kantaen ympäri asuntoa. Tarkoitukseni ei ollut nuuskia mitään henkilökohtaista, mutta silmäilin asunnon yleisilmettä hieman tarkemmin ajatuksen kanssa. Katseeni liikkui terraarioihin, joiden asukkeja tutkiskelin kevyt virne huulillani. En siis pelännyt käärmeitä ja hämähäkkejä, vaan mielestäni moiset olivat ihan kiehtova vaihtoehto lemmikiksi. Minua taisikin hieman kiinnotaa, miten mies oli näihin eläimiin päätynyt.
Seuraavaksi vilkaisin kohti pianoa kohti, josta painelin muutamaa näppäintä ohi kulkiessani. Osasikohan Calvin soittaa sitä? Olisin kovasti halunnut kuulla.

Nimi: pixeli

09.07.2018 17:28
Emil Stanley Dawson

Tony ei oikeastaan reagoinut mitenkään suurieleisesti luotiin, joka oli sangen ärsyttävää. Sen sijaan isoveli otti pari askelta lähemmäs terävä katse silmissään ja sanoen ettei aikonut poistaa kuvaa. Itse en hievahtanutkaan. Ja sen sijaan että olisin alkanut huutamaan naurahdin. Asetin aseeseeni varmistimen päälle ja luovutin sen roikkumaan vyölleni.
"Rauhotu, älä sitten poista, ei väkisin. Tässä vaan pikku varoitus, vaikka en usko sun edes ottavan sitä vakavasti. Toi mies-" sanahdin ja nyökäytin päätäni ruumiiseen päin.
"Oli vaarallinen meille. Kyse oli päämajan ilmiantamisesta ellei me makseta isoja summia ja, kuten näkyy, tulos on toi. Jos sä näytät sen kuvan jollekki, ihan vaikka se ois vahinko, voit ottaa samaa kohtaloa jos siitä koituu ongelmia. Ja nyt sun on turha sanoa etten mä pystyis eliminoimaan sua, ei mun tartte. Vaapaehtosia kyllä löytyy muitakin" sanahdin ja laskeuduin laukun ääreen. Otin sieltä oman puhelimeni ja nostin sen korvalleni.
"Myöhemmin" sanoin ja painoin punaista. Sitten laitoin sen takaisin ja nostin katseeni isoveljeeni. En aikonut hävitä tätä.

Nimi: Tiuhtipuhelin

09.07.2018 16:34
Anthony Dawson

Seuraavaksi kävi kuten osasin epäilläkin -kuten viime kerralla. Emil puhalsi sauhut minua kohti, talloi tupakan maahan ja osoitti aseella minua. En ehinyt tehdä elettäkään, kun luoti viuhahti pääni vierestä. Pidin katseeni yhä toisessa, silmäni tosin räpsähtivät reaktiomaisesti aseen laukaisusta, kuten normaalin ihmisen silmät tekevät kovan äänen kuuluessa, mutta ilme kasvoillani oli silti vakaa.
Emil laski aseen maata kohti ja kysyi uudelleen.
"Onko sulla korvissa vikaa?" kysyin ja otin pari askelta lähemmäs. Katsoin toista terävästi. "Mä en poista sitä kuvaa."

Nimi: pixeli

09.07.2018 16:20
Emil Stanley Dawson

Vedin vimeisiä savuja odotellessani Tonyn vastausta. Isoveli pohti hetken ja vastasi sitten....kieltävästi. Huokaisin ja katsoin Tonya silmiin.
"No, sun valinta-" sanahdin ja puhalsin savupilven Tonya kohti, jonka jälkeen tiputin tumpin maahan ja sammutin sen. Sitten savun vielä leijjaillessa ilmassa kohotin nopeasti aseeni ja painoin liipaisinta. Luoti suhahti viiden sentin päästä isoveljeni korvasta ja olin varma että Tony ehti tuntea pienen ilmavirran, kunnes luoti osui talon seinään. Sitten osoitin aseella taas maahan ja vilkaisin kysyvänä Tonya.
"No?" Sipaisin hiuskiehkuran huppuni alle silmieni edestä.

Nimi: Tiuhtipuhelin

09.07.2018 15:59
Anthony Dawson

Vilkaisuni aseeseen huomattiin, jolloin Emil alkoi epäsuorasti uhkailla sillä. Katselin kuinka pikkuveli käsitteli asetta höpötellen samalla, lopettaen toimensa kysymykseen oliko mieleni muuttunut.
Olin pohtivani hetken, ja annoin katseeni jäädä Emiliin.
"Ei", vastasin, lisäämättä perään mitään muuta.

©2018 ւօոᴅօո - suntuubi.com