Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vuosi 2017.

Marraskuun alku. Tyypillinen syyssää; lähes päivittäin sataa, ilma viileää ja aamuisin pakkasta.

Lauantai - Sunnuntai
4.00pm - 8.00am

Kellon kanssa ei olla niin tarkkoja pelissä, mutta toivottavaa on, että hahmot olisivat yllä olevan aikavälin sisällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TAPAHTUU PELISSÄ!

13.11. Oxford Street on pitkään jatkuneiden perinteiden mukaan puettu jo nyt kirkkain ja upein jouluvaloin, sillä eihän jouluun ole kuin 43 päivää!

11.11. Poliisi tutkii yhä Mayfairin murhatapausta. Toistaiseksi mitään uutta ei ole löytynyt eikä poliisi juurikaan vielä raportoi asiasta. Ihmisiä kehotetaan varovaisuuteen, varsinkin pimeällä tai syrjäkaduilla liikkuessa.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: E.M.

12.12.2018 15:27
Brad Miller (Brad) - Kensington

Ilmeisesti jokin sanoissani sai isoveljen mietteliääksi ja huolehtivaiseksi. Heti en tosin sitä tajunnut, kunhan huomasin, että hän seurasi minua eteisen puoleen ja jäi nojailemaan hetkeksi seinään minun siirtyessä kaivamaan liinavaatteita. Hetken päästä toinen kuitenkin avasi suunsa, missä välissä asia paljastui. Ja vaikka minun katseeni toki kävi toisessa, hänen ei käynyt minussa. Ei ainakaan siinä sanojen aikana, korkeintaan vasta viiveellä niiden lopuksi. Pakostihan minulle tuli sellainen tunne, ettei hän oikein tiennyt miten asiansa olisi esittänyt.
Eipä tosin sillä, että olisin voinut isoveljeä aiheesta moittia. Hän kun totesi, että hänestä tuntui pahalta puolestani, ja muutenkin isoveli oli selkeästi vetänyt sanoistani johtopäätöksen, etteivät vanhemmat kohdelleet minua hyvin. Se lieni ensimmäinen kerta, kun joku sanoi niin, minkä tähden isoveljestä katseeni kääntyi käsiini napanneeseen lakanaan ja siitä takaisin kaapin puoleen. Myös Bryan tuntui kiinnostuvan aiheesta. Tai ainakin tunsin miten kroppani olisi tahtonut kiemurrella aiheen vaikeuden vuoksi.
Sillä jos isältä olisi aiheesta kysynyt, hän olisi varasti todennut kohtelevansa minua erittäin hyvin, juuri niin kuin nuorinta poikaa pitikin. Varsinkin jos tämä vielä sattui tuottamaan pettymystä ja rikkomaan sääntöjä. Siksi kait psykoterapeutiksinikin oli valikoitunut henkilö, joka ei liiemmin puuttunut kotioloihin tai uskonut syyn mihinkään olevan siellä. Minun kannaltani Hunterin hajoamisen jälkeen paineet olivat kuitenkin kasaantuneet suuriksi, minkä olin kokenut vaikeaksi, vaikka läksytykset sun muut nyt olivatkin suurimmaksi osin henkistä lyttäämistä ja huutamista. Jos siis tukistamista, takaraivolle lämimistä ja tönimistä sanojensa ohjaamaan suuntaan sun muuta ei laskettu mukaan. Ei isä kuitenkaan koskaan ollut minua lyönyt. Tai ainakaan tietääkseni.
"No ei se silleen ohi iske", vastasin joka tapauksessa mietintöideni jälkeen, missä välissä kohotin sitten katseeni takaisin Rogerin puoleen. Tiesin, ettei vastaukseni ollut kummoinen, mutta en tiennyt mitä siihen olisi tarkalleen pitänyt vastata. Itse kun näin tilanteen omalla tapaani ja esimerkiksi Bryan omalla itseä syyttävällä tavalla, minkä takia toinen olisi tahtonut lieventää sanojani ja ottaa syitä enemmin omalle - ja siten myös minun - niskalle. Omalla tavallani kyllä myös tunsin samoin.
"Tai kun kyllähän sä tiedät millanen isä on, jos sitä ei satu tottelemaan tai tuottaa pettymyksen. Ja ne odotti musta yhtä hyvää kuin susta. Ei se kummiskaan oo mua lyönyt, sellasta pientä vaan ja enemmän henkistä kiusaamista, mikä kasautu vaan aika ikävästi", jatkoin siksi ja kesken sanojeni jatkoin liinavaatteiden kaivelua loputkin tarpeet käsiini ottaen. Paikalta en kuitenkaan minnekään livunnut vaan katseeni palautui Rogeriin.
Ja siinä hetkessä en sitten oikein osannut sanoa olinko vastannut riittävästi vai liikaa. Toisaalta ei kait isoveli olisi turhaan asiaa ottanut puheeksi, jos hän ei haluaisi puhua siitä sen enempää? Ellei hän sitten toivonut minun kumoavan oletuksen, kuten Bryan huomautti. Itse en kuitenkaan siihen uskonut.

Nimi: Silver

11.12.2018 22:34
Roger Brad Miller -Kensington

Keskustelu kääntyi edesmenneen jengielämän suuntaan ja pikkuveli sanoi, ettei ollut sen pahemmin huomannut jengin usein uhkaavaa ilmanalaa. Mutta kuten hän sanoi, minä olin meistä ollut enemmän ihmisten kanssa tekemisissä, sekä hyvässä että pahassa mielessä. Sen kautta olin tuntenut vahvemmin kaikki jännitteet. Minulle oli muodostunut sellainen kuva, että Brad oli ehkä jäänyt vähän syrjään jengiläisten seurasta. Ehkei hän ollut niin sosiaalinen tai persoonien kanssa oli jo silloin vaihtoleikkiä, mikä lie ollutkaan sitten syynä. Vastaukseksi nyökkäilin myötäilevästi hänen sanoilleen ja lisäksi äännähdin
"Totta, olin silloin aika seuran- ja riidanhaluinen."
Siitä hetkisen kuluttua mainitsin johtajan talutuslieassa olemisesta, mikä tosin ei ollut mikään ongelma enää. Pikkuveljen seuraavat sanat saivat aikaan ikävän tuntemuksen rinnassani. Pistos sydämessä, kuten tavattiin sanoa. Oli ikävää, ettei veli ilmeisesti ollut koskaan päässyt näyttämään tappajan taitojaan. Muutenkin tuntui jotenkin siltä, etteivät vanhemmat oikein arvostaneet häntä tai piitanneet hänestä. Kohtelivat huonosti, kenties. Ja se jos mikä sai aallot kuohumaan sisälläni. Isoveljellisen huolehtiva puoleni sai valtaa tunteiden radalla ja suoristauduin istumapaikaltani astellen toisen jäljessä eteiseen. Nojailin jälleen seinää vasten, sanomatta hetkeen mitään, katse vain eteisessä hitaasti liikahdellen.
"Brad...musta tuntuu vähän pahalta sun vuoksi." lausahdin sitten katseeni oveen kiinnittäen ja lisäsin nopeasti
"Tai siis kun...iskeekö pahasti ohi jos väitän, että porukat ei ole kohdellu sua hyvin." Toisen mainitsema läksytys särähti omaan korvaan pahalla sävyllä. Oliko Bradia pahoinpidelty, vai mitä? Tai oliko huolehtivaisuuteni päässyt valloilleen? Vaikenin kuitenkin paljastettuani huoleni toiselle ja muuten liikahtamatta annoin katseen liukua vähän pikkuveljen suuntaan, kuitenkaan kohdistamatta. Heittäydyin harvoin kovin tunteelliseksi, edellisestä kerrasta oli varmaan se jotain päälle kolme vuotta, ja tilanne oli minulle vähän vieras. En voinut ihan vaivautuneeksi itseäni kutsua, mutta jotakin siihen suuntaan kaiketi.

Nimi: E.M.

11.12.2018 20:49
Brad Miller (Brad) - Kensington

Roger vastasi suoraan kysymykseeni olleensa täällä, kuin siis muuta vaihtoehtoa ei olisi ollutkaan. Ilmeisesti toinen oli ollutkin yksinelon tarpeessa, eikä toinen nähnyt Hunterin aikaista elämänjakoa edes fiksuna ideana. Se sai minut mietteliääksi sanojen jatkojen kera samalla kun laskin taitetun patjan sohvan viereen.
Sillä suoraan sanottuna minun oli vaikea prikulleen muistaa mitä kaikkea lapsuuden aikoina oli tapahtunut. Toki muistin, että sanoittelua ja jotain riitaakin oli, mutten muistanut kuinka tiheään. Jotenkin kun Hunterin aikainen elo tuntui kuitenkin helpommalta kuin viimeiset kolme vuotta. Olinhan minä tosin ollut nuorempi kuin isoveljeni, joten ehkä se vaikutti muistikuviini. Ehkä hän oli joutunut erilailla sanojensa mukaiseen myrskyyn.
"En mä mitenkään erikoisemmin huomannut. Sä tosin pyörit enemmän muitten kanssa, joten en oikeen tiedä", vastasin siten toisen sanoihin ja viimeisten sanojeni kohdalla kohautin olkapäitäni merkiksi siitä, että oikeasti vain arvailin. Varmaan persoonahäiriökin vaikutti omalta osaltaan, tarkkaa alkamisaikaahan ei psykoterapeuttini osannut sanoa.
Siitä puhe kääntyi joka tapauksessa isään ja hänen vahvaan pomorooliinsa, ja tulin kuunnelleeksi isoveljen sanat rauhassa odottaen. Ilmeisesti hänen nykyinen pomonsa oli rennompi johtaja, mikä oli ihan kiva kuulla. Minä en kuitenkaan ollut edes päässyt ikinä kunnolla tehtäviin, joihin minua oli opetettu.
"No hei, mä en koskaan oikeesti päässyt isän palkkalistalle", totesin siksi takaisin toiselle, minkä jälkeen käännähdin takaisin eteisen puoleen. Jo ensimmäisen askeleeni kohdalla päätin kuitenkin jatkaa sanojani.
"Hunterin hajoomisen jälkeen en ees tiennyt mitä isä tahtoi, vaikka se jatkoikin määräilyään ja olin about ainoa ketä määrätä äitin lisäks. Nytkin varmasti määräis mut palaamaan kotiin ja sit pitäis miljoona kertaa pahemman läksytyksen kuin aiempina kertoina", jatkoin askelteni lomassa ja täyttä totta puhuen. Oikeasti en nimittäin ottanut silloin enää selvää, mitä minusta tahdottiin. Nyt kait vanhemmat tahtoivat, että olisin ollut nätisti ja etten olisi päästäni vialla, mutta sille en nyt paljoa voinut. Ja pidemmän läksytyksen saisin, koska aiemmin olin karannut korkeintaan yhdeksi yöksi, en kahdeksi viikoksi. Täysi-ikäiseksi varttumisen en uskonut nimittäin suuresti muuttavan kuviota, ja eteiseen päästyäni vilkaisin vielä avoimen kaapin lävitse ennen kuin liukuoven sulkien avasin viereisen kaapin, mitä kautta sain liinavaatteet silmiini.

Nimi: Silver

11.12.2018 14:35
Roger Brad Miller -Kensington

Virnistin huvittuneena Bradin lausahdukselle ja vastasin
"Toivottavasti se ei ole ihan romahduspisteessä asti."
Sitten hiljaisuus valtasi hetkeksi asunnon minun siirtyessä tutkimusmatkalle keittiöön ja pikkuveli eteiseen. Ruokavarastoni olikin huventunut aika tavalla enemmän kuin mitä olin muistellut, joten kauppamatka olisi hyvinkin tarpeeseen. En kuitenkaan vielä jaksanut sitä miettiä sen tarkemmin, vaan sammutin keittiön valot, samalla kun huomioni kiinnittyi pikkuveljeen. Tämä oli kuin olikin löytänyt käyttökelpoisen patjan ja toi sitä juuri olohuoneen puolelle. Samalla hän tiedusteli minulta, olinko elellyt täällä yksin kaiken ajan jengin hajoamisen jälkeen. Nojauduin seinää vasten, nyökäyttäen samalla päätäni.
"Täälläpä täällä. Olinkin jo hengähdystauon tarpeessa vilkkaasta laumaelämästä. Minusta niin monen pyövelin majailu saman katon alla ei ole mikään kuningasidea." vastasin ja jatkoin samalla kun liu'uin seinää vasten lattialle istumaan.
"En tiedä huomasitko, mutta ilmasto oli siellä toisinaan melkoisen myrskyisä." Minä huomasin, koska olin itse monesti myrskyn silmässä, haastamassa riitaa oikealle ja vasemmalle. Ihme, ettemme toisiamme alkaneet teurastaa, mutta vaikka tappeluilta ei vältytty, jäivät seuraukset ihmeen alhaisiksi. Poppoon hajoaminen tuli oikeastaan aika hyvään saumaan, sillä olisin todennäköisesti jättäytynyt porukasta vain katoamalla lopullisesti sille metsästysretkelle, jolle lähdin tovi ennen Hunterin tuhoa. Ja oikeastaan se olikin katoaminen monen kannalta, sillä sen jälkeen otin kontaktia vain harvoihin kavereiheni. Ja vanhempiin. Muille jäin arvoitukseksi, joka kylläkään tuskin ketään kiinnosti.
"Enkä viihtynyt isän taluttimessa. Ei sillä, olen nytkin yhden tyypin palkkalistalla, mutten samalla tavalla hänen alaisuudessa." lisäilin vielä vähän ajan päästä, tosin kuuntelisin tietysti jos Bradilla olisi jotain välikommenttia. Isämme oli ollut jengin päällikkö ja hänen sanaansa oli alistuminen, mutta Jonathan ei ollut minulle mitään sellaista. Ei todellakaan. Hän sai itse kuvitella mitä lystäsi, mutta olin vain hyvä palkkatappaja, en hänen alaisensa. Brown tarvitsi minua enemmän kuin minä häntä, joten jos mieli saada minut takaisin, sai itse luvan tulla kysymään. Minunlaiseni ammattilainen löysi halutessaan töitä, enkä ollut yhdestä työnantajasta riippuvainen.

Nimi: E.M.

10.12.2018 21:57
Brad Miller (Brad) - Kensington

Tekemisieni välistä olin vilkaissut isoveljen ja hänen viittaamansa kirjahyllyn puoleen, mikä tietenkin toimi merkkinä, että kuuntelin kyllä hänen sanomisiaan. Jotenkin se oli hassua ajatella, että toinen oli nukkunut pöydällä pidempäänkin ennen sohvalle siirtymistä. Ihan vaikka siis asia selittyi osin Hunterin ajoilla.
Kuuntelemisista huolimatta matkani oli laturin löytymisen jälkeen jatkunut kohti eteistä, jonne askellessa vilkaisin Rogeria hänen sanojensa välistä.
"Okei, en säikähdä, mutta osaan sitten ainakin huutaa apua jos tavarat vyöryy mun niskaan", heitin sitten naurahtaen. Kuulemman liinavaatteet ja patja löytyisivät eteisen liukuovikaapeista, joissa voisi olla sotku. Siihen olin kuitenkin omassa huoneessani jo tottunut, kun joka asia tuntui aina olevan väärässä paikassa persoonavaihdoksen jäljiltä.
Sen perään en kuitenkaan hetkeen mitään huikkaillut(?), vaan siirryin keskittymään kännykkäni kaivamiseen repusta. Varmistin vielä pikaisesti, että laturinpää sopi kapulaan, ja kyllähän se teki niin. Yksi asia siis kunnolla hoidettu, minkä takia laturin ja kännykän lattialle laskettuani otin esille vihon ja vilkaisin viimeisimmät merkinnät lävitse. Minun aiempi merkintä tänne tulemisestahan siitä löytyi viimeisenä. Olikohan Zane edes vaivautunut lukemaan sitä.
Toisaalta siinä en jaksanut alkaa asiaa pohtimaan, ja niinpä raapustin lyhykäisesti nykyisen tilanteen vain ylös. 'Sain luvan punkata isoveljeni luona. Hän tietää tilanteesta ja karkaamisesta, mutta on ok asian kanssa.' Se sai lyhykäisyydessään riittää, minkä jälkeen sujautin vihon kynineen päivineen takaisin reppuuni. Repun puolestaan jätin edelleen eteisen lattialle. Sitten käänsin huomioni liukuovikaappien puoleen ja avasin toisen kaapeista.
Ja ainakaan Roger ei ollut valehdellut. Ensimmäisenä tulin nimittäin avanneeksi kaapin, joka oli aikalailla täynnä kaikenlaista sälää(?). Eivät tavarat sentään vyöryneet kuitenkaan päälleni(?), mutta pahemmin en ensisilmäykseltä osannut sanoa, mitä kaikkea kaappi sisälsi. Tuskin ehkä isoveli itsekään, jos villin arvauksen heitin. Hetken sisällön vilkuilun jälkeen bongasin kuitenkin sälän keskeltä ainakin yhden kasaan taivutellun patjan(?), jota lähdin ujuttamaan ulos tavaroiden keskeltä. Hommassa onnistuin onneksi ilman suurempia tavaroiden siirtelyitä ja vahinkoja(?), ja ennen liinavaatteiden etsimistä päädyin kuljettamaan patjan olohuoneeseen, missä välissä huomioni käväisi jälleen isoveljen puolessa.
"Ootko sä muuten asunut täällä tän kokoajan? Ihan yksinäs?" kysyin siinä samalla ajankulukseni ja osin mielenkiinnostakin. Kokoajallahan tietenkin viittasin niihin kolmeen vuoteen, kun en ollut toista nähnyt. Olihan Hunterissa ollut paljon porukkaa, ja minullakin oli mennyt oma-aikansa tottua olemaan vain vanhempieni seurassa. Tiedä häntä miten Roger oli sitten muutoksen nähnyt.

Nimi: Silver

10.12.2018 16:34
Roger Brad Miller -Kensington

Bradin naurahdus olikin hänen ainoa, sekä mielestäni riittävä vastaus, sillä hetkellä pinnalla olevaan keskusteluun, joka kuoli siihen. Sain sen käsityksen etteivät pikkuveljen muut persoonat hänestä sen kummemmin piitanneet, kai hän oli heille vain yksi muiden joukossa. Ehkäpä yksi kilpailija muiden joukossa, tavoittelemassa vahvinta otetta Bradin olemuksesta. En tiennyt, montako persoonia oli ja kuka niistä oli kaikken eniten esillä, mutta ehkäpä se selviäisi aikanaan. Pikkuveli kysyi sitten laturia lainaksi ja tietysti annoin. Ehkä latureita pitäisi hommata toinenkin. Sohvalle päästyäni mainitsin nukkumisjärjestelyistä. Toista ei kuulemma haitannut edes lattialle päätyminen, mutta sinne hänen ei sentään, toivottavasti, tarvinnut mennä. Minä ottaisin tarvittaessa sen paikan.
"Itsekin olen vasta vähän aikaa sitten siirtynyt käyttämään sohvaa nukkumapaikkana pöydän sijaan." sanahdin ja nyökkäsin kirjahyllyn suuntaan.
"Vaihdoin pöydän tuohon. Mutta jotenkin pöytä tuntui omammalta, olenhan käyttänyt samantyyppisiä tasoja sänkynä Hunterin ajoillakin." kertoilin, vaikka en tiennyt kiinnostiko toista mitkään vuodestoorini.
"Ja petitarvikkeita löytyy tuolta eteisen liukuovikaapeista. Tai pitäisi löytyä. Äläkä säikähdä, siellä voi olla melko siivo, kun en ole pitkään aikaan sinne kurkannut." vastasin toisen mainitessa paikkansa laittamisesta kasaan itse. Tiesin, että toisen kaapin perällä roikkui metsästysjouseni, mutta muuten en oikeastaan sen kaapin sisällöstä ollut ihan varma. Se saattoi olla melkein tyhjä tai melkein täynnä kaikkea turhaa sälää. Toinen liukuovikaappi, jossa oli hyllytasoja, olikin sitten pyhitetty vaatteille, pyyhkeille ja todennäköisesti niille liinavaatteille. Kun Brad siirtyi eteiseen päin, astelin itse keittiöön tutkailemaan vähän ruokatilannetta. Pari valmisruokapakkausta, hapankorppupaketti, pussillinen omenia ja pakastimessa oleva ruisleipäpussi olivat sillä hetkellä ruokalistalla. Heitin tuorejuustopurkin homehtuneen sisältönsä kanssa roskiin ja katsastin kuiva-ainekaapin. Jos ei muu maistunut, niin jotain sämpylöitä saisi varmaan leivottua.

Nimi: E.M.

09.12.2018 13:33
Brad Miller (Brad) - Kensington

Automaattisesti naurahdin isoveljen sanoille. Osin jo siis sen takia, että kellekään muulle paitsi Bryanille asioiden sanominen ei onnistunut noin vain. Osin syynä oli puolestaan se, että vaikka Roger hymyilikin rennosti, tiesin toisen puhuvan vitsailuiden lomassa myös totta. Sitä en kumminkaan osanut sanoa, kuinka paljon Charlie minusta piittasi. Sitä isoveli tuli nimittäin kommentoineeksi, ja minusta kyllä tuntui, että enemmän vastaus olisi mennyt piittaamattoman puolelle.
Asiaa en siinä kuitenkaan lähtenyt sen enempää miettimään, sillä suoraan sanottuna tahdoin persoonistani huolimatta elää omaa elämääni. Ja mieluusti niistä itsekään suuremmin piittaamatta, vaikka terapeuttini olikin painottanut sitä, että persoonat pitäisi ottaa aina huomioon ja niin edelleen. Vaikeaa se kuitenkin oli kun yksi persoona oli melkeinpä mykkä, toinen sekopää, kolmas rääväsuinen teinityttö, neljäs itkupilli, viides ylipositiviinen homo ja hännänhuippuna epävarma Bryan. Elämämme eivät vain sopineet mielestäni lainkaan yhteen, vaikka vihkoon kirjoittaminen olikin hieman rauhoittanut tilannetta. Niinpä nyökkäsin pienesti vastauksen kysymykseeni saatuani.
"Kiitti", heitin myös sanallisesti, minkä jälkeen nousin sohvalta ja suuntasin askeleeni tv-tason alahyllyn ja siellä olevan korin luokse. Katseeni toki käytin vielä isoveljessä hänen tiedotuksien myötä. Ilmeisesti nukkumispuolta joutuisimme järjestelemään jonkin verrann.
"Joo, ei se haittaa, vaikka joutusin nukkumaan suoraan lattialla. Oon mä pahemmissakin paikoissa nukkunut tän parin viikon aikana", paljastin samalla kun kyykistyin tv-tason eteen. Jälkimmäisen virkkeen aikana annoin katseeni sitten jo siirtyä koriin, jonka esille ottaen lähdin etsimään laturia. Karkureissullani olin nimittäin herännyt kerran portaikostakin. Siihen asiaan en kuitenkaan sen enempää puuttunut.
"Ja mä voin hyvin laittaa oman paikkani kasaan, kunhan kerrot mistä löydät patjan ja liinavaatteet", jatkoin siten, minkä jatkoiksi oikeastaan löysinkin sopivan laturin(?). Korin takaisin paikoilleen laittaen nousin ylös, ja isoveljeä vilkaisten aloitin jo askellukseni kohti eteistä, johon oli reppuni jättänyt. Kännykän kaivamisen yhteydessä pitäisi vain sitten samalla kirjoitella vihkoon tilannepäivitys, jotta kukaan persoona ei vetäisi tilanteesta vääriä johtopäätöksiä.

Nimi: Silver

09.12.2018 08:32
Roger Brad Miller -Kensington

En tiedä, oliko toinen ehtinyt kehonkieleni perusteella tehdä omia päätelmiään tulevasta, mutta hänen hymynsä paljasti viestini tulleen ymmärretyksi. Vaikka karkaaminen ei ollutkaan ollut ehkä kaikkein paras ratkaisu, mielessäni kuitenkin kiitin tätä Bradin yhtä temperamenttista persoonaa, joka ilmeisesti oli koko suunnitelman takana. Kiittämisen aihe oli tietysti se, että olimme vihdoinkin tavanneet toisemme jälleen, sillä olikin ollut jo korkea aika nähdä.
"Sano sille persoonallesi, että minun kanssani on turha vikuroida." heitin rennosti hymyillen.
"Väkisinhän en toki rupea ketään täällä pitämään, mutta jos hän sinusta yhtään piittaa niin saa kyllä jättää sellaiset suunnitelmat jäihin." Brad tuskin halusi havahtua jostakin uudelta karkureissulta, varsinkin jos tämä temperamenttinen tyyppi ei tyytyisi vain yhteen yritykseen. Mutta olkoon se sitten sen ajan murhe, etukäteen oli vaikea tehdä mitään. Noustessani ylös lattialta pikkuveli kysäisi laturiani lainaksi ja nyökäytin päätäni tv -tason alahyllyllä olevan korin suuntaan
"Tuossa lootassa pitäisi olla. Pistorasia löytyy sohvan käsinojan puolelta." vastailin ja asetuin mukavasti omaan sohvannurkkaukseeni.
"Mulla ei sitten ole muuta sänkyä kuin tää sohva, mutta kyllä meille vuoteet saadaan rakennettua, kun patjoja pitäisi löytyä." ilmoitin. Ainakin oman muistini mukaan eteisen liukuovikaapissa oli pari patjaa ja liinavaatteita. Ja äkkiähän sellaiset systeemit lähikaupasta nouti, jos tarpeen oli. Siellä pitäisi muutenkin lähipäivinä piipahtaa, kun jääkaappi oli jo tyhjentymään päin. Ja tiedä tuota, jos Brad oli vaikka vegaani tai keliaakikko, niin silloin sopivaa ruokavaliota ei kaapeistani oikein löytynyt.

Nimi: E.M.

08.12.2018 22:05
Brad Miller (Brad) - Kensington

Isoveli oli ollut varsin odottava ennen vastaustani, ja kun vielä katseeni häneen takaisin nostettuani sain toteamuksen vanhempieni luota karkaamisesta.. Niin, en voinut olla järin optimistinen, minkä takia päädyin vain nyökkäämään kevyesti mutta epävarmasti. Ihan vaikka minä en ollutkaan itse vastuussa karkuuseen lähdöstä, enemmänkin vain karkureissun jatkamisesta.
Ja tokihan sen epävarmuuden kohoamisen myötä meinasin ymmärtää Rogerin seuraavat sanat väärin. Keskityin - tai ehkä Bryan keskittyi - liiaksi toisen äänensävyyn, joka oli jokseenkin jopa äkäinen. Automaattisesti siten ajatus läksytyksestä tuli mieleeni ennen kuin tajusin toisen lausumien sanojen sisällön. Samalla isoveli ehti kuitenkin jo jatkaa sanojaan, ja niiden sekä osoituksen mukaisesti katsahdin taulun suuntaan. Siinä vaiheessa sitten Rogerin virnistys tarttui minunkin huulilleni, enemmänkin tosin selkeän hymyn merkeissä.
Sillä eihän toinen aikonut potkia minua pois tai edes käskenyt ottamaan vanhempiin yhteyttä saman tien. Kunhan isoveli vain vitsaillen uhkaili. Että hän kyllä löytäisi minut, jos täältä karkaisin. Toisen tuntien se ei tosin olisi ihmekään, ja katseeni palautin isoveljeen.
"Lupaan olla yrittämättä", vastasin sitten hymy kasvoillani. "Saatat kuitenkin joutua uhkaamaan ton useamman kertaa, koska mä en ollut vastuussa karkaamisesta. Yks persoonista on nimittäin aika temperamenttinen", jatkoin huojennuksen tunteesta puheliaammaksikin heittäytyen ja jopa jälleen naurahtaen. Jännittäminen kun tuntui heti jälkikäteen tyhmältä. Kyllähän minä tunsin isoveljeni, miksi edes pelkäsin pahinta kokoajan. Bryan saisi negatiivisuuksineen painua hiiteen, jälleen kerran. Ihan vaikka olihan vikaa minussakin ollut. Myös sen karkaamisen suhteen, minkä kautta hetkeä myöhemmin mieleeni tuli yksi hoidettava asia.
"Saisinko mä muuten lainata sun kännyn laturia? Multa on omasta akku loppu", kysyin siten kulmiani kevyesti kohottaen. Puhelin olisi nimittäin ihan kiva saada taas pitkästä aikaa eloon, vaikka vanhemmilleni tuskin saman tien olemassa olosta ilmoittaisin. Isoveljen etsimisestä ja täällä nyt jo tapahtuneesta tuntui olleen jo tarpeeksi jännitystä.

Nimi: Silver

05.12.2018 13:05
Roger Brad Miller -Kensington

Pikkuveli vastasi hieman epävarmasti lausahduksiini tai ainakin sen kuvan minä sain. Ehkä hän epäili sanojani, tiedä tuota. Tosin siitä en ollut varma oliko hän vastannut sillä siihen, että olin ok, vai heittooni hätäkeinoista. Asiaa ei kuitenkaan käyty läpi sen syvemmin, sillä minua kiinnosti Bradin vointi. Se olikin askarruttanut jo tovin, joten nostin kysymykset hänen eteensä jääden odottamaan vastausta. Kuten totesin, kysyminen ei maksanut mitään, mutta antoi asiaa avartavia vastauksia. Tosin ensin tuli hetken hiljaista, jonka aikana veli asettui istumaan sohvalle ja minä laskeuduin risti-istuntoon lattialle, päätä vähän odottavasti kallistaen. Seuraavaksi sainkin tietää Bradin identtiteettihäiriöstä ja muutamista persoonista, jotka valtasivat toisinaan hänen olemuksensa. No se selittikin käytösmuutokset ja eripuran vanhempien kanssa. Tai jälkimmäinenhän oli varsin turhaa, mutta jollain tavalla ymmärrettävää. Pikkuveljen sairaus tai miksi sitä nyt kutsuikaan, ei kuitenkaan mielestäni ollut eikä saanut olla este sille, etteikö häntä voisi kohdella kuin ketä tahansa muutakin. Ja saipahan lisää tuttavuuksia.
"Ja sitten päätit karata heidän luotaan, eikös?" sanahdin hänen hiljentyessä, sillä niin epäilin tapahtuneen.
"Minun kanssa ei kannata yrittää samaa temppua..." aloitin, ja vaikka ääni saattoikin kuulostaa jokseenkin äkäiseltä, suupieleni liikahti hieman hymyntapaisen pyrkiessä kasvoilleni. Jatkoin kuitenkin hetimiten puhumista
"...sillä silloin käy kuten tuo sanoo." lopetin ja osoitin 'ajalla tai paikalla ei ole väliä, löydän sinut silti' -taulua. Sanojeni päätteeksi virnistin kevyesti. Nyt oli helpompi olla, kun tiesi pikkuveljen identiteettihäiriöstä, vaikka tietysti hän olisi voinut mainita siitä aiemmin. Tosin olihan tämäkin hyvä ajankohta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eikä tämä tieto muuttanut mitään, hän sai yhä asua täällä ja kaikki oli niin normaalisti kuin mahdollista.

Nimi: E.M.

04.12.2018 18:35
Brad Miller (Brad) - Kensington

Huomasin seuraavani isoveljen tekemisiä tarkasti, mutta onneksi kykenin huokaisemaan sisäisesti helpotuksesta, kun huomasin toisen nostavan rauhallisen ja hennon hymyn kasvoilleen. Bryan tuntui kuitenkin lähtevän rauhoittumaan vasta Rogerin sanojen myötä, mikä näkyi olemukseni rauhoittumisena. Mieleni olisi tosin tehnyt potkia Bryania siinä vaiheessa persauksille, minkä mielellisesti teinkin, kun astahdin askelta kauemmas isoveljestä.
Roger kun oli kunnossa ja käski oikein siinä samassa ottamaan rennommin ennen kuin hän nousi lattialta ylös. Vitriiniin kuuluvia esineitä matkaansa napaten hän jopa jatkoi ja selitti tilanteen olleen vain seuraamusta metsästämään pääsemättömyydestä. Sitä tosin en täysin ymmärtänyt, ja sen tähden kulmani kurtistuivat.
Kun eihän isoveli nyt voinut satuttaa itseään tarkoituksella? Hänhän oli liian fiksu sellaiseen. Itsensä satuttaminen oli Bryanin tapaisten herkkien ja epävarmojen tekemisiä. Toki veljen sanoista päätellen hän oli tehnyt sen täysin eri syystä kuin mitä Bryan välillä teki, mutta ei siinä silti ollut järkeä. Aihe osui kuitenkin omalla tavalla liiaksi kotiin, minkä takia en lähtenyt asiasta kyselemään.
"Aa, no hyvä kait..", päädyinkin vain vastaamaan samalla kun toinen laittoi tikarin ja sirpin takaisin vitriiniin. Jälkikäteen ajateltuna minun olisi kuitenkin varmasti kannattanut jatkaa aiheesta enemmän, sillä keskustelun taukoamisen myötä isoveli sai tilaisuuden vaihtaa aihetta. Minuun.
Ja pakkohan se oli myöntää, että Rogerin kysymyksen myötä ilmeeni meni empiväksi, vaikken olisi tahtonutkaan sitä toiselle näyttää. Juuri äskenhän - ennen siis kuin ylimääräinen pyörä oli tullut paikalle - olin nauttinut siitä, että sain olla isoveljen kanssa kuin kaikki olisi hyvin. Normaalisti. Kyllähän minä silti tajusin, että tapahtunut vain täsmensi sitä, minkälaisia tilanteita vastaan tulisi, jos en vastaisi totuuden mukaisesti. En sitä paitsi pystynyt aliarvioimaan Rogeria niin paljon, ettäkö olisin uskonut toisen nielevän valheen. Niinpä vaihtoehtoja ei oikeastaan jäänyt, ja ennen vastaustani askelsin takaisin alkuperäiselle paikalleni sohvalle istumaan. Tarkemmin ottaen vilkaisin vielä toista ennen kuin katseeni käänsin käsiini, sillä Bryan negatiivisine ajatuksineen ei auttanut tilannetta.
"Mulla on dissosiatiivinen identiteettihäiriö", vastasin sitten samalla nojauttaen kyynärpääni polviini. Äänensävystäni kuului pakosti raskaahko huokaisu ja osin myös kiinnijäämisen epämiellyttävyys. Katsettani en silti kohottanut saman tien takaisin Rogeriin, en edes tiennyt paljonko sanahirviö sanoi toiselle. Minulle se ei ollut aikoinaan sanonut muuta kuin että olin pollastani sekaisin.
"Toisin sanoen siis mulla on ylimääräisiä persoonia, jotka tuppaa paikalle, kuten ilmeisesti äskön", jatkoin juurikin siitä syystä ja kertomisen vaikeudesta samalla tulin hieraisseeksi otsaani otsatukkani alta. "Ja niitten takia vanhempien kanssa on ollut vaikeeta", lisäsin vielä hieraisuni lopuksi ennen kuin viimein nostin katseeni isoveljeen ottaakseni selville, miten hän reagoi tietoon. Tahtoisiko hän minut vielä tänne vai passittaisi hän minut kotiin, koska olin yrittänyt pimittää asian.

Nimi: Silver

03.12.2018 18:44
Roger Brad Miller -Kensington

Hetken leikittyäni itsekseni tunsin olevani seesteisempi ja annoin käden vain painautua haavaa vasten. Kipu tuntui melko lempeänä särkynä, eikä saanut minua ilmehtimään enää sen suuremmin. Samoilla hetkillä huomasin liikettä näkökenttäni rajalla ja vilkaisin Bradiin. Yhtäkkiä tämä oli luonani ja vaikutti huolestuneelta. Oliko kenties taas oma itsensä? Hän kyseli olinko kunnossa tai oliko se tehnyt jotain minulle. Se. Eli Brad vaipuneena johonkin outoon tilaan? Annoin käden laskeutua kyljeltä ja vastasin rauhallisesti, hennon hymyn karehtiessa kasvoillani
"Relax, olen ok." Suoristauduin jaloilleni ja jatkoin
"Kuten ehkä taisin sanoa, en ole päässyt hetkeen metsästämään. Silloin turvaudun hätäkeinoihin." virnistin ja suunnistin lattialta poimimani tikarin kanssa nappamaan sohvalla lepäävään kallisarvoisen sirpin matkaan ja palautin kummatkin paikoilleen. Sitten suuntasin katseeni pikkuveljeen.
"Oletko sä ok? Tää on nyt vaan mun tunne ja ajatus, mutta onko jotain tapahtunu? Porukoiden kanssa? Muuten?" kyselin, silmien tutkaillessa toisen reaktioita. Olin melko varma että jossain oli selitys toisen aiempaan hiukan hermostuneeseen käyttäytymiseen. Päätä en kyllä pölkylle lähtenyt tästä laittamaan, sillä olinhan saattanut vain kaavailla koko jutun omissa ajatusmaailmoissani. Mutta eihän kysyminen mitään maksanut.

Nimi: E.M.

02.12.2018 19:11
Brad Miller (Zane > Brad) - Kensington

Rogerin lyhyt vastaus ei saanut katsettani suuremmin siirtymään tekemisistäni, enkä osannut edes onnitella tuuriani, kun hän ei jatkanut aiheesta tai siitä, että sen jälkeen hiljaisuus pääsi laskeutumaan. Osin se oli minua, osin sitä, että huomioni oli sirpin tummanpuhuvassa terässä, jonka kirkkaasta pinnasta peilikuvat välähtelivät. Siten sen suurempia huomiota en kiinnittänyt miehen itsensä satuttamisiinkaan. Kunhan olin vain vilkaissut toista sivusilmällä hänen lähtiessä sohvalta. Suoraan sanottuna en edes huomannut tietoisuuteni äkisti katkeavan.

'Itellä ei ole mitään keräiltynä.' Niin minun oli pitänyt jatkaa sanojani - ja niin olin vielä aikeissa tehdäkin -, kun yhtäkkiä filmi lähti taas pyörimään. Olin jo melkein avaamassa suutani, kunnes tajusin, että olin jäänyt jostain välistä. Ajan kanssa siihen oli tottunut, minkä lisäksi nyt vinkit tapahtuneesta eivät olleet mitenkään pienet edes.
Ensinnäkin kun minulla oli sirppi käsissäni. Sen tajusin oikeastaan heti, ja se myös sai minut hätkähtämään. Ja Bryanin vielä pahemmin. Tunsin miten toinen yritti jo suoraan panikoitua, kun taas minä koetin pitää pääni kylmänä. En onneksi sentään pudottanut sirppiä käsistäni, ja seuraavaksi huomasin, että istuin väärällä paikalla. Rogerin paikalla tarkalleen ottaen, mikä tarkoitti, että isoveli oli siirtynyt tällä välillä. Äkkiä katseeni käväisi lävitse huoneen toisen paikantaakseni. Ja kyllähän persoonoideni luonteet ja teot tietäen - ja varsinkin kun sirpistä päätellen Zane oli ollut paikalla - ehdin huolestua isoveljen lattialta selkä seinää vasten istumasta(?). Irvistämästä.
Tai tarkalleen ottaen ei Roger irvistänyt jatkuvasti, enemmänkin sattumalta bongasin toisen hetkellisesti irvistävän kylkeään kait painaessaan(?). En tiennyt miksi toinen niin teki, kun juurihan hän oli näyttänyt kylkensä olevan siteessäkin. Ellei sitten jotain ollut tosiaan tapahtunut, mikä yllytti Bryania ääneen. Päässäni kajahtivat toisen hieman panikoivat ja sättivät sanat siitä, etten kertonut Rogerille persoonistani. Kuin siten olisin siis välttänyt tämän kaiken. Tunteen voimakkuuden takia kait päädyinkin heitetyksi pelkääjän paikalle. Sillä vaikka minun oli tarkoituskin laskea sirppi sohvalle, nousta ylös sohvalta ja siirtyä isoveljen luokse, huomasin yhtäkkiä tekeväni sen kaiken selkeästi hätäisemmin liikkein.
"Ootko sä kunnossa? Tekiks se jotain?" huomasin myös samalla kiireellä kysyväni, ja Bryanin huoli pääsi paistamaan kasvoiltani pyrkiessäni toisen luokse. Ei sillä siis, ettenkö itsekin ollut huolestunut, mutta Bryan tuntui menevän nyt taas asioiden edelle. Toivottavasti ainakin.

Nimi: Silver

01.12.2018 19:01
Roger Brad Miller -Kensington

No sentään pikkuveli avasi suunsa. Ensimmäisestä sanahduksesta ymmärsin vain että se oli nimi, mutta tiedä sitten kenen, ja seuraavan lauseen 'Charlie' jäi hämärän peittoon. Mutta väliäkö tuolla. Sentään kuulin että joskus joku Charlie oli ottanut yhteyttä Lisaan. Vaikka montakohan vuotta siitäkin oli kulunut. Ehkä kaivaisin itse jossain välissä siskon numeron tietooni ja kysyisin vähän kuulumisia.
"Okei." kuittasin nyökkäillen toisen sanomiset. Mitäs seuraavaksi? Pikkuveli ei edelleenkään vaikuttanut omalta itseltään eikä ollenkaan halukkaalta puhelemaan. Oloni oli vähän turhautunut ja aikaa tappaakseni kävin juomassa vähän lisää viiniä keittiön puolella, samalla kun pidin näköyhteyttä Bradiin. Palailin keittiöstä ja istahdin lattialle seinää vasten nojautuen. Joku elävä kalkkunako minun pitäisi tänne tilata, että saisin vähän hupia sen runtelemisesta. Hetken harkinnan jälkeen päätin sitten hakea asekaapista tikarin ja huvitella vähän itsekseni -ja itselläni. Istahdin takaisin lattialle, paljastin olkapäätäni ja vedin tikarilla lyhyen naarmun. Se kirpaisi vähän ja tihutti muutaman veripisaran, mutta nautinnollisuusaste jäi varsin alhaiseksi. Vilkaisin Bradia syrjäsilmällä, mutten sanonut mitään, jollei toinen sitten puhuisi. Käänsin seuraavaksi kämmenen ylöspäin ja vedin hihaa ylemmäs kyynärpäähän asti. Sitten vedin uuden, miltei käsivarren mittaisen naarmun. Nyt oli parempi. Punaisia pisaroita tihkui naarmusta ja sitä kirveli vähän enemmän. Katselin hetken naarmua, mutta vetäisin sitten hihan alas ja päästin tikarin tipahtamaan lattialle. Hitot pikku naarmuista! Löin käteni sidottua kylkeäni vasten ja irvistin sykkivästä kivusta. Tämä jos mikä paransi oloa. Painelin kylkeäni ja nautin jokaisesta yli hulmahtavasta aallosta, vaikka se saikin minut toisinaan irvistämään.

Nimi: E.M.

28.11.2018 18:19
Brad Miller (Zane) - Kensington

Sirpin kanssa sohvalla istuessani - ja sitä sormien päissä pyöritellessäni - en kiinnittänyt huomiotani Rogerin tekemisiin ennen kuin mies päätti istahtaa sohvalle. Se sai minut vilkaisemaan sivusilmällä toisen puoleen, mutta sen enempää en tehnyt tai sanonut, vaikka toinen avasikin suunsa.
Lausahdus käyttämään pääsemiseen 'kivuudesta' tuntui olevan täysin turha, totta kai sirppiä olisi vaihtelua päästä kokeilemaan. Sen perään kuitenkin Roger jatkoi sanojaan, ja tällä kertaa ensimmäisellä sanallaan hän jo sai osin etutukan alta siintävän katseeni puoleensa.
'Brad.' Niin hän sanoi, mikä tuntui särähtävän korvaani ikävästi. Minä kun en ollut Brad. Ihan sama oliko toiselle kerrottu asiasta tai ei. Siten kysymyksen päätteeksikään en irrottanut kalsean tympääntynyttä katsettani miehen silmistä(?).
"Zane", sanahdin hetken viiveen jälkeen kuin yksi sana olisi riittänyt oikaisemaan toisen väärinkäsityksen että vastaamaan hänen kysymykseensä Lisasta tietämisistä. Tai oikeastaanhan se riitti, mitäs siinä enempiä sanoja tuhlaamaan. Sen takia siirsin hitaahkolla liikkeellä katseeni sirppiin jatkaakseni sen pyörittelyä sormissani. Rogerin kyseessä olon tähden päätin kuitenkin jatkaa vastaustani. En kuitenkaan siksi, että hän oli Bradin veli. Enemmänkin koska hän selkeästi edelleen jakoi mielenkiinnon aiheeni, jos sitä sellaiseksi saattoi sanoa.
"Ja Charlie puhui sille viimeeksi", totesin siis katseeni sirpin pyörittelyssä pitäen. En minä muuten pitänyt muiden tekemisiä kortilla, mutta muistan asiasta olleen jotain mainintaa vihossa jokin aikaa sitten. Charlie oli ymmärtääkseni soittanut puhelimesta löytämäänsä Bradin siskon numeroon(?) ja sanonut toiselle lopulta muutaman valitun sanan, kun hän ei ollut perhe-elämältään ehtinyt tulla Charlieta tapaamaan(?). En ymmärtänyt, miten toista oli kiinnostanut niin paljon.

Nimi: Silver

28.11.2018 09:17
Roger Brad Miller -Kensington

Brad katseli aseita sen verran kiinnostuneen näköisenä, että kehotin häntä tutkimaan mieleistä tarkemmin. Toinen teki työtä käskettyä ja valitsi sirpin -mistä en lainkaan yllättynyt. Olin kuitenkin siinä vaiheessa keskittyneempi kivulla leikkimiseen ja toisen huomiointi jäi vähemmälle. Se ei kyllä tainnut pikkuveljeä paljon häiritä, tämä oli itsekin keskittynyt muuhun eikä enää vastaillut sanomisiini. Syrjäsilmällä huomasin tämän testailevan ja tarkastelevan sirppiä. Pikkuveljen istahtaessa sohvalle keskeytin leikkini ja astelin seinään kiinnitetylle asekaappi kakkoselle. Kaapin takaseinällä roikkui kaksi pistoolia ja pohjalla lepäsi nuolikotelo nuolineen. Tikarien paikat olivat tyhjät ja samassa muistin! Ne olivatkin vielä takkini taskuissa. Hain eteisessä roikkuvan vaatteen suojista tähän asti käytetyimmät aseeni. Ja käytön jälki näkyi. Asetin ne paikoilleen ja suljin kaapin, palaten sitten sohvalle. Asetuin sen keskipaikkeille oikein tietämättä, miten seuraavaksi tulisi menetellä. Pikkuveli tuntui olevan jossain kaukana enkä välttämättä halunnut pitää mitään yksinpuhelua. Eikä sanottavaa oikein ollutkaan nyt, kun Brad oli...tuollainen. Mutta jospa puhuminen vapauttaisi hänet tuosta tilasta, tiedä tuota.
"Eikö olisi kivaa päästä käyttämään tuota?" lausahdin. No todellakin! Vaikka itseeni sitten jos ei muuten. Yllättäen päähäni pälkähti aiemminkin mielessä vilahtanut kysymys. Jos toinen ei aiempaan kysymykseen reagoisi, nostaisin pöytään seuraavan.
"Brad. Tiedätkö jotain Lisasta?" katsahdin toisen silmiin(?). Minulla itsellä ei ollut siskosta mitään ajankohtaisia tietoja. Hän oli ollut aina vähemmän esillä ja viimeisimmästä tapaamisestamme tuntui olevan iäisyys. Lisa taisi kadota maisemista jo kuukausia ennen Hunterin hajoamista. Ehkä palkkamurhaajan ammatti ei ollut napannut. Tai jos sisko olikin hoidettu pois päiväjärjestyksestä? Se oli epätodennäköistä, mutta silti mahdollista. Siinä tapauksessa, minulla ja uudella lelullani olisi vähän töitä. Seinäruusuksi jäänyt Lisa oli kuitenkin perheenjäsen, eikä heitä totisesti käsitelty kuin mitä tahansa roskaa. Rauhoitin kuitenkin mieleni moista ajatusta seuranneista mietteistä ja päätin uskoa siihen mahdollisuuteen, ettei häntä vain oltu kylmästi pyyhitty jaloista.

Nimi: E.M.

26.11.2018 22:10
Brad Miller (Zane) - Kensington

Toista sanahdusta piti tietenkin seurata kolmas, tosin se oli enemmän mieleiseni. Mies nimittäin aukaisi vitriinin ja kehoitti minua kokeilemaan, jos tahdoin. Äkillisestä havahtumisestani johtuen en toki saattanut olla varma tarkoittiko hän juuri 'minua' vaiko aiempaa persoonaa, joka Rogerin läheisyydestä johtuen taisi olla Brad. Minua ei kuitenkaan tarvinnut toiste kehottaa.
Empimättä otinkin kiiltävänmustan sirpin hyppysiini, minkä jälkeen otin pari askelta vitriinistä kauemmas. Sirppi oli varsin kevyt, ja hidasta liikettä kokeillessani terä lipui varsin sulavasti. Sama toistui nopeammissa sivalluksissa, joissa tietämättäni toistin osin Rogerin aiemmin tekemiä liikkeitä. Sivallukseen sai helposti voimaa, mutta mieleni tyytyväisyydestä huolimatta hymy ei noussut kasvoilleni. Kunhan vain toin terän lähemmäs itseäni tarkempaan katseluun.
Kiiltävänmustasta, upouudesta terästä näin omien kasvojeni heijastuksen tarkasti, mistä katseeni jatkoi matkaansa tummaruskeaan kahvaan ja hieman avasin sormieni otetta nähdäkseni kahvan yksityiskohdat tarkemmin. Otteeni avautumisesta johtuen toki siirsin vasemman käteni tukemaan sirpin teräosaa, johon huomioni jälleen sitten palasi. Terässä jo kiinni olleella vasemmalla kädelläni - oikeammin käteni peukalolla - kokeilin sirpin reunaa, minkä yhteydessä suuntasin askeleeni sohvalle.
Mitenkään erityisen varovainen minun ei tarvinnut kokeiluissani olla, vaikka terä olikin selkeästi terävä. Osasin vain mitoittaa tekemiseni niin, etten saanut terästä ihooni haavaa. Takaisin samalle sohvan paikalle kuin mistä lähdin en kuitenkaan tietäni löytänyt, vaan istahdin lähimpänä olleeseen päähän eli Rogerin entiselle paikalle(?). Yhä sirppiä käsissäni pitäen siis.

Nimi: Silver

26.11.2018 20:24
Roger Brad Miller -Kensington

Pikkuveli oli selkeästi päättänyt vaieta, koskapa tyytyi vain katsahtamaan minuun ja palautti sitten huomionsa vitriinin puoleen. Hän oli vaipunut kai jonnekin syvälle ajatustensa maailmaan. Eikä se kyllä haitannut. Mietitytti vain, oliko kaikki kunnossa? Aivoissani kävi kova vilske, kun ne yrittivät etsiä syytä toisen käyttäytymiselle. Jos hänellä oli jotain häiriöitä mielen maisemissa. Sillä näin hiljainen ja jotenkin eloton hän ei ollut vielä tapaamisemme aikana ollut. Tähän hätään en muutakaan keksinyt ja päätin katsella, menisikö tilanne ohi. En kyllä tiennyt, mitä tekisin jos toinen ei palautuisi. Päästin äänettömän huokauksen ja ojensin käteni avatakseni vitriinin kannen. Se onneksi pysyi pystyssä ilman pitämistä.
"Ota ihmeessä käsittelyyn, jos kiinnostaa." sanoin ja jäin katselemaan aseita. Niihin kiinnittyi paljon muistoja joiden virtaan hetkeksi ajauduin. Ja jo vähän aikaisemmin tuntunut tarve saada tekemistä voimistui. Minun oli pakko saada "huumettani", kuten sanoin aina silloin tällöin puhuessani metsästyksestä. Mutta mistä hitosta minä nyt mitään saaliita saisin? Tai jos kokeilisin muuta keinoa? Painoin hitaasti sormenpäitäni loukkaantunutta kylkeäni vasten, kunnes kipu alkoi tuntua. Hymyilin hiukan, nauttiessani tästä tuntemuksesta. Sain kivun tulemaan sykähdyksittäin kun vapautin sormeni kyljeltä hetkeksi ja painoin nopeasti uudelleen. Kuin hidastettu tikka. Paljon hidastettu. Nautin tavattomasti sykkivästä kivusta, hymy muuttui nautinnolliseksi. Kuin olisin haukannut palan suussasulavasta jälkiruoasta. Ympäristö unohtui hetkeksi, mutta kovin kauaa en jatkanut. Vilkaisin tutkivasti Bradin suuntaan. Oliko tämä kääntynyt parempaan suuntaan -vai peräti huonompaan?

Nimi: E.M.

26.11.2018 19:34
Brad Miller (Zane) - Kensington

Kuulin kyllä jonkun liikuskelevan samaisessa huoneessa, mutta sen enempää en kiinnittänyt siinä hetkessä huomiota - siten minuunkaan ei pakolla kiinnitettäisi huomiota. Lisäksi paikalla olon äänet vaikuttivat tulevan jonkin matkan päästä ja huomaisin äänistä, jos joku tulisi lähemmäs. Siten katseeni pysyi lasivitriinissä ja opiskelin näkemääni pienimpiä yksityiskohtiakin huomioiden. En välittänyt, vaikka otsatukka valahtikin osin näkökentän tielle.
Kirves oli selkeästi vanha, mutta kiiltävänmusta sirppi sen sijaan vaikutti uutuuttaan hohtavalta. Varmastikin sirppi myös liikkuisi iskuissa sulavammin kuin vitriinissä olevat pienehköt sapelit kirveestä nyt puhumattakaan. Mieluusti olisin sirppiä siten kokeillut, tosin eipä sapelien sormissa pyörittelykään olisi ollut pahempaa ajanvietettä.
Valitettavasti sen pidempään en saanut olla rauhassa, vaan kuulin aiemmin jonkin matkan päässä kuuluneiden askeleiden lähestyvän ja tulevan turhankin lähelle ennen pysähtymistään. Tilanteessa en kuitenkaan kokenut itseäni uhatuksi - miksi olisi pitänyt -, minkä takia katseeni pysyi lasivitriinin puolessa ensimmäisen, äänen perusteella miehelle kuuluvan sanahduksen ajan. En kokenut minkäänlaista tarvetta vastata toteamukseen, vaan katselemaani keskittyen nostin oikean käteni sormeni vitriinin lasia vasten kuin kuvitellen koskevani esineisiin suoraan.
Kuka tahansa seurassa olikaan, hän ei kuitenkaan osannut arvostaa rauhaani. Toisen sanahduksen - enemmänkin itsekseen puhelun - seurauksena katseeni sitten viimein kääntyi seuralaiseeni, jonka kävin lävitse. Samassa katseeni meni muistelevan arvioivaksi. Kulmiani kurtistin kuitenkin korkeintaan vain häviävästi, jos sitäkään. Sormeni jäivät aloilleen vitriinin lasipintaa vasten.
Heti alussa mieleeni nimittäin tuli, että luonani seisova, minua hieman pidempi mies valkoisen lettinsä kanssa oli tuttu pidemmän ajan takaa. Jahdista ja esineistään kuin omana puhumisen puolesta päätellen toinen oli puolestaan jonkin sortin metsästäjä. Siten moniakaan vaihtoehtoja ei jäänyt jäljelle, kun mielessäni puntaroin vaihtoehtoja tilanteen arvioimiseksi. Lyhyen mietinnän päätteeksi kuitenkin oletin tietäväni kuka toinen oli, minkä seuraamuksena katseeni kääntyi takaisin teräaseiden puoleen. Tilanne ei vaatinut jatkotoimia.
Päättelyni perusteella toisen oli nimittäin oltava Roger, Bradin isoveli. Hänen näkemisestään oli kuitenkin kulunut aikaa, enkä suuresti voinut sanoa miettineeni toista väliaikana.

Nimi: Silver

26.11.2018 10:00
Roger Brad Miller -Kensington

Pikkuveli irvisti vähän kun esittelin hänelle kylkeni ja mietin, millainen irvistys olisi ollut, jos toinen olisi nähnyt kylkeni ilman sidettä. Lääkäri oli kutsunut sitä varsin viehättäväksi näyksi, josta olin samaa mieltä sarkastisuuden pois laskien. Loukkaantumiseni osui aika hyvään saumaan Bradin tuloon nähden, nyt ei tarvinnut yksinään kotona kyykkiä. Ei se ollut ongelma, mutta mukavampi näin.
"Ja parempaa seuraa en voisi saada." vastasin hymyn karehtiessa kasvoillani.
Seuraavaksi käväisin ovella vastaanottamassa tilaukseni ja testailin sitä hetken huvikseni. Toivoin että pääsisin joskus käyttämään sitä ihan oikeassa tilanteessa. Tämä ajatus sai minut tuntemaan sen ihanan, huumaavan tunteen, joka aina ryöpsähti sisälläni taistelutilanteissa. Virnistin sille mielessäni asettaessani sirpin vitriiniin, muiden aseiden seuraksi.
"Sepä se, käyttämään vain vähän harvemmin." totesin kun toinen mainitsi keräilyharrastuksestani. Huomasin sitten molempien viinilasien olevan tyhjä, ja nappasin ne mukaan, viedäkseni tiskialtaaseen. Samalla sivusilmällä rekisteröin pikkuveljen nousevan ja kävelevän vitriinin luo. Jokin kuitenkin pisti minut miettimään, oliko toisella kaikki hyvin. Hän oli jotenkin näyttänyt vähän erikoiselta. Vai kuvittelinko taas vain kaiken? Mutta eihän se mahdotontakaan voinut olla. Ajatuksia kun en osannut lukea, niin en tiennyt oliko pikkuveli jättänyt jotain akuuttia kertomatta. Palasin keittiöstä Bradin luokse, häntä vaivihkaa tarkkailen.
"Eikös olekin kiehtovia?" lausuin katsellen asekokoelmaani lasin läpi. Vanha kirves oli lähinnä koriste, pienehköjä sapeleita olin valmis käyttämään tarvittaessa. Mutta sirpistä tulisi uusi, uskollinen ystäväni. Siitä olin varma.
"En olekaan vähään aikaan päässyt jahtiin..." sanahdin puoliääneen, melkein lähinnä itselleni. Mikään katupulujen metsästys ei kuitenkaan oikein houkutellut, kaksijalkaisten linjalla voisi pysyä, mutta nelijalkaisetkin kävivät. Minun olisi päästävä toimintaan heti kun haavani antoi vähänkin myöten.

©2018 ւօոᴅօո - suntuubi.com