Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vuosi 2017.

Marraskuun alku. Tyypillinen syyssää; lähes päivittäin sataa, ilma viileää ja aamuisin pakkasta.

Lauantai - Sunnuntai
4.00pm - 8.00am

Kellon kanssa ei olla niin tarkkoja pelissä, mutta toivottavaa on, että hahmot olisivat yllä olevan aikavälin sisällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TAPAHTUU PELISSÄ!

13.11. Oxford Street on pitkään jatkuneiden perinteiden mukaan puettu jo nyt kirkkain ja upein jouluvaloin, sillä eihän jouluun ole kuin 43 päivää!

11.11. Poliisi tutkii yhä Mayfairin murhatapausta. Toistaiseksi mitään uutta ei ole löytynyt eikä poliisi juurikaan vielä raportoi asiasta. Ihmisiä kehotetaan varovaisuuteen, varsinkin pimeällä tai syrjäkaduilla liikkuessa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Akit4

01.11.2018 18:24
Jeremy Durham | Regent's Park

Ehdotukseni jälkeen Calvin vastasi myöntävästi ja kääntyi lipastonsa puoleen. Sieltä hän kaivoi esiin käyntikorttinsa, jonka otin virnistäen vastaan. Katseeni käväisi pikaisesti sen puolessa, jolloin siinä oleva kuva Calvinista kiinnitti huomioni. Kohautin kevyesti kulmiani, en nimittäin ollut osannut odottaa moista näkyä, mutta pidin suupieleni hymyssäni. Hymähdin ja työnsin sen taskuuni kohdistaen katseeni mieheen, joka totesi viestin lähettämisestä.
"Okei", totesin nyökäten, jonka jälkeen huomioni siirtyi kenkiini, jotka työnsin jalkoihini. Samalla otin takkini ylleni, jonka jälkeen vilkaisin vielä Calviniin. Pikaisen mietinnän jälkeen tulin siihen tulokseen, että olin ottamassa mukaani kaiken, minkä olin sinne tullessani tuonutkin. Olisin siis valmis lähtemään.
"No, nähdään sitten illalla", totesin ja naurahdin, "Tai toivottavasti ainakin."

Nimi: Malluuw

31.10.2018 19:42
Daren 'Dan' Welch

En tiennyt kauanko olin harhaillut ulkona, välillä nukkunut kadunkulmalla ja minne satuin päätymäänkin.
Puhalsin käsiini lämmittääkseni kohmeisia käsiäni ja herättelin viileässä ilmassa itseäni etten nukahtaisi, se voisi olla kohtalokasta näin syksyn aikaan, etenkin talvella.
Hyde Park sattui lopulta olemaan sijantini josta itseni löysin ja istuuduin jalkakäytävän vieressä olevalle penkille, jonka jälkeen katseeni kiinnitti lintuparvi joka oli tavallisesti etsimässä ruokaa.
Pistin käteni taskuihini ja etsin kuivanleivän kannikan taskustani, jonka murensin ja heitin pulujen syötäväksi, jotka hakeutuivat oitis lähelleni tuttavallisesti ja huokaisin kun olin pian lintujen saartama.
Vilkaisin olkapäälleni johon yksi pulu päätti asettua, mutten viitsinyt tuota ajaa poiskaan, olin liian väsynyt ja keskitin katseeni ohikulkijoihin kuunnellen noilta mitä uutisia kaupungilla oli tapahtunut.
Satuin kuulemaan ohimennen murhasta joka kiinnitti huomioni, oitis mielessäni alkoi käydä kiivas työskentely ja aloin miettiä asiaa, kuka syyllinen voisi olla, tekotapa, motiivi, olisiko tekijä lähellä, mistä tietäisin olisiko tekijä keskuudessani.
Läpsäisin itseäni poskille saaden ajatukseni nollaantumaan ja säikäytin samalla lintuparven tiehen huokaisten, ensimmäinen ajatus päällimmäisenä mielessäni taisi olla oliko Jacob kunnossa, oliko tuo tekijä, mikä olisi mahdollisuus siihen.
Nousin ylös ja karistin ajatukset jälleen mielestäni, ei olisin tyhmä jos ajattelisin Jacobin voivan tehdä niin.
Vatsani alkoi kurnia ilmoittaen kaipaavansa monen tunnin jälkeen ruokaa, minkä takia aloin tutkia taskujani löytääkseni muutaman kolikon edes jolla saisin vatsanpohjalleni täytettä.

//Joku tälläinen random roolaus, herätän taas Darenin henkiin sori oon ollu epäakti hetken aikaa :'D

Nimi: Tiuhti

28.10.2018 14:33
Calvin Riddle / Regent's Park

Ehdotukseni oli pojalle mieleen ja hymy palautui takaisin tämän kasvoille. Jerry vastasi tulevansa sinne sitten ja kysyi ajatusta numeroiden vaihtamisesta. En yleensä antanut numeroani, ainakaan oikeaa, vieraille, mutta pikaisen pohdinnan jälkeen kohautin kuitenkin harteitani ja nyökkäsin.
”Mikä ettei”, vastasin virnistäen.
Kumarruin eteisen lipaston ylle ja poimin ylälaatikosta yhden vanhoista käyntikorteistani, joita käytin silloin kun tein yksityisesityksiä, ja ojensin sen Jerrylle. Kortissa oli mustavalkoinen puolikuva minusta paidattomana sekä yhteystietoni, osoitetta lukuunottamatta.
”Laita sit vaikka viestiä mieluummin, jos et pääse tulee”, sanoin toiselle vielä.

Nimi: Akit4

25.10.2018 19:52
Jeremy Durham

Vaikka en ollutkaan innoissani siitä, että minun pitäisi lähteä kotiin jo nyt, sai Calvinin ehdotus Monarchiin menemisestä illalla hymyn tekemään matkaansa takaisin kasvoilleni.
"Selvä. Yritän olla siellä sitten", virnistin, vaikka tiesinkin, että luvan saaminen kotoa poistumiseen voisi viedä aikaa ja vaivaa tämän yön jälkeen. En kuitenkaan antanut itseni murehtia moista vielä siinä vaiheessa liiaksi.
Taskuuni jäänyt käteni siveli yhä kännykkäni pintaa ja hymähdin.
"Pitäiskö meidän kuitenki vaihtaa numerot? Meinaan, ettet odottele mua sitten turhaan, jos en pääsekään", ehdotin kulmaani kevyesti kohauttaen.

Nimi: Tiuhti

24.10.2018 09:23
Jamie Hayes

Onnistuin luomaan hymyn toisen kasvoille ja tiesin, että sanoistani oli apua toiselle. Jev kiitti ja mainitsi sen jälkeen, olisiko syytä yrittää nukkumista. Niin tosiaan, en ollut edes ajatellut että yö oli jo pitkällä, varmaan aamuyössä, ja me olimme vielä hereillä.
”Joo, ehkä pitäisi”, naurahdin. Asettauduin istumasta takaisin makuulle ja kohensin tyynyä pääni alla. Vein oikean käteni sängyn vieressä olevan pöytälampun katkaisijalle ja käännyin vielä vilkaisemaan Jeviä.
”Öitä”, virnistin ja sammutin valon. Ihan pimeää huoneeseen ei tullut, ohuiden verhojen läpi kuulsi kadulta kellertävää valoa, mutta se ei ollut häiritsevää. Tai ei ainakaan minulle, koska minulle nukahtaminen oli yleensä helppoa.
Nytkään en edes ehtinyt huomata sitä, kun olinkin jo heti unessa suljettuani silmäni.

Anthony Dawson

Kiertotie ei vienyt paljoa aikaa, mutta sen verran kuitenkin, että olin ehtinyt ajatella pääni selväksi. Emil ja ruumis oli jo unohdettu, vaan niiden sijaan takkini piilotaskussa ollut ase huolestutti eniten. Kävelin pikaisin askelin kahvilaa kohti ja pohdin kaikkia mahdollisia keinoja pitääkseni asian salassa. Varminta kuitenkin olisi, jos en vain riisuisi takkiani.
Parin kadunkulman jälkeen sovitun tapaamispaikan kahvila, sekä tämän edustalla odotteleva Bella, tulivat näkyviin, ja vilkaistuani molempiin suuntiin livahdin autotien yli ja astelin toisen luo.
”Anteeksi, että kesti. Tuli hieman mutkia matkaan”, pahoittelin toiselle ja loin kasvoilleni lempeän hymyn. ”Odotitko kauankin?”

Nimi: pixeli

20.10.2018 12:56
Emil Stanley Dawson

Ei sitten siinä mitään ihmeellisempää enää tapahtunutkaan. Tony hymähti että todennäköisesti tapaisimme vielä ja lähti sitten pois paikalta. Odotin hetken aikaa että isoveli oli ehtinyt poistua ja jatkoin sitten poislähtöä. Todettuani että olin tarpeeksi tavallisen näköinen voidakseni liikkua ihmisten ilmoilla jätin ruumiin siihen seuraavana kohteenani päämaja, jonne tälläkään kertaa minua ei huvittanut mennä. Mitäköhän tälläkertaa keksisin sepitettäväksi johtajalle?

Jonkun tunnin kuluttua olin taas matkalla kohteenani koti, jonne olinkin halunnut jo pitkään. Päässäni pyöri veljeni tapaaminen ja päämajassa käynti. Johtaja oli ehkä kelpuuttanut selitykseni, mutta seuraavaksi minun kannattaisi varmaan keksiä jotain muuta. Mietin myös olikohan ruumis jo löydetty? Päätin kumminkin olla ajattelematta työhommiani ja keskityin lähinnä kulkemiseen. Sää oli harmaa ja mahdollisesti enteili sadetta. Sitä suuremmalla syyllä halusin pitää kiirettä ja oioin vähän mistä sattuu päästäkseni nopeammin.

Alaovella kaivoin avaimen taskustani ja sen avulla puikahdin sisään rakennukseen ja hetkeä myöhemmin asuntoon. Saatuani turvalukon paikoilleen astelin suoraa päätä keittiöön laukun ja takin jäätyä matkanvarrelle. Kaksi särkylääkettä löysi tiensä vatsaani veden kera ja viimein saatoin huokaista ihan kunnolla. Keittiöstä siirryin sitten eteiseen jonne jätin kenkäni ja tsekattua asunnon läpi kellahdin sohvalle viltin alle aikeenani ainakin puolentoistatunnin päikkärit. En kuitenkaan muistanut laittaa herätystä päälle, kun olin jo vaipunut untenmaille.

Nimi: Evelina

19.10.2018 01:00
Skylar Lee

Puristin Carterin lämpimään halaukseen tasapainotellen samalla kahvikuppia toisessa kädessäni.
"Joo, tää ei ollu alkuperäinen suunnitelma, mutta meni hermot tohon kylmyyteen", vastasin Carterille nyökäten kevyesti harmaan ikkunan suuntaan.
"Moi, oon Skylar", esittelin itseni hymyillen Carterin seurassa olevalle tytölle ja ojensin tälle käteni. "Onks teille ok, jos tunkeudun hetkeksi kolmanneksi pyöräksi?", jatkoin virnistäen.

Nimi: Helena@puhelin

16.10.2018 00:33
Jeffrey Coleman

Jamie rohkaisi Jeviä tavoittelemaan unelmaansa tautoijana ja myös uskoi hänen vielä saavuttavan päämääränsä. Kiitollinen hymy nousi pojan kasvoille, kun Jev katsoi toista suoraan silmiin takaisin.
“Kiitos, eiköhän se tosiaan tästä vielä lähde edistymään”, Jev sanoi. Hänen ajatauksen ajautuivat pohtimaan taas vaiheeksi aikaa. Kello oli varmaan jo ties mitä, mutta he olivat edelleen hereillä.
“Pitäisikö meidän yrittää nukkua viimeinkin?” Jev naurahti hieman huvittuneesti. Olivathan he puhuneet aika pitkään jo yrittäen väsyttää itseään. Hänen kohdallaan se ei kuitenkaan ollut tuottanut juurikaan tulosta, mutta nukahtaminen ei ollut hänelle muutenkaan helppoa.

Bella Russell

Hidasteluun ei erityisemmin ollut aikaa, minkä takia Bella käveli niin reippaasti kuin pystyi. Hölkätä tai juosta hän ei pystynyt, reisi teki vielä hieman kipeää aamuisesta kohelluksesta. Kyllä se vielä lopullisesti menisi ohi, mutta tämä päivä voisi olla hieman tuskainen. Mustelmakin saattaisi nousta, mutta sitä Bella ei jaksanut alkaa murehtia.
Kahvilan kyltti tuli näkyviin ja Bella antoi itsensä rauhoittaa ja hiljentää hieman kävelyään. Hän oli kuitenkin sata varma olevansa jo myöhässä, vaikka ei ollut vähään aikaan kelloaan katsonut ajan tarkistamiseksi. Pääasiassa nainen oli matkalla pyrkinyt selvittämään ajatuksensa aikaisemmista tapahtumista pystyäkseen keskittymään Tonyn kanssa olemiseen ilman, että ajatukset karkailisivat koko ajan muille teille.
Vielä kävellessään nainen alkoi kaivella laukkuaan etsiäkseen kalenterinsa käteensä. Bella halusi vielä tarkistaa varmuuden vuoksi, oliko hänellä baarissa tänään jotain työtehtäviä vai olisiko vapaaillan vuoro. Cliff ainakin olisi töissä tänään, mutta Bella oli päivän saatossa unohtanut, oliko hänellä jotain sellaista, mitä kotoa käsin ei voinut hoitaa. Kesken kaiken laukun kaivaminen ei kuitenkaan ollut hyvä idea, koska hän meinasi uudemman kerran kompuroida - tällä kertaa tosin omiin jalkoihinsa. Pystyssä kuitenkin pysyttiin, mutta ehkä hänen kannattaisi ensi kerralla tehdä yksi asia kerrallaan tällaisina päivinä, milloin tuntui sattuvan ja tapahtuvan.

Nimi: Tiuhti

07.10.2018 19:25
Jamie Hayes

Toisen liikkuessa käänsin katseeni tähän, ehtien jo luulla että kysymykseni oli ollut sopimaton. Jevin alkaessa puhumaan tajusinkin, että toinen nousi istumaan ihan vain vaihtaakseen asentoaan. Tämän äänensävy oli rauhallinen, eikä yhtään vaivaantunut.
Kuuntelin hiljaa, kun mies kertoi tekevänsä kahta työtä ja ettei ollut juurikaan edennyt haaveilemansa tatuoijan uran suhteen. Hymyilin lohduttavasti ja käänsin katseeni taas pois toisesta.
”Tiedän tunteen, mullakin oli nuorempana vaikeuksia edetä valokuvaajana”, kerroin kun toinen lopetti. ”Mutta koska mä halusin sitä niin kovasti, en mä voinut kuin onnistua.”
Kohdistin silmäni toisen omiin ja hymyilin pehmeästi.
”Ja säkin tuut ihan varmasti onnistumaan.”

Anthony Dawson

Emil ei kysynyt tai sanonut mitään, joten ajattelin että asiat oli sillä osalta puitu. Seuraavaksi suunnistaisin Bellan kanssa sovittuun kahvilaan ja Emil pääsisi jatkamaan touhujaan ja kaikki olisi taas iloisia. Ase tosin mietitytti minua vielä, mutta jos en riisuisi takkia eikä Bella käyttäisi kylmä ilma-taktiikkaa niin kaikki tulisi menemään hyvin eikä kukaan saisi tietää.
Emil oli kumartunut maassa olevan kassinsa viereen ja otti sieltä nahkarotsin. Hän loi vielä vilkaisun minuun ja sanoi myös lähtevänsä, jonka jälkeen vaihtoi yllään olleen takin toiseen.
”Joo, eiköhän me vielä nähä”, hymähdin, jonka jälkeen kävelin pikkuveljen ohi ja jätin tämän ja ruumiin taakseni. Minulla oli jo kiire, mutta päätin mennä kiertotietä nollatakseni kaikki ajatukset tapahtuneesta.

Calvin Riddle

Jerry vastasi päätään pudistaen, näpytellen samalla puhelimellaan. Luultavasti vastaili viesteihin, joita oli aiemmin saanut. Sitten poika laittoi puhelimensa pois ja ilmoitti, että hänen oli luultavasti jo lähdettävä. Toisen ilme paljasti ettei hän ollut mielissään siitä, mutta kai minä sen ymmärsin. Oli minustakin ollut alaikäisenä inhottavaa, kun jatkuvasti kyseltiin perään.
”Jos sulla ei oo illalla mitään, niin tuu ihmeessä Monarchiin”, sanoin harteitani kohauttaen. ”Mulla on keikka ysiltä, mutta eiköhän multa sulle aikaa sen jälkeen löydy.”
Tiesin toki, että alakertaan ei alaikäisillä ollut asiaa, mutta ehkä voisin junailla toisen sisään vaikka vahdittavana pikkuveljenäni. Cliffordia olisi helppo jujuttaa, Bellasta taas en ollut ihan varma, nainen kun oli aika terävä.

Nimi: Akit4

06.10.2018 19:43
Jeremy Durham

Virnistin Calvinin toteamukselle siitä, etten ollut ensimmäinen pelastettava. Sen jälkeen mies poistui, jolloin kaivoin vihdoin kännykkäni esiin taskusta, lähinnä koska se värisi jälleen. Huokaisten luin minulle lähetetyt viestit, joissa minua käskettiin palaamaan pian kotiin.
Loin pikaisen vilkaisun sivusilmällä paikalle palaavaan Calviniin samalla, kun näpyttelin vastausta viesteihin. Hän kysyi minulta, halusinko vielä jotain, jolloin pudistin päätäni.
"En mä tarvi", totesin, "kiitti kuitenki".
Sain viestin kirjoitettua, jolloin työnsin kännykkäni käteni kera taskuuni ja käänsin katseeni kunnolla miehen puoleen.
"Mun pitäis ilmeisesti lähtee kohta", kerroin hymähtäen hieman harmissani. Tiedä sitten Calvinista, mutta minä olisin ainakin viihtynyt hänen seurassaan vielä jonkin aikaa. En kuitenkaan viitsinyt niskoitella isovanhempiani vastaan enää sen enempää, hyväähän he vain tarkoittivat kaivatessaan minua kotiinkin.

Nimi: pixeli

05.10.2018 16:48
Emil Stanley Dawson

Isoveli nyökytteli suunnitelmieni suhteen kertoen sitten tapaamisesta ja siitä kuinka hän olisi sieltä kohta myöhässä. Virnistin ja nyökkäilin päätäni. Ryhdyin myös heti miettimään kenet Tony mahtaisi tavata. Kenties työnmerkeissä vaiko oliko hänellä treffit. En viitsinyt kuitenkaan härnätä veljeäni enenpää kysymyksillä, koska jos ne nyt olisivat jotkut romanttiset treffit jossain ravintolassa niin sinne oli parempi tulla ajoissa. Sitten Tony sanoikin lähtevänsä nyt. Olin juuri laskeutunut kassini puoleen ja ottanur sieltä esiin nahkarotsin. Ennekuin astelisin ihmistenilmoille oli vaihdettava vähän vaatetusta.
"Mäkin täält kohtapuoliin liukenen...mut näkyillään" sanahdin ja katsahdin isoveljeäni kerran silmiin, jonka jälkeen riisuin tuulitakin päältäni laukkuun, jonne asettelin myös aseeni.

Nimi: Helena

04.10.2018 19:57
Jeffrey Coleman

Jamie kuunteli hiljaa silmät suljettuina Jevin puhetta. Toinen avasi silmänsä ja suunsa vasta, kun kysyi, miten Jev oli elämässään jumissa. Jev oli itsekin pysynyt rentona koko sen ajan, kun oli vastannut toisen kysymyksiin, mutta nyt nuorimies kohottautui istumaan. Aikaisempi asento oli alkanut puuduttaa, hän ei kuitenkaan vaivautunut toisen kysymyksestä, vaikka eleestä olisi voinut niin erehtyä luulemaan.
"Tällä hetkellä teen kahdessa eri paikassa töitä, vapaa-ajan käytän joko kotosalla tai ulkona liikuskellen", Jev kertoi tasaisella äänensävyllä. "En ole oikeastaan tehnyt mitään tatuoijan haaveeni eteen... Tai ainakin siltä tuntuu."

Nimi: Tiuhti

03.10.2018 21:53
Jamie Hayes

Nojasin seinään ja suljin silmäni, kuunnellen samalla toisen puhetta. Hautausmaa, toistin mielessäni. Ne olivat kyllä kiehtovia, vanhoine kivihautoineen ja mystisine tunnelmineen. Itse en ollut paljoa käynyt Jevin osoittamassa paikassa, mutta kenties voisin joku päivä vierailla sielläkin. Hyde Park sen sijaan oli vastaus, mihin osasin samaistua; ehdottomasti toinen lempipaikkani. Samoin miehen maininta luonnosta. Lontoossa ei tosiaan kunnon luontoa juurikaan ollut, mutta kotipuolessa vietin aikani oikeastaan pelkästään metsissä.
Miehen seuraava vastaus haave-kysymykseeni oli tatuoijan ammatti, mikä ei tullut juurikaan yllätyksenä. Se sopisi toiselle hyvin, tämä oikeastaan näyttikin ihan ammattilaiselta.
Raotin hieman silmiäni mutta en kääntynyt katsomaan toiseen.
”Millä tavalla jumissa?” kysyin, mutta epäröin oliko se liian henkilökohtainen kysymys.

Nimi: Helena

03.10.2018 20:15
Jeffrey Coleman

Ilmeisesti Jevin reaktio ei aiheuttanut vaivaantunutta oloa toiselle vaan päinvastoin sai tämänkin huvittuneeseen tilaan. Jamie kysyi hänen lempipaikkaansa Lontoossa ja esitti vielä perään seuraavan kysymyksensä koskien Jevin haaveita.
"Highgaten hautausmaa ja Hyde Park", Jev vastasi miltein heti, vastaus oli ollut hänen mielessään jo siitä asti, kun oli itse esittänyt kysymyksen. "Hautausmailla on oma tunnelmansa ja rauhansa, minkä takia tykkään joskus käydä kävelemässä siellä puistojen sijaan. Pidän myös luonnosta, vaikka kaupungissa se ei olekaan samanlaista. Ja mitä haaveisiin tulee niin haluaisin tatuoijaksi, mutta olen tällä hetkellä ehkä vähän jumissa elämäni kanssa..."

Nimi: Silver

03.10.2018 11:55
Roger Brad Miller

Nainen ansaitsi kiitokset antamastaan avusta ja ne hän myös sai. Olin onnekas kun hän oli jäänyt katsastamaan tilanteeni. Mainitsin kipujen voimistumisesta avunsaannin lähestyessä, johon toinen vastasi varsin paikkansa pitävällä lauseella. Kipu todellakin palautti ajantasalle ja pakotti arvioimaan tilanteen uudelleen.
"Sepä se." vastasin naiselle nyökäytyksen kera.
Ambulanssi saapui ja käännyin vielä puhumaan naiselle, hyvästelyn tapaista heitin. Seuraava mahdollinen tapaaminen voisi tosiaan sujua mukavammissa merkeissä. Virnistin hiukan toisen sanoille ja poistuin sitten hoitajien matkassa ajoneuvoon.

Nimi: Tiuhti

03.10.2018 11:09
Jamie Hayes

Katsahdin Jeviin tämän purskahtaessa hyväntuuliseen nauruun. Miehen reaktio sai minutkin virnistämään huvittuneesti, oli tavallaan hassua nähdä toinen nauramassa. Ja onneksi se oli positiivista naurua eikä pilkkaavaa, koska muuten minua olisi nolottanut enemmän. Minulla kun ei ollut tuttuja Lontoossa, joten oli onnekas sattuma että törmäsin toiseen.
Jev totesi itsekin ostoskadun olevan kiva paikka ihmisten seuraamiseen, tai tuntemattomiin törmäämiseen. Naurahdin.
”Okei, entä sun?” kysyin. Päätin heittää seuraavankin kysymyksen perään. ”Haaveiletko sä jostain?”

Nimi: Helena

02.10.2018 21:24
Jeffrey Coleman

Jev kuunteli hymyillen toisen vastausta ja perusteluita. Nuorimies kuitenkin repesi kevyeeseen, iloiseen nauruun, kun Jamie mainitsi hänen tapaamisensa - tai siis törmäämisen.
"Se on kyllä kiva paikka", Jev komppasi toista säilyttäen hymyn huulillaan. "Varsinkin jos ihmisten menoa haluaa seurata... Tai törmätä tuntemattomiin ja tehdä uusia tuttavuuksia..."

Bella Russell

"Ole hyvä..." Bella vastasi miehelle, joka kiitti häntä avusta. Nainen piti kuitenkin katseensa kaikkialla ja missä tahansa muualla kuin toisen verisessä kyljessä. Hän ei halunnut yllyttää itseään kysymään, miten mies oli itsensä loukannut. Veri harmaassa paidassa kuitenkin viittasi jonkinlaiseen haavaan, mutta sen enempää Bella ei välttämättä halunnut tietää, vaikka ei herkimmästä päästä ollutkaan.
"Kipu tuntuu aina palauttavan ajantasalle, jos tilanteen aliarvioi..." Bella sanoi hiljaa enemmän itsekseen, kun toinen puhui kivun yltymisestä. Kauan ei enää mennyt ambulanssin paikalle saapumiseen. Hoitajien astellessa lähemmäs siirsi Bella katseensa mieheen pitkän välttelyn jälkeen.
"Ehkä, mutta toivottavasti paremmissa merkeissä", nainen sanoi vielä kohteliaasti ennen kuin mies lähti hoitajien mukana ambulanssia kohti. Bella seurasi hetken katseellaan näiden menoa ennen kuin sai palautettua itsensä ajantasalle oman tilanteensa suhteen. Hän myöhästyisi kohta kahvilta ellei alkaisi nyt liikkua. Tosin Tony varmasti ymmärtäisi tilanteen, jos niin kävisi.
Ripein askelin Bella lähti jatkamaan matkaansa kohti kahvilaa, mihin he olivat eilen tapaamansa miehen kanssa sopineet tapaamisen. Matkallansa nainen mietti, miten hän onnistui törmäämään juuri niihin miehiin, joilla oli selvästi ajatukset sekaisin tai sattunut jotain.

Nimi: Tiuhti

02.10.2018 20:17
Anthony Dawson

Emil myönsi erehdyksensä ja korjasi vastaustaan. Nyökkäsin, kun toinen sanoi suunnitelmistaan. Niin minä olin vähän epäillytkin.
Pikkuveljen huvittunut hymähdys ja sitä seurannut kysymys saivat suupieleni kohoamaan. Olin kyllä huomannut tämän tarkkailevan katseen, kun olin vilkaissut puhelintani uudelleen.
”Mulla on tapaaminen”, vastasin, mainitsematta kuitenkaan kenen kanssa tai miksi. ”Ja jep, myöhästyn kohta.”
Muistin taas piilotaskussa olevan aseen ja hetkellisesti päähäni tuli ajatus, että ehkä Emil voisi ottaa sen huostaansa vähäksi aikaa, mutta en uskonut sen sittenkään olleen niin hyvä idea. Ei sillä, ettenkö olisi luottanut pikkuveljeen, mutta kun en luottanut. Jätin asiasta mainitsematta ja katsoin toiseen.
”Mä taidan siis lähteä tästä”, sanoin.

Calvin Riddle

Saadessaan meikkivoiteen käteensä Jerryn ilme kirkastui kertaheitolla. Hänen suunsa kaartui virneeseen, ja kiitettyään voiteesta hän kurkkasi peilin kautta itseään. Seurasin kaappiin nojaten pojan touhuja, kun tämä alkoi peittää tummaa jälkeä piiloon. Voide teki tehtävänsä ja peitti sen, mutta tilalle tuli pojan ihon sävyä tummempi läiskä. No, ehkä sitä ei kuitenkaan huomaisi, varsinkin kun poika haroi hiuksiaan vielä sen peitoksi.
Jerry toi katseensa minuun ja sanoi minun pelastaneen hänet. Naurahdin.
”Et oo eka pelastettava”, virnistin ja poistuin kylpyhuoneesta. Ajattelin vihdoinkin pukea paidan päälleni, joten käväisin hakemassa sen makuuhuoneestani ja kiskoessani sen ylleni menin takaisin toisen luo.
”Haluatko sä vielä jotain?” kysyin toiselta, viitaten lähinnä siihen, jos tällä olisi nälkä tai jotain.

Jamie Hayes

Odotin mielenkiinnolla toisen kysymystä, ja sen kuullessani jäin hetkeksi pohtimaan. Mieleeni tuli paljon paikkoja joissa tykkäsin käydä, varsinkin sellaisia joissa yleensä valokuvasin, mutta yksi nousi niiden kaikkien yläpuolelle.
”Oxford Street”, sanoin hymyillen. Ajattelin toisen haluavan kuulla myös miksi, mutta mietin tohtisinko kertoa sitä. Painoin katseeni sylissäni lepääviin käsiini ja naurahdin hermostuneesti.
”Tykkään siitä että siellä kulkee niin paljon erilaisia ihmisiä, joilla kaikilla on omat tarinansa. Ja siellä on kiva ottaa kuvia.”
Pidin pienen tauon ennen kuin jatkoin.
”Ja törmäsin siellä suhun”, sanoin ja tunsin poskieni punastuvan. ”Kirjaimellisesti.”

Nimi: Silver

02.10.2018 08:09
Roger Brad Miller

Naisen puhuessa puhelimessa sujautin tikarini takkini taskuihin, katseilta suojaan. Toinen ei tainnut nähdä toimiani, tai ainakaan hän ei reagoinut niin että olisi voinut aavistella hänen nähneen jotain. Olihan nainen tietysti voinut olla tottunutkin moisten esineiden näkemiseen, eipä sitä voinut varmuudella sanoa. Sitten puhelu päättyi ja kohta vilkaisin naiseen, joka katseli talojen suuntaan. Taisin osata arvata, mikä kysymys hänen päässään pyöri. Ja kelläpä ei olisi tässä tilanteessa pyörinyt. Hän ilmoitti ambulanssin saapumisesta.
"Kiitos....oikeasti." vastasin ja katsahdin haavaani, ehkä vähän kiusaantuneena. Se mitä sanoin, oli aitoa kiitosta. Oma ylpeyteni olisi voinut vaikka koitua kohtalokseni. Samassa irvistin kyljen suunnalta tuntuvaa kipua.
"Tuntuu että aina kun tiedän saavani apua haavoihin, kipu vain yltyy." naurahdin hiukan, tai ehkä se oli vain hymähdys.
Tovi piti vielä odotella ennenkuin ambulanssi kaarsi kujan läheisyyteen. Vilkaisin vielä naiseen ja nyökkäsin tälle.
"Ehkä vielä tavataan." sanoin ja sitten työnsin minuun tarttuneen hoitajan syrjemmäs.
"Hei, kyllä minä vielä kävellä voin" tokaisin ja astuin takaovista lanssiin. Yksi ensihoitajista lausui vielä kiitokset naiselle(?). Sitten auto lähti sairaalaan ja toivoin että se keikka ei kestäisi kauaa. Halusin jo kotiin.

Nimi: Helena

01.10.2018 23:04
Jeffrey Coleman

Suupielet kohosivat lisää, kun Jamie vastasi lempivärikseen harmaan. Jev ei yllättynyt erityisen paljoa toisen vastauksesta, vaikka ei olisi osannut arvata juuri harmaata toisen lempiväriksi.
"Voin kysyä", Jev vastasi ennen kuin alkoi sitten miettimään omaa kysymystään, minkä keksimisessä ei mennyt onneksi kovin kauan. "Lempipaikkasi Lontoossa?"

Bella Russell

Sillä välin, kun mies puuhasi omiaan, oli Bella jo soittanut hätänumeroon. Nainen keskittyi puhumaan virkailijan kanssa, mutta vilkaisi aina välillä tuntemattoman miehen suuntaan varmistaakseen, ettei toinen vain ollut kaatunut maahan ja menettänyt tajuaan. Ei sitä koskaan voisi olla varma, mitä tapahtuisi. Varsinkaan, kun Bellalla ei ollut mitään hajua siitä, mitä toiselle oli tapahtunut tai mikä tällä oli.
Miehen vaivihkaisista touhuista Bella ei huomannut mitään, mikä olisi pistänyt silmään. Vasta puhelun lopettaessaan naisen katse osui miehen toiseen kylkeen. Vaaleanharmaassa pitkähihaisessa näkyi verta, mikä sai pienet kylmätväreet liikkeelle. Mitä toiselle oikein oli tapahtunu...?
Bellan katse jumittui hetkeksi toisen kylkeen, kunnes nainen pakotti itsensä kääntämään katseensa muualle. Yhtäkkiä läheiset talot olivat paljon mielenkiintoisempia.
"Ambulanssi on tulossa...." nainen sanoi ihan normaalilla äänensävyllä. Päänsä sisällä Bella ei osannut päättää, kysyisikö kyljestä toiselta vai ei.

Elise Lloyd

Carter ei ehtinyt edes avata suutaan saarnatakseen taas Ellalle, kun joku huikkasi pojalle tervehdyksen. Niin Carter kuin Ella kääntyivät katsomaan tyttöä, joka oli vähän matkan päässä. Ella ei tunnistanut ruskeahiuksista tyttöä, niinpä hän antoi Carterin hoitaa puhumisen - tosin hän olisi muutenkin antanut pojan hoitaa tilanteen. Olihan tuntematon tyttö huikannut pojan nimen eikä Ellan.
"Skylar, hei!" Carter tervehti iloisesti ja nousi ylös ilmeisesti voidakseen tervehtiä paikalle saapunutta halauksella sanojen lisäksi. "Kuinka sä olet tänne eksynyt? Vai pakenitko kylmyydeltä?"

©2018 ւօոᴅօո - suntuubi.com