Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Tekeminen | "Puhe" | #Ajatukset#
Kommentti-kentän ensimmäiselle riville hahmon koko nimi
 
 [ Kirjoita ]

Nimi: Helena

20.10.2017 01:06
Jeffrey Coleman

Jevin suupieli nykäisi melkein huomaamattomasti, kun tämä piti jälleen kerran Jamieta suloisena - tällä kertaa toki toisen hermostuneisuuden puolesta. Varsinkin toisen tapa purra huultaan hermostuneena jäi nuorenmiehen mieleen.
"En kai mä noin pelottava ole?" Jev naurahti hieman härnäävällä sävyllä - enää hän ei pystynyt vastustamaan pientä härnäystä. Nuorimies vaihtoi painoa jalalta toiselle ja hymyili Jamielle hieman rohkaisevaan sävyyn.
"Kyllä mä voin tulla", nuorimies vastasi toisen kutsuun. "Lupaan, etten kiusaa tai ahdistele liikaa. En oo mikään pedari tai ahdistelija ylipäätään, vaikka vähän tykkään härnätä ja testata."

Bella Russell

Viimeisen työhakemuksen tarkistettuaan Bella päätti lopettaa kaikki vähänkään paperitöihin liittyvät siltä erää. Nainen sulki läppärinsä ja järjesteli sen jälkeen irtonaiset paperit pöydältä kansioihin ja pinosi ne odottamaan Cliffin tarkistusta. Heillä oli selvä suunnitelma uusien työntekijöiden palkkaamisesta ja tulevan kuukauden tapahtumista, paperitöissä he olivat myös aikataulussa kuten yleensäkin.
Nainen nousi ylös työpöytänsä ääreltä ja päätti mennä tarkistamaan tilanteen itse baarin puolella. Kello oli vasta sen verran, että asiakaskunta koostuisi vain nautiskelijoista, jotka olivat tulleet istuskelemaan ja viettämään aikaan toisilleen rupatellen. Eivätkä he edes olleet olleet kauhean pitkään auki. He ehkä avasivat jo iltapäivällä ovensa katutason baariin jo valoisan aikaan, mutta alakerran yökerho aukeaisi vasta parin tunnin päästä.
"Saitko hakemukset käytyä läpi?" Monarchin toinen omistaja Cliff kysyi samantien, kun Bella astui työntekijöiden käytävälle. Mies oli ilmeisesti itsekin lopettanut hetkeksi papereiden läpi käymisen - he jakoivat aina paperityöt vahvuuksiensa mukaan.
"Sain ja muutkin paperit, joita et huolinut itsellesi", Bella hymähti miehelle vastaukseksi, joka vain naurahti huvittuneena naisen kommentille. "Pääset kyllä vielä tarkistamaan niin hakemukset kuin muutkin paperit."
"Asia selvä", mies hymähti ja nosti kätensä rintakehälle rentoon puuskaan. Bella myös huomasi muutoksen toisen katseessa ja tajusi samantien, mihin mies aikoisi vaihtaa heidän puheenaiheensa.
"Miten Christianin kanssa meni eilen?" Cliff kysyi järjestämistään sokkotreffeistä naiselle. Bellan teki mieli pyöräyttää silmiään kollegalleen, mutta päätti itsekin nostaa kätensä puuskaan. Nainen nojautui selällään takana olevaa seinää vasten ennen kuin vastasi miehelle.
"Niin hyvin kuin narsistin kanssa voi mennä", nainen sanoi suoraan ja sai Cliffin kohottamaan kulmiaan hämmentyneenä.
"Narsisti? Miten minä en huomannut sitä..." Cliff pohti hämmentyneenä ääneen.
"En tiedä, mutta ymmärrät varmaan, miksi se tapaaminen päättyi hyvin nopeasti", Bella naurahti ja nosti sitten päälleen unohtamansa lukulasit otsalle, koska ei tarvinnut niitä nyt. Kaukonäössä hänellä ei ollut mitään vikaa.
"Vai sanotko vain hänen olevan narsisti, koska et arvosta järjestämiäni sokkotreffejä?" Cliff kysyi seuraavaksi, mikä sai Bellan tuhahtamaan ja suoristautumaan. Nainen kyllä tiesi miehen vain kiusaavan häntä, mutta hän turhautui välillä Cliffin pakkomielteeseen leikkiä Amoria.
"Sanoo mies, joka valitsee naisensa tämän takamuksen perusteella", Bella näpäytti kollegaansa takaisin saaden Cliffin repeämään nauruun keskellä käytävää.
"Enhän! Äläkä yritä kääntää keskustelua pois itsestäsi!" Cliff nauroi ja tällä kertaa Bella ei pystynyt pidättelemään silmien pyöräytystä, naisen mielipide tuli esille myös syvän huokauksen muodossa. "Bella, sinä olet nirso."
"Mielummin nirso kuin sokea ja sydänsuruja kärsivä", nainen vain totesi ja lähti sitten kävelemään käytävää eteenpäin mennäkseen tarkistamaan vielä itse baarin puolen. "Käyn vielä tarkistamassa baarin varmuuden vuoksi, koska alan kohta epäillä muitakin taitojasi."
Cliff vain nauroi hänen sanoillee. Onneksi mies ei ollut mikään nirppanokka, joka ottaisi kaikki Bellan sanat itseensä. Tosin, silloin he tuskin olisivat olleet kollegoita koskaan.

// sekavaa, mutta Minnien voi tosiaan pistää törmäämään Bellaan :D

Nimi: Wily

19.10.2017 23:51
Jamie Hayes

Myös toinen oli uppoutunut tuijotukseen, havahtuen sitten minun havahtumiseeni, jonka jälkeen tämä naurahti ja kertoi nimekseen Jeffrey.
”Jev siis”, vahvistin, lähinnä itselleni, ennen kuin jatkoin, ”mä oon Jamie.”
Seuraavaksi vieressämme oleva katulamppu naksahti päälle ja loi kellertävän valokeilan siihen jossa me seisoimme, ja tajusin kellon olevan jo melko paljon. En tosin halunnut vielä luopua tästä uudesta tuttavuudestani, ja mieleeni kyllä tupsahti eräs asia, mutta mietin oliko liian aikaista ehdottaa mitään sellaista.
”Tuota...”, aloitin vähän epävarmana ja katselin hetken jalkoihini miettien miten asiaa kysyisi järkevästi. En kuitenkaan keksinyt muuta keinoa kuin kysyä suoraan, jolloin kohdistin silmäni toiseen.
”Haluaisitko sä tulla mun luo? Tai siis -” Naurahdin hermostuneesti ja purin alahuultani. ”Okei, unohda.”
Päätin yksinkertaisesti vain lopettaa puhumisen siihen ennen kuin menisin ihan solmuun sanoissani.


Anthony Dawson

Huokaisin helpotuksesta kun vihdoin pääsin lähtemään töistä. Olin viettänyt koko päivän lukuisten paperien ja tiedotteiden kimpussa, ja tuntui ihan taivaalliselta sulkea toimistoni ovi ja sanoa heipat niille jotka joutuivat vielä hetken puurtamaan. Suuntasin jättämään vielä eräälle kollegalleni pari tärkeää paperia, ennen kuin poistuin koko rakennuksesta.
Ulkona oli hämärää, lamput valaisivat katuja ja joka puolella loisti Lontoon rakennusten valoja. Ilma tuntui kylmältä lämpimän sisäilman jälkeen ja vähän kadutti että olin aamulla valinnut vähän väärät vaatteet. Takkini oli ohuehko ja siitä meni helposti tuuli läpi, ja lisäksi ulkona tihutti, eikä minulla ollut tietenkään juuri sinä päivänä sateenvarjoa mukana.
Lähdin kävelemään lähintä bussipysäkkiä kohti, koska matka kotiin olisi vähän turhan pitkä käveltäväksi niin karussa kelissä. Puikkelehdin ihmisten välistä kädet tiiviisti taskuissa ja katse eteen naulittuna.

Pysäkille oli vielä vähän matkaa, mutta päätin poiketa tutulle oikoreitille, joka meni vähän syrjäisempää katua pitkin. Ihmisiä ei ollut enää missään, mikä vain helpotti omaa kulkemistani, kun ei tarvinnut väistellä ketään. Katu oli valaistu hyvin muutamalla lampulla, mutta olin varma että näin kirkkaan valokeilan heilahtavan toisella puolella olevan kivitalon seinään. Hidastin vauhtiani ja yritin muistella mikä liike siinä kohdassa oli josta keila oli tullut. Jokin korukauppa tai vastaava, jos oikein muistin.
Seuraavaksi korvani kuulivat hyvin vaimeaa puhetta ja jonkin räsähdyksen. Jotain oli selvästi pudotettu lattialle, jotain lasintapaista.
Hiivin kaupan nurkalle ja yritin saada selvää mitä siellä puhuttiin. Lauseet olivat kuitenkin vain epämääräistä mutinaa, enkä ollut varma kuinka monta ihmistä liikkeessä oikein oli. Kaivoin puhelimeni takin taskusta ja painoin yläreunasta avautuvasta valikosta taskulampun päälle. Peitin valon vielä toistaiseksi kädelläni, ja kävelin varovaisesti hajotetun näyteikkunan eteen. Ne jotka kaupassa olivat olivat ilmeisesti saaneet hälyttimet käsiteltyä pois päältä, mutta hassua silti ettei kukaan kadulla asuvista ollut kuullut lasin särkymistä. No jaa, ehkä varkaat olivat varsin fiksuja, ja jotka minä vähän tyhmänrohkeana olin menossa yksin kohtaamaan. Olisi kai ensin pitänyt soittaa poliisille.

Kävelin kaupan poikki kohti takahuonetta, josta äänet kuuluivat, ja nappasin matkalla lattialta rautakangen, jonka joku oli varmaan epähuomiossa jättänyt siihen lojumaan. Oli minulla kuitenkin hyvä olla jotain vähän kättä pidempää, kun ei yhtään tiennyt kuinka monta tai kuinka isoa tyyppiä siellä voi olla ryöstelemässä paikkoja.
Menin oven taakse ja vetäisin kunnolla henkeä, ennen kuin potkaisin oven rytinällä auki ja kohdistin puhelimen kirkkaan taskulampun valon päin viittä ihmistä. Kävin nopeasti läpi jokaisen valosta sokaistuneen pojan kasvot, mutta viimeisen kohdalla pysähdyin katsomaan tarkemmin. Siitä oli aikaa, paljon, mutta en mitenkään olisi voinut unohtaa noita tuttuja kasvoja.
”Emil?” Katsoin melkein täysi-ikäistä poikaa hämmentynein tunnetiloin ja vahva epäilys mielessäni väijyen, ettei toinen varmastikaan tuntenut minua.

Nimi: Helena

19.10.2017 20:28
Jeffrey Coleman

Jeville kävi täysin samoin kuin toiselle pojalle, kun toinen oli todennut hänen töidensä kuulostavan mielenkiintoiselta hieman hilpeään sävyyn. Siinähän sitä sitten tuijotettiin toisiaan silmiin, kunnes jompi kumpi havahtuisi ensimmäisenä. Jev olisi voinut avata suunsa milloin tahansa, mutta päätti katsoa, jos toinen ehtisi ensin ennen kuin tilanne muuttuisi hyvin awkwardiksi. Tuulenpuuskan myötä toinen sitten havahtui ensimmäisenä heistä juttelemaan.
"En muistaakseni..." Jev naurahti vastatessaan toisen kysymykseen ja virnisti omalla persoonallisella tavallaan tunkien kädet takin taskuihinsa lämpimään. "Olen Jeffrey, mutta kutsu mielummin lempinimellä Jev."

Nimi: Wily

19.10.2017 11:47
Jamie Hayes

Mies kertoi blokkarin ja pizzalähetin hommistaan, ja nyt kun häntä katsoi vähän tarkemmin hän tosiaan näytti vähän sellaiselta baareissa viihtyvältä tyypiltä. Itse en kauheasti välittänyt sellaisista paikoista, joissa joutui olemaan humaltuneiden ja äänekkäiden ihmisten ympäröimänä, enkä siis oikeastaan juurikaan käynyt pubeissa tai baareissa.
Kun toinen lopetti kertomisen nyökkäsin hilpeä hymy kasvoillani.
”Kuulostaa... mielenkiintoiselta”, totesin naurahtaen.
Muuta en sitten osannutkaan siihen sanoa, jolloin jäin aivan huomaamattani vain tuijottamaan toista tämän sinisiin silmiin, havahtuen vasta kun navakka tuulenpuuska vyörähti ylitsemme. Siirsin pikaisesti katseeni hetkeksi muualle, ennen kuin käännyin taas miehen puoleen ja rypistin kulmiani.
”Kerroitko sä muuten nimeäs?” kysyin, koska en ollut ihan varma oliko tämä kertonut sitä. Epäilin tosin että ei, koska minäkään en ollut.

Nimi: Kai

19.10.2017 00:25
Minjae Park

Painava treenikassi iskeytyi joka askeleella vasemman, rasituksesta aran reiteni sivuun kävellessäni tanssistudiolta kotia kohti. Takana oli varmaan rankin tanssitreeni pitkään aikaan, mikä tuntui sinänsä mahtavalta, kun sain käytyä nykyistä koreografiaani kunnolla läpi, mutta samaan aikaan turhauttavalta, sillä edessä oli vielä työilta. Kello läheni illallisaikaa, ja aloinkin heti puhelimen taskuuni laskettuani miettimään mitä syödä. Pikanuudeli ei ollut ollenkaan hullumpi idea, kun olin kokannut niin paljon viimeisen viikon aikana. Eihän yksi huijauspäivä viikossa ollut pahaksi? Päätettyäni käännyin pieneen kulmakauppaan hieman ennen kotikatuani. Haneulille oli ruokaa kotona, joten en ostanut muuta kuin pussin katkarapumausteista pikanuudelia.

Kaupassakäynti oli pikainen, ja olin jo alle viidessä minuutissa kaivelemassa kotiavaimia taskustani tumman kastanjanruskean kotioveni edessä. Heti kun lukko oli raksahtanut auki, saapui eteiseen tuttu, vaativan kuuloinen maukumisääni. Haneul oli vakiopaikallaan eteisen lipaston päällä suuret nappisilmät kiiluen.
“Joo joo tyttö, tiedän, sullakin on ruoka-aika,” puhuin kissalleni samalla, kun ripustin takkini naulaan ja asetin kenkäni vierekkäin naulakon alle. Kävelin suoraan keittiöön ja laitoin vettä kattilaan liedelle.
“Haluutko tonnikalaa vai kanaa? Hmm?” kyselin jääkaapilla. Vastaukseksi sain vain jatkuvaa mau’untaa, mille naurahdin. “Mä päätän! Tonnikalaa.” Kaavin tonnikalapurkista puolet Haneulin kuppiin ja työnsin sen omalle paikalleen. Naaras oli kiltisti ja alkoi lappaamaan ruokaa vasta, kun olin vetänyt käteni pois tämän kipon läheltä. Kuivaruokakippo oli vielä — yllätys yllätys — täynnä, joten sitä en lähtenyt täyttämään. Kyllä Haneul nautti ruoasta ja söikin mielellään, mutta jostain syystä kuivaruokakippo tuntui tyhjenevän turhankin hitaasti. Minunko kissani nirso? Mitään en myöntänyt.

Säpsähdin aatteista kuultuani veden kiehuvan vastakkaisella keittiötasolla. Sujautin nuudelit paketistaan kattilaan mausteseoksen kera, ja pyörittelin niitä siinä viitisen minuuttia. Ikuisuudelta tuntuneen valmistusajan kuluttua pääsin vihdoin nauttimaan halpaa mutta maukasta illallistani muka-nälkäinen diivakissani vieressä.
“Tää ei oo sulle,” yritin kertoa Haneulille, mutta tämä vain tuijotti minua suurine silmineen. Taisi se muutaman kerran tassuaankin nostaa, koukaten ilmaa ikään kuin sanoen “tänne sitä ruokaa!”. Olin kuitenkin päättäväinen, enkä sillä kertaa sulanut rakkaan lemmikkini anontaan.
“Anteeks, ehkä joku toinen kerta,” pyytelin tältä muutaman kaularapsutuksen kera.

Pari tuntia kului nopeasti suihkun jälkeen television turhien realityohjelmien parissa. Aloin puolisen tuntia ennen töihin lähtöä laittautumaan; nostin hiukseni vahalla hieman ylemmäs sivuille, ja levitin silmäluomiini pehmeän tummanpunaisen luomivärin. Asuni oli yksinkertainen mutta siisti, tavalliset mustat farkut sekä viininpunainen kauluspaita niihin sisään työnnettynä. Korvakoruiksi valitsin tavalliset hopeat napit, ja vyötäröni ympärille kiedoin mustan nahkavyön hopeanvärisellä soljella.
“Miltä mä näytän?” kysyin rutiininomaisesti sohvalla maanneelta Haneulilta, joka ei edes kääntynyt katsomaan suuntaani eteisen peilille.
“Tsk, susta ei oo mihinkään,” tuhahdin kissalleni epähuvittuneen huvittuneena. “Mutta mä rakastan sua silti!” lisäsin heti perään, kun naaras oli kääntynyt katsomaan minua kyllästyneen oloisesti. Haneul oli maanvaiva, mutta minulle rakas sellainen. En voisi kuvitella eläväni ilman sitä.
“Mä lähen nyt,” huikkasin kissalleni ovenraosta. “Kiltisti!” ehdin vielä käskeä, ennen kuin suljin oven ja lähdin kävelemään kohti työpaikkaani.

Nimi: Helena

19.10.2017 00:09
Jeffrey Coleman

No, se selitti, miksi kuvista välittyi ihan erilainen tunnelma kuin niiltä, jotka vain huvikseen mennä räpsivät kuvia kameroillaan. Toisella oli selvästi enemmän silmää valokuvaukseen ja oli näin saanut itselleen harrastuksesta työn. Jevistä se oli hienoa ja arvostettavaa, kun joku menestyi luovassa työssä, jota ei välttämättä aina arvostettu samalla tavalla kuin esimerkiksi lääkärin uraa.
"Mä oon osat illoista blokkarina baarissa", Jev kertoi naurahtaen. "Ja autan välillä yhtä tuttua pizzeriassa toimimalla pizzalähettinä. Toisin sanoen saan joko juomat tai pizzat päälleni asiakkaiden toimesta."
Hänen työnsä eivät olleet mitään hohdokkaita, mutta blokkarina olosta Jev kyllä nautti. Tosin, takertuvat humalaiset eivät aina olleet kauhean kivoja, mutta ei häntä haitannut, jos sai juomat päällensä vähintään kerran illan aikana. Työpaikan ilmapiiri oli muuten hyvä.

Nimi: Wily

18.10.2017 23:37
Jamie Hayes

Toisin kuin minä, mies ei reagoinut kömmähdykseeni oikeastaan mitenkään, vaan sen sijaan katseli minua tutkivasti. Tämä kommentoi kuvaa, mikä sai minut huokaisemaan, koska joku toinenhan olisi voinut pilkata tai jotain. Aloin oikeastaan jo tykätä miehestä, vaikken tainnut edes tietää tämän nimeä. Seuraava kysymys sai minut kuitenkin hymyilemään luonnollisesti.
”Mä itse asiassa olen ammatiltani valokuvaaja”, sanoin.
Joka kerta kun kerroin jollekin olevani ammattivalokuvaaja minulle tuli jotenkin ylpeä olo. Eihän se sinänsä kuulostanut mitenkään hohdokkaalta työltä, koska kuka vain voi ottaa kuvia, mutta eri asia onkin että osaako.
”Ja tarjoilija”, lisäsin vielä harteitani kohauttaen. Katselin miestä kiinnostuneena. ”Entä sä? Mitä sä teet?”

Nimi: Helena

18.10.2017 00:43
Jeffrey Coleman

Jev katsoi kameran näytöllä näkyviä kuvia toisen pojan selatessa niitä läpi. Hänestä ne eivät lainkaan olleet tylsiä, koska hän arvosti yksinkertaisuutta vähintään yhtä paljon kuin erikoisuutta. Miehen katse oli edelleen näytössä, kun toiselle sattui pieni moka kuvien selauksessa. Ilmeisesti toinen ei ollut muistanut tarkkaan, mihin katukuvat loppuivat, jolloin Jev ehti nähdä kuvan, jolla ei ollut mitään tekemistä katukuvien kanssa.
Vaikka Jev ei tuntenut toista poikaa lainkaan ja nämä olivat vasta tavanneet, ei tällä ollut vaikeuksia tunnistaa toista kuvasta, jossa tämä oli melkein alasti. Toinen sammutti nopeasti kameran mokansa tajutessaan, milloin kuva katosi ruudulta. Alastonkuvan vahingossa näyttäminen sai toisen kiusaantumaan, mutta Jevin kohdalla mielenkiinto vain heräsi. Valokuvaus ei ollut ilmeisesti mikään pikkuharrastus toiselle vaan tämä taisi ottaa sen vakavammin siinä mielessä, että panosti siihen.
"Se oli ihan yhtä hieno kuva kuin muutkin, mitä ehdin nähdä", Jev sanoi totuuden mukaisesti kääntäessään katseensa toiseen poikaan ja kallisti hieman päätään tarkastellessaan toista nyt hieman tarkemmin. "Harrastatko enemmänkin valokuvausta?"

Nimi: Wily

17.10.2017 13:38
Jamie Hayes

Toisen hymyillessä enemmän myös oma, vielä vähän haparoiva hymyni kasvoi. Mies kertoi ettei hänellä ollut kiire ja että näkisi mielellään ottamani kuvat, jonka jälkeen hän siirtyi viereeni ja kumartui hieman alemmas. Huomasin, että toinen oli ihan kiinni minussa, mutta jostain syystä en siirtynyt kauemmas, vaikka minulla olikin onnettoman pieni olo siinä hänen rinnallaan.
Sitten selasin kuvat melko nopeasti läpi, koska ne olivat suurimmaksi osaksi aika samanlaisia. Tylsiä ja yksinkertaisia. Viimeisen kuvan jälkeen painoin vielä kerran eteenpäin, luullen että katukuvat jatkuisivat, mutta kauhukseni sieltä paljastuikin yhteen projektiini kuuluva kuva. Minusta. Melkein alasti.
Räpelsin kameran äkkiä kiinni, jonka jälkeen hieraisin punottavia kasvojani ja käännyin miehen puoleen entistä nolompana.
"Älä sano että sä näit sen?" Irvistin kiusaantuneesti.

Nimi: Helena

16.10.2017 00:16
Jeffrey Coleman

Jevin hymy vain leveni, kun toinen punastui uudestaan. Toinen oli edelleen suloinen huolehtiessaan, mahtoiko Jevillä olla kiire jonnekin. Eihän tämä tietenkään mitenkään voinut tietää, ettei hänellä ollut kiire minnekään.
"Ei mulla ole kiire ja mielläni katsoisin", Jev vastasi ja siirtyi toisen viereen seisomaan, jotta näkisi kuvat paremmin. Nuorimies saattoi siirtyä seisomaan aika lähelle toista ja jäädä siihen ellei toinen sitten ottanut hieman väliä itse.

Nimi: Wily

15.10.2017 20:38
Jamie Hayes

Hetken aikaa me vain katsottiin toisiamme, jonka jälkeen mies rikkoi hiljaisuuden, ja vakuutti asian olevan ok. Uskalsin hymyillä hiukan, toinenkin hymyili, ja vein katseeni kameraan. Mies oli kiinnittänyt huomionsa siihen ja kysyi kuvista.
”Eh, ihan kivoja”, vastasin epämääräisesti ja naurahdin. Painelin nappeja kuvienkatselutilaan ja nostin silmäni toisen omiin.
”Haluutko katsoa? Paitsi jos sulla on kiire. En haluu pidätellä sua.” Punastuin taas, kun en ollut yhtään ajatellut että miehellähän voi oikeasti olla kiire johonkin, kuten töihin. Silti olin jotenkin hyvilläni että me oltiin ylipäätään törmätty, eikä toinen ollut vain juossut nopeasti pois paikalta.

Nimi: Helena

14.10.2017 20:21
Jeffrey Coleman

Aamun viileys ei haitannut Jeviä lainkaan, vaikka se pakottikin hänet parantamaan harmaan kaulahuivinsa asentoa kaulansa ympärillä. Raikas syysilma oli oikeastaan ollut syy siihen, miksi nuorimies oli poistunut asuntonsa lämmöstä ja jättänyt Caseyn parin muun heidän ystävänsä kanssa toipumaan yöllisestä baarireissusta. Tänään Jev ei ollut jaksanut alkaa härnäämään krapulasta kärsiviä ystäviään vaan oli päättänyt antaa näiden olla rauhassa tällä kertaa.
Oxford Streetillä kävellessään Jev seurasi katseellaan muiden liikkellä olevien elämää. Ympäristön tarkkailusta ei kuitenkaan ollut sillä kertaa hyötyä, kun joku (Jamie) pyörähti yhtäkkiä ympäri Jevin edessä ja kaksikko törmäsi toisiinsa. Jev itse ei säikähtänyt itse törmäystä, mutta hätkähti hieman huomatessaan, että toinen osapuoli oli melkein tiputtanut kameransa maahan. Onneksi toisella oli kuitenkin hyvät refleksit ja tämä onnistui pelastamaan kameransa.
Jev siirsi katseensa toisen silmiin ja joutui katsomaan jonkin verran alaspäin, koska toinen oli häntä lyhyempi. Nuorimies huomasi, kuinka toisen poskille nousi kevyt, nolostunut puna, mutta hänestä se oli vain suloista. Toinen näytti myös kiusaantuneelta pyytäessään anteeksi törmäystä.
"Ei se mitään ja sitä paitsi, olisihan munkin pitänyt olla sen verran hereillä, että olisin huomannut sut", Jev naurahti rennosti ja antoi oikeanpuoleisen suupielensä nousta hymyyn. Nuorimies antoi katseensa laskeutua toisen kameraan.
"Onneksi kameralle ei käynyt mitään, millaisia kuvia tuli?" Jev kysyi uteliaana. Hän ei itse ehkä valokuvannut, mutta piirtäminen oli lähellä hänen sydäntään. Valokuvaaminen kiinnosti häntä siinä mielessä, että hän tykkäsi katsella muiden ottamia otoksia.

Nimi: Wily

13.10.2017 13:17
Jamie Hayes

Kävelin kamera olallani heiluen värikkäiden lehtien peittämällä Baker Streetillä tarkoituksenani mennä Oxford Streetille ottamaan sellaisia kivoja katukuvia vielä nyt, kun se ei ollut täynnä ihmisiä. Siihen aikaan valtaosa paikallisista olivat jo töissä, ja suurimmaksi osaksi vastaan käveli eri kieliä puhuvia turisteja. Välillä näytin itsekin turistilta kameroineni ja karttoineni. Kaikki Lontoon paikat eivät olleet minulle vielä aivan tuttuja ja joka päivä löysin jotain uutta kuvattavaa.

Oli melko viileä aamu, ja olin pukenut ylleni vihertävän harmaan pitkähelmaisen takkini ja kaulaani olin kietonut mustan kaulahuivin. Taivas oli harmaa mutta ei niinkään sateisella tavalla, joten olin uhkarohkeana uskaltanut jättää sateenvarjon kotiin, vaikka tuurillani alkaisi tietenkin sataa aivan kaatamalla. Ja hätätilanteessa voisin tietysti poiketa johonkin kahvilaan tai kauppaan.

Päästyäni Oxford Streetille etsin hyvän spotin kuvaamiselle. Napsin kuvia joka suunnasta vangiten niihin tyypillisen lontoolaisen aamun ihmisineen ja busseineen. Oli ihanan harmaa sää kuvaamiselle ja olin osannut valita juuri sopivan putkenkin.
Muutaman kymmenen kuvan jälkeen päätin olevani valmis, ja että seuraavaksi voisin suunnata Hyde Parkiin. Pyörähdin nopeasti ympäri ja tunsin törmääväni johonkin (Jev).
Säikähdyksestä meinasin pudottaa kamerani, mutta ennätin juuri sopivasti napata hihnasta kiinni, jolloin kameran ja maan väliin jäi vain pari senttiä. Vein nopeasti hätääntyneet silmäni siihen johon olin törmännyt, ja huomasin katsovani liki kaksimetristä miestä suoraan tämän silmiin.
”Apua, anteeksi!” huudahdin. Tunsin että poskiani alkoi kuumottaa, jolloin hieraisin niitä vapaalla kädelläni yrittäen saada värin haihtumaan pois. Sähläämiseni kuitenkin nolotti minua lisää, joten puna poskillani oli ja pysyi.
”Oikeesti, mä en yhtään huomannut sua”, sopersin kiusaantuneesti.

 

© Luvaton kopiointi kielletty

©2017 ւօոᴅօո ᴿᴾᴳ - suntuubi.com