Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Tekeminen | "Puhe" | #Ajatukset#
Kommentti-kentän ensimmäiselle riville hahmon koko nimi
 
 1  2  3  4  5  6  7  > [ Kirjoita ]

Nimi: Akit4

18.11.2017 15:11
Abigail Bellingham

Baarimikon tehdessä juomaani vilkaisin sivusilmällä Maisieta, jolla ei selvästi ollut vielä hajua siitä, mitä tilaisi. Olisin ehkä voinut suositella hänelle jotain, mutta mies ehtikin ensin. Kiitettyäni juomastani hän olikin nimittäin ehtinyt jo kääntyä Maisien puoleen ja alkanut puhua tuolle.
Kevyt huvittunuisuus pilkahti pienen hetken ajan huulillani miehen todetessa, ettei hän ollut kaupan, mutta pyyhin sen kasvoiltani pikaisesti jättäen jälkeen vain ystävällisen hymyn. Maisie taisi sen sijaan mennä hieman hämilleen moisesta, mutta olisin todennäköisesti minäkin mennyt, mikäli joku olisi yhtäkkiä noin puhunut minulle. Ihan vaikka kyseessä olisikin ollut yhtä hyvännäköinen jätkä kuin tämä kyseinen baarimikko.
En puuttunut heidän keskusteluunsa, mutta odottelin, että toinenkin saisi juomansa.

Nimi: pixeli

17.11.2017 16:35
Emil Stanley Dawson

Nukuin vatsallani pää käsissäni. Olin kotiin tultuani heti rojahtanut sänkyyni ja nukahtanut samantein. Nyt heräsin pirinään, joka tunkeutui uneeni. Havahduin ja työnsin käteni tyynyn alle. Sain puhelimen käteeni ja tirkistelin ruutua. Puhelu. Kaveriltani. Vastasin siihen ja samalla hupähdin istumaan sängylleni. Hän kysyi voisimmeko tavata, mutta vastasin kieltävästi. En jaksaisi nyt mitään tapaamisia, vaikkakin sain idean lähteä kaupungille. Lopetin puhelun ja nousin ylös. Tunsin itseni pirteäksi. Vaihdoin hitusen vaatteitani. Laitoin hupparin, sen päälle bobmerini ja jalkaan kapeat gollegehousujen tyyliiset housut ja vielä hyvässä kunnossa olevat tennarini. Otin avaimen taskuuni ja lähdin ulos.
Muutamia minuutteja myöhemmin avasin Monarch-nimiseen baariin. Suljin oven jäljissäni ja suljin silmäni sekunniksi nautinollisesti. Ihmisiä oli jonkinverran ja sain muutaman tarkkailevan katseen. Kävelin suoraan tiskille jonkun miehen (minjae) palveltavaksi.
"Yksi kuohuviini, kiitos" päätin aloittaa kuohuviinillä. Vilkaisin ovelle ja käänsin sitten katseeni takaisin mieheen. Ajatuksissani kävi, että kysyttäisiinkö ikääni? No jos kysyttäisiin, vastaisin vain kahdeksantoista, vaikka olinkin lähempänä seitsemäätoista.

Nimi: Silver

15.11.2017 07:09
Roger Brad Miller

Nojailin kaiteeseen ja katseeni seuraili alapuolella liikkuvia ihmisiä. Jotain voisi kyllä vielä tapahtua. Aamulla olin kuskannut pari känniläistä ulos ihmisiä häiritsemästä. Iltaan tarvittiin vielä jokin tulinen mauste ja se tekisi koko päivästä paremman. Silmäni kiinnittyi nuorisoryhmään, joka seisoskeli kassojen lähettyvillä. Tarkastelin hetken näiden puuhia, mutta nuorilla ei näyttänyt olevan pahaa mielessä. Nousin nojailemasta ja lähdin rappusille päättääkseni päiväni pikakierroksella alakerrassa. Suuntasin pois kassojen luota. Silloin kauempana kassojen luona kaksi lasta käveli ripeästi yhden kassan ohi ja vilkuili sisääntuloaulaa. Kun he huomasivat oliivinvihreään huppariin pukeutuneen naisen (Ella), molemmat huudahtivat. "Seis! Sä varastit!" Lapsen syyttävä sormi osoitti naiseen. Aulassa kulki kohahdus ja ihmiset katselivat vuoroin syytettyä naista, vuoroin lapsia. Pari kassatätiä vilkaisi lapsia. "Me nähtiin eikä olla sokeita!" toinen lapsi jatkoi heti kohta. Sain pyynnön tulla selvittelemään tapahtunutta ja astelin vähän myöhemmin paikalle. Annoin sinisten silmieni tutkivan katseen liukua ihmisestä toiseen. "Mitä on tekeillä?" kysyin

Nimi: Wily

14.11.2017 23:26
Jamie Hayes

Jev ehdotti kuvien katselua, jolloin mieleeni putkahti aiemmin tapahtunut mokani, mutta pidin kasvoillani mahdollisimman luontevan ilmeen ja nyökkäsin.
”Käy toki”, vastasin hymyillen ja irrottauduin nojailemasta keittiötasoa vasten. Viitoin Jeviä seuraamaan, suunnaten makuuhuoneeseen ja yrittäen samalla muistella mihin olinkaan laittanut ”ne” kuvat. Siis siinä mielessä, etten vahingossakaan ottaisi niitä enää esille.
Painoin makuuhuoneen valot päälle ja irvistin kun tajusin millainen sotku siellä vallitsi. Lattia oli siisti, mutta työpöytä ja yksin lipasto oli ahdattu täyteen kameraroinaa ja valokuvakansioita. Nurkassa oleva tuoli oli peittynyt melkein kokonaan vaatekasan alle ja sänky oli petaamatta.
”Eh, en muistanut etten ollut ehtinyt siivota täällä”, pahoittelin Jeville ja vilkaisin tätä nolostuneesti. ”Istu vaikka sängylle.”
Menin pöydän luo ja siirtelin kansioita siistimpään kasaan. Auoin niitä tarkastellen mitä kuvia ne sijaitsi, päätyen lopulta vihreäkantiseen, jossa oli kuvia siltä viikolta kun olin käymässä kotona Liverpoolissa. Useimmissa kuvissa esiintyi kotipuolen kavereitani sekä minua itseäni, mutta myös perhettäni ja tietysti Daisya. Kansio käsissäni asettauduin istumaan risti-istuntaan sängylle Jevin viereen ja ojensin sitä pojalle.
”Nää on kotoa”, kerroin tälle hymyillen.

Anthony Dawson

Nainen nähtävästi vähän epäröi nähdessään minun pysähtyneen, mutta helpottuikin kun kuuli kysymykseni. Tämä alkoi kaivella laukkuaan, ja hetken päästä ojensikin minulle zippoa. Nappasin sytyttimen tämän kädestä ja sain hetkessä sätkäni palamaan. Stressi ja turhautuminen poistuivat välittömästi kehostani ulos puhaltamani savun mukana, ja tunsin kuinka kaikki ruumiinjäseneni alkoivat rentoutua. Vein kiitolliset silmäni naisen omiin ja virnistin.
”No hyvä, että satuttiin sitten törmäämään”, totesin pienen päännyökkäyseleen kera, ”pelastit mun illan.”
Ojensin sytyttimen takaisin naiselle ja vein savukkeen takaisin huulilleni. Ja koska olin herrasmies, en missään nimessä puhaltanut savuja päin toisen naamaa, vaan käännyin siten, että kevyt tuuli pystyi kuljettamaan sen toiseen suuntaan.
"Kannatko sä aina sytkäriä mukanas tällaisia tilanteita varten?" kyselin, koska toinenhan oli sanonut ettei polta.

Nimi: Helena

14.11.2017 22:34
Jeffrey Coleman

Ilmeisesti härnäys oli toiminut, koska Jamie punastui Jevin sanojen seurauksena. Ulkoisesti nuorimies ei reagoinut asiaan mitenkään, mutta ajatuksissaan hän oli tyytyväinen. Jev päätti kuitenkin jättää härnäämisen siltä erää, jotta toinen ei vaivautuisi liikaa.
"Jos sulle sopii, niin voitaisko kattoa sun valokuvia?" Jev kysyi kohteliaasti. Tosin hän tajusi tällä kertaa itse liian myöhään, että senkin kysymyksen pystyi tulkita väärin. Olihan hän nähnyt aikaisemmin vilauksen kuvasta, jossa Jamiella ei oikeastaan ollut vaatteita. Jev sai vain toivoa, ettei toinen nyt muistaisi sitä ja vaivautuisi lisää asiasta. Onneksi hänen äänensävynsä oli ollut sen verran normaali, että ehkä toinen ei tulkitsisi sitä niin helposti väärin.

Bella Russell

Kadulla oli ihmeen rauhallista, mutta toisaalta kello oli jo sen verran, että porukka oli siihen aikaan jo sisällä joko kotona, baarissa tai ties missä. Bella oli ihan tyytyväinen siihen, että liikkeellä ei juuri ollut porukkaa riehumassa. Hän oli huomannut miespuolisen henkilön kauempana, mutta ei hän pitänyt tilannetta kummallisena aluksi. Hetken päästä nainen kuitenkin rypisti hieman kulmiaan, kun näytti siltä kuin mies olisi lähtenyt kävelemään häntä vastaan tarkoituksellisesti. Luultavasti toinen olisi kuitenkin vain kulkemassa toiseen suuntaan katua kuin nainen ja ohittaisi hänet kohta normaalisti. Bella hämmentyi kuitenkin lisää, kun mies pysähtyi katuvalon alle kuin odottaen naista. Bella itse hiljensi askeliaan siinä vaiheessa hieman epäilevänä, kunnes rentoutui toisen kysyessä häneltä tulta.
Bella kaivoi laukustaan toiselle zippoa, jonka oli joskus saanut isoveljeltään Patrickilta lahjaksi. Veli oli oikeastaan ostanut sen vitsinä Bellalle, koska veli itse unohti aina oman tulensa jonnekin ja joutui pummimaan muilta. Nainen oli vitsaillut veljelleen, että kohta hänen pitäisi ostaa sytkäri vain sen takia, että veli saisi otettua sauhunsa, kun he tapaisivat. Bella itse ei polttanut lainkaan ellei ollut täysin umpihumalassa ja joku tarjonnut, mutta se oli hyvin harvinaista.
"Tässä", nainen ojensi sitten zippon miehelle, kun oli löytänyt sen laukustaan. "Hyvä, että sille tulee jotain käyttöä. Itse kun en polta lainkaan."

Nimi: Wily

14.11.2017 21:18
Jamie Hayes

Jevin suu kohosi virneeseen kommentistani, mutta tämän huvittunut ilme kertoi että hän oli ottanut sen vitsinä – aivan kuten se oli tarkoitettukin. Kohautin hieman harteitani toisen toteamukseen, että minun ei ehkä uskoisi olevan mikään sarjamurhaaja. Ja vaikka olisinkin, Jev todennäköisesti silti rökittäisi minut leikiten. Sitten hän jatkoi ettei kuitenkaan kävisi päälleni, lisäten vielä perään ”ainakaan sillä tavalla”, mikä sai minut ihan hetkeksi jäätymään ja vain tuijottamaan häntä. Härnäävä äänensävy kieli, että toinen vitsaili, mutta siitä huolimatta tämä onnistui saamaan punan taas nousemaan poskilleni.
”Umm.” En ihan tiennyt mitä olin seuraavaksi sanomassa, mutta onneksi Daisy tuli nuolemaan kättäni, jolloin sain hieman pelattua aikaa keskittyessäni rapsuttamaan koiraa. Siirsin tummat silmäni Jevin vaaleansinisiin.
”Haluutko sä tehdä jotain?” kysyin pienen naurahduksen kera, mutta rypistinkin hieman otsaani ja suuntasin katseeni hetkeksi lattiaan. Jevin edellisen kommentin jälkeen kysymykseni tuntui vähän väärältä, mutta en viitsinyt lähteä korjaamaan sitä koska muuten se olisi päätynyt vain takelteluun ja sanoihin kompasteluun.

Anthony Dawson

Emil vakuutti vielä ennen kuin lähti, että me tultaisiin vielä joskus näkemään, jonka jälkeen jäin hetkeksi seisomaan siihen katulampun alle ja seurasin toisen menoa lähimmän kerrostalon katolle. Heti kun toinen oli kadonnut näkyvistä käännyin ympäri ja lähdin kädet yhä taskuissa kävelemään vastakkaiseen suuntaan kuin josta olimme tulleet. En viitsinyt mennä vielä kotiin; halusin selvitellä vielä kaikkea sitä mitä Emil oli kertonut.
Jonkin matkaa käveltyäni ajatukseni olivat jo niin solmussa, että tunsin pienen stressin puskevan päälle. Tunnustelin taskujani ja huokaisin helpotuksesta, kun tunsin askin neliskanttisen muodon käteni alla. Otin kartongista yhden tupakan sormieni väliin, asettaen sen huulilleni ja alkaen sitten etsiä sytkäriä. Turhautuneena jouduin myöntämään itselleni, ettei sitä ollut, ja etten saisikaan vetäistä rentouttavia hermosauhuja päivän päätteeksi. Suustani karkasi pari kirosanaa muminana, mutta sitten huomasin kauempana naishahmon (Bella), joka juuri sopivasti käveli minun suuntaani.
Lähdin astelemaan tätä vastaan, ajattelematta tosin yhtään sitä, että toinenhan voisi luulla minua raiskaajaksi tai joksikin. Pysähdyin lampun alle, jotta toinen erottaisi kasvoni paremmin enkä näyttäisi niin uhkaavalta.
”Hei, sori että häiritsen, mut olisko sulla tulta?” kysyin naiselta vähän epätoivoiseen sävyyn kun tämä osui kohdalleni.

Nimi: Helena

14.11.2017 20:06
Jeffrey Coleman

Virne vain nousi nuorenmiehen kasvoille, kun Jamie esitti ajatuksen siitä, kuinka jompi kumpi heistä voisi olla sarjamurhaaja. Joku toinen olisi saattanut ottaa tilanteen tosissaan ja jopa loukkaantua tai hermostua, mutta Jeviä se vain huvitti. Hän osasi lukea sen verran ihmisiä, että pystyi melkein ensisilmäyksellä sanoa, kuinka paljon luotti toiseen osapuoleen.
"No, meistä kahdesta sanoisin, että olisin se potentiaalisempi vaihtoehto sarjamurhaajasta", Jev naurahti rennosti ja tunki kätensä housujensa taskuihin nostaessa katseensa Jamieen.
"Mutta ei hätää, en mä aio käydä sun päälle. Ainakaan sillä tavalla..." Jev jatkoi hieman härnäävällä äänensävyllä.

Bella Russell

Nainen hämmentyi niin paljon Calvinin oikaisusta päivän suhteen, että nainen jäätyi paikoilleen pohtimaan asiaa. Toisin sanoen Bellalta meni vähintään puoliksi ohi Calvinin puheet miehen esityksestä eikä nainen ehtinyt oikeastaan reagoida edes siihen, kun toinen katosi alakertaan yhtäkkiä. Hetken aikaa Bella vielä räpytteli hämmentynenää silmiään sekoilujensa johdosta, kunnes totesi itselleen, että olisi parasta lähteä kotiin.
Syvään huokaisten hän poistui baarin puolelta takaisin työntekijöiden käytävään ja sieltä omaan työhuoneeseensa hakemaan tavaroitaan. Ajatuksiinsa uponneena hän ei huomannut Cliffin ilmestymistä ovensuuhun, jolloin Bella sai paskahalvauksen kollegansa kysyessä yhtäkkiä, oliko nainen taas sekoittanut ajan täysin.
"Herranjumala Cliff! Sä tapat mut vielä noiden yllätyksiesi johdosta!" nainen torui kollegaansa, joka vain nauroi huvittuneena hänelle.
"Bella, sun täytyy rentoutua", mies totesi naiselle kasvoillaan se ilme, josta nainen ei pitänyt lainkaan. Kyseinen Cliffin ilme tiesi aina uusista sokkotreffeistä, jotka mies järkkäisi naiselle.
"Ei, en tarvitse iltaa istumassa jossain ravintolassa huomatakseni, kuinka huono olen ihmissuhteissa", Bella sanoi suoraan Cliffille ennen kuin otti käsilaukkunsa. Oviaukossa seisova huvittuneena naureskeleva kollega väisti häntä, kun Bella sammutti työhuoneensa valot ja sulki oven perässään.
"Ilmoittelen ajan ja paikan", Cliff huikkasi naisen perään, kun nainen lähti kävelemään käytävän poikki lähteäkseen Monarchista siltä illalta.
"Hyvää yötä Cliff", Bella vain totesi saaden miehen repeämään nauruun ties kuinka monetta kertaa sen päivän aikana.
Bella astui viileään ilmaan ja huokaisi helpotuksesta saadessaan hengittää raikasta ilmaa. Hän oli tosiaan ollut pitkään sisätiloissa, mutta ainakin hän voisi nyt kävellä kotiin ja virkistyä hieman, vaikka julkisilla kulkeminen olisi ollut nopeampi keino päästä kotiin. Nainen päätti vielä valita rauhallisimman ja mukavimman reitin, joka myös kestäisi hieman pidempään, mutta se ei oikeastaan haitannut häntä sillä hetkellä. Ei hänellä olisi kiire, vaikka Smokey varmasti jo odotti häntä takaisin kotiin.

Elise Lloyd

"Hyvää illan jatkoa", kassamyyjä toivotti tekopirteästi hymyillen, kun Ella oli maksanut ostokensa. Oliivinvihreän hupparinsa hupun päähän vetänyt tyttö vain vilkaisi myyjää, kunnes alkoi vain pakata ostoksiaan ostamaansa muovipussiin. Myyjältä tuskin oli jäänyt huomaamatta Ellan katseeseen kätkeytynyt kysymys siitä, oliko toinen tosissaan siitä, että kukaan uskoisi tämän toivotuksia. Ainakaan hän ei uskonut.
Kun yksinäisen leffaillan ostokset olivat viimeinkin muovipussissa, tyttö vain kääntyi lähteäkseen ja alkoi suunnata kauppakeskuksen ulko-oville. Luoja, että hän halusikaan vain päästä kotiin ja sulkeutua seinien sisäpuolelle. Hän ei varmastikaan enää poistuisi tänään yhtään minnekään lämpimän fleece-huovan alta vaan tuijottaisi koko illan Liam Neesonin tähdittämiä vauhdikkaita toiminta-elokuvia. Neeson taisikin olla ainoa toiminnan täytteinen asia elämässään sillä hetkellä, mutta Ella oli oikeastaan vain tyytyväinen siihen. Vähintään yhtä tyytyväinen kuin Rhettistä eroon pääseminen - suoraan sanottuna se jätkä oli ollut hämärin kaveri, johon hän oli koskaan törmännyt, mutta hän ei tiennyt miksi.

Nimi: Silver

13.11.2017 20:17
Roger Brad Miller

Työpäiväni olisi melko pian ohi. Ihanaa. Kotiin oli aina rentouttavaa päästä. Vaikka työ sinänsä oli ihan okei, kaipailin silti jo jännittäviä keikkoja ihmisten perässä. En ollut pitkään aikaan saanut keneltäkään pyyntöä työhän. Pian olisi korkea aika saada. Palautin ajatukseni tähän hetkeen. Työaikaa oli vielä, joten haaveilu sikseen. Silmäni seurailivat kauppakeskuksen sisääntuloaulaa ja kassojen aluetta. Vieressä oli iso liike, jossa myytiin mm. ruokaa, vaatteita, leluja, sisustustavaraa ja paljon muuta. Astelin kassojen editse ja siitä tähän liikkeeseen. Ihmisiä oli vielä siellä täällä, tottakai. Vaikka oli ilta, aina jollakin oli asiaa kauppaan. Hengähdin syvään ja kävelin ruokaosaston läpi liikkeen pääkäytävää pitkin. Työni oli välillä niin kuolettavan tylsää. Vain pitkästyttävää tepastelua ympäri ämpäri kauppakeskusta ja muutama tapaaminen toisten vartijoiden kanssa. Onneksi toisinaan joku viitsi varastaakin tai muuten aiheuttaa ongelmia, niin pääsin tekemäänkin jotakin. Menin kassan kautta liikkeestä ulos, ja rappusia toiseen kerrokseen. Tarkkailin ihmisiä ja kelloakin vilkaisin. Viimeiset hetket kuluivat aina hitaasti. Kävin kierroksen yläkerrassa ja asetuin nojaamaan kaiteeseen, josta näki myös alakertaan.

Nimi: planeetta

13.11.2017 10:44
Maisie Ferrier

Huokaisin äänettömästi helpottuneena siitä, että Abigaililla oli jotain tilattavaa. Miehen tehdessä työtään, minä tutkin drinkkilistaa. En tiennyt oikeastaan mitä
halusin. Abigailin drinkki alkoi valmistua ja pääni löi tyhjää. Näin sivusilmästäni, kuinka mies ojensi Abigailille drinkin ja kääntyi puoleeni. Käännyin häntä kohti, avasin suuni tilatakseni ensimmäisen silmiini osuvan drinkin, mutten ehtinyt. Hän alkoi itse puhua.
Kohotin yllättyneenä kulmiani ja naurahdin kiusaantuneena sanoille. Purin alahuultani.
”Kuulostaa ihan hyvältä.” vastasin nopeasti. Ei sillä, että minulla olisi ollut mitään flirttailua vastaan, en vain ollut tehnyt sitä ikuisuuteen, enkä kokenut olevani aivan valmis. Hymyilin kuitenkin lämpimästi pojalle, olihan hän hyvännäköinen. Mutta kuitenkin, olin täällä Abigailin kanssa (ja hän oli mitä ilmeisimmin töissä) enkä halunnut feidata tyttöä, joka oli niin mukava.

Nimi: pixeli

12.11.2017 21:40
Emil Stanley Dawson

Kaikki alkoi olla jo harvinaisen selvää. Isoveljelläkään ei näyttänyt olevan mitään haluja enää estellä pääsyäni päämajalle ryöstlsaaliitteni kanssa. Pääsisin siis viimein kotiin. Tony pyäshtyi katulampun alle ja pysähdyin itsekkin. Hänen sanansa tarkoittivat sitä, että nyt eroaisimme ja lähtisimme kumpiki omille teillemme. Nyökkäsin.
"Tottakai ja joo mieluummin ihan vapaa-ajalla" naurahdin. Uskoin että Tony oli tainnut saada melkoisen järkytyksen.
"No, se on moro!" Sanoin ja vein käteni koskettamaan otsaani hyvästelyksi. Sitten astelin vieressämme olevan kerrostalon luo ja kiipesin terraseja pitkin nopeasti katolle. Sinne päästyäni katsoin vielä alas kadulle katulampun suunnalle ennekuin lähdin etenemään kattoja pitkin.
Olin ihan poikki päästessäni viimein päämajan lähituntumaan. Laskeuduin katolta ja astelin varastorakennuksen luo. Avasin sen oven ja oven vieressä olevat pari tyyppiä osoittivat minua valolla voidakseen tunnistaa tulija. Pääsin pian jatkaamaan matkaani huoneeseen, jossa olin pukeutunut keikkaa varten. Siellä oli vielä muutama jengiläinen, jotka olivat olleet ryöstössä tänään mukana. Tervehdin heitä ja pyysin toista heistä viemään ryöstösaaliini pomolle, koska tänään en jaksanut keskustella siitä miksi en ollut tullut muiden kanssa samaan aikaan päämajalle. Onnekseni toinen heistä lupautui siihen ja vaihdoin nopeasti vaatteeni tavallisiin ja lähdin päämajasta vikkelästi.
Hetken päästä avasin asuntoni oven ja suljin sen perässäni hiljaa. Riisuin takkini ja kenkäni. Hoipuin juomaan vettä ja rojahdun sitten suoraan sänkyyni oli hyvin uuupunut. Toivoin ettei Tony vahingossakaan kertoisi mitään mistään.

Nimi: Wily

12.11.2017 21:13
Anthony Dawson

Emil oli erittäin oikeassa kun sanoi, että minähän olin jo syyllistynyt rikokseen. Ja yhä rikollisemmalta se tuntui, kun jouduin myöntämään sen itselleni. Huono omatuntoni tulisi kalvamaan minua seuraavat kaksi viikkoa, mutta kai se oli vain kestettävä. En voisi töissäkään huikata kenellekään ohimennen että ”hei arvaa mitä tein viikonloppuna?”, koska silloin sekä minä että veljeni olisimme kusessa.
Emil oli pohdiskelujeni aikana ehtiny ulos, jolloin seurasin tämän perässä laittaen avaimia taskuun ja sulkien oven. Harpoin pikkuveljen rinnalle kädet taskujen lämmössä ja vilkaisin pimeälle yötaivaalle.
”Ei.” Vastaukseni oli lyhyt toisen kysymykseen. En minä enää siinä vaiheessa tiennyt mitä järkevää olisin voinut kysyä tai kertoa. Eiköhän se kaikki tullut jo aiemmin suht' selväksi.
Seuraavassa kulmassa ajattelin erkaantua toisesta. En tiennyt miten pitkälle Emilin täytyisi kulkea päästäkseen määränpäähänsä, mutta luultavasti minun ei kannattaisi jatkaa enää mukana. Pysähdyin katulampun alle ja odotin pysähtyisikö Emilkin.
”Me kai nähään vielä?” kysyin tältä(?). ”Toivottavasti ei kuitenkaan mun tai sun työasioissa.”

Calvin Riddle

Naiskaksikko näytti hieman yllättyneen kysymyksestäni, koska loivat toisiinsa nopean silmäyksen ennen kuin kääntyivät katsomaan minua hymyt kasvoillaan. Tai ehkä he sittenkin vain häkeltyivät hetkellisesti upeasta ulkomuodostani, kuka tietää.
Tummaverikkö ei ollut vielä varma omasta valinnastaan, mutta blondin ilmoittaessa ottavansa cosmopolitanin aloin työstää punasävyistä juomaa. Sekoitin vodkaan ja likööriin karpalomehua ja pienehkön määrän limemehua, asettaen sitten limeviipaleen lasin reunalle koristeeksi.
”Siinä olisi.” Tarjosin juoman blondille, vieden silmäni sitten ruskeahiuksisen uskomattoman kauniisiin sinisiin silmiin.
”Mä en valitettavasti oo kaupan”, lausahdin tälle vino hymy yhä kasvoillani, ”mutta voisin suositella sulle manhattania, jos kelpaa?.”

Nimi: Carine@phone

11.11.2017 12:26
Cole Ayton

Vastasin Jaken käden heilautukselle ja seurasin hetken aikaa taksin kulkua, ennen kuin menin vilultani takaisin sisälle lämpimään. Ulkoilman raikkaus osui Kievin sisäilmaan, joka oli huomattavasti tunkkaisempi ja ummehtunut. Rakennus oli vanha eikä omistaja ollut remontoinut rakennusta sitten vuoden 2005. Hihat käärien kyynärtaipeille kävelin tiskin taakse, jossa hymy suissa tervehdin Tessaa, joka alkoi väkisin utelemaan, mitä olin jutellut taikka saanut selville.
"Ei mitää ihmeellistä", vastasin, "perusjamppoja kumpiki", vähättelin saadakseni naisen utelut aloilleen. Hän ilmeisesti tajusi välttelyni eikä enää puhunut asiasta. Jatkoimme tuoppien kaatelua aina sinne aamukuuteen asti pienen small talkien kera.

Unelias haukotus karkasi suustani astuessani pihalle. Takin ansiota minua ei enää paleltanut ja pipoakin pidin korvieni suojassa. Päätin nyt kuunnella Of Mice and Men:n uusimman singlen, jolloin änkesin kuulokkeet korviini ja laskin puhelimen taskuuni. Kävelin suhteellisen verkkaisin askelin kohti metroasemaa ajatuksien sumentamana. Minua väsytti ja nälätti ja liikkeeni olivatkin sen johdosta mekaaniset enkä kiinnittänyt sen suurempaa huomiota ympärillä tapahtuviin asioihin. Metroasemalle ei onneksi ollut pitkä matka ja musiikkia kuunnellessa matka tuntui lyhenevän entisestään.

Olin aina halunnut auton, mutta en nähnyt sen omistamisessa järkeä vähävaraisuuteni vuoksi. Lisäksi sainpahan liikuntaa kävellessäni kaikkialle. Maksoin siis joka kuukausi metrokortin, jotta kulkisin laillisesti kyseisellä kulkuvälineellä. Sakkoja minua ei nimittäin huvittanut maksella.

Istahdin metroon torkahtaen muutaman pysäkin välin ajaksi. Vielä ei ollut käynyt niin köpelösti, että olisin unohtanut jäädä omalla pysäkilläni eikä nytkään käynyt niin vaan tolppiin tukeutuen astelin betonisen kolkolle pysäkille, josta kävelin pitkät portaat ylös maankamaralle. Kerrostaloasuntooni näkyi pysäkiltä suoraan, mutta sinne kiirehtimättä askelsin varsin rentoa vauhtia.

Kämppäni oli pieni, jokseenkin se oli kaukana niistä mikroasunnoista, joista joskus näin kuvia netistä. Sängylle oli oma syvänne ja sohva toimitti vuodesohvan virkaa, mikäli joskus joku tuli luonani käymään pidemmäksi ajaksi. Joka tapauksessa sekalaisesta sisustuksesta huolimatta (en ollut kovin tarkka huonekalujen yhteensopivuudesta) pidin huolta siisteydestä eikä ennen nukumaanmenoa lattialla koskaan ole mitään ylimääräistä lukuunottamatta vaatteita, joita en riisuttuani jaksa heti siirtää kaappiin.

Laskin takin naulakolle ja puhelimen keittiön pöydälle kuulokkeineen. Pipon heitin hattutelineelle, kengät riisuin ovesta vähän matkan päähän. Vessaan siirryttyäni virutin kasvoni viileällä vedellä ja harjasin hampaat. Join kaksi runsasta lasia vettä, mutta nälkääni vedin ainoastaan banaanin, joita olin ostanut tarjouksen aikana. Väsymykseltäni päätin siirtää suihkukäynnin aamulle ja riisuin itseni alusvaatteisilleni jättäen baarivaatteet niille sijoilleen. Nukahdin alle kymmenessä minuutissa rojahdettuani sängylle.

// ja Colen roolin seuraavan kerran ku muut on päässy aamuun <.< tai ainaki lähelle sitä XD

Nimi: Akit4

09.11.2017 18:27
Jacob Lancey

Annoin virneeni pysyä kasvoillani saadessani Colelta vastauksen kysymykseeni. Kaipa suunpielien aloilleen jäämiseen vaikutti myös Colen hymyyn vastaaminen, siis ainakin siihen asti, kunnes vilkaisin taksia kohden Colen mainitessa siitä.
"Ai katohan", totesin ja vedin viimeisimmät savut tupakastani ennen kuin heitin sen maahan. Päästin savut ulos madellessani eteemme pysäköivän taksin ovea kohden.
"No huomiseen sit", totesin heilauttaen hieman hajamielisesti kättäni toiselle, kun ajatuksissani keskityin jo toisaalle.

Onnistuttuani saamaan itseni taksin ovelle asti ja saatuani sen auki, istuuduin sisään ja käänsin huomioni kuskin paikalla istuvaan mieheen. Kävin pikaisesti mielessäni läpi, mihin pyytäisin hänet minut viemään ja lopulta tulin siihen tulokseen, että jäisin kyydistä korttelin tai parin päästä päämajalta. Vaikka taksikuski olikin vain yksittäinen henkilö, en halunnut herättää liikaa huomiota pyytämällä kyytiä jengialueena tunnetulle alueelle.


Abigail Bellingham

Hymyilin Maisielle hänen myöntyessä ehdotukseeni ja aloin itsekin tutkimaan katseellani listaa miettien, mitä ottaisin. Ihan kuten Maisiekin, tulin itsekin siis yllättyneeksi kuullessani miehen äänen lähettyviltä. Siirsin katseeni äänen suuntaan saaden näkökenttääni tummahiuksisen miehen, jota katsoin aluksi hieman hämilläni. Katseeni kohtasi hetkeksi Maisien oman hänen vilkaistessa minua, mutta palautui samantien takaisin baarimikoksi tunnistamaani mieheen ja kohotin hymyni takaisin kasvoilleni.
"Öö, joo", totesin osittain Maisielle ja osittain miehelle ja vilkaisin pikaisesti drinkkilistaa.
"Cosmopolitan, kiitos", sanoin miehelle ottaen ensimmäisen tutun drinkin, mikä osui silmiini, vaikka se olikin ehkä yksi kliseisimmistä naisten juomista.

Nimi: pixeli

08.11.2017 19:40
Emil Stanley Dawson

Tony tuntui hyväksyvän kaiken, vaikka myönsikin että haluaisi seurata minua. Kasvoilleni nousi tyytyväinen ilme. Asiat olivat vielä ihan hyvässä jamassa. Olin pukenut takkini ja valmisteltua itseni peilin avulla edessä olevaan koitokseen käänin päääni isoveljeni puoleen. Nyökytin hyvin pienesti päätäni hänen sanoilleen.
"Joojoo, ymmärretty" tuhahdin hitusen huvittuneeseen sävyyn. Työnsin käteni uppuni alle ja siirtelin hiukseni paremmin ja vilkaisin sivusilmälläni Tonyä.
"Sitäpaitsi...etkö sä oo vähän niinku jo syyllistyny rikokseen?" totesin ja käänsin silmäni nyt kokonaan häneen. No, kai rikollisen tietoinen kotona pitämine oli jonkinasteem rikos, koska Tony oli myös silminnäkijä ja kaikkea muutakin mistä hänen pitäisi -ehkä lakien ukaisesti kieliä virkavallalle. No se oli nyt ihan yksi ja sama asia oliko se laissa kirjoitettu vai ei.
Vastausta odottamatta(?) laitoin urheilukassini olalleni ja avasin ulko-oven ulkoilmaan. Odotin että Tonykin tulisi ulos ja suljin sitten oven perässäni. Suuntasin tieni syrjemmille kaduille välittämättä siitä mitä isoveli meni. Itse aioin mennä tätä tietä ja Tony voisi seurata tai olla seuraamatta. Kuljin suht ripeää vauhtia, toinen käteni oli taskussa ja piti aseesta kiinni. Hengitin rauhallisesti ja katseeni tarkkaili ympäristöä.
"Onko sulla vielä jotain kysyttävää tai kerrottavaa tai jotain?" Kysäisin Tonyltä mikäli hän käveli siinä vierelläni. Pysähdyin ja katsoin isoveljeäni(?) sekä ympäristöä. Omasta mielestäni olimme jo tarpeeksi lähellä päämajaa, vaikka sinne olikin vielä hyvä tovi matkaa. Koskaan ei voinut olla liian varovainen.

Nimi: planeetta

07.11.2017 18:15
Maisie Ferrier

Abigailin kääntäessä katseeni minuun, hymyilin hänelle pirteästi. Tyttö kysyi haluaisinko hakea jotain ja en ollutkaan kuullut koskaan parempaa ideaa. Seisoimme aika tiskin lähellä ja käänsin katseeni katsomaan drinkkilistoja etsien jotain mielenkiintoista.
"Joo otetaan vaan -" aloitin, mutta lauseeni jäi kesken, kun kuulin äänen takaani ja käännähdin yllättyneenä hiukset heilahtaen. Kohtasin vinon hymyn ja leikkisästi tuikkivat silmät. Naurahdin aavistuksen kiusaantuneena ja vilkaisin nopeasti Abigailia, jonka jälkeen hymyilin miehelle. Minulle oli vähän epäselvää, oliko hän täällä töissä vai halusiko hän vain tarjota juomat, joskin kallistuin ensimmäisen vaihtoehdon puolelle vaatetuksesta johtuen.
"Joo, totta kai." pidin pienen tauon, hakien sanoja. "En oikeestaan tienny mitä ottaisin, mietin vielä hetken. Abigail, tiiätkö sä jo?"
Katsoin jälleen toista tyttöä, toivoen, että hän sanoisi jotain tai edes tietäisi mitä haluaa.

Nimi: Carine

06.11.2017 22:10
Cole Ayton
Onneksi pieni tuulenvire puhalteli ilmassa, mikä vei enimmät tupakansavut pois luotani eikä minun tarvinnut kauheasti itse vältellä savua. Kestin kyllä savua ja hajua enkä ollut sellainen myötähäpeää aiheuttava teatraalinen köhijä, joka saa astmakohtauksen pienestäkin passiivisesta tupakoinnista. Pyöräytin aina silmiä sellaisille ihmisille, sillä kyllä tupakoija itsekin tiesi tapojensa olevan epäterveellisiä, mutta he olivat koukussa aineeseen, mikä rentoutti ja sai ajatukset hetkeksi toisaalle. Sitä paitsi, kaikki eivät edes halunneet päästä siitä eroon enkä ainakaan itse olisi lopettanut sitä muiden vuoksi.

Käännähdin katseeni takaisin Jakeen tämän kysyessä hommistani, joihin kurtistin kulmiani. Ei ollut hänen asiansa, milloin tein työni ja miten. Tosin viimeistään jätkän toisen toteamisen naurahdin sekä kohotin kulmiani vinottaisen hymyni noustessa suupielilleni. Kallistin päätäni aavistuksen.
”En mä kyl kielläkään tota”, myhäilin vastatessani toisen omahyväiseen hymyyn. Katseeni hiukan siirtyi ohitse jätkästä huomatessani taksin tulevan(?). ”Ratsusi saapuu”, tokaisin saadessani äänensävyyni vähän haikeutta.

Nimi: Wily

05.11.2017 21:42
Calvin Riddle

Bellan vastaus siitä, että ruuhkaa tuskin tulisi olemaan, sai minut kohottamaan hieman kulmiani.
”Kai sä tiedät että tänään on perjantai?” kysyin kevyesti naurahtaen. Ei olisi eka kerta jos nainen oli päivistä sekaisin; tällä oli niin paljon paperihommia ja ties mitä kaikkea, että vähemmästäkin saattoi erehtyä. Eli minullakin siis olisi esitys tiedossa, hienoa!
Sitten nainen kertoi osoittamani miehen nimen, jota jouduin hetken pyörittelemään mielessäni ennen kuin luultavasti opin lausumaan sen oikein. Pinkkihiuksinen oli kääntynyt katsomaan meitä ja kumarsi Bellalle, oletin sen kuuluvan tämän tapoihin, ja jatkoi sitten tarjoilua.
”Okei eli”, suuntasin katseeni Bellaan, ”alotan esityksen about yhden aikaan niin alakerrassa on sitten varmaan useempi ihminenkin.”
Samassa erotin sivusilmällä kuinka kaksi kaunista nuorta naista (Maisie & Abigail), upeasti pukeutuneina, asteli sisälle toisilleen jutellen ja suunnaten sitten yökerhon puolelle. Tiedostin jääneeni tuijottamaan kaksikkoa niinkin pitkäksi aikaa, kunnes he katosivat näköpiiristä, ja käännyin vielä Bellan puoleen.
”Taidanki mennä jo alas”, sanoin ja käännyin nopeasti kannoillani kiiruhtaen alakertaan johtavia portaita kohti.

Yökerho oli paljon räikeämmin, mutta myös himmeämmin valaistu yläkerran baariin verrattuna. Musiikki soi taustalla ja pieni määrä ihmisiä notkui tiskin luona jakkaroilla. Etsin katseellani näkemääni naiskaksikkoa, huomaten heidät sitten parin metrin päästä tiskistä, ilmeistä päätellen vielä vähän arpoen mihin mennä. Kävelin tiskin luo, mahdollisimman lähelle kaksikkoa ja nojauduin tasoa vasten.
”Haluaiskos neidit jotain?” suuntasin kysymykseni heille, toinen suupieli kutsuvasti virneessä.

Anthony Dawson

Emil oli selvästi mielissään ehdotuksestani, että tämä voisi lähteä. Hän hymyili pikaisesti ja nousi sitten ylös sohvalta alkaen kiskoa takkia ylleen. Hän alkoi taas vähän uhkailla, käski minua olemaan paljastamatta kenellekään mitään tapaamisestamme, johon nyökkäsin sanomatta mitään. Sitten hän otti aseensa esiin ja laukoi suustaan toisen uhkauksen.
”Joo, hyvä tietää”, hymähdin. ”Mutta mun tarkotus ei ollut seurata sua, vaikka mieli kuinka tekis.”
Seurasin kun Emil siirtyi eteisen puolelle peilin eteen ja tarkasteli otsaansa. Olin kyllä erottanut jotain tämän ohimolla, mutta nyt vasta huomasin sen olleen arpi. En kuitenkaan kommentoinut sitä mitenkään, koska asiahan ei minulle kuulunut.
”Muista sä myös, että multa on turha tulla anelemaan apua kun ja jos joudut pulaan poliisien kanssa”, sanoin samalla ottaessani takkia henkarista. ”Mä en voi työskennellä laittomasti rikollisen kanssa.”
Vedin takin päälleni ja haroin vähän sotkuisia hiuksiani.

Jamie Hayes

”Hanki ihmeessä”, vastasin Jevin kertomaan. Asetin ruokakupin lattialle ja Daisy upotti naamansa ahnaasti kuppiin melkein kokonaan. ”Varsinkin yksinasuvalle niistä on seuraa.”
Kohottauduin seisomaan ja pyyhkäisin kasvoilleni valahtaneet hiukset sivulle. Katsoin Jeviä tutkivasti ja pää vähän kallessa.
”Miksi sä tulit tänne?” kysyin kiinnostuneena. ”Tai siis, mehän ollaan tunnettu vasta noin puoli tuntia ja mähän voin olla vaikka sarjamurhaaja.”
Nojauduin keittiötasoa vasten ja vein käteni rennosti puuskaan. ”Tai voithan säkin olla sarjamurhaaja joka vaan odottaa että ihmiset kutsuu koteihinsa.”

Nimi: Helena

05.11.2017 21:23
Jeffrey Coleman

Jev naurahti kevyesti, kun Jamie sanoi hänen olevan jotenkin erikoinen, kun pojan koira näytti pitävän hänestä. Kyllä hän oli huomannut, että eläimet tuntuivat pitävän hänestä, mutta vastausta siihen hän ei ollut keksinyt koskaan.
Nuorimies seurasi Jamieta tämän keittiöön, kun toinen oli menossa antamaan koiralleen ruokaa. Jev kääri tummansinisen collegepaitansa hihansa kyynärpäihin seuratessaan toista ja vastatessaan toisen kysymyksiin.
"Muutaman kilometrin päässä itseasiassa, en kovin kaukana", Jev naurahti tajutessaan itsekin asian. "Ja ei ole, tällä hetkellä ei ole varaa tai aikaakaan, vaikka haluaisin. Mulla ei ole muutenkaan koskaan ollu lemmikkiä, koska vanhemmat ei pitäny ajatuksesta ottaa taloon lemmikki. Veikkaan kyllä, että tuun vielä hankkimaan lemmikin jossain kohtaa."

Nimi: Akit4

05.11.2017 15:50
Jacob Lancey

Hymähdin, kun Colellakaan ei sattunut olemaan sytkäriä mukanaan, mutta onneksi joku nainen siitä vierestä tarjoutui pelastamaan tilanteeni. Vilkaisin kyseiseen naikkoseen, joka sytytti huulieni välissä oleilevan tupakkani.
"Tattis", totesin tuolle kiitokseksi. Vedin saman tien myrkkysavua syvään henkeeni ja tunsin kehoni rentoutuvan entisestään. Katseeni tuijotti yksittäisiä, satunnaisia ohikulkijoita päästäessäni savun hitaalleen ulos keuhkoistani leijailemaan viileään ilmaan.
Päässäni liikkunut kummemmin mitään, vaan ainoastaan humisi hieman. Hieraisin kevyesti silmiäni väsymyksen nostaessa taas päätään, jonka jälkeen vilkaisin Colea. Hengitin uudestaan tupakastani ja puhalsin savut ulos ennen pienen hetken kestäneen hiljaisuuden rikkomista.

"Eiks sulla ole muuten hommia sisällä?" totesin aivojeni jotenkin tajuttua, että Colen työaikahan ei todennäköisesti ollut vielä päättynyt, mutta silti hän oli tullut ulos odottelemaan taksia kanssani. Virnistin hieman omahyväisesti.
"Oonks mä tosiaan näin mukavaa seuraa?" mutisin jättämättä mielestäni pois sen vaihtoehdon, että Cole oli tullut mukaan vain, jotta en olisi humalapäissäni saanut itseäni ongelmiin ennen kyydin tuloa.


Abigail Bellingham

Hymyilin aavistuksen helpottuneena, kun Maisie vakuutteli, ettei odottamiseni haitannut häntä. Nyökkäsin, kun hän kysyi, mentäisiinkö jo, ja lähdin sitten naisen perässä oville ja papereiden näyttämisen jälkeen niistä sisään. Narikalla käymisen jälkeen ja alas yökerhon puolelle suunnatessamme alkoi vatsassani pikkuhiljaa tuntua perhosia. Siitä olikin aikaa, kun olin viimeksi käynyt missään baarissa tai yökerhossa, mutta pidin silti hymyn huulillani ja vakuuttelin itselleni, että Maisien kanssa tästä illasta tulisi kuitenkin hauskaa.
Vilkaisin pikaisesti ympärillemme päästyämme portaat alas, mutta siirsin vihreät sielunpeilini takaisin Maisieen kuullessani hänen kysymyksensä.
"Haluatko hakea jo jotain?" ehdotin tiskin nähtyäni. Tarkoituksenani ei ollut juoda itseäni humalaan asti, mutta ajattelin tarvitsevani jotain saadakseni itseni kunnolla mukaan fiilikseen ja illan käyntiin. Tänne tuleminenkin tasapainoili kuitenkin jo hieman mukavuusalueeni laitamilla, enkä halunnut pilata iltaamme jäykistelemällä ihmismassan takia.

Nimi: pixeli

03.11.2017 18:23
Emil Stanley Dawson

Peitteleyistäni huolimatta Tony huomasi minun olevan väsynyt ja sanoikin että minun olisikin aika lähteä. Virkistyin heti ja ilmeeni kirkastui hieman.
"No oonhan mä vähän...mut lähteminen kuulostaa hyvältä" hymähdin huvittuneesti . Isoveli vilkaisi kelloa ja hymyili sitten sanoen voivansa tulla samaa matkaa. Annoin pikaisen hymyn koristaa kasvojani ja nousin sohvalta. Puin takin ylleni ja katsahdin Tonyyn.
"Käyhän se...mutta sun pitää muistaa ja luvata ettei mikään näistä kuulemistasi jutuista, ei yhtään mikään tästä vierailusta tuu missään sun elämäs vaiheessa, oo kyttien tiedossa -sillä mäkin oon varmaan kunnaiden arvoinen saalis!" Sanoin vaarallisella äänellä ja otin toisen aseistani takkini taskusta aivankuin muistuttaakseni Tonya niiden olemassaolosta. Katseeni kiersi vielä talossa, sen huonekaluissa ja muissa tavaroissa ennekuin palasi isoveljeen.
"Ja sun pitää muistaa se, että sä et voi tulla mun jengin päämajalle asti. Sillä jos sä tiedät sen sijainnin niin mä tuun henkilökohtaisesti pilkkomaan sut pala palalta osiin" kovistelin Tonyä kylmä, raaka katse silmissäni ja pyörytin asettani , jonka jälkeen laitoin sen takkini taskuun ja vedin hupun päähäni. Astelin peilin eteen ja käänsin päätäni nähdäkseni ohimoni. Olin hieman peitellyt siinä olevaa arpea ennen lähtöäni, mutta nyt se näkyi aika selvästi. Käännyin katsoamaan isoveljeäni.

 

© Luvaton kopiointi kielletty

©2017 ւօոᴅօո ᴿᴾᴳ - suntuubi.com