Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

The game is on

Vuosi 2017.

Marraskuun alku. Tyypillinen syyssää; lähes päivittäin sataa, ilma viilenee ja aurinko lämmittää vähemmän.

Lauantai - Sunnuntai
4.00pm - 8.00am

Kellon kanssa ei olla niin tarkkoja pelissä, mutta toivottavaa olisi, että hahmot olisivat ylläolevan aikavälin sisällä.

 

 

 

 

 

 

Tapahtuu pelissä!

Heitelkää ideoita! :)

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Evelina

19.10.2018 01:00
Skylar Lee

Puristin Carterin lämpimään halaukseen tasapainotellen samalla kahvikuppia toisessa kädessäni.
"Joo, tää ei ollu alkuperäinen suunnitelma, mutta meni hermot tohon kylmyyteen", vastasin Carterille nyökäten kevyesti harmaan ikkunan suuntaan.
"Moi, oon Skylar", esittelin itseni hymyillen Carterin seurassa olevalle tytölle ja ojensin tälle käteni. "Onks teille ok, jos tunkeudun hetkeksi kolmanneksi pyöräksi?", jatkoin virnistäen.

Nimi: Helena@puhelin

16.10.2018 00:33
Jeffrey Coleman

Jamie rohkaisi Jeviä tavoittelemaan unelmaansa tautoijana ja myös uskoi hänen vielä saavuttavan päämääränsä. Kiitollinen hymy nousi pojan kasvoille, kun Jev katsoi toista suoraan silmiin takaisin.
“Kiitos, eiköhän se tosiaan tästä vielä lähde edistymään”, Jev sanoi. Hänen ajatauksen ajautuivat pohtimaan taas vaiheeksi aikaa. Kello oli varmaan jo ties mitä, mutta he olivat edelleen hereillä.
“Pitäisikö meidän yrittää nukkua viimeinkin?” Jev naurahti hieman huvittuneesti. Olivathan he puhuneet aika pitkään jo yrittäen väsyttää itseään. Hänen kohdallaan se ei kuitenkaan ollut tuottanut juurikaan tulosta, mutta nukahtaminen ei ollut hänelle muutenkaan helppoa.

Bella Russell

Hidasteluun ei erityisemmin ollut aikaa, minkä takia Bella käveli niin reippaasti kuin pystyi. Hölkätä tai juosta hän ei pystynyt, reisi teki vielä hieman kipeää aamuisesta kohelluksesta. Kyllä se vielä lopullisesti menisi ohi, mutta tämä päivä voisi olla hieman tuskainen. Mustelmakin saattaisi nousta, mutta sitä Bella ei jaksanut alkaa murehtia.
Kahvilan kyltti tuli näkyviin ja Bella antoi itsensä rauhoittaa ja hiljentää hieman kävelyään. Hän oli kuitenkin sata varma olevansa jo myöhässä, vaikka ei ollut vähään aikaan kelloaan katsonut ajan tarkistamiseksi. Pääasiassa nainen oli matkalla pyrkinyt selvittämään ajatuksensa aikaisemmista tapahtumista pystyäkseen keskittymään Tonyn kanssa olemiseen ilman, että ajatukset karkailisivat koko ajan muille teille.
Vielä kävellessään nainen alkoi kaivella laukkuaan etsiäkseen kalenterinsa käteensä. Bella halusi vielä tarkistaa varmuuden vuoksi, oliko hänellä baarissa tänään jotain työtehtäviä vai olisiko vapaaillan vuoro. Cliff ainakin olisi töissä tänään, mutta Bella oli päivän saatossa unohtanut, oliko hänellä jotain sellaista, mitä kotoa käsin ei voinut hoitaa. Kesken kaiken laukun kaivaminen ei kuitenkaan ollut hyvä idea, koska hän meinasi uudemman kerran kompuroida - tällä kertaa tosin omiin jalkoihinsa. Pystyssä kuitenkin pysyttiin, mutta ehkä hänen kannattaisi ensi kerralla tehdä yksi asia kerrallaan tällaisina päivinä, milloin tuntui sattuvan ja tapahtuvan.

Nimi: Tiuhti

07.10.2018 19:25
Jamie Hayes

Toisen liikkuessa käänsin katseeni tähän, ehtien jo luulla että kysymykseni oli ollut sopimaton. Jevin alkaessa puhumaan tajusinkin, että toinen nousi istumaan ihan vain vaihtaakseen asentoaan. Tämän äänensävy oli rauhallinen, eikä yhtään vaivaantunut.
Kuuntelin hiljaa, kun mies kertoi tekevänsä kahta työtä ja ettei ollut juurikaan edennyt haaveilemansa tatuoijan uran suhteen. Hymyilin lohduttavasti ja käänsin katseeni taas pois toisesta.
”Tiedän tunteen, mullakin oli nuorempana vaikeuksia edetä valokuvaajana”, kerroin kun toinen lopetti. ”Mutta koska mä halusin sitä niin kovasti, en mä voinut kuin onnistua.”
Kohdistin silmäni toisen omiin ja hymyilin pehmeästi.
”Ja säkin tuut ihan varmasti onnistumaan.”

Anthony Dawson

Emil ei kysynyt tai sanonut mitään, joten ajattelin että asiat oli sillä osalta puitu. Seuraavaksi suunnistaisin Bellan kanssa sovittuun kahvilaan ja Emil pääsisi jatkamaan touhujaan ja kaikki olisi taas iloisia. Ase tosin mietitytti minua vielä, mutta jos en riisuisi takkia eikä Bella käyttäisi kylmä ilma-taktiikkaa niin kaikki tulisi menemään hyvin eikä kukaan saisi tietää.
Emil oli kumartunut maassa olevan kassinsa viereen ja otti sieltä nahkarotsin. Hän loi vielä vilkaisun minuun ja sanoi myös lähtevänsä, jonka jälkeen vaihtoi yllään olleen takin toiseen.
”Joo, eiköhän me vielä nähä”, hymähdin, jonka jälkeen kävelin pikkuveljen ohi ja jätin tämän ja ruumiin taakseni. Minulla oli jo kiire, mutta päätin mennä kiertotietä nollatakseni kaikki ajatukset tapahtuneesta.

Calvin Riddle

Jerry vastasi päätään pudistaen, näpytellen samalla puhelimellaan. Luultavasti vastaili viesteihin, joita oli aiemmin saanut. Sitten poika laittoi puhelimensa pois ja ilmoitti, että hänen oli luultavasti jo lähdettävä. Toisen ilme paljasti ettei hän ollut mielissään siitä, mutta kai minä sen ymmärsin. Oli minustakin ollut alaikäisenä inhottavaa, kun jatkuvasti kyseltiin perään.
”Jos sulla ei oo illalla mitään, niin tuu ihmeessä Monarchiin”, sanoin harteitani kohauttaen. ”Mulla on keikka ysiltä, mutta eiköhän multa sulle aikaa sen jälkeen löydy.”
Tiesin toki, että alakertaan ei alaikäisillä ollut asiaa, mutta ehkä voisin junailla toisen sisään vaikka vahdittavana pikkuveljenäni. Cliffordia olisi helppo jujuttaa, Bellasta taas en ollut ihan varma, nainen kun oli aika terävä.

Nimi: Akit4

06.10.2018 19:43
Jeremy Durham

Virnistin Calvinin toteamukselle siitä, etten ollut ensimmäinen pelastettava. Sen jälkeen mies poistui, jolloin kaivoin vihdoin kännykkäni esiin taskusta, lähinnä koska se värisi jälleen. Huokaisten luin minulle lähetetyt viestit, joissa minua käskettiin palaamaan pian kotiin.
Loin pikaisen vilkaisun sivusilmällä paikalle palaavaan Calviniin samalla, kun näpyttelin vastausta viesteihin. Hän kysyi minulta, halusinko vielä jotain, jolloin pudistin päätäni.
"En mä tarvi", totesin, "kiitti kuitenki".
Sain viestin kirjoitettua, jolloin työnsin kännykkäni käteni kera taskuuni ja käänsin katseeni kunnolla miehen puoleen.
"Mun pitäis ilmeisesti lähtee kohta", kerroin hymähtäen hieman harmissani. Tiedä sitten Calvinista, mutta minä olisin ainakin viihtynyt hänen seurassaan vielä jonkin aikaa. En kuitenkaan viitsinyt niskoitella isovanhempiani vastaan enää sen enempää, hyväähän he vain tarkoittivat kaivatessaan minua kotiinkin.

Nimi: pixeli

05.10.2018 16:48
Emil Stanley Dawson

Isoveli nyökytteli suunnitelmieni suhteen kertoen sitten tapaamisesta ja siitä kuinka hän olisi sieltä kohta myöhässä. Virnistin ja nyökkäilin päätäni. Ryhdyin myös heti miettimään kenet Tony mahtaisi tavata. Kenties työnmerkeissä vaiko oliko hänellä treffit. En viitsinyt kuitenkaan härnätä veljeäni enenpää kysymyksillä, koska jos ne nyt olisivat jotkut romanttiset treffit jossain ravintolassa niin sinne oli parempi tulla ajoissa. Sitten Tony sanoikin lähtevänsä nyt. Olin juuri laskeutunut kassini puoleen ja ottanur sieltä esiin nahkarotsin. Ennekuin astelisin ihmistenilmoille oli vaihdettava vähän vaatetusta.
"Mäkin täält kohtapuoliin liukenen...mut näkyillään" sanahdin ja katsahdin isoveljeäni kerran silmiin, jonka jälkeen riisuin tuulitakin päältäni laukkuun, jonne asettelin myös aseeni.

Nimi: Helena

04.10.2018 19:57
Jeffrey Coleman

Jamie kuunteli hiljaa silmät suljettuina Jevin puhetta. Toinen avasi silmänsä ja suunsa vasta, kun kysyi, miten Jev oli elämässään jumissa. Jev oli itsekin pysynyt rentona koko sen ajan, kun oli vastannut toisen kysymyksiin, mutta nyt nuorimies kohottautui istumaan. Aikaisempi asento oli alkanut puuduttaa, hän ei kuitenkaan vaivautunut toisen kysymyksestä, vaikka eleestä olisi voinut niin erehtyä luulemaan.
"Tällä hetkellä teen kahdessa eri paikassa töitä, vapaa-ajan käytän joko kotosalla tai ulkona liikuskellen", Jev kertoi tasaisella äänensävyllä. "En ole oikeastaan tehnyt mitään tatuoijan haaveeni eteen... Tai ainakin siltä tuntuu."

Nimi: Tiuhti

03.10.2018 21:53
Jamie Hayes

Nojasin seinään ja suljin silmäni, kuunnellen samalla toisen puhetta. Hautausmaa, toistin mielessäni. Ne olivat kyllä kiehtovia, vanhoine kivihautoineen ja mystisine tunnelmineen. Itse en ollut paljoa käynyt Jevin osoittamassa paikassa, mutta kenties voisin joku päivä vierailla sielläkin. Hyde Park sen sijaan oli vastaus, mihin osasin samaistua; ehdottomasti toinen lempipaikkani. Samoin miehen maininta luonnosta. Lontoossa ei tosiaan kunnon luontoa juurikaan ollut, mutta kotipuolessa vietin aikani oikeastaan pelkästään metsissä.
Miehen seuraava vastaus haave-kysymykseeni oli tatuoijan ammatti, mikä ei tullut juurikaan yllätyksenä. Se sopisi toiselle hyvin, tämä oikeastaan näyttikin ihan ammattilaiselta.
Raotin hieman silmiäni mutta en kääntynyt katsomaan toiseen.
”Millä tavalla jumissa?” kysyin, mutta epäröin oliko se liian henkilökohtainen kysymys.

Nimi: Helena

03.10.2018 20:15
Jeffrey Coleman

Ilmeisesti Jevin reaktio ei aiheuttanut vaivaantunutta oloa toiselle vaan päinvastoin sai tämänkin huvittuneeseen tilaan. Jamie kysyi hänen lempipaikkaansa Lontoossa ja esitti vielä perään seuraavan kysymyksensä koskien Jevin haaveita.
"Highgaten hautausmaa ja Hyde Park", Jev vastasi miltein heti, vastaus oli ollut hänen mielessään jo siitä asti, kun oli itse esittänyt kysymyksen. "Hautausmailla on oma tunnelmansa ja rauhansa, minkä takia tykkään joskus käydä kävelemässä siellä puistojen sijaan. Pidän myös luonnosta, vaikka kaupungissa se ei olekaan samanlaista. Ja mitä haaveisiin tulee niin haluaisin tatuoijaksi, mutta olen tällä hetkellä ehkä vähän jumissa elämäni kanssa..."

Nimi: Silver

03.10.2018 11:55
Roger Brad Miller

Nainen ansaitsi kiitokset antamastaan avusta ja ne hän myös sai. Olin onnekas kun hän oli jäänyt katsastamaan tilanteeni. Mainitsin kipujen voimistumisesta avunsaannin lähestyessä, johon toinen vastasi varsin paikkansa pitävällä lauseella. Kipu todellakin palautti ajantasalle ja pakotti arvioimaan tilanteen uudelleen.
"Sepä se." vastasin naiselle nyökäytyksen kera.
Ambulanssi saapui ja käännyin vielä puhumaan naiselle, hyvästelyn tapaista heitin. Seuraava mahdollinen tapaaminen voisi tosiaan sujua mukavammissa merkeissä. Virnistin hiukan toisen sanoille ja poistuin sitten hoitajien matkassa ajoneuvoon.

Nimi: Tiuhti

03.10.2018 11:09
Jamie Hayes

Katsahdin Jeviin tämän purskahtaessa hyväntuuliseen nauruun. Miehen reaktio sai minutkin virnistämään huvittuneesti, oli tavallaan hassua nähdä toinen nauramassa. Ja onneksi se oli positiivista naurua eikä pilkkaavaa, koska muuten minua olisi nolottanut enemmän. Minulla kun ei ollut tuttuja Lontoossa, joten oli onnekas sattuma että törmäsin toiseen.
Jev totesi itsekin ostoskadun olevan kiva paikka ihmisten seuraamiseen, tai tuntemattomiin törmäämiseen. Naurahdin.
”Okei, entä sun?” kysyin. Päätin heittää seuraavankin kysymyksen perään. ”Haaveiletko sä jostain?”

Nimi: Helena

02.10.2018 21:24
Jeffrey Coleman

Jev kuunteli hymyillen toisen vastausta ja perusteluita. Nuorimies kuitenkin repesi kevyeeseen, iloiseen nauruun, kun Jamie mainitsi hänen tapaamisensa - tai siis törmäämisen.
"Se on kyllä kiva paikka", Jev komppasi toista säilyttäen hymyn huulillaan. "Varsinkin jos ihmisten menoa haluaa seurata... Tai törmätä tuntemattomiin ja tehdä uusia tuttavuuksia..."

Bella Russell

"Ole hyvä..." Bella vastasi miehelle, joka kiitti häntä avusta. Nainen piti kuitenkin katseensa kaikkialla ja missä tahansa muualla kuin toisen verisessä kyljessä. Hän ei halunnut yllyttää itseään kysymään, miten mies oli itsensä loukannut. Veri harmaassa paidassa kuitenkin viittasi jonkinlaiseen haavaan, mutta sen enempää Bella ei välttämättä halunnut tietää, vaikka ei herkimmästä päästä ollutkaan.
"Kipu tuntuu aina palauttavan ajantasalle, jos tilanteen aliarvioi..." Bella sanoi hiljaa enemmän itsekseen, kun toinen puhui kivun yltymisestä. Kauan ei enää mennyt ambulanssin paikalle saapumiseen. Hoitajien astellessa lähemmäs siirsi Bella katseensa mieheen pitkän välttelyn jälkeen.
"Ehkä, mutta toivottavasti paremmissa merkeissä", nainen sanoi vielä kohteliaasti ennen kuin mies lähti hoitajien mukana ambulanssia kohti. Bella seurasi hetken katseellaan näiden menoa ennen kuin sai palautettua itsensä ajantasalle oman tilanteensa suhteen. Hän myöhästyisi kohta kahvilta ellei alkaisi nyt liikkua. Tosin Tony varmasti ymmärtäisi tilanteen, jos niin kävisi.
Ripein askelin Bella lähti jatkamaan matkaansa kohti kahvilaa, mihin he olivat eilen tapaamansa miehen kanssa sopineet tapaamisen. Matkallansa nainen mietti, miten hän onnistui törmäämään juuri niihin miehiin, joilla oli selvästi ajatukset sekaisin tai sattunut jotain.

Nimi: Tiuhti

02.10.2018 20:17
Anthony Dawson

Emil myönsi erehdyksensä ja korjasi vastaustaan. Nyökkäsin, kun toinen sanoi suunnitelmistaan. Niin minä olin vähän epäillytkin.
Pikkuveljen huvittunut hymähdys ja sitä seurannut kysymys saivat suupieleni kohoamaan. Olin kyllä huomannut tämän tarkkailevan katseen, kun olin vilkaissut puhelintani uudelleen.
”Mulla on tapaaminen”, vastasin, mainitsematta kuitenkaan kenen kanssa tai miksi. ”Ja jep, myöhästyn kohta.”
Muistin taas piilotaskussa olevan aseen ja hetkellisesti päähäni tuli ajatus, että ehkä Emil voisi ottaa sen huostaansa vähäksi aikaa, mutta en uskonut sen sittenkään olleen niin hyvä idea. Ei sillä, ettenkö olisi luottanut pikkuveljeen, mutta kun en luottanut. Jätin asiasta mainitsematta ja katsoin toiseen.
”Mä taidan siis lähteä tästä”, sanoin.

Calvin Riddle

Saadessaan meikkivoiteen käteensä Jerryn ilme kirkastui kertaheitolla. Hänen suunsa kaartui virneeseen, ja kiitettyään voiteesta hän kurkkasi peilin kautta itseään. Seurasin kaappiin nojaten pojan touhuja, kun tämä alkoi peittää tummaa jälkeä piiloon. Voide teki tehtävänsä ja peitti sen, mutta tilalle tuli pojan ihon sävyä tummempi läiskä. No, ehkä sitä ei kuitenkaan huomaisi, varsinkin kun poika haroi hiuksiaan vielä sen peitoksi.
Jerry toi katseensa minuun ja sanoi minun pelastaneen hänet. Naurahdin.
”Et oo eka pelastettava”, virnistin ja poistuin kylpyhuoneesta. Ajattelin vihdoinkin pukea paidan päälleni, joten käväisin hakemassa sen makuuhuoneestani ja kiskoessani sen ylleni menin takaisin toisen luo.
”Haluatko sä vielä jotain?” kysyin toiselta, viitaten lähinnä siihen, jos tällä olisi nälkä tai jotain.

Jamie Hayes

Odotin mielenkiinnolla toisen kysymystä, ja sen kuullessani jäin hetkeksi pohtimaan. Mieleeni tuli paljon paikkoja joissa tykkäsin käydä, varsinkin sellaisia joissa yleensä valokuvasin, mutta yksi nousi niiden kaikkien yläpuolelle.
”Oxford Street”, sanoin hymyillen. Ajattelin toisen haluavan kuulla myös miksi, mutta mietin tohtisinko kertoa sitä. Painoin katseeni sylissäni lepääviin käsiini ja naurahdin hermostuneesti.
”Tykkään siitä että siellä kulkee niin paljon erilaisia ihmisiä, joilla kaikilla on omat tarinansa. Ja siellä on kiva ottaa kuvia.”
Pidin pienen tauon ennen kuin jatkoin.
”Ja törmäsin siellä suhun”, sanoin ja tunsin poskieni punastuvan. ”Kirjaimellisesti.”

Nimi: Silver

02.10.2018 08:09
Roger Brad Miller

Naisen puhuessa puhelimessa sujautin tikarini takkini taskuihin, katseilta suojaan. Toinen ei tainnut nähdä toimiani, tai ainakaan hän ei reagoinut niin että olisi voinut aavistella hänen nähneen jotain. Olihan nainen tietysti voinut olla tottunutkin moisten esineiden näkemiseen, eipä sitä voinut varmuudella sanoa. Sitten puhelu päättyi ja kohta vilkaisin naiseen, joka katseli talojen suuntaan. Taisin osata arvata, mikä kysymys hänen päässään pyöri. Ja kelläpä ei olisi tässä tilanteessa pyörinyt. Hän ilmoitti ambulanssin saapumisesta.
"Kiitos....oikeasti." vastasin ja katsahdin haavaani, ehkä vähän kiusaantuneena. Se mitä sanoin, oli aitoa kiitosta. Oma ylpeyteni olisi voinut vaikka koitua kohtalokseni. Samassa irvistin kyljen suunnalta tuntuvaa kipua.
"Tuntuu että aina kun tiedän saavani apua haavoihin, kipu vain yltyy." naurahdin hiukan, tai ehkä se oli vain hymähdys.
Tovi piti vielä odotella ennenkuin ambulanssi kaarsi kujan läheisyyteen. Vilkaisin vielä naiseen ja nyökkäsin tälle.
"Ehkä vielä tavataan." sanoin ja sitten työnsin minuun tarttuneen hoitajan syrjemmäs.
"Hei, kyllä minä vielä kävellä voin" tokaisin ja astuin takaovista lanssiin. Yksi ensihoitajista lausui vielä kiitokset naiselle(?). Sitten auto lähti sairaalaan ja toivoin että se keikka ei kestäisi kauaa. Halusin jo kotiin.

Nimi: Helena

01.10.2018 23:04
Jeffrey Coleman

Suupielet kohosivat lisää, kun Jamie vastasi lempivärikseen harmaan. Jev ei yllättynyt erityisen paljoa toisen vastauksesta, vaikka ei olisi osannut arvata juuri harmaata toisen lempiväriksi.
"Voin kysyä", Jev vastasi ennen kuin alkoi sitten miettimään omaa kysymystään, minkä keksimisessä ei mennyt onneksi kovin kauan. "Lempipaikkasi Lontoossa?"

Bella Russell

Sillä välin, kun mies puuhasi omiaan, oli Bella jo soittanut hätänumeroon. Nainen keskittyi puhumaan virkailijan kanssa, mutta vilkaisi aina välillä tuntemattoman miehen suuntaan varmistaakseen, ettei toinen vain ollut kaatunut maahan ja menettänyt tajuaan. Ei sitä koskaan voisi olla varma, mitä tapahtuisi. Varsinkaan, kun Bellalla ei ollut mitään hajua siitä, mitä toiselle oli tapahtunut tai mikä tällä oli.
Miehen vaivihkaisista touhuista Bella ei huomannut mitään, mikä olisi pistänyt silmään. Vasta puhelun lopettaessaan naisen katse osui miehen toiseen kylkeen. Vaaleanharmaassa pitkähihaisessa näkyi verta, mikä sai pienet kylmätväreet liikkeelle. Mitä toiselle oikein oli tapahtunu...?
Bellan katse jumittui hetkeksi toisen kylkeen, kunnes nainen pakotti itsensä kääntämään katseensa muualle. Yhtäkkiä läheiset talot olivat paljon mielenkiintoisempia.
"Ambulanssi on tulossa...." nainen sanoi ihan normaalilla äänensävyllä. Päänsä sisällä Bella ei osannut päättää, kysyisikö kyljestä toiselta vai ei.

Elise Lloyd

Carter ei ehtinyt edes avata suutaan saarnatakseen taas Ellalle, kun joku huikkasi pojalle tervehdyksen. Niin Carter kuin Ella kääntyivät katsomaan tyttöä, joka oli vähän matkan päässä. Ella ei tunnistanut ruskeahiuksista tyttöä, niinpä hän antoi Carterin hoitaa puhumisen - tosin hän olisi muutenkin antanut pojan hoitaa tilanteen. Olihan tuntematon tyttö huikannut pojan nimen eikä Ellan.
"Skylar, hei!" Carter tervehti iloisesti ja nousi ylös ilmeisesti voidakseen tervehtiä paikalle saapunutta halauksella sanojen lisäksi. "Kuinka sä olet tänne eksynyt? Vai pakenitko kylmyydeltä?"

Nimi: pixeli

28.09.2018 08:29
Emil Stanley Dawson

Naurahdin Tonyn sanoille ja tuttuun tapaan katselin häntä ja hänen liikehdintäänsä tutkivasti. Oliko veli hermostunut vaiko kenties kylmissään. Pistin merkille Tonyn kellon vilkaisun, ehkä hän oli myöhästymässä jostakin. Annoin kumminkin asian olla veljeni vastatessa.
"Sori, käyn hitaal" pahoittelin ja mietin hetken uudestaan vastaukseni.
"Varmaankin päämajalle ja sielt himaa" kohautin harteitani sillä minulla ei itseasiassa ollut mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Ainakaan vielä. Hetken aikaa nauroin mielessäni itselleni kuinka hysteerinen olinkaan ymmärtäessäbi veljeni kysymyksen niin vikaan, mutta eihän Tonysta voinut ikinä tietää. Kiinnin huomioni jälleen isoveljeni eleisiin ja hymähdin huvittuneesti.
"Ooksä kenties hermostunu taai myöhästymäs jostakin? Huomaan sen sun olemuksestas" kysyin ja kallistin päätäni kiinnostuneena.

Nimi: Akit4

27.09.2018 21:01
Jeremy Durham

"Todennäköisesti", hymähdin Calvinin kysyessä, joko minua mahdettiin kaivata kotiin. En kuitenkaan edelleenkään vaivautunut vilkaisemaan puhelintani, vaan käteni yhä kaulallani pohdin ratkaisua mahdollisen jäljen piilottamiseen. Olinhan kuitenkin jo ilmoittanut kotipuoleen olevani kunnossa, joten he voisivat kyllä odottaa vielä hetken.
Pohdintani kuitenkin keskeytyivät Calvinin tarttuessa ranteestani ja hieman yllättyneenä seurasin häntä kylpyhuoneeseen. Hän kolusi hetken ajan kaappiaan, jonka jälkeen otti esiin meikkivoiteen. Hän oli juuri tainnut pelastaa nahkani, mikä nostatti virneen kasvoilleni.
"Kiitti", sanoin ottaessani meikin vastaan, jonka jälkeen vilkaisin peilin kautta kaulaani. Olin arvannut oikein, sillä kalpealla ihollani tosiaankin loisti tummahko läikkä.
"Oho", naurahdin sitä sipaisten, jonka jälkeen otin meikkivoidetta käteeni aloittaen jäljen peittämisen. Väri oli kieltämättä epäsopiva oman ihonsävyni kanssa, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Haroin vielä lopuksi pitkiä rastojani yrittäen saada niitä kaulani suojaksi, jonka jälkeen vilkaisin mieheen.
"Taisit just pelastaa mut", totesin virnistäen. Jos joku tästä huolimatta huomaisi jotain kaulallani, päätyisin todennäköisesti selittämään epätoivoisen tarinan kaatumisesta lautaillessa. Olin jälleen muuttunut takaisin tavalliseksi huolettomaksi itsekseni.

Nimi: Tiuhti

27.09.2018 20:13
Anthony Dawson

"Ei ehkä, mutta mulle siitä olis hupia", sanoin naurahtaen. Vaihdoin painoa jalalta toiselle ja annoin katseeni piipahtaa taivaalla.
Vaikka taivas ei ollutkaan aivan pilvessä, oli aiempaa hämärämpää. Vilkaisin toistamiseen kelloa ja rypistin otsaani. En ehtisi käymään enää kotona, mutta en todellakaan voinut mennä tapaamaan Bellaa ase mukanani.
Nostin katseeni takaisin Emiliin tämän puhuessa. Irvistin.
"Mä lähinnä meinasin, että mitä sä aiot tehdä seuraavaksi, sitten kun mä tästä häivyn", tarkensin. "En mä sitä epäillytkään että sä jengistäs eroaisit."
Liikehdin hieman siihen suuntaan johon olin ollut alunperinkin menossa, mutta pidin katseeni pikkuveljessä. En ollut mitenkään turhautunut, mutta en myöskään tykännyt myöhästellä, ja kiirehän siinä alkoi tulla.

Calvin Riddle

Poika jäi seisomaan teekuppi käsissään ja vastasi myöntävästi, vakuuttaen vielä virneen kera että tulisi pärjäämään. Naurahdin. Poika vaikuttikin lujemmalta teolta kuin suurin osa muista käsittelyssäni olleista.
Kuulin puhelimen värähtävän, mutta omani oli jäänyt makuuhuoneeseen tai jonnekin, joten sen täytyi olla Jerryn. Poika ei tehnyt kuitenkaan elettäkään katsoakseen kuka hänelle oli viestittänyt. Katsoin poikaa kysyvästi ja nojauduin tuolin selkänojaan.
"Kaivataanko sua jo kotiin?" kysyin, koska jos oikein muistin Jerry ei asunut yksin.
Pojan seuraava ele paljasti jotain, mitä en ollut huomannutkaan aiemmin. Toisen kaulaa koristi mustelmaa muistuttava jälki, ja aika huomiota herättävässä kohdassakin kaiken lisäksi.
Irvistin pahoittelevasti, koska tajusin ettei toinen voinut mennä kotiin sennäköisenä. Nousin tuolilta ja tartuin poikaa tämän ranteesta (?) johdattaen hänet kylpyhuoneeseen. Saattoi olla yksin keino millä pelastaa toisen kaula.
Siirryin tutkimaan pesualtaan vieressä olevaa kaappia ja sen hyllyjä, löytäen sitten lopulta sen mitä etsinkin.
Ojensin puolityhjän meikkivoidetuubin Jerrylle todeten, ettei se ollut minun.
"Joku kai unohti sen tänne joskus", sanoin harteitani kohauttaen. "Mut se on aika kätevä jälkien peittämiseen."
Väri oli tosin hiukan väärä Jerryn vaalealle hipiälle, mutta pääasiahan oli saada jälki piiloon.

Nimi: pixeli

27.09.2018 19:06
Emil Stanley Dawson

Nyt pystyin jopa sanomaan veljeäni ihan siedettäväksi, vaikkakaan en voinut kieltää ettenkö tuntisi jonkinlaista kiintymystä isoveljeeni, kuten sen suhteen että ampumaan häntä en lähtisi, ellei kysymys olisi pienimuotoisesta vahingoittamisesta, kuten vaikkapa ampumisesta jalkaan. Vitsit kurituksestani jatkuivat ja hymähdin huvittuneesti.
"Se ei kyl taitais muuttaa mitää" totesin. Mielessäni hymyilin tyytyväisenä sille ettei veljeni ollut sellaista tyyppiä joka soittaisi kytät ja käräyttäisi vaikka kyseessä sattuisikin olemaan pikkuveli ja vieläpä tämän tekemä murha. Isoveli päätyikin sktten kysymään mitä aioin seuraavaksi, lisää ruumiita? Mietin hetken.
"Pysyä CG:s ja tehä duunii sille." Totesin suorasti.
"Ja ihan tehtävist riippuu tuleeks ruumiit vaiko ei" jatkoin ja katsoin hetken Tonya silmiin ennekuin havannoin taas ympäristöä mahdollisten häiriötekijöiden varalta.

Nimi: Tiuhtipuhelin

27.09.2018 14:58
Anthony Dawson

En saanut kysymykeeni järkevää vastausta, Emil vain kohautti olkiaan ja jätti asian sikseen. Eikä minullakaan ollut siihen enää mitään lisättävää.
Pikkuveli otti kommenttini selkäsaunasta hyvin, olin jo ajatellut toisen alkavan taas räyhäämään, mutta hän selkeästi tajusi minun vitsailevan. Vai vitsailinko sittenkään?
"Koskaan ei oo liian myöhäistä", vinkkasin toiselle ja virnistin. "Se vois tehä sulle ihan hyvää."
Pistin siinä samalla merkille, että aiempaan nähden yhteys välillämme oli jo paljon rennompi. Mehän oltiin jo lähestulkoon ihan normaalit veljekset, tilanteen poikkeuksellisuudesta huolimatta.
"Mitä sä aiot seuraavaksi? Hankkia lisää ruumiita?" kysyin hymähtäen.

Nimi: Akit4

26.09.2018 22:17
Jeremy Durham

Virneeni levesi hieman Calvinin iskiessä silmäänsä sanojensa yhteydessä.
"En epäile", totesin ja hänen noustessaan ylös esimerkkiä ottaen suoristauduin itsekin nojaamasta pianoon. Muistin samalla itsekin teeni, jota aloin hörppiä vähemmäksi sen jäähdyttyä jo tarpeeksi, ja astelin miehen perässä hänen istuessa tuolille. Itse jäin kuitenkin seisaalleni vaihdellen vähän väliä painoani jalalta toiselle.
Vilkaisin Calvinin sinisiä silmiä kohden hänen kysyessä, olivatko paikkani kipeinä. "Hieman", myönsin olkiani kohauttaen, kunnes virnistin, "Mutta enköhän mä pärjää."
Kännykkäni värähti taskussani ja tiesin jo katsomatta, kuka minulle laittoi viestiä. Jompikumpi isovanhemmistani, kaiketi. En kuitenkaan tehnyt elettäkään vilkaistaakseni sitä, sillä tiesin jo viestin sisällönkin. Käskivät varmasti kotiin.
Siitä puheenollen... Laskin teekuppini huuliltani tajutessani jotain. Toinen käteni kohosi sipaisemaan kaulaani jääden sitten siihen, ja naurahdin hermostuneesti. Muistinko väärin, vai oliko Calvin jättänyt siihen jäljen eilen? Jos oli, pitäisi minun saada se jotenkin piiloon, tai en saisi poistua kotoa enää ikinä.

©2018 ւօոᴅօո - suntuubi.com